BACK IN KOLKATA

No niin, Kalkutassa takaisin. Yritin kovasti kirjoitella tanne Bodhgayasta, mutta aina tekstit katosivat johonkin bittiavaruuteen…oli mielettoman hyva reissu ja nyt vasynyt ja onnellinen olo. Mitenhan tiivistaisin Bondhgayan…no, tapasin siis toisena paivana siella Rajeshin sattumalta nettikahvilassa, han oli tuttu edellisilta vierailuilta Bodhgayasta. Han on sen jarjeston tyontekija, joka teki minun harjoitteluni 2001 Kalkutassa mahdolliseksi. Eilen sitten hurjasteltiin motskarilla Bodhgayan maaseudulla katsastamassa milla mallilla jarjeston kylaprojektit on ja oli oikein mukavaa paasta tuulettumaan maalle! Paiva juteltiin ja illalla viela viimeiset rauhoittumiset bodhipuupuistossa, ja hyvastiti mukaville poliisimiehille ja koiranpennuille. Ja ihastuttavimmalle kylalle. Takaisin on paastava. Illalla sitten juna-asemalle istuskelemaan ja odottelemaan Doon Expresia, joka tietenkin myohassa, kuinkas muutenkaan. Nelja tuntia myohassa saapui juna 01.40 ja mina unisena vihdoin paasin kipuamaan ylapedille vilttini alle, jonka olin juurikin ostanut. Eihan nukkumisesta tietenkaan juurikaan mitaan tullut, vaikka korvatulppien kanssa yritin. Koko ajan joku oli huutamassa “CHAII” (=Teeta) tai jotain muuta. Saavuttiin sitten Kolkataan loppujen lopuksi 10.35, kun junan olis pitany olla taalla aamu 5…nain meilla taalla. SItten reppu selkaan ja metsastamaan bussia valtatien varteen kohti keskustaa…aamukahville ihanimmalle Lattea nassuun lankki kahvilassa, jonka vihdoin loysin tasta hullusta kaupungista ja sitten lentolipun ostoon, joka nyt on taskussa. Eli 17.12 nokka kohti Bangkokia. Tormasin lounaalla suomalaiseen Anniin ja reppureissaaja espoosta eskopoikaan myos. Ne oli oli olleet eilen (taas) juhlimassa kalkutan yossa ja sita potivat. Mulla on jaany vallan Kalkutan yoelama katsastamatta taitaa edelleen jaada. Huomenna vissiin lahto jonnekin west Bengalin syvalle maaseudulle joksikin paivaksi. Perasta kuuluu. Nyt metroon ja pariin autoriksaan ja Thakurpukuriin. Vasy.