VUODEN VAIHDE KOH LANTALLA

Oikein valoisaa ja kaunista uutta vuotta kaikille! Mina sen vietan taalla Koh Lantalla, joka on aika kaunis saari taalla etela-Thaimaassa. Tultiin tanne eilen laivalla tuolta Phi Philta. Snorklailu oli aivan todella mageeta - veden alla avautui mulle ihan uusi maailma varikkaine kaloineen - vesi tosiaan oli ihan kristallin kirkasta ja nakymat myos. Nain kaikki Nemon kaverit mutten Nemoa, vaikka kuinka yritin bongailla. Kaytiin myos harrastamassa melontaa kajakilla tuolla Andamanin merella. Tanaan ollaan ajeltu mopolla ympari Koh Lantaa ja ihmetelty saaren anteja. Meressa on valilla ollut ihana kellua ja viilentya, taalla nimittain on kuuma. Huomenna jatkuu matka kohden ita-rannikon pikkukaupunkia ja seuraavana paivana pitaisi suunnata Bangkokiin hakemaan passia sielta venejan lahetystosta ja sitten keksia miten paasisi jarkevimmin Myanmariin... Sita ennen kuitenkin on edessa vuoden 2007 vastaanotto. Antakaahan kuulua itsestanne miten se siella meni. Toivottavasti iloisissa merkeissa!

PHI PHI SAARELTA

Sawade khaa kaikki! Krabilta olen parin mutkan kautta loytanyt tieni tanne Phi Phi saarelle, joka vastoin mun ennakkoluuloja onkin aivan ihana ja kaunis paikka! Krabilta siis hyppasin veneeseen ja parin tunnin venematkan jalkeen saavuin Phuketin saarelle (joka oli yllatyksekseni PALJON suurempi kuin olin kuvitellut) ja lentokentalle ehdin ennen Oskun saapumista. Siita sitten lahdimme metsastamaan yopaikkaa, joka tosiaan oli kiven alla...kaikki paikat taynna ja pari tuntia kierreltiin rinkat selassa katuja hiesta markina..ja puolen yon maissa sitten vihdoin loydettiin kallis kaunis hotellihuone. Seuraavana aamuna pulahdettiin Kata Beachin kirkkaaseen veteen ja jatkettiin halvemman majoittumisvaihtoehdon etsimista, sita kuitenkaan loytamatta. Paattettiin siis jattaa Phuket taaksemme ja hypattiin laivaan ja kohden Phi Phi saarta, eilen siis tanne saavuttiin ja jonkin aikaa nyt taalla meinataan viihtya. Taalla on taysin kirkas merivesi ja ihanan valkoista hiekkaa rannoilla, saarella ei ole autoja, mopoja, vaan kavellen ihmiset liikkuu ja vaikka paikka taynna turisteja niin silti tunnelma todella leppoisa ja mukava. Tanaan saatiin sadettakin ensimmaista kertaa pitkasta aikaan, oli aika kivaa uida sateessa Huomenna mennaan snorklailemaan ja bongailemaan merenailaista elamaa. Kaikki hyvin taalla.

KRABILLA JOULUNVIETOSSA

niin se joulu sitten oli ja meni. Loysin itseni aattona taalta Karbilta puolen paivan jalkeen, ja jalkeen suhteellisen pitkan bussimatkan pattayalta Bangkokin kautta tanne etelaan (semmonen n.1000km). Olo on suhteellisen vasynyt edelleen kun jai bussiyona unet valiin ja samoin jouluyona kun sitten Tumppu naytti mulle Krabin yoelamaa thaimaalaisen hoyrysaunan ja uinnin seka jouluillallisen jalkeen, jonka sain jakaa iloisessa suomalaisjoukossa. Paasin nakemaan vahan miten suomalaiset sukellusoppaat & co viettaa vapaa-aikaansa taalla tyonteon sivussa. Ja nehan viettaa sita juurikin niinkuin olin kuvitellutkin. Joulussa 2006 ei siis ollut muuta perinteista kuin etta tuli syotya liikaa.

Taalta matka jatkuu tanaan kohti Phuketia, jossa treffaan Oskun. Lentokentalle pain siis tuossa puolen paivan jalkeen, jotta olisin vastassa kun Oskun kone pohjois-Thaimaasta laskeutuu. Paadyin sitten tuossa unenpopperoisena aamulla ottamaan venematkan taalta phukettiin, vaikkei sellainen suunnitelmissani ollutkaan. Tanaan on muuten tsunamin vuosipaiva. Aamulla katselin aamupalaa syodessani meren rannalla ulapalle ja pidin hiljaisen hetken.

PATTAYAN HULLUUDESTA

Lammin tervehdys jouluun taalta Thaimaasta! Eilen aamulla sitten aamusella kavin jattamassa Bangkokissa Venajan suurlahetystoon passini ja saan sen atkaisin luultavasti ensi vuonna . SItten hyppasin bussiin kohti Pattayaa ja ja tietenkin bussi hajosa highwaylle, puolisen tuntia siella odoteltiin uutta bussia ja paasin sitten tanne voih, niin ihanalle Pattayalle Katjan lampimaan ja hellaan huomaan. Katja on siis tyokaveri viime kesalta joka otti ja vaihtoi ammattia ja ryhtyi matkaoppaaksi ja taalla Pattayalla nyt tyoskentelee. Saan asua Katjan tykona aikasta hienossa hotellissa (nain reppureissaajan nakokulmasta katsottuna) ja aamulla katja antoi aamupalakuponkinsa seisovaan poytaan, voih sita riemua Eilen paasn huuhtomaan Bangladeshin ja Intian polyt pois meressa ja oli aikasta kivaa lillua selallaan suolavedessa pitkasta aikaa Illalla otettiin nokka kohti ydinta ja Pattayalla kun ollaan niin kaytiin toki ensin pizzalla ja sitten thai-boxingia, tytto- ja poikabaareja kiertelemassa oluen kera. Oli ihan virkistavaa, mutta oikeen kiva ettei taalla tarvitse olla kuin nama pari paivaa. Tanaan hyppasin lauttaan ja ajelehdin Koh Larmille vaeltelemaan. Takastulo matkalla merenkaynti oli niin kova etta meinasi tulla ylos...muttei tullut. Illalla meilla on tarkoitus menna Transukabareeseen, joka on kuulema loistokas...saas nahda. Ensi yo viella ilmastoidussa hotelleissa jousitetulla patjalla ja sitten aamusella kohti Bangkokia ja odottelemaan yobussin lahtoa kohti etelaa ja jouluruokapoytaa ja saunaa, joka Krabilla kuulema odottaa ? sita ihmetta odotellessa...

JOULUISIA HALAUKSIA JA JOULUN RAUHAA IHAN JOKAISELLE! NAUTTIKAA TAYSIN SIEMAUKSIN! (minulla ei ole yhtaan joulufiilis..)

ASIAT ALKAA JARJESTYMAAN

No niin, eli sain vihdoin kutsun venajalle, jipii!!! Tana aamuna sitten oli kello herattamassa ajoissa ja kaupasta jugurttia matkaevaaksi ja paikallisbussilla koettamaan onnea loytaa tasta citysta venajan lahetysto jonne halusin menna tarkistuttamaan etta kutsu kelpaa heille. No tokihan ma eksyin heti kattelyssa ja piti hypata taksiin sitten. Lahetystosta sanottiin etta kaikki ok, etta viisumihakemus vaan vetamaan kunhan keskiviikkona saan myanmarin viisumin ensin kateeni Sitten torstaina menen sinne pattayalle palloilemaan pariksi paivaksi ja tumpulle tiedoksi etta tulen Krabille jouluaatto aamusella yobussilla Bangkokista.

Tanaan oon kavelly kaiken maailman sivukujia ja syonyt ihania herkkuja katukeittioista (katsotaan mita massu sanoo huomenna), hyppasin myos jokilauttaan vahan haistelemaan raikkaampaa ilmaa. Tuossa pari tuntia siten tujusin vasta, etta olen elanyt sujuvasti intian aikaa nama pari paivaa taalla, eli 1,5 tuntia vahemman. alkoi ihmetyttamaan kun aurinko laski jo neljan maissa ja tarirtin vastaantulijalta etta paljos se kello onkaan.. Sain myos ilokseni eilen tehtya koulutehtavat pois alta, nyt olisi viela se suurin haaste eli opinnayteyo edessa. ehka pidan jouluvapaat ja sitten keskityn siihen myohemmin.

tallaista tanne. haleja sinne.

BANGKOK JA KHAO SAN

Paa kipea, huonosti nukuttu yo takana kun luukussa jossa nukuin ei ollu ikkunalaseja lainkaan niin kaikki Bangkokin metelit tulvi ikkunastani sisaan ja korvatulppien lapi uneen. Aamulla otin rinkan selkaan ja etsin toisen luukun, josta maksan kolminkertasen hinnan. Siella on sahkopistokekkin ja sain jopa tehtya harjottelutehtavia kun sain lapparin lataukseen. Eilinen hieronta ei oikein auttanut kipeita jaseniani joten otin tanaan sitten uuden hieronnan. Olen kavellyt lahiseudun katuja, istuskellut joen rannassa ja vahan shoppailut mielta virkistaakseni. Laitoin aamulla hihattoman paidan paalle, mutta pakko pitaa "siveysliinaa" hartioilla kun muuten tuntuu niin alastomalta. Edelleen nayttaa niin kasittamattomalta kun naiset taalla kulkee sellasissa shortseissa jotka vois kooltaan olla alkkarit...kaipa tahan silma tottuu ajan kanssa. Paa on vielakin niin sekava ollu etten ole saanu oikeen suunniteltua etta mihin tasta. Sain kuitenkin soitettua kaimalleni Katjalle, joka on Pattayalla matkaoppaana, josko hanta tassa menisi lahipaivina tervehtimaan. Pattaya ei nyt sinansa ihan niin kovasti kiinnosta...mutta Katjan kokemuksia ois kiva kuulla. onko teilla jo kaikki joululahjat ostettuna?

ALAKULO BANGKOKISSA

tanne sita paadyttiin sitten niinkun pitikin. oli todella kaameeta lahtea Kalkutasta ja viela kamalampaa oli tulla tanne Khaosanille. ihan kauhuissani katsellut kun ihmisilla on niin vahan paalla, mielessani pohdin etta voi hyvat ihmiset laittakaahan nyt vahan peittavampaa riepua paallenne! 3kk ja risat bengaliladyjen keskella on tehny tehtavansa minunkin mielessani - ei mitaan narutoppeja ja minihameita hyi. eilinen meni kalkutassa ensin pyykatessa, sitten pakatessa ja kyyneleita nieleskellessa ja lopuksi kaikkien hyvastelyssa. unta yolla tuli vahan ja aamulla itku kun thakurpukur jai taakse. matun tuli saattamaan kentalle. lento oli tietty myohassa parisen tuntia ja toverustuin sen verran naapuripenkin intialaisen kanssa etta mentiin samalla taksilla bangkokin ytimeen ja ei antanut mun maksaa mitaan kyydista kun kuulema teen niin hienoa tyota tulevaisuudessa kun sairaanhoitaja, eli autan muita ja han pn bisnesmies niin han halusi talla tavalla sitten antaa osansa auttamisketjuun. painava rinkka selassa kiertelin karmeita guesthouseja ja paadyin karmeaan kahden euron luukkuun jossa on ikkunat rikki. en jaksanut enaa etsia. pitaa siis tasta lahtea ostamaan moskiittokierukkaa yoseuraksi... Myanmarin visa lahti vetamaan ja keskiviikko iltana se mulla pitaisi olla. huomenna pitaa selvitella paataan etta mitas ma taalla oikeen teen. nyt vahan ajatus hukassa, todella ihmettelen etta mita taalla teen, mutta se ehka selvinnee. ilmoittelen. kaikki siis ihan ok, vaikka mieli maassa. kai se tasta taas iloksi muuttuu.

PERJANATIPAIVA KOLKATASSA

massussa jo kipristaa kun alkaa tajuamaan etta pitaa taalta taas lahtea. eilen oli koko west Bengal osavaltio yleislakossa, jo toisen kerran tan kolmen viikon aikana. noh, kalkutalaisilla taas ylimaaranen vapaapaiva ja pelasivat krikettia kaduilla ja katselivat hindileffoja. Mun massu alkaa voida jo paremmin ja ei niin hirveita kipuja enaa joka ruokailun jalkeen ole. tanaan olin vikaa kertaa Khidderporen slummissa aikaa viettamassa rakkaiden lapsosten kanssa ja tulin sitten viimehetken ostoksille sielta tanne Kalkutan ytimeen ja kohta Thakurpukuriin. Taalla alkaa olemaan vallan viileaa. Tajusin, etta olen aina ollut Kalkutassa kylailemassa tahan samaan aikaan vuodesta. seuraavalla kerralla olen lupautunut tulemaan pahimpaan monsuuniaikaan niin naan vahan toisenlaista Kalkutaa. Sunnuntai aamuna Bangkokiin. bhalo na.

KOLKATAN HULINASTA

hei vaan. meika on taas mahahappolaakekuurilla (ihan itse maaratysta) kun ei tan suomineidon massu nakojaan kesta aasian anteja aina ihan lainkaan. Taas alkoi polttamaan ruokatorvessa pahasti ja kaikennakoisia eri laakkeita eri varisia ja makuisia on tullu viime paivat koitettua :) vaalenpunaista mintun makuista ja poretabletteja...no nyt sitten syon niita Loseceja mita jo Bangladeshissa soin. Taalla on siis sairasteltu vahan ja siina sivussa koitettu vierailla Matunin kavereilla ja kylilla ja toreilla. Tanaan kaytiin mm. kirjamessuilla ja etsimassa mulle hindileffoja rinkanpohjalle kotiin kannettavaksi. Sain myos maksettua vihdoin lisamatkavakuutuksen reissuni jatkoajalle, hyva hyva. Jannitysmomentit ensi viikolla Bangkokissa, etta saanko viisumeja hommattua. Saas nahda missa jouluni vietan, Bangkokissa tai sitten Krabilla Tumpun riesana. Katsotaan mihin jalat kantaa. Teilla siella on joluhulinat parhaimmillaan. Voi kun saisitte lunta pian! Kaija saapui toissapaivana SUomen kamaralle Goan kautta. Ja Annan pitaisi ylihuomenna palailla Swazimaasta Suomeen puurtamaan. Voimia Kaikille! ja valoa ja iloa pimeyteen! vahan on ikava teita. olette rakkaita.

THAKURPUKURISSA NAIMAKAUPPOJA

ei minun vaan Matunin. paasin tanaan osalliseksi kun Matunin aiti oli jarkannyt vaimoehdokkaan tapaamaan Matunia. Matunia ei ois voinu vahempaa kiinnostaa, mutta aitinsa mieliksi tapasi tyton ja hanen perheensa. Mua kauhustutti koko tapaaminen ja meinasin etten moiseen osallistu, mutta sitten menin ja sehan oli vallan hauskaa muiden paitsi Matunin ja tyton nakokulmasta katsottuna. Tytto istui siina piinapenkissa ja meita oli siina kuutisen tyyppia pommittamassa kysymyksilla ja matun tuli siihen sitten myohemmin mukaan. kysyttiin mm. haluaako olla koti- vai tyossakayva vaimo, kuka on suosikki hindileffanayttelija, montako lasta haluaa ja haluaako naimisiin nyt vai myohemmin. tytto sanoi iakseen 18, mutta oli kuulema pari vuotta vanhempi. siina sitten ehka tunti vietettiin ja aika vaivautuneita olivat mahdollinen naimapari, sitten kierros mahdollisessa tulevassa naisen kodissa (eli matunin kodissa) ja osoitteiden vaihto. ja heippa. ja sen jalkeen hirmu analyysi porukalla etta no oliko se hyva vai kaikki Matunin sukulaiset ja mina. Oltiin yhta mielta etta ehkapa ikaero oli liian suuri (10 vuotta) ja myos kuulema nainen oli vahan havelias kun katsoi suoraan silmiin kun puhui. mutta hyva oli kun oli todella pitka tukka... Tuomio kuitenkin oli etta ei. ensi kerralla paremmalla onnella sitten... vahintaan kerran kuussa kuulema aina joku tytto tulee tarjolle kutsuttuna. no joo. intialaista elamaa. aatelkaa etta meidankin vanhemmat aina tois kotiin tarjolle puolisoita niiden vanhempien kanssa ja siina sitten kaikkien edessa tenttaisi ja sitten arvostelisi jalkikateen...

ei siis lahdetty maaseudulle ainakaan viela. ensi viikon ohjelmasta ei ole viela tietoa. muutakun etta sunnuntaina Bangkokiin. kaikki hyvin. voimia pimeyteen. muistakaa kynttilan valo.

BACK IN KOLKATA

No niin, Kalkutassa takaisin. Yritin kovasti kirjoitella tanne Bodhgayasta, mutta aina tekstit katosivat johonkin bittiavaruuteen…oli mielettoman hyva reissu ja nyt vasynyt ja onnellinen olo. Mitenhan tiivistaisin Bondhgayan…no, tapasin siis toisena paivana siella Rajeshin sattumalta nettikahvilassa, han oli tuttu edellisilta vierailuilta Bodhgayasta. Han on sen jarjeston tyontekija, joka teki minun harjoitteluni 2001 Kalkutassa mahdolliseksi. Eilen sitten hurjasteltiin motskarilla Bodhgayan maaseudulla katsastamassa milla mallilla jarjeston kylaprojektit on ja oli oikein mukavaa paasta tuulettumaan maalle! Paiva juteltiin ja illalla viela viimeiset rauhoittumiset bodhipuupuistossa, ja hyvastiti mukaville poliisimiehille ja koiranpennuille. Ja ihastuttavimmalle kylalle. Takaisin on paastava. Illalla sitten juna-asemalle istuskelemaan ja odottelemaan Doon Expresia, joka tietenkin myohassa, kuinkas muutenkaan. Nelja tuntia myohassa saapui juna 01.40 ja mina unisena vihdoin paasin kipuamaan ylapedille vilttini alle, jonka olin juurikin ostanut. Eihan nukkumisesta tietenkaan juurikaan mitaan tullut, vaikka korvatulppien kanssa yritin. Koko ajan joku oli huutamassa “CHAII” (=Teeta) tai jotain muuta. Saavuttiin sitten Kolkataan loppujen lopuksi 10.35, kun junan olis pitany olla taalla aamu 5…nain meilla taalla. SItten reppu selkaan ja metsastamaan bussia valtatien varteen kohti keskustaa…aamukahville ihanimmalle Lattea nassuun lankki kahvilassa, jonka vihdoin loysin tasta hullusta kaupungista ja sitten lentolipun ostoon, joka nyt on taskussa. Eli 17.12 nokka kohti Bangkokia. Tormasin lounaalla suomalaiseen Anniin ja reppureissaaja espoosta eskopoikaan myos. Ne oli oli olleet eilen (taas) juhlimassa kalkutan yossa ja sita potivat. Mulla on jaany vallan Kalkutan yoelama katsastamatta taitaa edelleen jaada. Huomenna vissiin lahto jonnekin west Bengalin syvalle maaseudulle joksikin paivaksi. Perasta kuuluu. Nyt metroon ja pariin autoriksaan ja Thakurpukuriin. Vasy.

MUNKKIEN JA NUNNIEN KESKELTA

Namaste Bodhgayasta!

Olen niin iloinen etta sain mahdollisuuden taas tanne tulla. Tama paikkahan on siis se pieni buddhalaista energiaa taynna oleva kyla, jossa Buddhan sanotaan saaneen valaistuksensa. Buddhalaisia munkkeja, nunnia kaavuissaan ja muita ympari maailmaa keraantynyt tanne opiskelemaan buddhalaisuutta, meditoimaan, hiljentymaan tai muuten vaan ihmettelemaan tata kauneutta. Paasin siis perille eile aamuyolla tanne juuri niin intialaisen junamatkan jalkeen kun oin odottanutkin J. Matun saattoi minut illalla Calcutan juna-asemalle ja aikamoinen tyo taas oli loytaa ensin junalaituri, sitten lista josta selvisi petunumeroni, sitten vaunu ylipaansa. Asemalla oli pieni tytto SUomesta vallan hamillaan, kun koko juna-asemalla oli varmastikin lahemmas koko SUomen population verran intialaisia ryntailemassa edestakas (Kalkutassa asuu siis n. 16 miljoonaa ihmista). Intia se jaksaa aina vaan ihmetyttaa. Sain junasta ilokseni ja onnekseni ylapedin (kolme petia paallekain) vaikken ollut muistanut toivoa. Yolla oli kaameen kylma odotetusti ja unen rajamailla olin aina aamu 4.30 asti, jolloin naapuripedin mies tokki mua kylkeen ja ystavallisesti ilmoitti etta saavutaan Gayan asemalle juurikin. Kerasin kamppeeni kasaan ja kerrospukeutuneena lontystin juna-aseman lattialle ensin aamupalalle (mangomehutrip ja pulla) ja sitten pimeaan jaatavaan Gayan aamuun tinkaamaan riksan hinnasta. Mulla ei ollu hajuakaan paljonko oikea hinta oils ollu ,mutta maksoin mielestani liikaa. Puolen tunnin hyytavan riksamatkan jalkeen saavuin auringon noustessa tanne Bodhgayaan ja lontystin puoliunessa samaan guesthouseen jossa olin ennenkin ollut (2e/yo). Pienet unet ja sitten momojen syonnin jalkeen loppupaivaksi tuonne Mahabodhi (=Boddhipuupuistoon) temppelialueelle ihmettelemaan, kavelemaan ja taas kerran ihmettelemaan. Ihanaa. Jostain syysta alueen kaksi vanhaa soottia poliisimiesta tykasty muhun ja vei katsomaan vauvakoiranpentuja temppelin taakse ja naytti muutenkin vahan tuntemattomampia kulmia. Tanaankin ne tuli taas hymyilemaan ja moikkailemaan kun luin tuolla puistossa. Eilen myos kun tein auringon laskiessa kavelykierroksia temppelin ympari muiden joukossa, tuli viereeni sopo tiibetilainen munkkipoika kaavussaan kavelemaan ja juttelemaan. Siina sitten kaveltiin ympari temppelipuistoa ja hopotettiin. Se kertoi soposti hymyillen, etta sen ainoa pahe on se, etta tykkaa tytoista ja meinaa menna kylla naimisiin isona ja jattaa munkkielaman taakseen. Se hymyili siina ja sano etta olen kaunis ja pyysi teelle kanssaan. Mua niin nauratti kun mun maailmankuvassa ei munkit lirkuttele tytoille, se oli niin absurdia. No me sitten mentiin teelle, se munkkikaavussaan ja mina farkuissani. No joo, ei siita sen enempaa.

Taalla mun on tarkoitus nyt viela huominen viettaa ja ihmetella ja sitten yojunalla takaisin Kolkataan.

ainiin, aamulla muistin Suomen itsenaisyyspaivan ja sen kunniaksi tilasin kaurapuuroa aamupalaksi. maistuipa hyvalle, eka kerta sitten kolmeen kuukauteen.

JUNAA ODOTELLESSA

hei vaan! tassa on paivia tullut vietettya Thakurpukurissa enemman ja vahemman harjoittelutehtavia tehden, hindileffoja katsellen ja Matunin kavereiden ja sukulaisten luona vieraillen. Mukavaa aikaa on ollu. Eilen mentiin porukalla oikeen kiinalaiseen ravintolaan syomaan. Tanaan sitten ekaa kertaa talla reissulla kavin siina slummissa vierailemassa, jonka koulussa olin "opena" sillon 5 vuotta sitten. Voi etta kun oli hyva olo olla siella ja nahda kaikki rakkaat lapset! ne sitten kasvaa kovaa vauhtia, ja myos niilla jillain jo on omia lapsia. Ne oli ihanan shokissa kun osasin heittaa juttua bengaliksi niille ja niin on ollu moni muukin, hih. kavin tanaan myos tutustumassa yhteen jarjestoon taalla, jossa meidan koulusta on harjoittelijoita, ihan valaiseva visiitti oli. olen siis kuluttanut tunteja tanaan rytkytellen kalkutan kaameessa ruuhkaliikenteessa ja pakokaasun ja polyn keskella. mun naama voi kaameen huonosti aina kalkutassa (taynna nappyja...), mutta en oo ainut. suomitytto annin tapasin ja sen kanssa just naurettiin myohastyneelle puberteetti ihoillemme. no joo.

mutta siis, ma olen lahdossa illalla yojunalla kohti Bodhgayaa, sita ihanaa buddhalaista kylaa, jossa joskus on tullu pistaydyttya. Ihan mieletonta paasta ensinnaki sinne ja sitten myos junaan vihdoin! junamatkat vaan on niin ihania. vaikka taalla onkin ihan alyttoman kylma auringon laskettua jo, lampotila laskee lahelle kymmenta, hrrr....taitaa tulla jaatava junayo, katsotaan miten naisen kay. aamuyolla neljan maissa mun pitas saapua gayaan, josta sitten riksalla kohti bodhgaya. raportoin sitten kun siella. paremmat mahdollisuuden paasta hengissa perille nyt, kun toissayona yojunan paalle silla reissulla oli romahtanut vanha silta ja ihmisia kuollu, eipa ainakaan se silta romahda enaa ensi yona. ei ollu hvya juttu, tiedetaan.

mutta iloa ja valoa elamaan SUomessa. siella on pimeaa, tiedetaan.

KOLKATAN VILINASTA

Namaskar!

Taalla sita internetkahvilassa kirjoitellaan, nyt on rooli vaihtumassa ahkeran opiskelijan roolista reppureissaajaan. No ei nyt ihan kokopaivaseksi tyoksi mene, silla kuusi ei ihan pienta koulutehtavaa ja opinnaytetyo kulkee mukana ja odottaa valmistumistaan. Kavin juurikin moikkaamassa Annia, joka on meidan koulusta harjoittelussa ollut taalla Kalkutassa, oli mukava vaihtaa kuulumisia ja opinnaytetyontekotuskia Blue Sky Cafeessa herkutellen (Sanna: niin juuri se herkkuruoka paikka jossa aina syotiin!!!). Tanaan aamulla tulin 1,5 matkan tuolta Thakurpukurista Kalkutan reunamilta paivaksi tanne keskustaan hengailemaan, kohta pitaa taas lahtea metroilemaan ja autoriksailemaan takaisin pain. Sita ennen viela etin jostain sen ainoan lattekahvilan joka tasta kaupungista loytyy koska tekee ihan kaameesti mieli cafe lattea!

Pikkuhiljaa alkaa toipua haavasymyksesta (ihan vaan vasymyksesta, tippaakaan alkomaholia niissa haissa ei edes juotu). Maanantain bussiretki Tumpan uuteen kotiin oli vallan hauska. Oli vuokrattu pikkubussi jossa 30 intialaista ja mina, kaamia holotys ja ilonpito niilla ja mina puoliunessa ihmettelin niiden touhuja, bussi tietty hajosi kerran intialaiseen tyyliin keskelle motaria ja loppujen lopuksi vika korjaantu vissiin ihan itsestaan...Noh, kun sitten paastiin perille vihdoin niin Tuma oli taas mita varikkaimpiin kukkiin koristeltuna siella hymyilemassa ja ottamassa taas lahjoja vastaan. Parisen tuntia siella ihmeteltiin ja syotiin ja all the way Back to Kolkata, oltiin takaisin 02 aamuyolla, joten eilinen meni ihan vaan lepaillessa. Matun yritti myos opettaa mulle jotain tietokoneista, koska mun lappari on hieman kipea, se ei oikein toimi. Matun koittanu selittaa miksi ei ja pikkuhiljaa oon alkanu tajuumaan etten osaa kayttaa tietokonettani lainkaan... koko ajan sita oppii kaikkea uutta tassa ihmeellisessa maailmassa

Mutta, hei, etenkin Mari, Sanna ja Laura, voisittekos antaa kuulua ittestanne kun on vahan ikava kun ei ole kuuulnut AIKOIHIN mitaan...

NO NIIN, KOLKATASTA NAMASKAR!

HEI VAAN KAIKKI! ma paasin sitten loppujen lopuksi turvallisesti perille Calcuttaan lentaen (tietenkin oli lento myohassa 1,5h, aina aina lennot taalla myohassa). Matun oli kentalla vastassa ja autolla tanne Kalkutan laitamille Thakurpukuriin sitten suunnattiin. Kaamee vasy oli kun unet jai vahan vahaisiksi viimesena yona Dhakassa kun Kaijan kanssa pidettiin harjoittelun loppuyhteenveto joka veny aamun pikkutunneille. Kalkutta on entisellaan, ihana nahda tuttuja! Tumpan haat oli toissapaivana ja aamusta alkaen kaiken maailman seremonioita seurattiin (mina tietenkin videokameran kanssa, kiinnostuneille on materiaalia nayttaa ) ja sitten illalla klo 23 vasta alkoi itse vihkiminen kaiken maailman rituaaleineen, todella omituista ja mielenkiintoista. Aamu 02 asti niita sitten jatkui ja nukkumaan paastiin vasta 04 jalkeen. mina selvisin kunnialla Sarissani ja sain kovasti kehuja kun paikallisesti pukeuduin. Eilinen meni sitten vasymyksesta toipuessa, kaytiin naapureilla lorvimassa ja kavelemassa riisipelloilla ja illlalla Matunin kavereilla viela kylailemassa. Ma oon tapani mukaan tietenkin taas saanu kaameen flunssan (aina ma nappaan kaikki taudit mita ymparilla pyorii...) ja sen kourissa nyt sitten...aargh! Parin tunnin paasta lahdetaan 5h bussimatkan paahan tervehtimaan TUmpaa ja sen miesta ja niiden perhetta, kun Tumpa nyt sitten joutui perinteiden mukaan muuttamaan miehen suvun kotiin. Perinteiden mukaan naisen suvun puoli lahtee vierailemaan niiden talossa lahjoja vieden kaksi paivaa haiden jalkeen. tullaan sitten aamuyosta takaisin ja taas siis yksi uneton yo edessa...noh, sitten pitaisi olla aikaa levata... semmosta. Kaija on edelleen Dhakassa ja voi kai hyvin siella. Ensi viikolla han suuntaa Goalle nollaamaan tilanteen ja sitten kotoSuomeen.

Antakaahan kuulua itsestanne!

VIIMEISTA PAIVAA BANGLADESHISSA

Niin siina sitten kavi, etta maa Hartalin ja tiesulkujen vallassa tanaan edelleen, joten en paassyt bussilla Kalkutaan aamulla, huomiseksi on nyt sitten lento Kalkutaan. "Onni onnettomuudessa" on se, etta nyt olen paassyt osallistumaan kaijan kanssa Partners Meetingiin eilen ja tanaan ja se on ollut vallan mielenkiintoista. Talla Dhakassa on kaikki tarkeat lahjoittaja kumppanit Suomen Kirkon ulkomaanavusta (KUA), ruotsin, norjan, tanskan vastaavista, nepalista, Srilankasta, hollannista ja RDRS:sta. Havainnoitsijoita ja oppijoita ollaan kokouksessa ja ollaan nautittu valtavasti tasta roolista ja opittu paljon.

Paallimaisena olona on kuitenkin haikeus ja tuska lahtea taalta. Rangpurista lahto oli niin rankaa meille molemmille ja myos Rangpurin porukalle. voi sita kyynelten maaraa. ei voi kuvitella ettei nakisi naita ihmisia enaa. se ei voi olla niin.

On ollut ihana vaihtaa kokemuksia KUA:n Henrikin, Eijan ja Ilonan kanssa, ne on ihania ihmisia (ja toivat meille tuliaisiksi salmiakkia ja happareita ). On ollut mielenkiintoista kuulla ja nahda niin paljon kehitysyhteistyosta ja vihdoin saada selvyytta siita miten "homma toimii", mita loppujen lopuksi tapahtuu kun laittaa kolikon SPR:n, KUA:n, UNISEF:n tms. muun sen punaliivisen naisen kerayslaatikkoon Aleksanterinkadulla, mihin ja mita silla rahalla oikeasti tehdaan, mita se saa aikaan. Ja miten sitten nama kansainvaliset jarjestot yhdessa ratkovat ja sovittelevat ja paattavat asioiden kulusta ja kun kulttuurit tormaavat ja tama kaikki on todella mielenkiintoista. Mutta nyt maksamaan lasku, koko lysti talta 2,5 kk elta. SItten kokouksen loppuosioon ja kattoterassi illalliselle ja viimeiset keskustelut naiden ihmisten kanssa ja myos Kaijan kanssa on viela paljon lapikaytavaa. Saa nahda paaseeko sita nukkumaan ensi yona lainkaan.

Loppuyhteenvetona tasta lyhyesta ajasta jonka olen saanut taalla Bangladeshissa viettaa, sanottakoon, etta rakastan tata maata - niin lammin, vilpiton, aito, tunteellinen ja ystavallinen hymyjen maa kaiken sen sekasorron ja koyhyyden keskella missa nama ihmiset elaa.

VIIMEINEN ILTA RANGPURISSA :(

Viimeinen illallinen Rangpurissa takana. Laukut alkaa olemaan pakatut. hyvastit sanottu jo osalle porukasta, mutta huomenna on hyvasteltava rakkaimmat ihmiset taalla. kyynelia on jo vuodatettu ja sisalle sattuu, mutta tiesihan tan jo etukateen. ei siihen silti osannut varautua. elamaa. huomenna on siis jo lahdettava Dhakaan koska on taas maanantaina Hartalin uhka ja sitten ei paase taas liikkumaan jos sikseen on. Jannitysmomentti on siis myos mun keskiviikon Kalkutaan meno bussilla, onnistuuko se vai ei. tosi epavarmaa kaikki taalla ollu viime kuukauden kaiken suhteen ja kaikilla. toisaalta rauhallinen olo ja luotto siihen etta kylla ma itseni viimeistaan perjantaina Kalkutasta loydan haista. katsotaan...

sain siis viimeisteltya opinnayteyon aineiston hankkimisen tanaan. nyt vaan pitaisi sitten katsoa etta onko siita aineistosta ainesta mihinkaan jota kutsutaan opinnaytteeksi...pieni mutka (kaiken muiden mutkien lisaksi) ilmaantui eilen kun mun kone nappasi jostain kunnon viruksen ja nyt se on ihan pimee. jos joku osaa mua kauko-ohjata koneen parantamiseksi viiruksesta niin otan kaiken avun avosylin vastaan. mulla oli nimittain tarkotus tehda opinnaytetta ahkerasti Kalkutassa sen kolmisen viikkoa joka mulla on ajatuksena siella olla... nain ne vaan suunnitelmat vaihtuu (siihen on kylla taalla jo kouliintunut...).

vaikea jattaa taa kaikki taakse. on taas ollu 'time of my life'. mutta.

HARTALIN NELJAS PAIVA TAKANA

Aamulla herattiin kaijan kanssa vilkuttamaan 5 matkalaiselle, jotka pakattuaan kamppeensa ambulanssin penkkien alle ja keksittyaan peitetarinan ambulanssimatkan tarkoitukselle. Anni ilmoitettiin potilaaksi ja Dhakaan taalta piti paasta sydankohtauksen takia. Pauliina toimi Annin siskona, suominainen aitina ja ruotsalainen mies isana ja intialainen mies bengalina jonka Annin "vanhemmat" olivat hanelle tulleet valitsemaan...no joo, mutta matka oli mennyt hyvin ilman pysaytyksia ja 6 tuntia myohemmin saatiin puhelinsoitto Dhakasta etta kaikki onnellisesti perilla. Kaijan kanssa sitten jaatiin ihmettelemaaan etta mitas me taas tanaan tehtaisi. Kaytiin sitten juttelemassa meidan supervisorin kanssa lahdosta ja todettiin etta se on aika lahella...arviointeja taytettiin ja harjoittelutodistuksista puhuttiin. Paastiin myos vierailulle huumeiden kayttajien vieroituskeskukseen, jossa kavimme vastavuoroista mielenkiintoista keskustelua vieroituksessa olevien kanssa. Laakkeetonta terapiaa tarjoavat ja paikan toimintaperiaate kuulosti vallan vertailukelpoiselta suomeenkin nahden. Oltiin tosi yllattyneita siita ja myos ilahtuneita etta saimme mahdollisuuden vierailuun. Valaisi paljon. Huumeet on taallakin kasvava ongelma ja ei vain huonostimenestyvien keskuudessavaan ihan keskiluokan piireissa myos.

noh, sitten saatiin kuulla, etta taas oli tullut puhelinsoitto tan paikan pomolle National Security Unitilta (joka siis valtion viranomaisten joku turvallisuus toimisto), etta miten me valkoset oltiin eilen taas kaupungilla kun meidat pitaisi pitaa sisatiloissa Hartalin aikaan... ei oo todellista...isoveli meita taalla valvoo. No selityksia kun moiseen kyttaamiseen vaadittiin, niin naa kertoi, etta valtion viranomaiset huolissaan siita, jos ulkomaalaisille jotain tapahtuu niin niille tulee vaikeuksia sitten ulkomaiden kanssa. Etta semmosta.

Juurikin tuli uutinen, etta Hartalissa nyt kolmen paivan tauko ja ihan yllatykseksi siis huomenna pitaisi paasta liikkeelle, mika on IHAN MEGA HYVA JUTTU! paasen siis mita luultavimmin huomenna tekemaan haastatteluja. viimeisia viedaan. Valoa ja lampoa talveen. Olette mielessa.

NON-STOP HARTAL JATKUU VAAN...

Kolmatta paivaa non-stop hartal jatkuu kun ei selvyytta politiikkaan nayta tulevan. Jumissa olo jatkuu siis vaan. Suomitytot Anni ja Pauliina on siis vieraanamme taalla ja heidan oli tarkoitus nahda taman jarjeston touhuja, mutta harmi etteivat he paasseet nakeman mitaan taalla. Meita on taalla jumissa erinainen maara ihmisia, joka siis tarkoittaa ettei kukaan paase liikkumaan Rangpurista pois. Sama tilanne ympari maata. Kaupungin sisalla riksat kulkee kylla ja tanaan kaytiin kaupoilla (niilla jotka auki olivat). Saatiin ostettua lahes kaikki laksiaislahjat joita halusimmekin. Takastulo matkalla riksassa vahan oikeesti pelotti jopa, kun jouduttiin ohittamaan poliittisia kulkueita jotka marssi ja huusi. vedettiin tiukasti riksoissa huivit paan ymparille ettei olisi huomattu meidan vaaleita paita. Ihmiset on taas jannittyneessa ja odottavassa tilassa. Me tan talon jumilaiset ollaan kaikki aika vasyneita ja turhautuneita ja myoskin vahan jannittyneita etta pystyyko taalla enaa yhtaan mitaan tekemaan ja paastaanko taalta ylipaansa pois ja eteenpain jatkamaan silloin kun pitaisi.

Taalla on yksi suomalainen nainen kirkon ulkomaanavusta tullu keraamaan materiaalia johkin niiden ensi vuoden kamppanjaan ja sila meni koko viikon reissu ihan puihin, ei ole paassyt mitaan nakemaan. Pakko kertoa "hauska juttu" siita. AInut keino milla taalla paasee liikkumaan kaupungista toiseen jos on pakko, on ambulanssikyyti, jonka guesthousen pitaja diilaa. Koska autot eivat saa liikkua teilla tiesulkujen takia, on ambulanssi ainut kulkuvaline jotka ne voi ohittaa. Ja jostain kumman syysta naina paivina on ambulanssin pillien aani raikunu vahan valia tuolla ulkona...siella ambulanssimiehet kuskaa peitettyjen lasien takana asiakkaita jotka maksusta yrittavat paasta paikasta toiseen. Noh, tan suominaisen ja yhden muunkin vieraan piti eilen paasta sitten Dhakaan ja heille oli saatu jarkattya ambulanssikyyti Saidpurin lentokentalle, koska siis lentojen kuitenkin pitaisi kulkea. Noh, he menivat pillit paalla puolentoista tunnin matkan lentokentalle, mutta lento oli peruttu, joten piipa-autolla takaisin guesthouselle...oli meilla vahan naurussa pidattelemista. Ihan tragikoomista...kipeeta... huomenna heilla uusi yritys edessa. Noh, huome aamulla sitten on kunnon koori yrittamassa Dhakaan asti ambulanssikyydilla, tarkoitus niilla olis lahtea aamun tunteina jottei ongemia tulisi...oma lahtoni pitaisi olla maanantaina. jo kyselin Aslamilta joko se varaisi mullekin ampparikyydin dhakaan jos ei muuten paase...

tata tilannetta taalla on hirveen vaikee kuvailla mitenkaan. hyvaksyny me ollaan taa tilanne kylla, mutta mun opinnaytetyo saattaa karsia pahastikin kun en siis paase naapurikaupunkiin tekemaan haastatteluja ja en tieda mita teen sit. mutta en viela lyo hanskoja tiskiin. 5 paivaa lahto taalta. itku on tullut jo pariin kertaan. sattuu. pitiko taas tulla ja lahtea.

TAAS JUMITUS...

Hei vaan. Jumissa Rangpurissa talla kertaa. Tanaan siis alkoi Hartal ja tiesulut, mielenosotukset ja protestit taas ties kuin pitkaksi aikaa. Oli taas suunnitelmissa vaikka mita tulevalle viikolle, mutta taitaa menna pitkalti sisatiloissa ja tietokoneen aaressa, ainakin alkuviikko. toivottavasti ei pidempaan. Ja kun mun oli tarkoitus olla tekemassa haastatteluja Saidpurissa… Tallasta taalla elama, hieman epavarmaa kaikki. Mulla olisi tarkoitus lahtea taalta viikon paasta maanantaina kohti Dhakaa ja sitten keskiviikkona bussilla Kalkutaan, mutta saas nahda miten kay...vai kayko mitenkaan. Noh, enpa ole ainut joka naita asioita taalla pahkailee, vaan koko kansa ja kaikki vierailijat. Ei ole ihan helppo maa tama asioiden sujuvuuden osalta, voittaa jopa Intian ja se on paljon se.

Eilen oli sateinen ja kylma paiva, ensimmainen kunnon sellainen taalla. Tuli ihan vallan hoyrya kun puhalsi. Ja paleli. Paikalliset on kaivaneet villapaidat ja pipot katkoistaan ja niita salvarien kanssa kayttaa. Noh, mutta aamulla oli ihan kirkas taivas ja horisontissa uskomaton yllatys, nimittain meidan palatsin katolta nakyi Nepaliin asti ja HIMALAYAN lumihuippuiset vuoret! Ja ihan kunnolla. Ihan kasittamatonta! Ei ollut mitaan tietoa etta ne pystyisi nakemaan! Paikallisetkin olivat aivan innoissaan, silla todella harvoin ne nakyvat kulemma. Ne jotka vuosia taalla asunut kertoivat nahneensa vuoret vain kaksi kertaa. Oltiin siis todella onnekkaita! Oih.

Tanaan on isanpaiva ja kaikille isille lampimat halaukset, erityisesti omalle isukilleni (kun ei puhelinyhteydet oikein pelannut asken...) ! Kaikki siella peukut pystyyn etta tilanne taalla rauhottuu ja elama palaa normaaleille uomilleen...

UTUISESTA BANGLADESHISTA

Riisipellot alkaa olla kullankeltaiset. Pian on sadonkorjuun aika. Ilma on muuttunut parin viime viikon aikana taysin, nyt taalla paivisinon kuin Suomen kesa. Tanaan on ollut jopa vahan koleaa. Iltaisin auringon laskettua usvamassat laskeutuu pelloille ja teille.

Opinnaytetyon aineiston keruu etenee. Yritan siis saada selville prostituoitujen kokemksia taman jarjeston tarjoamista palveluista ja miten ne on vaikuttanu heidan elamaansa vai onko. Centeri on nk. "drop-in-center", joka on auki paivisin klo 8-16. Sinne voivat prostotuioidut tulla lapsineen. Centeriin on rekisteroitynyt 478 naista, paivittain siella kay 20-50 naista+lapset. Cebterissa he voivat peseytya, pyykata, tehda ruokaa,saada opetusta (lukeminen, kirjoitus, ompelu),tavata laakaria, saada tarvittavat laakkeet ilmaiseksi. Yhteiso on ihan mieleton. Niin asiakkaat kuin paikan tyontekijatkin ovat todella ihania ja mukavia. Olen tehnyt tahan mennessa yhden ryhmahaastattelun ja 4 yksilohaastattelua, tietty tulkin kanssa. Olen kuullut todella sydantasarkevia tarinoita ja kohtaloita. Rankkaa kuunneltavaa. SIlti taas jalleen kerran millaista vieraanvaraisuutta ja ystavallisyytta heilta mina vieraana olen saanut, ihan kasittamatonta! Olen todella ihastunut centeriin ja sen ihmisiin. Joka paiva olen kutsuttu syomaan yhden tyontekijan kotiin lounasta. Siella on sitten kaynyt kaikki naapurit minua tervehtimassa ja kutsumassa heidan koteihinsa ja minahan olen mennyt. Yksi koti oli erityisen viehattava, siella nimittain asui taiteilija persoona - seinat ja lattiat maalattu tayteen ihania maalauksia, kukkia ja viherkasveja joka puolella! Tama Bangladeshilainen taiteilija sitten halusi minulle esitella kasettikokoelmaansa ja ylpeana laittoi Bob Marleyta soimaan...ompahan nyt sitten sitakin tullut Bangladeshissa kuunneltua... no joo. Tanaan kavimme kavelemassa rautatieaseman kupeilla katselemassa paikkoja jossa seksityontekijat asuvat,siis siella taivasalla oli pienia nyytteja siella taalla, joissa heidan koko pieni omaisuutensa. Tama drop-in-centeri on kylla heille todella tarkea paikka, suoja jossa voi olla rauhassa ja turvassa.

Mitas viela. Kaija on mennyt menojaan, lahinna maatalouden kehittamisjutuissa. Niin ja ma loysin vihdoin kauniin sarin haihin Kalkutaan se on aika kaunis mun paalla, hih. Saa hei kirjoitella tanne pain... voimia kaikille sinne pimeyteen (vai onko siella pimeaa?)

RANGPUR-SAIDPUR VALILTA

Ensi sunnuntaihin kuulema rauha maassa, taas lisaaikaa sai valiaikaishallitsija. Eli taalla paasty liikkeelle. Paivat on olleet taynna opiskelutehtavien tekoa ja haastatteluja naiden ihmisten tyohyvinvoinnista, suhteellisen rankkaa vaihteeksi. Haastatteluissa tullut esille kaikkea rankkoja juttuja jotka on pistany mielen apeaksi. Mutta kuuluu elamaan. Onneksi meita on kaksi taalla niin saadaan purkaa tuntoja. Tanaan paasin tekemaan myos ensimmaiset haastattelut opinnaytetyohoni, olin koko paivan siella prostituiotujen "levahdyskeskuksessa" Saidpurissa ja haastattelin ja havainnoin, ja ihan oletetusti sieltakin kaameen rankkoja tarinoita kuuli. Viimeset viikot vietan siella. Kunhan vahan tokenen niin kerron tannekin joitain tarinoita sielta. Lounaan kavin syomassa siella Saidpurissa yhden sairaanhoitajan kotona ja tapasin elamani ensimmaisen bangladeshilaisen taiteilijan (joka oli taman hoitsun veli), niilla oli ihanan boheemi koti - upeita maalauksia seinissa ja kukkia ja kasveja joka paikassa, ihan mieleton! Kaija tehnyt myos ahkerasti opiskelutehtaviaan, haastattelujaan (kehityskeskusteluista) seka osallistunut kaiken maaliman kokouksiin liittyen maatalouteen.

Muuten taalla ollaan keskusteltu ihmisten kanssa maan politiikasta ja kurjuudesta. Banglataitoja myos koitettu kehittaa. Ja kaytiinhan me kutsusta yhdessa hindukodissakin vierailulla, joka oli aivan ihana vierailu! Lammin henki kodissa ja saippuakuplat sai lapset hihkumaan onnesta ja ihmetyksesta

16 paivaa ja mulla lahto. au. sattuu jo nyt. elama on.

TURVALLISESTI RANGPURISSA

No niin. Eilen jo paastiin liikkeelle Dhakassa, kaytiin immigratrion officessa jonottelemaassa pari tuntia etta sain allekirjoituksen maasta poistumislupaan maitse ja se jai sinne tee-se-pinoon odottamaan taas toista allekirjoitusta ja sen voi sitten myohemmin noutaa. No joo. Kaytiin myos vahan kaupungilla kiertelemassa, mutta kieltamatta siella oli vahan kirea tunnelma, aseistautuneet poliisit pysaytteli autoja ja riksoja ja kyseli mihin matka, kauppoja edelleen sulki jne. Paatettiin sitten tulla takasin tanne Rangpuriin nyt kun viela se on politiikan puolesta turvallista, perjantaina tietaa mihin suuntaan maa taas kaantyy... Tultiin tanaan Rangpuriin. Matkalla oli kaameet ruuhkat, siella oli kaksi bussia tormannyt pahasti toisiinsa ja kuulema 25 kuollut ja useita loukkaantunut. Kaameeta jalkea. me kuitenkin turvallisesti perilla. Opinnaytetta alettava huomenna takomaan oikeen huolella. Sekin nyt vahan epailyttaa - mita jos maan tilanne ajautuu perjantaina taas samaan niin taalta ei oo liikkumista mihinkaan - mites sitten saan haastattelut tehtya...??? noh, katsotaan ja toivotaan parasta...

Siella kuulema satanut ensilumi (ja sanna kuuntelee jo joululauluja....?) Voimia kaikille! Niin ja ma olen nyt jo ihan terve. IHANAA!

DHAKASSA MELLAKOIDAAN

Taalla sita ollaan, posessa Dhaka cityssa. Eilinen ja tama paiva on ollut tosi levotonta taalla paakaupungissa,julkiset kulkuvalineet lakkoilee, kauppoja kiinni, kaduilla ihimiset osottaa mieltaan ja mellakoi, hakkaa krikettimailloilla ja ampuu, heittelee kivia, sytyttelee kokkoja...siis kaikki protestina poliitikalle, kun siis tulevien parlamenttivaalien takia on tulossa maahan valiaikaishallitus ja viime perjantaina nykyisen hallituksen, joka on ollut viimeset 5 vuotta vallassa,piti luovuttaa valta pois, mutta sitten oppositiopuolua ilmoitti, etta he eivat hyvaksy valiaikaishallituksen johtajaksi sita henkiloa joka siihen virkaan oli astumassa ja sitten opposition ja hallitsevan puolueen kannattajat ovat ottaneet yhteen kaduilla ja poliisi siina seassa...ja edelleenkaan ei ole selvaa kuka johtaa ja mita... vastauksia odotellaan taalla. kaipa ne paraikaa yrittaa sovitella asioita tuolla ytimessa ja telkusta naki etta eu:n ihmisia on siella yrittamassa myos rauhaa ja selkeytta saada aikaan. Parin viime paivan aikana kymmenia ihmisia kuollu ja tuhansia loukkaantunu, sanoo paikalliset lehdet (hesarin nettisivuilla mainittiin etta 3 kuollu ja satoja loukkaantunu..) ja paikalliset ihmiset sanoo etta todellisuudessa luvut on paljon surullisempia.

Mehan olemme siis taman paasseet toteamaan taalla Dhakassa tv:sta ja paikallisten, silla meita ei ole laskettu tuonne kaduille vaaraan, vaikka (itepaisia naisia kun olemme), ollaan vangatty vastaan kovasti. Kylla me sitten eile illalla tajuttiin kun katsottiin mellakointia telkusta, etta oikeasti ei ole jarkevaa menna ulos, silla oikeesti siella on hengenvaarallista. Ja me ulkomaalaisina saatetaan herattaa provokaatiota, silla kaikki ei tykkaa siita etta EU taalla yrittaa sovitella (=sotkeutua tan maan asioihin).

On siis koeteltu molempien tyttojen hermoja ja itsehillintaa ja sen asian hyvaksymista, etta nyt on vaan parempi uskoa naita ja pysya sisalla. Saas nahda miten tai siis milloin kaikille sopiva valiaikaishallitus saadaan kasaan ja tilanne kaduilla rauhoittumaan. Sita ennen taman maan kansalaisilla ja meilla lankkareilla on aika tukalat oltavat. Tai meillahan on kylla hyvin turvallista taalla guesthousessa, mutta turhauttavaa taa meille on. mutta elama valilla on. koitetaan saada edes koulutehtavia tehtya. Ja heti kun mahdollista lahdettya takas Rangpuriin, visiitti metsansuojeluprojektiin jaa meilta valista.

MUn vointi on eilen ollu ekaa paivaa oikeen normaali, tanaan taas vahan kipea olo, katsotaan mihin suuntaan se tasta. Laakekuuri viela kesken, joten eikohan se tasta.

DHAKAN YOSTA

Hei vaan! Ihana paiva taas takana, talla kertaa jotain ihan erilaista kuin mita taalla ollessa ollaan koettu, nimittain...aamulla otimme riksan kohti dhakan hienosto-aluetta ja menimme Nordic clubille, jossa pohjoismaalaiset taalla asuvat voivat kayda rentoutumassa uima-altaan ja tenniskentan aarella... niin...paastiin uimaan, ottamaan aurinkoa (katja oli varjon alla tietty kun vahan kipea ja kaija tietty ei ja poltti itsensa) ja tapaamaan muita suomalaisia, joita taalla, lahinna lahetystyota tekemassa. Oli hauska kuulla niiden tarinoita. Koko paiva lorvittiin siella, kaytiin niiden kanssa International churcissa jumalanpalveluksessa ja sitten mentiin suomitytot pizzalle ja Cafe worldiin lattelle... eli vahan palauteltiin mieleen millasta se elama lansimaissa onkaan ja myos nahtiin ihan uutta puolta Bangladeshista, sita glitterikansaa, rikkaita nuoria matkimassa sita mita nakevat tv:sta lansimaissa tehtavan ja perheita hienoimmissa vaatteissaan pizzeriassa illallistamassa... vastakohtien maa tamakin, niinkun kai kaikki kehitysmaat. Loytyy aarimmaisen koyhia ja aarimmaisen rikkaita. vaikea tajuta etta toinen perhe asuu savimajassa riisipellon keskella tienaten paivassa tuskin 0,5 euroa kun toisella on kolmikerroksinen talo paakaupungin ytimessa ja illallistaminen tapahtuu ravintolassa jossa laskuksi tulee 10 euroa... ihan jotain hurjaa nama erot taalla...

mun vointi ei ole vielakaan taysin normaali, mutta taytyy kylla sanoa taas etta parempi kun eilen. etta kaipa taa tasta. Huomenna vaihtuu siis vasta se valiaikaishallitus tahan maahan (eika viime kuun eka niinkun aiemmin kerroin) ja hyvinkin on luvassa poliittisia levottomuuksia, saas nahda blokataanko tiet sulki niin ettei paasta tuonne pohjois-itaan lahtemaankaan...ainakin hu ja su on hartalia luvassa...

DHAKASTA

hEi vaan. lyhyesti ilmoitus, etta parempana taas kuin eilen, eli ei huolta. Dhakaan paadyttiin Kaija ja ma tanaan 5,5 tunnin bussimatkan jalkeen. Kaupunki on NIIIN iso, nyt sen taas huomasi meidan pikku Rangpurin jalkeen. HUomenna mennaan vahan tuulettumaan ja katselemaan kaupunkia.

Eilen oli todella mukava vierailla mr. Bhuiyanin kotona, syotiin hyvin ja katseltiin valokuvia ja hopotettiin. Vasyneina illalla kaaduttiin sankyyn. niinkun tanaankin (ihan juuri kohta).

EID-JUHLA PAIVASTA

hei kaikki. tanaan olen jo vahan parempana (vaikkei hyvana), eli ei hataa. aamulla mr. Imrulin tytot tulivat hakemaan meidat kotiinsa Eid-lounaalle ja vaativat mua lahtemaan. hyppasin sitten rishaan ja muut kaveli. oli aivan ihana vierailla heilla. taalla kaduilla kulkiessa niin juhlan tuntua ja henkea, kaikki kauneimmissa vaatteissaan vierailee ystaviensa ja sukulaistensa luona. mekin laitettiin parhaat paallemme ja Kaija ja norjalaistytot kavivat ostamassa kukkia ja makeisia vietavaksi. syotiin hyvaa ruokaa ja nautittiin bangladeshilaisten vieraanvaraisuudesta.

muutaman tunnin paasta lahdemme Mr. Bhuiyanin kotiin illalliselle ja sita odotamme kuin kuuta nousevaa. Ihana paasta tapaamaan hanen perheensa! huomenna, jos vaan suinkin oloni sallii, lahdemme bussilla kohti Dhakaa. Kirjoittelen sielta sitten lisaa.

Haleja ja lampoa kaikille!

kipeita tyyppeja taalla

tanaan on vaan levatty ja sairastettu. kaija on ottanut aurinko katolla ja mina maannut huoneessa katsellen kauniita ja rohkeita. jos joku ei halua kuulla juonipaljastuksia niin ei kannata lukea eteenpain. Stephanie on yhta kiero kuin aina ennenkin. felicia tekee kuolemaa sairaalassa ja brooke on jattamassa ridgea sen uuden lapsensa isan takia.ei mee lujaa taalla.

vahan ennen kahtatoista aamupaivalla alkoi tapahtua,tuli "sairaskohtaus", kuume nousi varmaankin korkealle kun paassa alko vippaamaan ja pelottamaan. Lahdin etsimaan Kaijaa, loysin hanet alakerrasta tietokoneen aarestaja kerroin hanelle etta nyt ei mene lujaa, tuntuu kuin keuhkot palaisija taidan tarvita laakaria. siina vaiheessa menin sohvale makaamaan kun meinasin pyortya. kaija sulki tieokoneen ja juoksi keittioon ja kutsui apuun Josephin. kaija sanoi: "tarvitsemme apua, katja on vakavasti sairas, hanet pitaa vieda laakariin", jolloin Joseph tuli luokseni ja kysyi vointiani. Olo oli toosi heikko. Han soitti Imrulille ja Kaija ja Imrul vei mut yksityisklinikalle laakaria tapaamaan. siella otettiin verikokeet ja x-ray. Rontgenissa oltiin vahan etta ooo, riisunko salwarin vai mita? mies rontgentyyppi melkein kuiskasi korvaani, etta mita materiaalia alusvaatteesi ovat, ovatko ne puuvillaa? Katsoin hetken Kaijaa ja totesin etta eivat ole puuvillaa. siina vaiheessa Imrul ja rontgentyyppi haipyivat takavasemmalle ovesta ulos ja riisuin liivit pois ja Kaija kutsui miehet sisaan (salwari oli kylla paalla).Sitten minusta otettiin se rontgen kuva, salwar cameez paalla ja ilman mitaan suojuksia Kaija ja Imrul seisoivat siina samassa huoneessanauttien samasta sateilysta kuin minakin. Imrul vei meidat hotellille (kun ensin oli peruuttanut rappusille). Imrul sitten tuli viiden aikaa kertomaan tulokset laakepussi mukanaan. Ei kuulema mitaan hataa, mitaan ei testeista loytynyt, mutta kolmea laaketta maarasi (uutta laaja-kirjosta antibioottia, clonazepamia iltaisin ja Losecia, jos keuhkokuumotus johtuisikin mahahapoista...). sellaista tanne. onneksi ei ollut Eid-juhlatanaan. ensinnakin ois ollut ihan hirveen noloa vaivata ketaan muslimia (meidan supervisoreita) silloin apuun ja toiseksi tuskin mikaan laakari olisi ollut edes tavattavissa. nyt olo taasen vahan parempi, eika kuumetta ole. Ihanaa kun tiedan etta letut odottaa tytot ja joseph niita mulle paistoi kun pyysin. kaipa elama voittaa...ilmoittelen miten kay.

JUHLAN TUNTUA ILMASSA

Hei vaan. Huomenna mita suurimmalla todennakoisyydella nayttaytyy uusi kuu, pyha-Ramadan kuukausi paattyy ja muslimien pyhin ja suurin juhla Eid-Al-Fitria vietetaan ympari maata. Meidat on kutsuttu talloin lounaalle mr. Imrulin (meidan Rangpurin supervisor) kotiin ja illalliselle Mr. Bhuiyanin (parran) kotiin ja olemme kovin otettuja naista kutsuista, silla vastaahan tuleva juhla meidan jouluamme. Taalla siis mietitaan mita laitetaan huomenna paalle ja mita pitaisi vieda tuliaisiksi…

Ma olen kipea yha vaan, pari parempaa paivaa tuossa oli, mutta olo meni eilen taas heikommaksi, lampoilya ja kipuilua, alotinantibiootit, katsotaan onko niista mihinkaan vai joutuuko tassa laakariin menemaan. Lepailtya siis tassa lahinna tultua ja opinnaytetta pahkailtya. Kaija on katolla ottamassa aurinkoa. Mina en kipeana kehtaa menna.

Lalmonirhatin kodissani oli pieni muurahaisongelma, jonka sitten toin hetkeksi tanne Rangpuriinkin. Minimurkut nimittain salamatkustaneet joukolla mun kannettavan tietsikan sisalla ja sehan vasta lystia olikin leikkia hippaa niiden kanssa kun niita sormella yritti listia kun ne kurkki millon mistakin koneen rakosesta…no joo, luulen listinneeni nyt jo kaikki.

Viimeksi kun kirjoitin oli ukkosmyrsky. Ollaan monesti Kaijan kanssa naureskeltu, etta kun kuivatellaan pyykkejamme meidan parvekkeella, niin joku kerta viela vaatteita loytyy tuolta palmun oksilta roikkumasta kun tuulen mukana ovat lahteneet ja sitten joudutaan menna meidan guesthousen pojilta pyytamaan etta et viittis kiiveta tuonne hakemaan… nooh, tuota ukkosmyrskya seuranneena aamuna parvekkeen lattialla oli Kaijan bikinien ylaosat, alaosia ei missaan. Mainitsin Kaijalle tasta ja han sanoi kylla laittaneensa molemmat osat kuivumaan parvekkeelle. Samassa tajuttiin molemmat, etta niimpa siina oli vaan kaynyt, etta tuuli oli ne matkaan vienyt. Kikatettiin ihan kippurassa ja tahyiltiin vaaleanpunaisia pikkupoksyja parvekkeelta, muttei missaan nakynyt. Kaija siis lahti pihalle ”kavelylle” ja ”valokuvailemaan”, muttei mitaan loytynyt. Iltapaivalla kun tulimme reissuiltamme huoneeseemme, oli sangyn paalle ilmestynyt viikattuna kadonneet vaaleanpunaiset. Eika kukaan ole kommentoinut asiaa, eika kylla olla kehdattu kysellakkaan. Jossain tuolta palatsin pihalta ne ilmeisesti on loytyneet

No, mutta eipa tanne juurikaan muuta. Arkea elellaan. Juhlaa odotellaan. Kylailemassa ollaan kayty jarjeston tyontekijoiden, joiden kanssa ollaan ystavystytty, kodeissa, koulutehtavia tehty, Baptistikirkossa jumalanpalveluksessa eilen kaytiin ja ma olen sairastellut (kuten on vissiin jo useampaan kertaan todettu).

Bussiliput on takataskussa torstaille Dhakaan (paakaupunkiin), mennaan jarkkaamaan mulle lupaa menna maitse Intiaan (koska ulkomaalaiset tarvitsee erillisen maastapoistumisluvan jos haluaa menna maatieta poijes, jos siis on tullut lentamalla maahan…) ja viisumia Myanmariin ja Kaijalle lentolippuja Goalle. Tarkoitus on myos menna samalla reissulla Bangladeshin ita-osaan katsastamaan RDRS:n metsansuojeluprojekti.

hei, just tuli ilmotus uutisissa, ettei Eid juhla olekaan viela huomennakun ei kuu nayttaytynytkaan Ylihuomenna sitten. Hyva mun kannalta niin saan levata ja kerata voimia rauhassa viela huomisen.

RANGPUR-UKKOSMYRSKY

Takaisin Rangpurissa, pari tuntia sitten palailin tanne.Istuskelen taalla hotellin aulan lattialla napyttelemassa koneelle tapani mukaan. Ukkonen jyrisee ja salamoi vallankovasti, oltiin sita juuri Kaijan kanssa ihailemassa kattoterassilla. Vou.

Tanaan olin aamupaivan DR. Saliman yksityisvastaanottoa seuraamassa. Han on ainut naislaakari joka pitaa vastaanottoa silla alueella ja asiakkaita oli PALJON! naisia vaan. Mielenkiitoista oli. Lahinna raskaanaolevia naisia tai sitten naisia alapaavaivoja valittamassa. Joidenkin miehet oli mukana ja Salima kertoikin, etta monet naiset oikein pyytavat soittamaan miehilleen, jotta uskoisivat etta nainen on oikeasti kipea ja tarvitsee laakarin maaraamat laakkeet ja ruokavalion...

Ja ihan yleista tietoa on myos se, etta paatin lykata sairaanhoitajaksi valmistumistani ensi syksylle ja tehda rauhassa opinnaytetyoni ensi kevaan....ja reissata taten maailmalla vahan pidempaan hih! Tallailen luultavimmin kotia kohti vasta helmikuun lopulla. Katsellaan nyt mihin nokka nayttaa ja jalat vie...

mutta nyt syomaan herkkuruokia taas! heihei!

LALMONIRHAT, AURINGONLASKU JA LINNUNLAULUA

Edelleen vaan kipia olo, mutta ei enaa niin kovin, kai tassa jo voiton puolella ollaan? Tanaan kulutin aamupaivan tutkiskellen Dr. Saliman (joka on taman jarjeston terveysohjelman johtaja, by the way eka ja ainut naisjohtaja tassa NGO:ssa) kirjahyllya (joka oli kylla sotkuinen) etsien tietoa opinnaytetyohoni, joka nyt siis liittyy NGO:n tyohon prostituoitujen parissa (en osaa viela kertoa sen tarkemmin…). Kirjoja kertyi valtava pinkka ja paa ihan vallan sekaisin ja pitaisi taas osata etsia kaikesta tuosta se olennainen…aaargh. noh, osani olen valinnut. Anna muuten on naiden samojen kysymysten aarella Swazimaassa, jossa han keraa tietoa saattohoidosta ja kuolemasta sikalaisessa kulttuurissa. Iltapaivan olin seuraamassa Dr. Saliman ja RDRS:n jarjestamaa kokousta paikallisessa valtion sairaalassa, jossa satakunta henkiloa (hoitajat&laakarit) ja Dr. Salima keskustelivat aiheesta valtion sairaaloiden huonojama ja miten asioita ja palvelua voisi parantaa. AIka toivottoman kuuloisia kommentteja, mutta Dr. Salima teki hyvan tyon luomalla toivoa asioiden jarjestymiseksi paremmaksi! Olin tosi ylpea tasta jarjestosta! Salima oli myos telkkarissa tanaan puhumassa uutisissa hetken.hih. mulla on ihan mega hyva supervisor.

Mulle annettiin mahdollisuus asua taalla Lalmonirhatissa Dr. Saliman ja hanen miehensa Dr. Zakin talossa. Mulla on ihana huone korkealla kattoterassilla ja olen tosi iloinen tasta! Talo on kivalla, ei meluisalla alueella ja mika parasta, niin auringonlaskun nakee upeasti katolta! Jotain niin kaunista. au. Heidan koti on tuossa alakerrassa ja sanoivat etta yhtalailla minun koti aina kun olen tassa talossa. Syodaan yhdessa ruuat ja hopotetaan. kotoisa olo.

LALMONIRHATIN SAHKOKATKOISTA

Hieman oli haikeaa jattaa Kaija taakseen hurjaksi neljaksi paivaksi, kun tahan asti ollaan oltu 24/7 yhdessa. Toisaalta mukava olla valilla ihan itsekseen, tuleepahan ainakin opiskeltuakin eika vaan hompoteltya. No ei. Joo, mutta tajusin tassa etta en juurikaan ole tasta jarjestosta kertonut. Eli:

Bangladeshissa toimii lukuisia, satoja, non-governmental (NGO) järjestöjä, joista suurin osa toimii ulkomaisen avun, lähinnä rahallisen avun, turvin. Yksi näistä on RDRS Bangladesh, joka on bangladeshilainen järjestö. Se on perustettu Bangladeshin itsenäistymistaistelujen aikoina 1971 Luterilaisen maailmanliiton toimesta. Tarkoituksena järjestöllä oli auttaa sodan jalkoihin jääneitä pakolaisia sekä kehittää pohjois-Bangladeshin elinoloja sekasortoisessa, juuri itsenäistyneessä maassa. Vuonna 1997 RDRS:stä tuli itsenäinen kansalaisjärjestönsä. Luterilainen maailmanliitto sekä sen alajärjestöt, kuten muun muassa Suomesta Kirkon Ulkomaan Apu (KUA) sekä muiden pohjoismaiden vastaavat järjestöt tukevat sitä edelleen. RDRS on pohjois-Bangladeshissa toimivista NGO:ista suurin ja pitkäikäisin järjestö. RDRS tekee työtä pohjois-Bangladeshin alueella maaseudun köyhien ja tarvitsevien ihmisten parissa. Järjestön ohjelmat tavoittavat yli 1,5 miljoonan bangladeshilaisen (=300 000 kotitalouden) elämän. RDRS:n erilaiset projektit ja ohjelmat käsittävät muun muassa seuraavia alueita: kyläyhteisöjen järjestäytyminen, naisen aseman ja roolin vahvistaminen, kansalaisten tietoisuuden lisääminen, pienlainojen antaminen, maaseudun ja maanviljelyn kehittäminen, valmiuksien luominen katastrofien varalle sekä terveyskasvatus ja –palveluiden tarjoaminen. Työn tavoitteena on maaseudun köyhien elintason pysyvä parantuminen. Järjestössä työskentelee noin 2000 palkattua työntekijää sekä noin 1000 vapaaehtoistyöntekijää. Elikka iso jarjesto kyseessa.

Olen ollut aika pahassa flunssassa ja veto ihan pois. Kuitenkaan ei luonto anna periksi jaada makaamaan kun tietaa, etta ensi viikolla kun Ramadan kuukausi paattyy, on kaikki muslimit lomalla ja nain ollen ”kentalla” ei tapahdu mitaan, koska tyontekijat lomalla. No olen sitten vahan puolikuntoisena viime paivat tallannut. Eilen perehdyin aitiyshuoltoon ja synnytysklinikkaan. ON kylla pienia raapaleita naiden vaavit verrattuna meidan suomalaisiin…voi etta. Tanaan olin paivan tuberkuloosi ja lepra klinikalla opissa (havainnoimassa ja kyselemassa). (sopeuduin hyvin sinne tubi-potilaiden joukkoon kun yskin ja naytan sairaalta. Ei ne tyontekijat kuitenkaan suostuneet lahettamaan mua jatkotutkimuksiin, vaikka sanoin etta keuhkoihin sattuu, sanoivat ettei mun oireet riita) Tuberkuloosi on iso ongelma edelleen tassa maassa. 1/3 ihmisista on Tubi infektoituneita (mika ei meinaa etta kaikki sairastaa Tubia) ja naista 300 000 sairastuu tuberkuloosiin vuosittain ja EDELLEEN joka vuosi tassa(kin) maassa kuolee tubiin 70 000 ihmista, vaikka tauti on taysin parannettavissa ja ilmainen laakitys saatavilla. Kuitenkaan, ei edelleenkaan tanakaan paivana maaseudun ihmisten tietoisuus asioista ole niin hyva, etta kaikki osaisivat hakeutua hoitoon. Niimpa NGOt (ja valtio) tekevat kovasti valistustyota ja myos antavat hoitoa.

Aargh mika flunssaolo...

RANGPUR

Heii! Pitaako se sita aina lahtea maailmalle sairastamaan, meika on sitten taas hyvassa flunssassa. Suomineito Bangladeshissa niistamassa…jep jep. NO juu. Mitahan raportoitavaa taalta olisi. Noh, ainakin, etta tosiaan taalla ollaan kovin ylpeita siita, etta bangladeshilainen voitti Nobelin rauhanpalkinnon. Hauskaa sinaansa, etta ollaan paasty juurikin tuota hanen kehittamaansa NGOden microcredit (=pienlaina) systeemia kaytannossa nakemaan, koyhat ovat todella kiitollisia, silla ei mikaan pankki ei sellaisille ihmisille rahaa lainaa joilla ei ole mitaan omaisuutta. NGOden myontaman pienlainasysteemin avulla moni moni ultra-koyha on saanut ostettua mm. lehman, kanoja, rikshan ym, ja sita kautta paassyt tienaamaan elantoa perheelleen. Hyva hyva siis Bangladesh! (vaikka paivaa ennen kuin voittaja julkaistiin, taallakin lehdissa oli arvuuttelua voittajasta ja voittajaksi veikattiin suomalaista Ahtisaarta, mutta toisin kavi).

Ollaan taas suhattu pitkin pohjoista mr. Bhuiyanin kanssa ja perehtymaan mm. prostituoitujen naisten levahdys ja valistuskeskukseen ja haastattelemaan heita. Tama oli hyvin mielenkiintoinen visiitti ja uskallan kai jo paljastaa, etta opinnaytetyoni mita suurimmalla todennakoisyydella tulee liittyman heihin. Asia varmistunee lahipaivina. Kaija koki myos ilon ja onnen hetkia tanaan kun han paasi lypsamaan lehmaa (alkaa huoliko, kaikki on tallennettuna videonauhalle). Voi taalla on niiiin mukavaa! Meita jo huolettaa taalta poislahto…aika on mennyt aivan siivilla ja ei tahtoisi sen loppuvan viela aikoihin. Mutta onhan tassa viela hieman yli kuukausi aikaa. Minun matkani jatkuu noin 23.11 kohti Calcuttaa, jossa ystavani Tumpa (Matunin serkku, johon siis tutustuin silloin 2001 kun olin harjoittelussa Calcutassa) menee naimisiin ja lupasin hanelle silloin joskus etta kun han menee naimisiin niin tulen haihin ja ihanaa etta se on mahdollista! Paasen nakemaan hindu-haat, kivaa! Toisaalta minulta jaa valista taalla Bangladeshissa vuoden isoin meeting, eli RDRS:n ulkomaisten tukijoiden vuosikokous, johon tulee ympari pohjoismaita edustajia….noh, elama on valintoja ja mun tie vie Kalkutaan. Kaija jaa tanne kokoukseen ja on luvannut raportoida minulle kokouksen sisallon. Sellaista tanne..

t. nuhanena katja

BRAHMAPUTRABACK IN RANGPUR PALACE

Ihanaa oli reissun paalla, mutta ihanaa olla myos taas "kotona", siis Rangpurissa,12 paivan reissaamisen jalkeen. Kaksi viimeista paivaa char-alueella ajeltiin botskillaBrahmaputralla taas uusiin chareihin ja istuttiin mopojen takapenkilla kun meita vietiin taas uusiin paikkoihin. Kohokohtana mainittakoon pienet mustatvuohikaksoset seka visiitti eraaseen kylaan jossa meille (KAijan toiveesta) esiteltiin paikallista karjanhoitoa. Siella sitten tollistelimme lehmia (ja kylalaiset tollistelivat meita). Kerrottiin myos miten lehmataloutta meilla Suomessa harjoitetaan. Lopuksi kysyimme, etta toki teidankin lehilla nimet on niin kun on meidan maan joka mansikilla ja mustikilla omansa. Nama pyorittavat paataansa (ja vahan silmiaankin), johon tokaisimme etta kyllahan se on hyva kotielaimilla nimi olla. Niimpa tietysti he pyysivat meita nimeaamaan heidan lehmansa ja Kaija reippaana tyttona alkoi nimeamaan lehmia - tuo on kaija ja tuo katja ja pari muuta sai nimensa meidan bangladeshilaisten "oppaiden" mukaan. Ei taas ollut naurun maaralla rajaa.

Nyt on siis jarjestoon perehtyminen takana ja parin vp:n jalkeen aika menna asiaan, eli siirryn kokonaan jarjeston terveysprojektin touhuihin Lalmonirhatiin ja myos keraamaan (paikkaan x) aineistoa (x) opinnaytetyohoni (jonka aihe on edelleen hieman x...) Kaipa asiat pikkuhiljaa valkenee....

OLKAAHAN KILTISTI SIELLA KAIKKI! JA NAUTTIKAA IHANASTA SYKSYN PIMEYDESTA! KYNTTILOITA POLTTAKAA JA SYOKAA PALJON KARKKIA JA JAATELOA. VOI ETTA KUN TEKEE NIITA MIELI! meilla on ihan vahan salmiakkia mukana ja sillon tallon laitetaan suu makiaksi, mutta silti kaipaa niin makuunin tai filmtownin irtokarrkipussillista....muuten kaikki on paremmin kuin hyvin.

HALEJA! PITAKAA HUOLTA JA KIRJOITELKAA KUULUMISIA!

BRAHMAPUTRA

Brahmaputra on mahtava. Ihan kuin meri,niinkuin Mekong ja Ganges joetkin. Vaikuttava. En yhtaan ihmettele, etta se saa tuhoa aikaan taalla. toisaalta se on myos taman maan elinehto tamakin joki(kalastus, maa pysyy viljavana). Yolla oli taysikuu. Oli mieletonta seilata joella. Tasainen veneen moottorin putputus. Tyyni joen pinta. Veneen olkikatolla maaten taivas kattona.

Nalayanpuri charilla kaytiin perehtymassa RDRS:n aitiysklinikan toimintaan, vierailtiin RDRS:n peruskoulun yla ja ala-asteella, vastailtiin jalleen kerran kysymyksiin itsestamme ja Suomesta, kuunneltiin kauniita bengalilauluja ja laulettiin niille Suomilauluja(kun oli pakko). Oltiin kuuntelemassa kun saaren asukkaille pidettiin koulutusta naisten ja lasten laittomasta maastaviennista, kun sita paljon taalla tapahtuu kun Bangladesh-Intia rajaa ei juurikaan vartioida. Hyvauskoiset vanhemmat (tai rahanahneet) lahettavat Lapsiaan toiseen maahan paremman elaman toivossa ja kuitenkin nama lapset paatyvat paaosin pakotettuina mm. palvelusvaeksi rikkaille, prostituoiduiksi, tekemaan tehtaisiin vaarallisia toita, pelloille orjatyovoimaksi tai jopa elinsiirrannaisiksi. karmaisevaa. Yo me nukuttiin saaren hiljaisuudessa, Nailla saarilla ei ole sahkoa lainkaan. Oli hieno kokea hetken ajan tallaista elamaa, jota taalla sadat tuhannet ihmiset elavat.

Kadella syodaan jo sujuvasti ateriamme ja vastaillaan kysymyksiin itsestamme bengaliksi. Myos aluksi hieman outo muslimien iftar (=kun paastoavat nyt Ramadanin ajan paivisin, niin se on auringonlaskun jalkeen niiden eka ateria, joka sisaltaa tulista, suolaista ja ylimakeita ruoka-aineita) on alkanut olemaan meista vallan mukava ja miellyttava tapahtuma. Taalla ihmetellaan kovasti minun uskonnottomuuttani, niiden vaikea kasittaa ettei mulla ole jumalaa enka ole kristitty,hindu, muslimi tai buddhalainen. Nama kun itse ovat niin kovin uskovaisia.

SEILAILUA BRAHMAPUTRAn CHAREILLA

Begongonj char (char=hiekkasarkkasaari) oli meidan kohteena. Ihanaa venematka. Putputusta. Ohimenevia maisemia. Lehmia javuohia laiduntamassa, uimassa. Lapsia polskimassa vedessa. Miehia kalastamassa. Naisia pyykkia pesemassa. Kaunista, taas niin kaunista. Oppaana talla kertaa nainen, Rabeya. Mukava. Vierailtiin federationeissa ja juteltiin. Ne kyseli Suomen tasa-arvosta, miten se nakyy. Me kyseltiin mita ongelmia ne kohtaa. Kertoivat sanaa kuin muutkin taalla, eli moniavioisuus "kuollut" pois NGO en (non-governmental organisation) tyon tuloksena. Samoin paikallisten voiminvetaman ryhman/kylahallituksen ansiosta mm. avioerot, perhevakivalta ovat vahentyneet, koska pariskuntia velvoitettu tulemaan selvittelemaan asioitaan em. ryhmien kanssa. Itse pitavat tata hyvana keinona. Ja kyllahan se minunkin korvaan kuulostaa hyvalta metodilta tassa yhteiskunnassa. Meidan yksilokeskeiseen kulttuuriin se ei kylla sopisi. Joskus "ennenvanhaan" nain on varmasti osittain meneteltykin. Tai kyllahan se pakostikin auttaisi tanakin paivana, jos sotkuun menneita asioita ja tunteita pitaisi OIKEASTI selvitella oman lahiverkostonsa kanssa ja edessa. Toisaalta tosi vieras ajatus.

Vierailtiin myos naisten pienlainaryhmassa. Ne tunsi saaneensa paljon voimaa ja apua elamaansa RDRS:lta. He olivat tyytyvaisia ja onnellisia elamaansa, kysyimme sita. Toisaalta he kertoivat myos saarielaman varjopuolista. Yksi nainen kertoi, etta oli perheineen joutunut muuttamaan tulvien alta 18 kertaa elamansa aikana. Mahtavan Brahmaputrajoen vesi kun nousee niin on mentava. Samoin terveydenhuollon palvelut kuulema tois heikot Chareilla. RDRS ja joku toinen NGO ovat ainoat, jotka talla pienella charilla terveyspalveluja pienessa mittakaavassa tarjoaa. Valtio ei tyoskentele taalla...

140 MILJOONAN KAUNIIN HYMYN MAASTA

...niin monta ihmista taalla noin suurin piirtein asuu. Tanaan ollut vapaapaiva. Pilvista - ihanaa. Lampotila pyorii 31-36 asteen ymparilla ja valilla aivan kamalan kuuma siis. Nih, niin iloisten , hymyilevien ja positiivisten ihmisten ymparoimana taas oltu ettei tassa voi muuta kuin vaan olla hyva ja kiva olo. Joti, guesthousen isanta, on niin mukava ja vaan taynna hymya ja lampoa. Ruuanlaittaja-Lady vinkkaili luokseen takapihan sivukopperoon seurakseen kun teki ruokaa. Siella pilkottiin vihanneksia lattialla istuen kimpassa ja koitettiin banglaa (bengalia) vaantaa sen kanssa ja jo vahan se sujuu Nainen oli IHASTUTTAVA, NIIiN kaunis hymy ja energia. "Vaiteltiin" sen kanssa "sina kaunis, tumma iho" EI "sina kaunis, vaalea iho". Ja naurua. Lammin olo. Lauloin sille ihme ja kumman. Talla kertaa kauniisti (kiitos sanoista LAura).

Saatiin guesthouseen seuraa. Jarjeston Save the Children (UK) AIVAN ihana bengalinainen tuli seuraksemme, koska ei voinut menna tuttaviensa kotiin, koska siella C-A-T(=kissa). Hanella kuulema kissafobia eika voinut edes sanoa kissaa vaan tavasi sen meille. Ihana nainen. Hymy. Vilpittomyys. Tekee tyota lapsityovoiman poiskitkemiseksi tasta maasta, kova tyo. Save the children (suomessa Pelastakaa lapset ry)on yksi monista jarjestoista jotka tekee yhteistyota RDRS:n kanssa. Hienoa ja mielenkiintoista kehitysyhteistyota paastaan taalla seuraamaan. Innoissaan ollaan.

KURIGRAM

5 paivaa kurigramissa takana. Kurigram on pienehko kaupunkipahanen taalla pohjois-Bangladeshissa. Tama alue on haavoittuvin koko RDRS:n tyoskentelyalueesta valtavan suuren Brahmaputrajoen ja sen tulvavaaran takia. Viimeksi vesi joessa nousi valtaamaan kaupungin 3 vuotta sitten. Sadekaudella ei koskaan tieda milloin niin kay taas. Talloin niin monet menettavat kaiken mita omistavat. Siita johtuen taalla ihmiset aarimmaisen koyhia. Silti ihmiset taalla vaikuttavat hirmu onnellisilta ja tasapainoisilta. Elavat paivasta toiseen elamaansa, eivatka valita turhista ja ovat valmiita jakamaan omasta vahastaan. Tassa sita olisi monelle suomalaiselle PALJON oppimista (ak:t mukaan lukien). Olemme kierrelleet riisipeltojen keskella kylissa tutustuen koyhien elamaan ja RDRS:N tyohon, oppaanamme HErra Bhuiyan (mr. Parta), jonka kanssa olemme kayneet kasvattavia keskusteluja.

Maanantaiyona lahdimme joenrantaan vahtimaan hinduja, kun heidan Durga Puja paattyi. Pujan paatteeksi heilla on tapana vieda Durga-jumala-patsaat komein menoin jokeen. Tata sitten odoteltiin sillan kupeessa lahes kolme tuntia (valilla meinasi usko loppua). Vihdoin rumpujen parina ja tanssivien ihmisten aanet & kuorma-autojen (Leyland. t.Kaija) valot saapuivat. Suomesta asti kannettu otsalamppu valaisi sillalta alas juhlahumupaikalle loistavasti kun oli pilkkopimeaa (tarjottiin nakymat taten kaikille sillalla olleille). Hakkas naiden fikkarit valosuudellaan IHAN 96-0.

Majapaikkamme on RDRS:n guesthouse, jota pitaa hyvinystavallinen mies nimelta Joti. Han on aina valmis palvelemaan ja aina hymyilee, kipeanakin. Hanen kaltaisiaan on tassa maassa paljon. Ihailtavaa. todella. Olemme koettaneet "imea" hanesta vieraanvaraisuutta itseemme. Yhtena iltana kun olimme juuri suihkusta tulossa (katja)ja suihkuun menossa (Kaija), niin RDRS:n tyontekija tuli majataloon ja sivulauseessa mainitsi, etta joukko paikallislehtien ja -tv kanavien journalisteja tulee juurikin teelle kanssamme. Hirmu kiireella Salwar CAmeezit paalle ja edustuskuntoon. Mukavaa porukkaa oli ja jalleen kerran saimme kertoa SUomesta ja itsestamme kaiken (ei sentaan mihinkaan lehteen).

Tanaan olimme kuuntelemassa jarjeston tyontekijoiden kokousta. Tiukkaa ja tunteikasta keskustelua kavivat. Jotain ihan muuta kun suomen kukaan-ei-puhu-mitaan-eika-nayta-tunteitaan-kokoukset.

JOtta kaikki ei kuulostaisi liian pumpulilta, niin on yksi juttu joka meita kauhistuttaa. Se on meidan autonkuljettaja taalla Kurigramissa. Han ajaa AIVAN liian lujaa ja kovaa tilanteisiin nahden. Todellista liikenteen vaarantamista! Han ei ajattele YHTAAN muita kadulla kulkijoita vaan vain itseaan, muiden on vaistettava hanta. Liian monia ihan laheltapiti-tilanteita on ollut ja vaikka kuinka on hanta pyydetty ajamaan hiljempaa ei muutosta tapahdu. Toivottavasti han jonain paivana oivaltaa (ennen kun jotain todellasattuu) ettei noin voi jatkaa. Taitava han toki on (nain ex-ammattikuskin silmin (siis KAija on ollu 7 vuotta bussikuskina Helsingissa)on vaikea ollut istua hanen kyydissaan. Haneen liittyykin yksi meidan omista kasvun paikoista - miten hyvaksya ihminen samanarvoisena kuin itse on, vaikka hanessa ominaisuuksia joita ei sieda. Kavimme Mr. Bhuiyanin kanssa hyvan keskustelun aiheesta. Han osaa suhtautua kaikkiin ihmisiin yhta ystavallisesti heidan tekemisistaan ja sanomisistaan huolimatta. Mieleton persoona.

MAASTA BENGALIEN

iltaa. mukava paiva takana taas. Eile Illalla siis kierreltiin katselemassa Durga Pujan temppeleita. Hindut joutuvat vahan hillitsemaan juhlamenojansa, koska kun ollaan muslimimaassa ja on Pyha-Ramadan kaynnissa, ei ole niin kovin soveliasta juhlia... eli mm. juhlapaikoilla musiikki joudutaan sammuttamaan ja juhlinta lopettamaan aina kun moskeijoidenjollotukset alkavat...

aamulla syotiin aamianen kahden norjalaistyton kanssa, jotka tanne tullut vahan samaan tyyliin kun mekin vaihtoon noin viikko sitten. ne oikein mukavia tyttosia. meidan asuinpaikan isanta alotti aamun kertomalla meille, etta kuulkaas tytot, paikallinen poliisi soitti hanelle aamulla ja kehoitti kertomaan meille etta emme saa menna mihinkaan pimeille ja syrjaisille kujille keskenamme, silla nyt kun ensi kuun alusta taalla tulee vaalien takia valiaikaishallitus valtaan, tekee kaksi valtapuoluetta kaikkensa toisen kukistamiseksi ja siten vahan levotonta taalla. Samaan syssyyn han kertoi meille, poliisin kertoneen etta jossain pohjoisen kylassa oli joku surmattu silpomalla viime yona. ja samaan hengenvetoon totesi kaiken taman olevan ihan yleista. ja niinhan se on, joka paiva tallaista saa lehdesta lukea. ja mielenosoituksia jotka karjistyy vakivaltaisiksi. Liikaa koyhyytta ja epatasa-arvoa. ihmiset on tyytymattomia. Valtio korruptoitunut eika tee kansalaistensa hyvaksi asioita. mita siis voi odottaa? Niin.

juu. kaytiin tutustumassa Rangpurin paikalliseen keskussairaalaan. Se oli kylla kokemus. jarkytys. vaikka Vietnamissa sairaalassa viime syksyna sen 3kk olinkin. silti. niin likasta. verta pitkin seinia. torakoita. niin paljon ihmisia. osa makasi likasilla lattioilla pyyhkeiden paalla kun sankyja ei ollut tarpeeksi. omaiset piti huolta potilaista. hoitajat ja laakarit istuivat kopeissaan, silla heidan tehtaviin kuuluu vaan laakkeidenjako tms. ei potilaan hoito silla tavalla kun meilla Suomessa. Happi-pisteita oli ihan vain siella taalla. Koitetaan, josko paastas vahan perusteellisemmalle kierrokselle viela.

Huomenna siis Kurigramiin Kaijan kanssa. Taalla on ihan toivottoman kuuma. suihkussa pitaa kayda 2-3 kertaa /paiva.

Olkaahan ihmisiksi siella! Haleja

MUSLIMIEN PAASTOA, HINDUJEN JUHLAA

no niin. perjantaipyhia taalla vietetaan, moskeijan imaamit tuolla juurikin aloittivat taasen jollotuksensa Allahille (siis viisi kertaa paivassa ne kajareista joka moskeijasta sita niiden Allah ahkaber jne.- rukousta hoilottaa). Ramadan siis kaynnissa, elikkas kunnon muslimit eivat syo eika juo sitten mitaan auringonaikaan ja uskollisimmat jumalanpalvojat eivat niele edes omaa sylkeaan vaan siis sylkevat ne maahan ja sitakin nakyy paljon. Eli ennen auringon nousua syodaan ja sitten auringon laskettua taas... tama kaikki hupentuu kuukauden paasta pidettavaan Eid-juhlaan, joka vastaa meidan joulua kaikessa mahtavuudessaan. Ramadanin ajaksi mm. koko maasta on katkaistu ulkomaiset leffakanavat yhteydet, meille kerrottiin kun ihmeteltiin kun ei telkusta nakyny kun "muurahaisia" kun asetuttiin katsomaan yhta meidan seuraamaa sarjaa... Nama painaa 17 tuntisia tyopaivia ilman vapaita, ihan nain Ramadaninkin aikaa. Ovat silmin nahden NIIN vasyneita, etta ei kiva. ei kiva.ei hyva.

Taalla Bangladeshissa suurin vahemmistoryhma on Hindut ja bengalin Hindujen suurin juhla, Durga Puja, alkaa tanaan. Ollaan illalla menossa katsomaan juhlahumua kaupungille. Kivaa.

Ainiin! Lalmonirhatin reissulla kaytiin hurjalla reissulla Intian puolella (jihuu), koska pala Bangladeshia on sillain, etta pitaa ylittaa n. 100m Intiaa jotta sinne paasee. Se alue oli toki tosi vartioitu. Piipahdettiin siella vaan ihmettelemassa etta tallastakin voi olla..

Huominen viela taalla Rangpurissa ja sitten matka jatkuu kohti Kurigramia ja isojen jokien hiekkasarkkasaaria.Paastaan ajelemaan veneilla Lahdetaan tutustumaan siella tehtavaan tyohon vajaaksi kahdeksi viikoksi, etta ei tarvitse ihmetella sitten miksi ei mitaan kuulu. Ilmottelen kylla itsestani kun palaillaan sivistyksen pariin.

Hei vaan! Takaisin tultu Rangpuriin Lalmonirhatista. Neljaan paivaan Lalmonirhatissa mahtui kaikkea, ainakin tuntaita laidasta laitaan. Meidan majapaikka oli sen verran likainen ja rahjainen, etta paastiin tutustelemaan ekaa kertaa talla reissulla torakoiden kanssa (isojen ja pienten). Metsasteltiin niita iltaisin pimean laskeuduttua (yok). Noin opillisesti (jota tanne on vissiin lahdetty harrastamaan) paasimme tutustumaan jalleen moniin uusiin projekteihin. Kavimme keskustelemassa eraan maaseudun kylan naisryhman kanssa naisten oikeuksista taalla ja meilla. Edistysta on maassa tapahtunut kuitenkin aikojen kuluessa,vaikkei sukupuoleten valinen tasa-arvo toteudukkaan edes sinne pain kuin meilla. Koetan kirjotella miten se taalla toteutuu myohemmin. Kaytiin tutustumassa pariin kylaan riisipeltojen keskella, johon taa jarjesto oli myontanyt pienlainaa köyhimmista köyhimmille. Ja sitten paasimme vihdoin piipahtamaan minun taman reissun kiinnostuksen aiheessa, eli terveysohjelman paamajassa! Meille esiteltiin lyhyesti Lepra ja Tuberkuloosivastaanotto, silmatautien klinikka, sokeiden lasten kuntoutusklinikka seka aityisklinikka. Hieman myohemmin mennaan viela tutustumaan taloon, jossa annetaan terveysneuvontaa seksityontekijoille. Todella mielenkiintoisia paikkoja! Sokeiden lasten koulu oli niin liikuttava! Ne laulo ja ja tanssi meille, se oli kaunista. Oltiin haltiossamme, kunnes se laakari sanoi etta, noh laulatteko te nyt meille vuorostanne...katsottiin Kaijan kanssa toisiamme ja oltiin etta eiii...mutta pakkohan meidan oli! sit noloissaan noustiin seisomaan ja vedettiin Ihme ja kummasta eka sakeisto ja se oli, uskokaa, kamalan kuulosta. Ihan niin epavireista kun voi olla. Arvatkaa ruvettiinko Kaijan kanssa harjottelemaan laulamista ja keksimaan laulua jota esittaa kun sita pyydetaan...laulettiin kaikenlaista Aikuisesta naisesta paivansateeseen ja menninkaiseen...(kamalan kuulosta), vielakin on epaselvaa mika meidan todellinen numero tulee olemaan..no joo. Sitten me hengailtiin sellasella "pajalla" jossa maaseudun naiset tulee harjoittelemaan mattojen kutomista. Se oli kivaa vaan istuskella niiden kanssa siella. Kauniita hymyja ja outoja sanoja.

Taalla on alkanut pyha-Ramadan kolem paivaa sitten, eli siis kuukauden mittainen paasto muslimeilla. onneksi meidan ei tarvii, nyt kavi kutsu ruokapoytaan, jatkan taas. Haleja kaikille!

PALATSIN NURKISSA ULVOO TUULI

Taalla sataa vetta jo kolmatta vuorokautta ihan putkeen.ja tuulee niin etta palatsin nurkissa ihan ulvoo. Onneksi sataa vaan sellasta kaameeta tihkusadetta, lehdesta luin etta Kalkutassa taa koko aika tullu vetta kaatamallaja ei hyva. Ei myoskaan taalla kuulema hyva, silla vaa monsuunisateet tuli kuulema kuukauden liian myohaan ja nyt alkutalven vihannessato meni piloille. ja Bengalinlahdella on tuhansia kalastajia kadoksissa sateiden ja myrskyn takia Sadetta on luvattu jatkuvan enaa nelja vuorokautta...

Me ollaan siis taalla palatsissa vaan lorvittu vapaapaiviamme, kun ei oikein uloskaan oo menemista saan takia (ollaan me kylla silti kayty ainakin vahan kavelemassa). Oltiin tossa yksi paiva isolla luennolla paikallisten laakariopiskelojoiden kanssa ja ne kutsu kylailemaan niiden yliopistossa tassa joku paiva. Samoin RDRS:n pikkupomon lapset kavi meita jututtamassa yksi paiva ja pyysivat kotiinsa vierailulle lahiaikoina. Kiirjastossa ollaan etsitty matskua opintotehtavia varten. tehty lettuja meidan palatsin (=guesthousen) henkilokunnalle. hopotetty ja naurettu. lorvittu. pesty nyrkkipyykkia. vaihdettu huonekalujen jarjestysta meidan huoneessa kodikkaammaksi. kuunneltu hindipoppia.

HUOmenna lahdetaan katsastamaan Lalmonirhatiin terveysprojektia (jEE) ja tullan takaisin torstaina. Mr. Parta lahtee meille taas paikkoja nayttamaan. Raporttia seuraa perasta. Siella kuulema kesa edelleen,taalla se suomen syksy talla hetkella.

Lampimat halaukset kaikille taalta kaukaa!

HARTAL - POLITIIKKAA ARKIPAIVAAN...

Tervehdys alles! kaunis oranssi Aasian aurinko laskenut jo tunteja sitten. massu taynna kalaa bengalilaisittain ja kasviscurrya (kun en syo taalla lainkaan tai muutakaan lihaa). Takana on paivia jotka antaneet jo paljon! Meita kaidaa taalla eras (arviolta) n.yli 60-vuotias muslimiseta, jonka olemme nimenneet mr.Parraksi (koska emme vaan muista viela hanen nimeaan). Han on nahnyt PALJON ja tehnyt PALJON taman jarjeston ja maan kansalaisten hyvaksi. Nyt olemme jo vakuuttuneet siita vaikka niin vahan ollaankin vasta nahty. Upea innostaja ja koyhien voimaannuttaja!Ollaan suhteellisen myytyja. Noh, siis vietimme kolme paivaa Thakurgaonissa kierrellen lahiseutujen tribal-heimojen (vahemmistokansojen) kylissaja naimme mita tama jarjesto siella touhuaa. Tekevat hyvin kokonaisvaltaista tyota maaseudunkoyhien olojen parantamiseksi (kylayhteisojen perustaminen, kouluja lapsille, koulutusta aikuisille mm. maataloudessa, kalastuksessa, sanitaatio, hygienia...). Meidan piti menna kaymaan viela ihan pohjoisessa Intian rajalla katsomaas josko oltais nahtymt Everestin huippu (kun se kuulema nakyy kirkkaalla saalla), mutta sitten kavi kutsu takaisin tanne Rangpuriin, josta paasemmekin aiheeseen politiikka (jota taalla ei voi millaan valttaa...).

Eli, Bangladeshissa on parlamettivaalit ensi tammikuussa (jotka alkaa jo tassa parin kk paasta) ja jos taalla kuohuu poliittisesti muutenkin, niin nyt sitten hieman senkin edesta. Tama maa on siis hyvin koyha. Ihmiset on tyytymattomia hallituksen toimintaan (tai siis aikaansaamattomuuteen), oppositiopuolue tekee kaikkensa mustamaalatakseen hallitsevaa puoluetta ja julistaa lakkoja ja rajoituksia viikoittain. Ihmiset menee kaduille osoittamaan mieltaan ja joka paiva on saanut lukea lehdista kuinka taas poliisit ihmisia ampuneet hillitakseen mielenosoituksia. Sahkokatkoja on n. 10-30kertaa paivassa ja ihmiset tahankin kyllastyneita. (ja mihin kaikkeen muuhun mita ei viela tassa 10paivassa jota taalla ollaan oltu, olla saatu selville). Niin, siis jouduttiin tuleen paivaa aiemmin takaisintanne palatsialueelle, koska maahan julistettiin puolen paivan kielto olla liikkumatta paikasta toiseen- teilla vahteja ettei autot tms. paase ohi. Viime kuussa kuulema joku ministeri oli ammuttu autoonsa kun oli ajanut kiellosta huolimatta. Rangpurissa lisaksi tanaan puolen paivan yleislakko. Ja huomenna yleislakko koko maassa...sellasta taalla. Meitahan suojellaan kaikelta talta, ettei siita tarvitse olla huolissaan. ollaan taalla muurien suojassa ja ison jarjeston hoivissa. ne ei edes paasta meita ulos kun ihmiset lakkoilee tai osottaa mieltaan, ettei vaan meihin kohdistettas ylimaarasia vihantunteita.Kai ihan hyva niin.

no mitas muuta? Taalla on tosi kuuma ollu, mutta viilenemaan pain on menossa. Valilla on tullu rankkoja monsuunisateita ja kaytiin juoksentelemassa sateessa ja se oli tietty ihan alyttoman kivaa (niinkun kaikki tietaa). Koko ajan kuljetaan Salwar Cameezit paalla ja prinsessa olo. Eile illalla oli kirkas tahtitaivas ja se outo saailmio, etta ei sada ei jyrise vaan salamoi taivaanrannassa ja koko ajan ja paljon, eilen noin tunnin ajan. Se oli kaunista, veti hiljaiseksi.

Olomme tunnetaan hyvin kotoisaksi, ei kylla oo ollu minkaanlaisia alkuunpaasemis ongelmia kummallakaan meista. Ihan kun kotonamme ollaan taalla ja naiden ihmisten seassa. Bengalin kielta opiskelen minka jaksan, jotta kommunikointi sujuisi helpommin.

Eikohan tassa jo ollut taas yhdelle kertaa...Pitakaa huolta itsestanne!

Geggoja meilla on huonekavereina taallakin, ne pitaa kivaa aanta

KUUMASTA JA KOSTEASTA RANGPURISTA

Hei kaikki! Rangpurissa, taalla pohjois-Bangladeshissa ollaan jotoista paivaa. Matka tanne kesti 6 tuntia ja toki meidat kuljetettiin hienolla ilmastoidulla autolla. Matkalla sai ihailla tata kauniin vehreaa ja vihreaa maata, joka oli mulle aika yllatys. Niin niin vihreaa taalla on! Riisipeltoja ja palmuja, banaani-, papaija- ja mangopuita. Juuttiviljelmia. kaunista maaseutua. ja ihmisia ja paljon ja kaikkialla. niita tahan maahan mahtuu 140 miljoonaa, voitteko kuvitella? Taalla asuu enemman ihmisia kuin Venajalla. ja pinta-alaltaan tama on vahan alle puolet Suomen pinta-alasta...

En tieda oliko siita tiistain Dhakan mielenosoituksesta uutisoitu siella, mutta siis se paattyi siihen, etta valtion poliisit pahoinpitelivat oppositiopuolueen jasenia sairaalakuntoon vakavasti loukkaantuneina... ihan kipeeta! En oikeen viela ole ymmartanyt etta miksi, mutta on silla listalla etta ota selvaa tasta (ja se on pitka lista)...

Noh, mutta Rangpur...voih, tama on linna missa asutaan ja me naisellisissa paikallisissa asuissamme kuin prinsessoja hih! Tama kompleksi on valtava ja niin koko RDRS jarjestokin. Taa "linna" on aidatulla alueella ja portilla vartijat. Etta hyvissa kasissa taalla ollaan. Suihkusta tulee lamminta vetta, jos vaan muistetaan laittaa lamppari paalle tarpeeksi ajoissa. Ruoka tarjoillaan poytaan ja se on alyttoman hyvaa! Meinaan alyttoman hyvaa. Meidan huone on viidennessa kerroksessa ja hissi on (muttei sita kayteta kun yritetaan pitaa huolta kunnostamme ). Partsilta on hulppeet nakymat palmuja vaan. ikkunan vieressa on maailman isoin ampparipesa, ette usko kunnes naatte videopatkaa.. Nama on hirmusen suojelevaisia ja eivat paastaisi meita yksin tuonne millaan, mutta tanaan sitten lahdettiin hetkeksi (tiukan humoristisen keskutelun jalkeen meidan "holhoojien" kanssa) ihan kahestaan "real worldiin" eli portista ulos ihmisvilinaan ja kadulle kavelemaan jopa 15 minuutiksi ja oltiin NIIN hiesta markia etta! Kylla meita tuijotettiin, mutta on taalla totuttu nakemaan valkosia aina sillon tallon. Joku huusi wouu peraan kun prinsessavaatteissamme siina ohi sipsutimme ja vuohille ja lehmille lirkuttelimme.

No joo, viel lyhkasesti suunitelmista, eli nythan siis alkoi muslimien (eli myos meidan ) vkonloppu, koska perjantaihan on muslimien pyha paiva ja samalla la vp. Sunnuntaina siis lahdemme katsastamaan yhden alueen tuolla luoteessa kaupunkiin nimelta Thagurkaon ja tulemme sielta pois torstaiksi, jolloin meidat esitellaan Rangpurin medical collegen oppilaille joille sitten myohemmin paastaan pitamaan esitelmaa Suomesta...(Kaija on hyva esiintyja ja ma hyvana harjottelijana mukana siina). Tama eka kuukausi tutustutaan yleisesti RDRS:n toimintaan ja loppu aika sitten syvennytaan mihin halutaan. Siina sivussa pitaisi kerata aineistoa opinnaytetyohon, mika ikina se aihe nyt sitten tulee olemaankaan...selvinnee toivottovasti tassa lahiviikkoina. Tallaista tanne. Ilma on kamalan kostea ja hikinen, ihan kosketeltavissa. iloa elamaan!

SATEISESTA DHAKASTA TERVEHDYS

Namaskar vaan kaikille! Taalla me nyt sitten ollaan, Suomi-neidot toisella puolella palloa 20 tuntia tehtiin matkaa. Raskas matka oli, unta ei tullut koneessa vaikka vasy oli valtava. Tunteet vaihtelivat innostuksen, vasymyksen, jannityksen, pelon ja odotuksen valimaastossa ja joskus ne kaikki iski samaa aikaan paalle, sita ihmetteli silloin etta onko se ylipaansa mahdollista. Lontoossa oli tosiaan kunnon turvatarkastukset (ja jonot...), tasan yhden laukun sai vieda matkustamoon ja niin jai yksi pussi lahjoitustavaroita Heatrown kentan roskikseen kengatkin piti riisua lapivalaisuun...noh, mutta asiaan. Tapasimme Lontoon kentalla kaksi muutakin suomi-neitoa, jotka olivat tulossa Bangladeshiin! Oikeastaan Kaija tiesi heidat ja heidan matkansa, muttemme tienny etta samalla koneella...Eri kaupunkiin asettuvat kuin me, mutta vaihdoimme yhteystiedot jotta voimme menna katselemaan heidan tyotaan ja kaupunkiaan myohemmin ja painvastoin.

Noh, Dhakaan kun laskeuduimme niin vastassa ei ollutkaan aurinko ja saastepilvet (niinkuin olin odottanut) vaan kaatomonsuunisade ja ukonilma. Kuulema kovin sadepaiva koko sadekautena. Hyva talle maalle, koska monsuunisateita ei ole odotetusti tullut tana vuonna. Kuski oli meita vastassa kentalla ja kerjalaislapsien saattamana autoon ja kohti RDRS:n toimistoa. Tama on todella hieno rakennus ja ihmiset ja palvelu ihan mielettoman hyvaa. Ihanaa bengaliruokaa ja kunnon perehdytysta jarjeston toimintaan. Eilen kavimme myos kaupungilla ajelemaassa ihan melkein umpiunessa olimme ja tanaan tuntuu eilinen tosiaan unelta vaan kaikki mita teimme ja koimme. Olemme saaneet ostettua molemmat pari ihanaa prinsessa pukua (salwar camisa). ja mina nyt sitten myos malarialaaketta, joka on jotain Lariamin vastinetta ja jossa oli taas lueteltu aika mojovat sivuvaikutukset... katsotaan. Tanaan ollaan saatu perehdytysta ja kayty vahan shoppailemassa tarvittavia, kuten sateenvarjot, kun ei tullu pakattua mukaan. Illalla on mielenosoitus ja kaduilla Hartal (ulkonaliikkumiskielto). joita taalla kuulema aina valilla on. Ensi kuussa alkaa kolme kuukautta kestavat parlamenttivaalit, jotka paattyvat tammikuussa, eli sillain kuulema voi olla levotonta taalla Dhakassa, muttei kuulema pohjoisessa. Eli jos siella uutisoidaan lehdessa niin ois kiva jos ottasitte joku talteen juttuja niin saa sitten lukea kun tulee takas, ok? Huomenna lahdemme kohti Rangpuria ja pohjoista, jos vaan ei taman paivan mielenosoitus kiihdy vakivaltaiseksi niin etta huomiseksikin maarataan hartal. Katsotaan. Kaikkea pienta mita lahtokuumessa tehnyt/jaanyt tekematta: unohdin puhelinvastaajaan laittaa viestin etta olen kauan poissa (nyt se on vaan sulki) ja sitten mulla on mun vanhasta passista kopiot ja myos kotiin jatetty ja eihan niista mitaan iloa ole kun on uusi passi...semmosta.

Kovasti on Intian nakoista ja oloista. Ihana bengalin kieli. ja ruoka. ja riksat. autojen torvet. moskeijoiden jollotukset. hajut. kosteus. ihmiset. vaattet. varit. katossa fan. oven lukot. Bengaleiden englanti. niiden paan keikutus. hymyt. kaikki. ihana olla taalla.

PIENIÄ PERHOSIA VATSASSA

Kaikki alkaa olemaan valmista lähtöä varten (joka on tunnin päästä).Puuro porisee kattilassa ja suomi pop soi taustalla. Kaikille rakkaille on heipat sanottu ja aika rauhallinen mieli kuitenkin on. Rinkka on ihan överitäynnä (ihan vaan niiden lahjoitustavaroiden takia) ja koti lähtökunnossa. Su-ma välisenä yönä n. klo 02 ollaan Dhakassa, joka on siis Bangladeshin pääkaupunki. Keskiviikkona olisi kuulema tarkoitus lähteä kohti pohjoista,Rangpur nimistä kaupunkia, jossa on meidän päämaja. Kerron sitten enempi kun siellä.

Anna (viime syksyn kanssareissulainen) on lähdössä ensi viikolla Afrikkaan Swazimaahan opiskeluvaihtoon. Ja malminmatkaaja Tumppukin on lähdössä ensi kuussa kohti itää (vähän pidemmälle kuin tohon rajan taakse). Minä sain matkakumppanikseni Bangladeshiin Kaijan, joka lähtee oppimaan maailmaa sosiaalialannäkökulmasta käsin.

MItähän kaikkea edessä taas onkaan...

rauhaa ja rakkautta ihan jokaiselle!

ja matka jatkuu....