JUNALIPPU PERUTTU, ALLE MOOTTORIPYORAT?!

No ei me sit hypattykkaan siihen junaan mihin oltiin ostettu liput, vaan peruttiin ne. Kun ajeltiin eilen Evan ja Jonin kanssa skoottereilla Rishikeshin ymparistossa, sain hullun idean paahani ja sanoin sen aaneen - miksei me vuokrattas pyoria ja ajeltas syvemmalle vuoristoon?! Kukaan ei sita aluksi ottanut tosissaan, mutta sitten kun puhuttiin siita enempi, oltiin jo kaikki toinen jalka menossa Himalayalla. Paatos piti tehda kahdessa tunnissa, silla meidan olis pitanyt sitten lahtea takaisin Haridwariin, joten paatettiin yhteistuumin vuokrata moottoripyorat allemme kahdeksi viikoksi ja katsoa mihin asti paadytaan. Ensitahtaimena on Manali. Tata kaikkea sitten ollaan koko eilinen ilta ja tama paiva jarjestelty.

Tarkoitus on lahtea kahdella pyoralla liikkeelle (150 kuutioiset pyorat, ei sano kylla mulle mitaan). Mina istun Raoulin takana ja Eva ja Jon vaihtelee ajovuoroja. Evalla ja Jonilla on moottoripyorakortit. Raoulin kortti on kotona. Jos poliisit pysayttaa, selviaa kuulema pienilla sakoilla. Ja ei huolta aiti, testattu on, Raoul osaa ajaa varovasti ja huolella. Mootoripyoran vuokra maksaa 350 rupiaa/paiva, eli n.5,5 euroa. Viela on tiekartta ja iso kasa nartsaa jolla sitoa reppumme pyoraan kiinni hankkimatta. Jatetaan tanne Rishikeshin hotelliin suurin osa tavaroistamme odottamaan paluuta. Pitaa viela ostaa junalippu valmiiksi Delhiin, ettei myohasty lentokoneesta kotiin, silla kun palaamme moporeissulta, ei ole kuin joitain hassuja paivia jaljella Intiaa, joka kuulostaa ihan hullulle. Latoin toihinkin jo postia, josko sinne paasis takaisin, plaah. Paluu arkeen haamottaa siis jo tulevaisuudessa, mutta ennen sita meilla on varmasti hurjat ja huimat kaksi viikkoa edessa! Innolla, jannityksella ja kauhulla odotan! Kaikki nelja ollaan ihan tapinoissaan. Huomeaamulla aikaisin olis tarkoitus startata matka. Luulen, etta saadaan kirjoiteltua matkan varrelta kuulumisia.

Nyt viela hierontaan ja pakkaamaan ja mita viela? Lahetelkaa siunauksia ja hyvan onnen toivotuksia mielissanne aina valilla tanne pain maailmaa, etta kaikki menee hyvin. Ja me ollaan varovaisia. Rakkautta!!

RAFTING IS SO MUCH FUN!!

Hei vaan pitkasta aikaa! Raoul lahti juurikin paristelemaan skootterilla Islantilaisen Evan kanssa. Harjoittelee ajoa vuoristoteilla ensin pari tuntia jotta uskallan menna hanen kyytiinsa. Taalla voidaan siis jo paaaljon paremmin. Viela on nuhaa mutta muuten kaikki hyvin. Salettiin on sikainfluenssa. Se jyllaa taalla ja kaikki yskii ja aivastelee. Mutta ma olen jo paassyt siita kauhusta yli. Hyva niin. Niistetaan niin kauan kun sita kestaa.

Ollaan oltu taalla Rishikeshin luonnon rauhassa nyt jo viikko. Me oltiin jo paatetty lahtea eilen eteenpain, mutta lykattiin viela yhdella paivalla koska taalla on niin kivaa :). Sen kolmen paivan pedissa olon jalkeen harjoittelin kavelemista ilman turhia sydamenlyonteja ja tajutonta hengastymista ensin Raoulin kasikynkassa kavellen naita vuoristoteita ylosalas. Kun se sujui, paatimme lahtea raftaamaan, eli laskemaan Ganges-joen koskia kumiveneella ja se jos joku oli kivaa! Buukattiin puolen paivan reissu, 26km joen patkaa firmasta nimelta Red Chili. Meita oli isossa kumiveneessa 9 tyyppia - 5 lankkaria ja 4 inkkaria. Joella yhteensa oltiin kolmisen tuntia pelastusliivit paalla ja punaset chilikyparat paassa. Mun yllatykseksi harjoittelimme myos pelastautumista joesta takaisin veneeseen, jos hassusti kavisi. Ganga-joki on taalla aivan jaatavan kylma! Tuli pienoisena shokkina kun opas kaski meita hyppaamaan veteen kuumasta auringonpaahteesta jaatavaan jokiveteen! Mutta mika fiilis!! Oi etta! Koskia oli ehkapa noin kuusi kappaletta, niiden valissa saatiin nauttia ihanista vuoristomaisemista. Jotkut kosket oli kylla tosi hurjia, kaikki kiljuivat joko hyvasta fiiliksesta tai sitten pelosta :). Ja yhdessa aika hurjassa koskessa opas huusi etta hypatkaa yli laidan ja sitten ne jotka uskalsi (mina mukaan lukien :) hyppasivat kosken kuohuihin ja ajelehtivat tyrskyissa huimaa vauhtia eteenpain pelastusliiveissan - voi etta kuinka hauskaa!! Kikatettiin koko sakki kuin pikkulapset! Pojat ja islantilainen kreisitytto hyppivat korkealta kallionkielekkeelta veteen viela yhdelta rannalta, mina kuitenkin toipilaana katsoin etta ylenpalttinen jaatavassa edessa hengailu ei ehka edistaisi mun paranemisprosessia. Vaikkakin kyseessa oli pyha Ganges-joki, jossa uinti vei nyt sitten todenteolla kaikki aiemmat syntini menessaan ja parantaisi minut.

Silla reissulla tutustuttiin islantilaiseen Evaan ja jenkkilaiseen Joniin, jonka kanssa ollaan hengailtu siita lahtien. Aivan tajuttoman piristavaa seuraa. Ne on vahan hullunhauskoja molemmat. Eilen paadyttiin lahtea uimaan Ganga-joelle, viilentamaan sisuskalujamme jaatavaan veteen (ainakin se tuntuu jaatavalta tassa helteessa). Ei olla siis saatu viela helpotusta kuumuuteen. Taalla on ihan yhta kuuma kuin missa tahansa muualla Intiassa talla hetkella. Ehka viela loydamme sen viilean tuulen?

Illalla meidan on aika jattaa Rishikesh taaksemme, suunnata takaisin meluisaan Haridwariin yoksi ja aamulla hypata kalliiseen ilmastoituun junaan neljaksi tunniksi, jonka jalkeen meidan pitaisi loytaa itsemme kaupungista nimelta Chandigar. Katsotaan mita sielta loytyy.

Ainiin. Me ollaan nautittu taalla myos kahdesti ihanista rentouttavista ja parantavista auyrvedisista oljyhieronnoista ja vyohyketerapioista seka paahieronnoista. Ja kaikki vain n.5 euroa... Ja tassa viela vahan fiiliksia joelta loydettyna Youtubesta, suosittelen kokeilemaan!!! : KATSO :)

VESIKAKKAOKSURIPULIVATSANVAANTOHEIKOTUS + KEUHKOKURKKUKIPURAKANUHA

Kolmeen paivaan ensi kertaa soin kunnon ruokaa! eika mahaan satu yhtaan ja on noin muutenkin aika siedettava olo, vaikken olekaan saanut nukuttua juurikaan... Sain nimittain kolme paivaa sitten aamulla heratessani taudin nimelta vesikakkaoksuripulivatsanvaantoheikotus+keuhkokurkkukipurakanuhan. Ja ei hitto, kaamea tauti talla kertaa olikin. Oltiin silloin Hindujen pyhassa kaupungissa (taas) Haridwarissa, joka oli myos minulle ensikertainen kokemus. Raoul viela toipilaana ja nuhaisena siella ja mina muuten vaan vasyneena, kierreltiin yksi kokonainen paiva katselemassa, nyt ylempana Ganges-joen juoksulla, kun tuhansittain hinduja otti pyhia ja puhdistavia kylpyja joessa kimpassa. Oli mielenkiintoinen kaupunkiloma, eika ollut meidan iloksi kun kaksi valkoista matkaajaa ihmettelemassa meidan lisaksi.

Oltiin saavuttu Haridwariin noin 20 tunnin junamatkan jalkeen. Hotellilla huomasi Raoul etta jostain syysta hanen passivyohonsa oli tulut reika...ensin han siina selitteli etta ehka se on ollut taitoksissa huonosti, mutta pian loydettiin sitten hanen housuistaan juurikin perintokalleuksien kohdalta partateran viiltoja...elikka junavoron julman hyokkayksen kohteeksi oli joutunut mies! Onneksi siina passivyon etutaskussa ei mitaan ollut, joten voro ei saanut mitaan matkaansa. Mullapa ois siina kohtaa vyossa ollut visa ja 100 euroa... No eilen huomattiin sitten etta mun upouutta varikasta reissulaukkua oli myos viillelty pohjasta, mutta onneksi siinakin oli tuplavuori niin eipa multakaan talle saastalle mitaan herunut! Ompahan tamakin nyt sitten koettu. Onneksi otettiin yoksi rinkat pienien petien jalkopaahan ja nukuttiin jalat niiden paalla - ihan salettiin olis muuten lahtenyt rinkat jollain asemalla huitsin nevadaan.

Noh, siis mun sairasteluaamu alkoi kymmenen kertaa kayden reikavessassa kyykkyvesiripulomassa ja vatsakouristeluilla. Raoulin vuoro hoitaa. Just kun ma olin sen melkein saanut kuntoon hoidettua. heh. Ei kylla paljoa naurattanut. Meidan oli maara lahtea jatkamaan sina aamuna matkaa eteenpain, tosin vain 24 km paahan, mutta silti. Ei tuntunut olevan voimia lain. Pohdittiin siina ja paasyin koittamaan, ainahan voisi palata takaisin pain... Meille oli sanottu etta juna tanne Rishikeshiin lahtisi klo12, juna lahti loppujen lopuksi asemalta 13.05. Meille oli tilaa junavaunujen valikossam siina vessojen edessa ovien valissa. Siina lattialla istua mollotettiin ja mina kouristuksieni kanssa karsin. Raoul koitti tsempata mua. Kun paastiin Rishikeshiin, jaetulla rikshalla Raoulin soittamaan hotlaan, eika siella sitten ollutkaan tilaa, alkoi multa vuotaa kyyneleet ja epatoivo vallata - taa haluu lepaamaan ei jaksa olla olemassa on kipee! Siina siten ihmiset alkoi hoosata meille pikapikaa huonetta naapurihotskusta ja pian paasi kipeanitkuinen katja petiin potemaan. 24 km matkantekoon meilla oli kulunut 4 tuntia. Nain meilla taalla Intiassa. No siin asitten alkoi masukouristuksen pahenemaan ja pian jo oksententelin kovaa ja paljon ja se oli kamalaa. Mahakipu oli valilla niin kova etta luulin menettavani tajun. Onneksi oli Raoul tukemassa kun tuskaisena siina piehtaroin. Siita lahtikin sitten toipuminen. Mulla oli kaamee yska ja nuha ja keuhkokipu siihen kaupanpaalle, joten paatin alottaa sen matkavara-antibiootin samantien, jotta paraneminen edes vahan helpottuisi? Tassa onkin sitten mennyt kaksi ja puoli paivaa sangyssa maaten ja kitisten kun on niin kurjaa ja ei unikaan tule ja kuuma ja kaikki huonosti...Tanaan unettoman yon jalkeen koitin sitten jotain positiivisia ajatuksia loytaa ja tajusin, etta nena ei vuoda enaa juurikaan, kurkkukipu on poissa vaikka keuhkoihin sattuu eika vatsatautiakaan enaa ole, vaan tajuton voimattomuus ja vasymys. Ja kuten jo mainitsinkin, soin juuri kunnolla pitkasta aikaa! Tasta se siis lahtee. Paatettiin olla taalla Rishikeshin rauhassa ihan niin kauan kun ollaan molemmat ihan terveita.

No olikohan siina tarpeeksi varitysta mun sairauksista? :) Rishikesh on taalla Intian pohjoisosissa, jo alku vuoristoa. aika kauniit maisemat, se vaha mita nyt tosta hotellin partsilta oon nahny. EI viela pidemmalle ole paassyt tutkimaan, heh. Tata kaupunkia kutsutaan maailman jooga-paakaupungiksi. Taynna ashrameita joihin jooga-intoilijat tulevat harjaantumaan. Harmi ettei meidan viime syksyna aloittama joogaharrastus saanut tuulta purjeisiinsa. Olis kiva olla semmonen joogahorho ja olla taalla. Nyt sitten takas petiin paranemaan. Teilla oli siella juhannus. Toivottavasti oli mukavaa. Mulle selvisi juhannuksen olemassaolo, kun soitin ystavalleni Sannalle voimahalipuhelun kipuilupaivana, ei me muistettu koko juhannusta taalla ollenkaan.

SOUTELEMASSA JOELLA

Kaytiin juurikin saattamassa Matun ja Aparna autorikshalle, heilla lahtee muutaman tunnin paasta juna kotia, eli Kalkutaa kohden. He olivat pelokkaita kulkemaan taalla, mutta onneksi nauttivat sentaan soutelohetkista Ganges-joella. Hyva kokemus heille. Ja Matun tuossa sanoi, etta ovat ensimmaista kertaa kahden jossain sitten naimisiin menon, eli melkein vuoden ajalta. Joten varmasti teki reissu heille oikein hyvaa :). Ja mika parasta, saatiin viettaa heidan kanssa muutama extra-paiva Kalkutassa olon lisaksi. Ja olivat tukena hoivaamassa Raoulia kuntoon.

Eilen meni taas levatessa melko koko paiva huonosti nukutun yon vuoksi. Raoul on viela ihan puolikuntoinen, sai flunssankin nyt vaivaksi. Ei kiva. Vaihdettiin kuitenkin kalliista (500rupiaa) ilmastoidusta huoneesta pois tavaliseen tuuletinhuoneeseen (150rupiaa), kun Raoulin kuume poissa. Rahan lisaksi ilmastoitu huone on huono siksi, koska lampotilan vaihtelut on talloin liian suuret - tulla nyt viileasta huoneesta yli +40 asteeseen. Ei hjyva elimistolle ei. Siksi sinnitellaan. Mun yllatykseksi taalla on varsin paljon reppureissaajia Intian kesasta huolimatta liikkeella. Mutta mika musta on kurja, niin valitettavasti liian monet ei oo yhtaan ottanu selvaa taman maan kulttuurista ja tavoista, ei taalla hengata ympariinsa narutopeissa tai sellaisissa paidoissa jossa nakyy tissivaot! Ottakoot kukin tehtavakseen selvittaa vahan soveliaita tapoja minne matkustaakin...

Noh, eilen iltasella kaytiin tunnin ruuan odottamisen jalkeen soutelemassa Ganges-joella porukalla. Katseltiin ihmisten iltarituaaleja. Joella oli kaynnissa jos jonkinmoista uimakilpailua, peseytimista ja pyhia rituaaleja. Rannalla paloin hindujen ruumiita polttopaikalla. Vesipuhvelit vilvoittelivat rantavedessa. Kellot kilkattivat siella taalla. Aurinko alkoi laskea. Gangesin vedessa meidan opaskirjan mukaan on 1,5 miljoonaa jotain pahaa bakteeria. Raja turvalliselle vedessa uimiselle on 500 kipaletta kyseisia bakteereita. Etta sillain. Se kertonee jotain siita, kuinka saastunut tama pyha joki on. Silti nama hindut siella pulokoivat paivittain ja meidan venekuski todisti meille, etta myos juovat joen vetta... tervetta touhua. Siina soudellessamme ja ihmetellessamme bongasi Raoul lahelta venettamme pohjasta pintaan pulpsahtaneen kankaisiin kaarityn turvonneen ruumiin. Hinduismissa yleensa ihmisen kuoltua hanet poltetaan ja heitetaan tuhkat pyhaan jokeen. On kutenkin 4 poikkeusta: pienet lapet, raskaana olevat naiset, kaarmeen puremaan kuolleet ja pyhat hindumiehet (sadhut) jos kuolevat niin heita ei voi polttaa vaan heidat upotetaan kivien mukana joen pohjaan. Joskus narut pettaa ja ruumiit nousee joen pintaan.

Katseltiin kun hassut uskovaiset hindut kokoontuivat pitamaan jokaiki-iltaista massiivista seremoniaansa joen rantamille. Pyhat papit laulavat ja kaikki kilisyttaa kelloja ja papit tunnin ajan tekee taikojaan pyhan aiti-Ganges-joen kunniaksi. Mahottomia nuo. Mielenkiintoista katseltavaa. Meilla on jaanyt Varanasi-kokemukset vahan nyt heikoille kuitenkin kaikenmaailman sairastelujen takia. Veto on ihan pois. Olisi niin kiva jos jaksaisi lahtea noille varikkaille kujille, jotka taynna elamaa, lehmankakkaa ja sonneja, valokuvailemaan. Mutta on niin kovin kuuma ja kovin voipunut, ettei vaan pysty. Suosittelen olla tulematta Intiaan kesalla. Pitaa tulla tanne, mutta ei kesalla. Kivempaa talvikautena. Uskokaa miuta.

Tana aamuna herattiin liian aikaisin 04.15 metsastamaan venetta, halusimme aamuauringonnousua kokemaan. Tunnin veneessa herailyn jalkeen menimme vasyneena takaisin nukkumaan. Aparna ja Matun tulivat jossain vaiheessa herattelemaan viettamaan heidan kanssa viimeiset tunnit. He ovat kylla niin suloisia. Meidan matka jatkuu taas huomeaamuna. Edessa iki-ihanan kuumaksi koettu 24-tuntia ei-ilmastoidussa-junavaunussa. Paamaarana Haridwar. Ja sehan sijaistee siis Delhista pohjoiseen. Ollaan siis aivan toisella puolella Intiaa kuin Kalkuta. Siis jo aika lahella Pakistanin rajaa. Voi kun siella pain olisi vahan viileampaa. Halauksia kaikille!!

KIPUSISKONA PYHAN GANGES-JOEN RANNALLA

Ollaan Varanasissa, pyhan Ganges-joen rantamilla. Ompa taasen tapahtumia meikalaisille viimepaivina tarpeeksi, eipa voi sanoa ainakaan etta tylsaa olisi ollut. Mutta ei niin kivaakaan. Lahtopaivana Bodhgayasta Raoulin massu alkoi reistailemaan. Siirryttiin illalla lahemmas juna-asemaa Gayaan, josta otettiin yoksi hotskuhuone. Samanlaisena jatkui yo kuin Badhgayassa, eli vaan niin kuumana hohkana ettei nukkumaan vaan yksinkertaisesti pystynyt. Alituiseen ikkunoita auki ja kiinni ja puolisilmalla niita vahtien kun niissa ei ollut verkkoja, olisi kuka vaan voinut tulla sisaan sillavalin kun nukuttiin. Raoulin massutilanne meni yon aikana vaan huonommaksi ja vallan vedeksi takamusulostus muuttui. Meidan unet oli luokkaa puoli tuntia yon aikana, kun kello meidat halytti lahtemaan juna-asemalle klo 04 aamuyosta. Raoul oli ihan kuuma, eikun Paracetamolia nassuun ja matkaan. Juna tuli ajallaan, ajettiin ylimaaraiset matkaajat pois pedeiltamme ja kommittiin samantien makuuasentoon. Matun soitteli junan etupaasta, etta olimmehan junassa. Kerroin etta nyt pitaa saada unta, etta tulevat herattelemaan meita ennen Varanasiin saapumista. Eihan siina metelissa mitaan unta saanut, eika Raoulin kuume nayttanyt merkkeja laskusuunnasta. Uusi nappisatsi naamaan, koska pakkohan meidan oli paasta hotellille asti. Ekan kerran intianmatkaajana tein ratkaisun, etta soittelin junasta etukateen hotelleja lapi, jotta missa olisi tilaa ja tein varauksen hyvalta kuulostavaan hotelliin.

Varanasin asemalla 7 tunnin junamatkan jalkeen tapasimme Aparnan ja Matunin, jotka samalla junalla olivat tulleet eri vaunussa kanssamme viettamaan lomaa kolmeksi paivaksi. He kohtasivat kaksi hyvinkin ryytynytta matkaajaa. Hypattiin riksaan ja kohden hotelliamme. Urheasti rannan kapeat kujat kannettiin rinkkojamme, autot kun ei mahdu niita kulkemaan. Saatiin huoneet ja Raoul laitettiin heti lepaamaan. Kuume ei vaan hellittanyt vaikka paracetamol-ibuprofein-tabuja vuorotellen oli syonyt jo aamuyosta. Koko mies tuntui vaan koko ajan kuumemmalta ja kuumemmalta. Viileita suihkuja Raoul otti pakotetusti aika ajoin ja kylmia kaareita otsalla ja niskassa. Sen verran maltoin poistua Raoulin vierelta, etta lahdin syomaan hotskun kattoterassille Matunin ja Aparnan kanssa. He olivat yhta mielta siita, etta tanaan levattaisiin vaan. Oltiin kaikki aika huolissaan Raoulista. Lahdin viela kaymaan apteekissa hakemaan ORS-liuosta (Oral Rehydration Solution), koska vesiripuli vaan paheni. Myos kuumelaakkeet alkoivat olla lopuillaan. Ja Raoul tosi heikkona. Tunnin Raoul oli parempi sina paivana, mutta sitten kova kuume taas nousi ja paatettiin Matunin kanssa soittaa laakarille, josko hanella olisi neuvoja. Hotellin respasta sanottiin etta maksua vastaan laakari voi vierailla hotellihuoneessamme ja pyysimme tohtoria tulemaan. Pian rappuset kuudenteen kerrokseen kipusikin hikinen tohtoriseta mieshoitajattaren kanssa ja paineli potilaan massua ja verenpainettakin mittaili kysellen samalla tapahtumien kulkua. Ja alkoi raapustamaan reseptille laaketta jos toista... han maarasi yhteensa seitsemaa eri laaketta mukaanlukien kolmea eri antibioottia joista yksi oli suonensisainen antibiootti. Ma sanoin siihen etta eikohan jateta se iv-ab kokonaan pois ja koitetaan naita kahta muuta vahvaa ensin. Metrodinazole-kuuri kera orfloxacin kuurin luulisi tappavan enemman kuin tarpeeksi bakteereita... laakari kaski ottaa yhteytta jos olo ei paranisi. Tohtori kehotti myos siirtymaan ilmastoituun huoneeseen viilentymaan, tama oli myos meilla suunnitelmissa.

Kannoimme kamat kattoterassin Air Condition huoneeseen ja ma ja Matun annettiin viilenyshoitoa Raoulille kylmilla kaareilla ympari kroppaa. Raoulin kuume oli poissa loppujen lopuksi 17 tunnin kuumeilun jalkeen keskiyon jalkeen. Paasi multa siina itkukin jossain valissa kun olin niin huolissani tuosta miehesta. Raoul kun ei ole koskaan kipea. Onneksi vointi lahti siita kohenemaan ja eilen han jo jaksoi vahan maistella banaania ja teetakin. Vatsatilanne alkoi olla jo voiton puolella sen verran etta paastiin rauhalliseen tahtiin eile illalla soutelemaan Ganges-joelle. Matun jaAparna ovat vallan pelokkaita liikkumaan taalla jostain syysta, ehka koska ihmiset hieman agressiivisesti tulee juttelemaan, ehka koska niin likaista? Ruoka taalla ei ole ollut mitenkaan kehumisen ravoista, ja hyvaa ruokaa rakastaville bengaleille se on ollut kova kolaus. Heillakin vahan maha sekaisin ja ruokahalu poissa. heh. oikein onnistunut Varanasin reissu kaikin puolin... Lampotilat huitelee taivaissa...talle paivalle luvassa +47... Mutta ihan aina ei voi olla vaan kivaa. Joskus pitaa koetella ihmista jotta tietaa olevansa olemassa ja sitten osaa nauttia kun kaikki on hyvin, eiko?

Ainiin. Matun ja Aparna kun naki mun punaset pisteytykset ympari kroppaa (ja muuten Raoulkin on saanut niita paikoittain ja paljon), tokaisivat he etta kyseessa on bed bugs (mikakohan se ois suomeksi, petikirput/luteet...?). Heh. Eipa ole ennen muhun semmoset Intiassa iskenyt, mutta nyt kuulema kesa aikaan kaikki tammoinen on paljon todennaikoisempaa kun talviaikaan. Noh, kaytiin sitten eilen ostamassa meille otokoita poistavaa saippuaa ja shampoota, jotka kuuluvat meidan jokapaivaiseen rutiineihimme tasta edespain. Positiivista kuitenkin on se, etta Raoul on nyt parempi, sen tietaa siita etta han jaksaa taas vitsailla omilla holmoilla jutuillaan :). Illalla olis tarkotus lahtea taas joelle seilaamaan. Katselemaan pyhan Gangesin seremoniaa ja laskemaan pyhaan jokeen kynttilavene Raoulin mummin muistolle, joka nukkuin pois kun oltiin Mumbaissa.

SEINAT HOHKAA KUIN SAUNANLAUTEET?

Meilla vaihtui eilen ilmasto totaalisesti. Niin paljon etta ollaan oltu ihan ihmeissaan itsekin. Tultiin vain 7,5 tuntia junalla Kolkatasta lanteen ja taalla ei ole lainkaan kosteutta ilmassa??? Mita tama tammoinen on? missa kaikki nihkeys ja hiki?? Taalla on toki myos kuuma, aivan tosi kamalan kuuma, mutta se on sellaista kuivaa kuumuutta joka tuntuu myoskin aika pahalle, mutta eri tavalla. (Ymmartaakohan tasta nyt yhtaan mitaan:). Ollaan siis Bodhgayassa. Tama on pieni buhddalaishenkinen kyla, jossa Budhhan sanotaan saaneen valaistuksensa. Joten voitte kuvitella etta pyhassa kylassa ollaan :). Olen ollut taallan kolme kertaa aiemmin, mutta siis talvikautena, jollain tama kyla on kukassaan kaikkine budhhalaisine pyhiinvaeltajineen ympari maailmaa. Nyt ei nay juuri missaan ihania pikku munkkeja kaavuissaan :(. Vaan joka paikassa intialaisia holoholottamassa...aaargh. Mutta ei voi mittaan. Aina ei voi kaikkea saada. Ehkapa jos me paadytaan vuoristoon Dharmasalaan, joka on siis Budhhalaisuuden kehto, Dalai Laman asuinpaikka ja pakolais Tiibetilaishallituksen syyssija. Ehkapa siella kaikki sopot munkit viettaa vilpoisessa leppoisia paivia?

Ehka ilmaston muutoksen takia tai sitten ollaan vaan oikeesti saatu joku flunssapopo, meilla on taas kurkut ja keuhkot kipiat ja aivastellaan. Mulla on joitain ihme punasia pisteita vatsassa ja selassa. Ja pelkaan toki sita sikainfluenssaa. Se kun nyt vihdoin on raportoitu saapuneen tanne intian niemimaalle. Ihan kun ei muihin sairauksiin voisi sairastua. Raoul mua realisoi kun panikoin sen yskimista. Toivotaan parasta. Otin nyt kuitenkin sen puhelinnumeron ylos johon soittaa taalla intiassa jos pahaksi yltyy oireet... kyllahan te mut tiedatte. Ja hyi, taalla nettipaikassakin kaikki yskii...

Viime yo oli mielenkiintoinen. Kuumuus on sisalla taloissa, katot ja lattiat ja jopa sangyn patjat hohkaa lampoa ja kun niita koskettaa on ne yhta kuumat kuin saunan lauteet viela kahdentoista aikaa yolla. Me sitten polteltiin hyttysmyrkkykierukoita ja pidettiin pimeana huonetta (ettei itikat tuu sisaan) ja tuuleteltiin silmat ummessa valilla yolla huonetta kun ei meinannut kuuma hohka loppua lain... Jai vahan vajaaksi nuo younet siis. Tanaan ollaan kuitenkin jaksettu olla liikkeella. Kierrelty erimaalaisia buddhalaisia luostaripyhattoja ja kavelty kuumuudessa. Ja kayty viilentymassa valilla kylman soodan aaressa. Ja toki valokuvattu. Ja ikavakylla shoppailtu, sita kun ei viela saisi tehda kun on matkaa ja kilometreja laukkua kantaa viela niin paljon edessa. Mutta uusi kassi lahti mukaan ja kaulakoruja ja supersopot Ganesjumalapronssiset pienet suitsukepidikkeet. Illaksi mennaan istumaan tuonne pyhaan sydameen, eli boddhipuu-puistoon imemaan itseemme hyvaa henkea. Huominen paiva viela taalla ja sitten seuraavana aamuna hypataan Kolkatasta saapuvaan junaan jossa toivonmukaan on myos Matun ja Aparna :) ja matkaamme yhdessa pyhan Gangesin kaupunkiin Varanasiin. Jossa myos on varmaankin kuuma.

VALOKUVIA ATESWARTALASTA

No niin, sain vihdoin tanne pari kuvaa Ateswartalan koulusta. Kiitos Raoul avusta, enhan nima moisia pienennyksia osaa! Tama on siis kunnostettava koulurakennus. Sisaan tehdaan kolme luokkahuonetta. Kuva on niin pieni ettei siita oikein naa rakennuksen kuntoa, mutta pienta fiilistelya teillekin kuitenkin :)


Tassa alempana on viime torstailta kuvaa, kun lapset ja vanhemmat kokoontua koulurakennuksen sisaan piirrustamaan ja kuulemaan kun virallistamme jarjestotyon aloituksen.


Ja tassa yksi pienistamme, Akadosi pian viisi vuotta vanha, esittelemassa tekemaansa taideteosta.

HIKIPISAROITA SIELLA TAALLA JA TUOLLA

Helletta piisaa meilla taalla Kalkutassa. Jos ei niin ihmehan tuo olisi, ollaan sentaan Intiassa kesakuussa. Alunperinhan pelkasin ihan tajuttamasti, etta pystytaanko me ylipaansa olemaan taalla lain. Sen takia ei oltu haluttu paluulentoa, etta voi karata pois maasta jos silta tuntuu. Varasuunnitelmana oli lahtea vaeltamaan kuukaudeksi Islantiin, mutta se haave jaapi toiseen kertaan toteutettavaksi, silla taalla hikoillaan ja on niin mukava olla hikinen ja likanen :).

Sundarbanille ei kuul hyvaa. Jain viime tekstissani siihen, kuinka viime viikolla riehunut myrsky, joka kuulema ylitti uutiskynnyksen myos siella Suomessa, teki tuhojaan Bengalinlahden rantakylissa. Mereen laskeva suolainen vesi nousi sykloonin mukana kylalaisten riisipelloille ja hajoitti taloja, rikkoi mutajoen uomia ja vaikeutti elamaa aika tavalla. Juomavesialueet saastuivat, alueella jyllaa jo ripulitaudit. Kasvisten viljelykset menivat pilalle, ruokaakin siis rajoitetusti tallessa. Pahin kaikista uhkakuvista on se, etta joen suolavesi kun lilluu nyt riisipelloilla, pilaa se pellon suolalla niin ettei se ole moneen vuoteen enaa kelvollinen riisinviljelyyn. Ja tamankun on se joka pitaa tama ihmiset hengissa - ainut elanto ja myos samalla ruoka moneksi kuukaudeksi tulee riisisadosta. Nyt kaikki on poissa. Alueella on vakavia poliittisia ongelmia. Kaksi puoletta jyraa aluetta - Congressi puolue ja kommunistit vastakkain. Sita on vaikea meikalaisen ymmartaa mita ne touhuaa... mutta jotenkin nain, etta kummankin puoleen vaki pyrkii kaikin tavoin saamaan kaiken avun ja onnen vaan omilleen, ihmisarvolla ja hadan maaralla ei nayta mitaan valia olevan. Paikalle saapunut hata-apu ohjautuu niille ketka on voimakkaita ja fiksuja, ei niille jotka todella ovat menettaneet ja tarvitsisivat apua. Ruokaa ja pressuja...

Aparnan kylassa meita ei paastetty juurikaan paria sataa metria pidemmalle talosta. Pelattiin, etta kuin meille kay kun ihmiset nakee meidat - turhautuneet ja hadassa olevat ihmiset oisivat voineet tehda vaikka mita meille. Valkoihoiset kuitenkin edustavat rahaa koyhyyden ja hadan keskella, siita ei mhinkaan paase. Kuitenkin nahtiin suolaveden peittamia riisipeltoja ja kuultiin kuinka koululla jarjestetyssa hata-apu-materiaalin jaossa ihmiset huusivat ja tappelivat materiaalista, kaikille kun sita ei riittanyt :(. Tahan ei Sundanbanin asukkien hata jaanyt, vaan toissayona taysikuun aikaan kun joen vesi nousi, murtuivat uomat uudelleen ja joki virtaa kyliin avoimena ja tuhoaa taloja ja asettaa isompia vesimassoja pelloille. Ainut toivo, ainakin oli, etta monsuunisateet on sopiva nrankat ja huuhtoo suolan pois mennessaan pelloilta. Nahtavaksi jaa kuinka kay... Kaikki kylat eivat kuitenkaan tuhoutuneet, kuten ei myoskaan meidan Ateswartala koulukyla.

Eilen kaytiin Raoulin toiveesta Kalkutan elaintarhassa hikoilemassa. En ikina maailmassa elamassani ole hikoillut niin paljon! Ihan tajutonta kun koko ajan valuu naamasta hikikarpaloita...ei auta kylmavesi aika aurinkosateenvarjo eika pyyhkiminen eika sitten mikaan. SIina sitten samalla katseltiin elaimia pienissa hakeissa. Suunnitelmissa oli kayda myos moikkaamassa Khidderporen slummiin lapsia viela kerran (se slummi jossa olin harjottelussa koulussa 9 vuotta sitten). Uhmattiin kuumuutta ja tiedettiin etta paansarkya illaksi luvassa. Tie jonka alta slummi joutui vaistymaan, oli melkein valmis. Uusi koulun paikka oli onneksi jo alueelta loytynyt, rakennustyotkin jo alkaneet. Vierailtiin valittamatta matunin kielloista laheisissa hylatyissa kerrostaloissa, joissa slummin asukkaita asusti valiaikaisesti. Matun oli kieltanyt meita menemasta sinne, koska siella asui myos kaikkia hylkioita ja juoppoja ja varkaita. Mentiin, koska mun lempilapsi Parul siella lapsineen asui ja han meidat kylaan kutsui. Heratettiin kylla huomiota kun aikamme siella hassutellessamme lahdimme kotia kohti, kaksi agressiivisen oloista naista tuli jotain meille huutamaan ja vaatimaan, onneksi ei yhteista kielta loytynyt ja asia jai sikseen... Mulla menikin siitten ilta migreenin kourissa ei-niin-mukavasti. Sammuin sarkyyni jo ennen illallista.

Raoul on Matunin kanssa touhunnut viimosia harkkajuttuja viimeset paivat. Nayttaa silta, etta kaikki tarvittavat harjottelutunnit tullut kaikesta huolimatta tayteen. Tosi hyva! On ollu Raoulille varmasti antoista kokea kaikki tama, mita Intian harjottelu kokonaisuudessaan on antanut. Meilla on siis vika paiva Kalkutassa. Sattuu sisalta jo nyt lahtea ja taita paasta itku huomeaamuna, niinkun aina taalta lahtiessa. Onneksi aina voi tulla takaisin. Pakkaamista. Toivottavasti viimeisen kerran Maman Chicken Currya. Ilta Kriketin World Cupin aaressa hopotellen.

KYLASSA ON KOULU, KUKA KUNNOSTAISI SEN?

Nyt on taalla taasen punapaa Kalkutassa! pesin juurikin hennamosson paastani kaivin kannella ahkerasti vetta pumpaten, meni muuten ainakin viis amparillista jotta sai paan mullanmuruista puhtoiseksi! Mutta luonnontuotteet kunniaan (vaikka joku tutkimus vaittikin etta hennasta saa syovan, ja muka sitten kemikaalivareista ei??). Terveisia Sundanbanseilta. Oltiin siella taasen viimeiset kaksi ja puoli paivaa. Oli koskettava visiitti monella tapaa.

Keskiviikko illalla (nyt on lauantai) kirjaltiin Raoulin Mumbain harkkapaikkaan vastine niiden kurjaan s-postiin jonka olivat menneet lahettamaan Raoulin opelle Suomeen. Oli itsessamme pitelemista jotta pysyttiin asiallisina kirjottaessamme oikaisuja hieman vaaristyneisiin teksteihin...tasta kaikesta ja sen jalkimainingeista suosittelen lukemaan Raoulin blogista, sen verran voin mainita etta uhkailivat peraan oikeustoimilla, heh. Torstaina aamusella sitten tuli taasen vuokra-auto kuskilla pihaan (talla kertaa pienempi auto ja mukavempi kuski) ja starttasimme kohden Ateswartala kylaamme. Oli kylla matkalla tekemista saada itsemme mukavalle tuulelle ja unohtaa ikavat sahkopostiviestit Mumbaista. Mutta onnistuttiin sina ja kaytiin yhdessa lapi mita kaikkea piti saada kylassa selville ja mita pitikaan tehda. Kuskimme popitti uusia ihania hindilauluja taysilla.

Kylassa meita oli vastassa hymyilevat naamat. Kylalaiset olivvat edellisena iltana koonneet koulukomitean (7 henkiloa) kylalaisista. He vastaisivat koulua koskevista asioista kylan puolelta. Auto jai isommalle kylatielle, edessa oli 400 metrin mutasuora silla oli juuri satanut. Ensin yritin kavella lapsyttimillani mutta eihan siita mitaan tullut! Muta ja riisinkorret kertyivat kenkien pohjaan ja kavely oli mahdotonta! kengat tien viereen odottamaan ja paljaat jalat esiin. Oli ihastuttavaa liukastella kamerat kadessa kikattaen ja kuvaillen milloin kunkin ottaen kadesta tai kainalosta kiinni kun horjahteli. Kukaan meista ei kuitenkaan kaatunut, vaikka se olis ollut hauskaa - nauraa mutavellissa istuvalle tyypille :). Ransistyneen koulun ovet olivat auki. Meidan tullessa paikalle alkoi sisaan kertya vanhempia lapsineen ympasi kylaa. Kukin lapsi kauniisti pesi talon edessa jalkansa kaivolla mudasta. Paljain jaloinhan taalla tallustellaan. Vanhoille penkki-poyta-yhdistelmille vanhemmat asettivat lapsiaan. Pienimmat viisi-vuotiaista, vanhimmat 12-vuotiaita. Oltiin ostettu paperia ja varikynia, jotta lapset voisivat piirtaa tuliaisia Suomeen. Mietittiin, etta se olisi kiva tervehdys niille jotka tulee meidan kanssa tulemaan lasten koulunkayntia. Ollaan mietitty Annin kanssa, etta jos kukin mukava ihminen osallistuisi lapsosten auttamisessa n.10 eurolla per kuukausi niin paastaisiin pitkalle, kuulostaako pahalle?

Noh, lapset oli ihan niin liikkiksia kun siina alkoivat piirtamaan. Mina ja Raoul kuvattiin ja kehuttiin lasten toita minka ehdimme, Matun ja Aparna yhdessa vanhempien kanssa tsemppasivat pienimpia ottamaan variliidun kateen ja luomaan. Luomisen tuskaa ei ilmassa ollut, vaikkakin ihmettelevia katseita ja ujoja hymyja. Kaikki taisivat saada jotain aikaan ja taideteokset ovat jo rinkassa matkalla kotisuomeen :). Piirtelohetken jalkeen oli aika virallistaa tyomme alkaminen kylassa. Lapset ja vanhemmat enemman tai vahemman kuuntelivat, kun mina ujostellen ja pakotettuna sanoin kaikkien edessa sanasia Annin ja minun puolesta koko kylalle ja juurivalitulle koulukomitealle. Sitten oli Matunin vuoro, jota myoskin tuntui jannittavan. Matunista tulee meidan luottomies taalla, toiminnan koordinaattori. Puhuttiin siina auki, etta yhdessa tehtaisiin kaikki avointa tyota kylan lasten hyvaksi, niin me kuin kylalaiset itse. Ei salailua, ei kieroilua. Lasten etu edelle. Kyselin kylan huolenaiheista ja iloista, historiasta ja muusta tarkeasta, joista jaan teille myohemmin tietoa.

Puheiden paatteeksi kirjoitettiin virallisesti kymmenen rupian paperille allekirjoitukset ja tadaa - koulun toiminta on meidan kasissa tasta eteenpain! :) Itse koulurakennus ja maa on kylalaisten omistama, mutta talla paperilla he antoivat meille luvan kunnostaa koulurakennus ja alottaa toiminta siella. He lupautuivat myoskin olematta hairitsematta toimintaa ja sita vastoin auttaa koulua toimimaan hyvin. Tasta se lahtee. Sitten juotiin teeta ja syotiin hedelmalautaset. Ja olikin aika haastatella muutamaa lasta materiaalia varten, joskos vaikka joku paiva saataisiin jarjestolle omat nettisivut aikaan. Ujoja katseita ja viela ujompia vastauksia koskien perhetta ja kylaa. "Mun isi ja aiti on maanviljelijoita..." "Mulla on kaksi pikkuveljea ja ne tulee tahan kouluun...". En kesta!! Ei voinu olla hymyilematta, niiin ylisopoja tapauksia! Kaiken jalkeen lahdettiin viela kiertelemaan kavellen kylaa, jotta vahan hahmotettaisiin sita paremmin. Videomateriaalia on tunti ja valokuvia lahemmas tuhat kipaletta.? Seuraava projekti on maanantaina menna avaamaan pankkitili tanne. Sitten jattaa rahaa koulun kunnostustoita varten, joka menee mun ja Annin pussista, kun ei viela olla sita jarjestoa ehditty laittamaan pystyyn. Toivottavasti sitten syksylla saadaan mahdollisimman moni mukaan.

Koulurakennus pitaa peruskorjata lahes kokonaan katosta lattiaan. Hinta on kuitenkin niin kova (lahemmas 2000 euroa), ettei sita han kahden ihmisen kukkarosta saa noin vaan maksettua, joten korjataan nyt vaan valttamattomat nain aluksi. Koulun takaseina on niin pahasti halkeillut, etta sen tiilet pitaa purkaa ja laittaa uudelleen paikoilleen. Samoin katto on tehtava uusiksi, koska bambuparrut alkaa lahoilla. Ja joku tukipilari virittaa katon ja seinan valiin. Koulun toiminta alkaa vasta kun saadaan tukjoita mukaan, eli toivottavasti viela taman vuoden puolella. Ennen lapsosten koulunalkua pitaa saada viela mutalattia tehtya uusiksi, eli tiilia ja sementtia. Haaveena on myos lahitulevaisuudessa tehda seiniin sementti jotta seinat vois maalata kivan varisiksi - indian lapsille ihqu ymparisto oppia! :)

Hymyillen lahdettiin jo illan pimetessa ajelemaan kohti Aparnan kylaa, joka on yksi niista joihin Syklooni Aila teki tuhojaan viikko sitten. Oli liikuttava nahda valtavia alueita riisipeltoja suolaveden alla. Veti hiljaiseksi. Matun kertoi, etta jos ei tule kunnon monsuunisateita, niin suolavesi ei paase huuhtoutumaan pois ja riisisatoa ei suolapelloilta saa ainakaan kahteen vuoteen. Toisaalta taas jos sataa liikaa, niin joen mutauomat eivat kesta liikaa vesimassaa ja reunat sortuu lisaa suolavetta tulee pelloille... ja sitten alueelle annettavaan hataapuun. Mitenhan tasta selviaisi lyhyella kirjoittamisella... ei sittenkaan. Tama teksti venyy jo nyt niin pitkaksi. Jatkan tasta huomenna. Koitan lahettaa lampoa sinne jotta tekin saatte kesan takaisin!

MUMBAI MAIL TOI CALCUTTAAN

Simmut ristissa. Olipa taasen rankka junamatka. Kaksi yota ja yksi kokonainen auringon paahtama kuumaakin kuumempi paiva. Rautainen (?) junavaunu kun halki intianmaan puskuttaa intian auringon alla, niin voitte vaan kuvitella kuinka se kuumuus imeytyy ensin junan kattoon ja siita leviaa sisatiloihin vallaten kaiken - lattiat, seinat, pedit, kasikahvat, sitten matkustajat, ruuat ja vedetkin se keittaa melkein kiehuvan kuumaksi. Ennen keskiyota alkaa olemaan siedettava olla. Junassa ei suihkua. Tottuu siihen hikeen ja likaan ja loppujen lopuksi nukahtaa horrokseen ylapedille junan jyskeen kuuluessa korvatulppienkin lapi. Heraa taas siihen kun asemalta myyjat hyppaavat junaan kaupustelemaan huutaen CHAIII CHAIII! tai kun joku laittaa keskella yota valot paalle. tai kun tulee vessahata ja likainen hytkyva reika-maassa-vessa odotti kaytavan paassa.

Meilla oli oikein mukavaa matkaseuraa. Kolme bangladeshilaista, kaksi miesta ja nainen. Heidan tarinansa vaan ei ollut ihan niin mukava. Kertoo paljon tasta maankolkasta. Naisella oli parisen vuotta sitten todettu syopakasvain kaulalla ja se oli leikattu Bangladeshissa. Ei mitaan seurantoja syovan osalta. Nyt jokunen kuukausi sitten toiselle puolelle kaulaa oli ilmaantunut uusi kipea patti. Ja koska Bangladeshin terveydenhuolto on mita on, lahtivat he hakemaan apua sairauteen Intian puolelta. Mita julkinen terveydenhuolto Bangladeshissa on, sen paasin itse harjoittelussani kyseisessa maassa 2006 nakemaan, tasta linkista fiiliksia. Intiassa on kaksi hyvamaineista ja kohtuuhintaista syopasairaalaa normaali ihmisille ja myos koyhille. Toinen on Mumbaissa ja toinen Bangaloressa. No nama avunetsijat kuitenkin kaannytettiin sairaalasta takaisin kotimaahansa, koska heilla ei ollut "Medical visaa" eli laaketieteellisista syista saatua viisumia maahan, he olivat liikkeella turstiviisumilla. Nainen oli matkalla saanut kuumeen ja junamatkan aikana jo patti kaulassa suurentui silminnahden, minka lie tulehduksen napannut... :( Makasi paivat ja yot siina pedilla kurjan nakoisena. Eli heidan suunnitelmat olivat matkustaa Mumbaista Kolkataan junalla 38 tuntia ja ottaa bussi Bangldeshiin 18 tuntia ja tulla parin viikon paasta takaisin taman "Medical Visan" kanssa ja saada leikkaus kaulan kasvaimeen. Ja kaikki vain koska visa-sanan edesta puuttui sana Medical. Ihan hurjaa. Ja sekin ettei voi saada hyvaa hoitoa omassa maassaan vaan joutuu sita tuhansien kilometrien paahan lahtea hakemaan. Ja sitten kaannytetaan pois. Elamaa taalla. Ollaan me iloisia siita mita meilla Suomessa on, se on jotain aivan erikoisen luxusta. Vaikka siitakin valitetaan. Vahan kun katsoisi kukin aina valilla hieman laajemmasta perspektiivista asioita.

Saavuimme tana aamuna tanne Kolkataan. Olin ihan kujalla huonosti nukuttujen oiden jalkeen, kun aamu viidelta Raoul minua potki ylos. Han sai menna neuvottelemaan asemalla taxia sopuhintaan, silla taxijono oli varmaan tunnin mittainen. Raoul on jo hyvin kouliintunut tinkaaja ja neuvottelija ja sai taxin tanne Thakurpukuriin Matunin kotiin oikealla hinnalla. Valilla tinkaaminen menee vahan yli, kuten tanaan paivauniheratyskellonaikaa sopiessamme...pyysin hanta laittamaan kellon soimaan klo 12 niin hanhan sihen india-aksentilla etta "madam 10.30 is very good time for you..." OU NOU! No, tiedattehan Raoulin...

Taalla on aivan tajuttoman kuuma ja kostea! ihan hirvea nihkeys paalla alituiseen. Matunin aidin chicken curry maistui taivaalliselle ja on hyva olla taalla. Ylihuomenna lahdetaan Ateswartalaan kylaamme ja huomenna siis pitaisi tehda kaikki valmistelut sita varten. Raoul lahti juuri Matunin kanssa asiakaskaynnille, han taman viikon viela kerailee harjoittelutunteja, kun tuossa valilla lomailtiin Goalla. Mina potkin moskiittoja sivuun taalla hiesta markana vaaleanpunasten seinien ymparoidessa minut ja nuorukaisten katsellessa tuossa viereisella koneella paasykokeiden tuloksiaan, jotka tanaan on julkaistu. Tiktiki eli lisko edessani vaaleanpunaisella seinalla metsastaa hyttysia. Taidan menna tasta suihkuun (kaivovetta kupilla amparista paalle). Niita taitaa olla edessa monta tana yona.