DHAKASSA MELLAKOIDAAN

Taalla sita ollaan, posessa Dhaka cityssa. Eilinen ja tama paiva on ollut tosi levotonta taalla paakaupungissa,julkiset kulkuvalineet lakkoilee, kauppoja kiinni, kaduilla ihimiset osottaa mieltaan ja mellakoi, hakkaa krikettimailloilla ja ampuu, heittelee kivia, sytyttelee kokkoja...siis kaikki protestina poliitikalle, kun siis tulevien parlamenttivaalien takia on tulossa maahan valiaikaishallitus ja viime perjantaina nykyisen hallituksen, joka on ollut viimeset 5 vuotta vallassa,piti luovuttaa valta pois, mutta sitten oppositiopuolua ilmoitti, etta he eivat hyvaksy valiaikaishallituksen johtajaksi sita henkiloa joka siihen virkaan oli astumassa ja sitten opposition ja hallitsevan puolueen kannattajat ovat ottaneet yhteen kaduilla ja poliisi siina seassa...ja edelleenkaan ei ole selvaa kuka johtaa ja mita... vastauksia odotellaan taalla. kaipa ne paraikaa yrittaa sovitella asioita tuolla ytimessa ja telkusta naki etta eu:n ihmisia on siella yrittamassa myos rauhaa ja selkeytta saada aikaan. Parin viime paivan aikana kymmenia ihmisia kuollu ja tuhansia loukkaantunu, sanoo paikalliset lehdet (hesarin nettisivuilla mainittiin etta 3 kuollu ja satoja loukkaantunu..) ja paikalliset ihmiset sanoo etta todellisuudessa luvut on paljon surullisempia.

Mehan olemme siis taman paasseet toteamaan taalla Dhakassa tv:sta ja paikallisten, silla meita ei ole laskettu tuonne kaduille vaaraan, vaikka (itepaisia naisia kun olemme), ollaan vangatty vastaan kovasti. Kylla me sitten eile illalla tajuttiin kun katsottiin mellakointia telkusta, etta oikeasti ei ole jarkevaa menna ulos, silla oikeesti siella on hengenvaarallista. Ja me ulkomaalaisina saatetaan herattaa provokaatiota, silla kaikki ei tykkaa siita etta EU taalla yrittaa sovitella (=sotkeutua tan maan asioihin).

On siis koeteltu molempien tyttojen hermoja ja itsehillintaa ja sen asian hyvaksymista, etta nyt on vaan parempi uskoa naita ja pysya sisalla. Saas nahda miten tai siis milloin kaikille sopiva valiaikaishallitus saadaan kasaan ja tilanne kaduilla rauhoittumaan. Sita ennen taman maan kansalaisilla ja meilla lankkareilla on aika tukalat oltavat. Tai meillahan on kylla hyvin turvallista taalla guesthousessa, mutta turhauttavaa taa meille on. mutta elama valilla on. koitetaan saada edes koulutehtavia tehtya. Ja heti kun mahdollista lahdettya takas Rangpuriin, visiitti metsansuojeluprojektiin jaa meilta valista.

MUn vointi on eilen ollu ekaa paivaa oikeen normaali, tanaan taas vahan kipea olo, katsotaan mihin suuntaan se tasta. Laakekuuri viela kesken, joten eikohan se tasta.

DHAKAN YOSTA

Hei vaan! Ihana paiva taas takana, talla kertaa jotain ihan erilaista kuin mita taalla ollessa ollaan koettu, nimittain...aamulla otimme riksan kohti dhakan hienosto-aluetta ja menimme Nordic clubille, jossa pohjoismaalaiset taalla asuvat voivat kayda rentoutumassa uima-altaan ja tenniskentan aarella... niin...paastiin uimaan, ottamaan aurinkoa (katja oli varjon alla tietty kun vahan kipea ja kaija tietty ei ja poltti itsensa) ja tapaamaan muita suomalaisia, joita taalla, lahinna lahetystyota tekemassa. Oli hauska kuulla niiden tarinoita. Koko paiva lorvittiin siella, kaytiin niiden kanssa International churcissa jumalanpalveluksessa ja sitten mentiin suomitytot pizzalle ja Cafe worldiin lattelle... eli vahan palauteltiin mieleen millasta se elama lansimaissa onkaan ja myos nahtiin ihan uutta puolta Bangladeshista, sita glitterikansaa, rikkaita nuoria matkimassa sita mita nakevat tv:sta lansimaissa tehtavan ja perheita hienoimmissa vaatteissaan pizzeriassa illallistamassa... vastakohtien maa tamakin, niinkun kai kaikki kehitysmaat. Loytyy aarimmaisen koyhia ja aarimmaisen rikkaita. vaikea tajuta etta toinen perhe asuu savimajassa riisipellon keskella tienaten paivassa tuskin 0,5 euroa kun toisella on kolmikerroksinen talo paakaupungin ytimessa ja illallistaminen tapahtuu ravintolassa jossa laskuksi tulee 10 euroa... ihan jotain hurjaa nama erot taalla...

mun vointi ei ole vielakaan taysin normaali, mutta taytyy kylla sanoa taas etta parempi kun eilen. etta kaipa taa tasta. Huomenna vaihtuu siis vasta se valiaikaishallitus tahan maahan (eika viime kuun eka niinkun aiemmin kerroin) ja hyvinkin on luvassa poliittisia levottomuuksia, saas nahda blokataanko tiet sulki niin ettei paasta tuonne pohjois-itaan lahtemaankaan...ainakin hu ja su on hartalia luvassa...

DHAKASTA

hEi vaan. lyhyesti ilmoitus, etta parempana taas kuin eilen, eli ei huolta. Dhakaan paadyttiin Kaija ja ma tanaan 5,5 tunnin bussimatkan jalkeen. Kaupunki on NIIIN iso, nyt sen taas huomasi meidan pikku Rangpurin jalkeen. HUomenna mennaan vahan tuulettumaan ja katselemaan kaupunkia.

Eilen oli todella mukava vierailla mr. Bhuiyanin kotona, syotiin hyvin ja katseltiin valokuvia ja hopotettiin. Vasyneina illalla kaaduttiin sankyyn. niinkun tanaankin (ihan juuri kohta).

EID-JUHLA PAIVASTA

hei kaikki. tanaan olen jo vahan parempana (vaikkei hyvana), eli ei hataa. aamulla mr. Imrulin tytot tulivat hakemaan meidat kotiinsa Eid-lounaalle ja vaativat mua lahtemaan. hyppasin sitten rishaan ja muut kaveli. oli aivan ihana vierailla heilla. taalla kaduilla kulkiessa niin juhlan tuntua ja henkea, kaikki kauneimmissa vaatteissaan vierailee ystaviensa ja sukulaistensa luona. mekin laitettiin parhaat paallemme ja Kaija ja norjalaistytot kavivat ostamassa kukkia ja makeisia vietavaksi. syotiin hyvaa ruokaa ja nautittiin bangladeshilaisten vieraanvaraisuudesta.

muutaman tunnin paasta lahdemme Mr. Bhuiyanin kotiin illalliselle ja sita odotamme kuin kuuta nousevaa. Ihana paasta tapaamaan hanen perheensa! huomenna, jos vaan suinkin oloni sallii, lahdemme bussilla kohti Dhakaa. Kirjoittelen sielta sitten lisaa.

Haleja ja lampoa kaikille!

kipeita tyyppeja taalla

tanaan on vaan levatty ja sairastettu. kaija on ottanut aurinko katolla ja mina maannut huoneessa katsellen kauniita ja rohkeita. jos joku ei halua kuulla juonipaljastuksia niin ei kannata lukea eteenpain. Stephanie on yhta kiero kuin aina ennenkin. felicia tekee kuolemaa sairaalassa ja brooke on jattamassa ridgea sen uuden lapsensa isan takia.ei mee lujaa taalla.

vahan ennen kahtatoista aamupaivalla alkoi tapahtua,tuli "sairaskohtaus", kuume nousi varmaankin korkealle kun paassa alko vippaamaan ja pelottamaan. Lahdin etsimaan Kaijaa, loysin hanet alakerrasta tietokoneen aarestaja kerroin hanelle etta nyt ei mene lujaa, tuntuu kuin keuhkot palaisija taidan tarvita laakaria. siina vaiheessa menin sohvale makaamaan kun meinasin pyortya. kaija sulki tieokoneen ja juoksi keittioon ja kutsui apuun Josephin. kaija sanoi: "tarvitsemme apua, katja on vakavasti sairas, hanet pitaa vieda laakariin", jolloin Joseph tuli luokseni ja kysyi vointiani. Olo oli toosi heikko. Han soitti Imrulille ja Kaija ja Imrul vei mut yksityisklinikalle laakaria tapaamaan. siella otettiin verikokeet ja x-ray. Rontgenissa oltiin vahan etta ooo, riisunko salwarin vai mita? mies rontgentyyppi melkein kuiskasi korvaani, etta mita materiaalia alusvaatteesi ovat, ovatko ne puuvillaa? Katsoin hetken Kaijaa ja totesin etta eivat ole puuvillaa. siina vaiheessa Imrul ja rontgentyyppi haipyivat takavasemmalle ovesta ulos ja riisuin liivit pois ja Kaija kutsui miehet sisaan (salwari oli kylla paalla).Sitten minusta otettiin se rontgen kuva, salwar cameez paalla ja ilman mitaan suojuksia Kaija ja Imrul seisoivat siina samassa huoneessanauttien samasta sateilysta kuin minakin. Imrul vei meidat hotellille (kun ensin oli peruuttanut rappusille). Imrul sitten tuli viiden aikaa kertomaan tulokset laakepussi mukanaan. Ei kuulema mitaan hataa, mitaan ei testeista loytynyt, mutta kolmea laaketta maarasi (uutta laaja-kirjosta antibioottia, clonazepamia iltaisin ja Losecia, jos keuhkokuumotus johtuisikin mahahapoista...). sellaista tanne. onneksi ei ollut Eid-juhlatanaan. ensinnakin ois ollut ihan hirveen noloa vaivata ketaan muslimia (meidan supervisoreita) silloin apuun ja toiseksi tuskin mikaan laakari olisi ollut edes tavattavissa. nyt olo taasen vahan parempi, eika kuumetta ole. Ihanaa kun tiedan etta letut odottaa tytot ja joseph niita mulle paistoi kun pyysin. kaipa elama voittaa...ilmoittelen miten kay.

JUHLAN TUNTUA ILMASSA

Hei vaan. Huomenna mita suurimmalla todennakoisyydella nayttaytyy uusi kuu, pyha-Ramadan kuukausi paattyy ja muslimien pyhin ja suurin juhla Eid-Al-Fitria vietetaan ympari maata. Meidat on kutsuttu talloin lounaalle mr. Imrulin (meidan Rangpurin supervisor) kotiin ja illalliselle Mr. Bhuiyanin (parran) kotiin ja olemme kovin otettuja naista kutsuista, silla vastaahan tuleva juhla meidan jouluamme. Taalla siis mietitaan mita laitetaan huomenna paalle ja mita pitaisi vieda tuliaisiksi…

Ma olen kipea yha vaan, pari parempaa paivaa tuossa oli, mutta olo meni eilen taas heikommaksi, lampoilya ja kipuilua, alotinantibiootit, katsotaan onko niista mihinkaan vai joutuuko tassa laakariin menemaan. Lepailtya siis tassa lahinna tultua ja opinnaytetta pahkailtya. Kaija on katolla ottamassa aurinkoa. Mina en kipeana kehtaa menna.

Lalmonirhatin kodissani oli pieni muurahaisongelma, jonka sitten toin hetkeksi tanne Rangpuriinkin. Minimurkut nimittain salamatkustaneet joukolla mun kannettavan tietsikan sisalla ja sehan vasta lystia olikin leikkia hippaa niiden kanssa kun niita sormella yritti listia kun ne kurkki millon mistakin koneen rakosesta…no joo, luulen listinneeni nyt jo kaikki.

Viimeksi kun kirjoitin oli ukkosmyrsky. Ollaan monesti Kaijan kanssa naureskeltu, etta kun kuivatellaan pyykkejamme meidan parvekkeella, niin joku kerta viela vaatteita loytyy tuolta palmun oksilta roikkumasta kun tuulen mukana ovat lahteneet ja sitten joudutaan menna meidan guesthousen pojilta pyytamaan etta et viittis kiiveta tuonne hakemaan… nooh, tuota ukkosmyrskya seuranneena aamuna parvekkeen lattialla oli Kaijan bikinien ylaosat, alaosia ei missaan. Mainitsin Kaijalle tasta ja han sanoi kylla laittaneensa molemmat osat kuivumaan parvekkeelle. Samassa tajuttiin molemmat, etta niimpa siina oli vaan kaynyt, etta tuuli oli ne matkaan vienyt. Kikatettiin ihan kippurassa ja tahyiltiin vaaleanpunaisia pikkupoksyja parvekkeelta, muttei missaan nakynyt. Kaija siis lahti pihalle ”kavelylle” ja ”valokuvailemaan”, muttei mitaan loytynyt. Iltapaivalla kun tulimme reissuiltamme huoneeseemme, oli sangyn paalle ilmestynyt viikattuna kadonneet vaaleanpunaiset. Eika kukaan ole kommentoinut asiaa, eika kylla olla kehdattu kysellakkaan. Jossain tuolta palatsin pihalta ne ilmeisesti on loytyneet

No, mutta eipa tanne juurikaan muuta. Arkea elellaan. Juhlaa odotellaan. Kylailemassa ollaan kayty jarjeston tyontekijoiden, joiden kanssa ollaan ystavystytty, kodeissa, koulutehtavia tehty, Baptistikirkossa jumalanpalveluksessa eilen kaytiin ja ma olen sairastellut (kuten on vissiin jo useampaan kertaan todettu).

Bussiliput on takataskussa torstaille Dhakaan (paakaupunkiin), mennaan jarkkaamaan mulle lupaa menna maitse Intiaan (koska ulkomaalaiset tarvitsee erillisen maastapoistumisluvan jos haluaa menna maatieta poijes, jos siis on tullut lentamalla maahan…) ja viisumia Myanmariin ja Kaijalle lentolippuja Goalle. Tarkoitus on myos menna samalla reissulla Bangladeshin ita-osaan katsastamaan RDRS:n metsansuojeluprojekti.

hei, just tuli ilmotus uutisissa, ettei Eid juhla olekaan viela huomennakun ei kuu nayttaytynytkaan Ylihuomenna sitten. Hyva mun kannalta niin saan levata ja kerata voimia rauhassa viela huomisen.

RANGPUR-UKKOSMYRSKY

Takaisin Rangpurissa, pari tuntia sitten palailin tanne.Istuskelen taalla hotellin aulan lattialla napyttelemassa koneelle tapani mukaan. Ukkonen jyrisee ja salamoi vallankovasti, oltiin sita juuri Kaijan kanssa ihailemassa kattoterassilla. Vou.

Tanaan olin aamupaivan DR. Saliman yksityisvastaanottoa seuraamassa. Han on ainut naislaakari joka pitaa vastaanottoa silla alueella ja asiakkaita oli PALJON! naisia vaan. Mielenkiitoista oli. Lahinna raskaanaolevia naisia tai sitten naisia alapaavaivoja valittamassa. Joidenkin miehet oli mukana ja Salima kertoikin, etta monet naiset oikein pyytavat soittamaan miehilleen, jotta uskoisivat etta nainen on oikeasti kipea ja tarvitsee laakarin maaraamat laakkeet ja ruokavalion...

Ja ihan yleista tietoa on myos se, etta paatin lykata sairaanhoitajaksi valmistumistani ensi syksylle ja tehda rauhassa opinnaytetyoni ensi kevaan....ja reissata taten maailmalla vahan pidempaan hih! Tallailen luultavimmin kotia kohti vasta helmikuun lopulla. Katsellaan nyt mihin nokka nayttaa ja jalat vie...

mutta nyt syomaan herkkuruokia taas! heihei!

LALMONIRHAT, AURINGONLASKU JA LINNUNLAULUA

Edelleen vaan kipia olo, mutta ei enaa niin kovin, kai tassa jo voiton puolella ollaan? Tanaan kulutin aamupaivan tutkiskellen Dr. Saliman (joka on taman jarjeston terveysohjelman johtaja, by the way eka ja ainut naisjohtaja tassa NGO:ssa) kirjahyllya (joka oli kylla sotkuinen) etsien tietoa opinnaytetyohoni, joka nyt siis liittyy NGO:n tyohon prostituoitujen parissa (en osaa viela kertoa sen tarkemmin…). Kirjoja kertyi valtava pinkka ja paa ihan vallan sekaisin ja pitaisi taas osata etsia kaikesta tuosta se olennainen…aaargh. noh, osani olen valinnut. Anna muuten on naiden samojen kysymysten aarella Swazimaassa, jossa han keraa tietoa saattohoidosta ja kuolemasta sikalaisessa kulttuurissa. Iltapaivan olin seuraamassa Dr. Saliman ja RDRS:n jarjestamaa kokousta paikallisessa valtion sairaalassa, jossa satakunta henkiloa (hoitajat&laakarit) ja Dr. Salima keskustelivat aiheesta valtion sairaaloiden huonojama ja miten asioita ja palvelua voisi parantaa. AIka toivottoman kuuloisia kommentteja, mutta Dr. Salima teki hyvan tyon luomalla toivoa asioiden jarjestymiseksi paremmaksi! Olin tosi ylpea tasta jarjestosta! Salima oli myos telkkarissa tanaan puhumassa uutisissa hetken.hih. mulla on ihan mega hyva supervisor.

Mulle annettiin mahdollisuus asua taalla Lalmonirhatissa Dr. Saliman ja hanen miehensa Dr. Zakin talossa. Mulla on ihana huone korkealla kattoterassilla ja olen tosi iloinen tasta! Talo on kivalla, ei meluisalla alueella ja mika parasta, niin auringonlaskun nakee upeasti katolta! Jotain niin kaunista. au. Heidan koti on tuossa alakerrassa ja sanoivat etta yhtalailla minun koti aina kun olen tassa talossa. Syodaan yhdessa ruuat ja hopotetaan. kotoisa olo.

LALMONIRHATIN SAHKOKATKOISTA

Hieman oli haikeaa jattaa Kaija taakseen hurjaksi neljaksi paivaksi, kun tahan asti ollaan oltu 24/7 yhdessa. Toisaalta mukava olla valilla ihan itsekseen, tuleepahan ainakin opiskeltuakin eika vaan hompoteltya. No ei. Joo, mutta tajusin tassa etta en juurikaan ole tasta jarjestosta kertonut. Eli:

Bangladeshissa toimii lukuisia, satoja, non-governmental (NGO) järjestöjä, joista suurin osa toimii ulkomaisen avun, lähinnä rahallisen avun, turvin. Yksi näistä on RDRS Bangladesh, joka on bangladeshilainen järjestö. Se on perustettu Bangladeshin itsenäistymistaistelujen aikoina 1971 Luterilaisen maailmanliiton toimesta. Tarkoituksena järjestöllä oli auttaa sodan jalkoihin jääneitä pakolaisia sekä kehittää pohjois-Bangladeshin elinoloja sekasortoisessa, juuri itsenäistyneessä maassa. Vuonna 1997 RDRS:stä tuli itsenäinen kansalaisjärjestönsä. Luterilainen maailmanliitto sekä sen alajärjestöt, kuten muun muassa Suomesta Kirkon Ulkomaan Apu (KUA) sekä muiden pohjoismaiden vastaavat järjestöt tukevat sitä edelleen. RDRS on pohjois-Bangladeshissa toimivista NGO:ista suurin ja pitkäikäisin järjestö. RDRS tekee työtä pohjois-Bangladeshin alueella maaseudun köyhien ja tarvitsevien ihmisten parissa. Järjestön ohjelmat tavoittavat yli 1,5 miljoonan bangladeshilaisen (=300 000 kotitalouden) elämän. RDRS:n erilaiset projektit ja ohjelmat käsittävät muun muassa seuraavia alueita: kyläyhteisöjen järjestäytyminen, naisen aseman ja roolin vahvistaminen, kansalaisten tietoisuuden lisääminen, pienlainojen antaminen, maaseudun ja maanviljelyn kehittäminen, valmiuksien luominen katastrofien varalle sekä terveyskasvatus ja –palveluiden tarjoaminen. Työn tavoitteena on maaseudun köyhien elintason pysyvä parantuminen. Järjestössä työskentelee noin 2000 palkattua työntekijää sekä noin 1000 vapaaehtoistyöntekijää. Elikka iso jarjesto kyseessa.

Olen ollut aika pahassa flunssassa ja veto ihan pois. Kuitenkaan ei luonto anna periksi jaada makaamaan kun tietaa, etta ensi viikolla kun Ramadan kuukausi paattyy, on kaikki muslimit lomalla ja nain ollen ”kentalla” ei tapahdu mitaan, koska tyontekijat lomalla. No olen sitten vahan puolikuntoisena viime paivat tallannut. Eilen perehdyin aitiyshuoltoon ja synnytysklinikkaan. ON kylla pienia raapaleita naiden vaavit verrattuna meidan suomalaisiin…voi etta. Tanaan olin paivan tuberkuloosi ja lepra klinikalla opissa (havainnoimassa ja kyselemassa). (sopeuduin hyvin sinne tubi-potilaiden joukkoon kun yskin ja naytan sairaalta. Ei ne tyontekijat kuitenkaan suostuneet lahettamaan mua jatkotutkimuksiin, vaikka sanoin etta keuhkoihin sattuu, sanoivat ettei mun oireet riita) Tuberkuloosi on iso ongelma edelleen tassa maassa. 1/3 ihmisista on Tubi infektoituneita (mika ei meinaa etta kaikki sairastaa Tubia) ja naista 300 000 sairastuu tuberkuloosiin vuosittain ja EDELLEEN joka vuosi tassa(kin) maassa kuolee tubiin 70 000 ihmista, vaikka tauti on taysin parannettavissa ja ilmainen laakitys saatavilla. Kuitenkaan, ei edelleenkaan tanakaan paivana maaseudun ihmisten tietoisuus asioista ole niin hyva, etta kaikki osaisivat hakeutua hoitoon. Niimpa NGOt (ja valtio) tekevat kovasti valistustyota ja myos antavat hoitoa.

Aargh mika flunssaolo...

RANGPUR

Heii! Pitaako se sita aina lahtea maailmalle sairastamaan, meika on sitten taas hyvassa flunssassa. Suomineito Bangladeshissa niistamassa…jep jep. NO juu. Mitahan raportoitavaa taalta olisi. Noh, ainakin, etta tosiaan taalla ollaan kovin ylpeita siita, etta bangladeshilainen voitti Nobelin rauhanpalkinnon. Hauskaa sinaansa, etta ollaan paasty juurikin tuota hanen kehittamaansa NGOden microcredit (=pienlaina) systeemia kaytannossa nakemaan, koyhat ovat todella kiitollisia, silla ei mikaan pankki ei sellaisille ihmisille rahaa lainaa joilla ei ole mitaan omaisuutta. NGOden myontaman pienlainasysteemin avulla moni moni ultra-koyha on saanut ostettua mm. lehman, kanoja, rikshan ym, ja sita kautta paassyt tienaamaan elantoa perheelleen. Hyva hyva siis Bangladesh! (vaikka paivaa ennen kuin voittaja julkaistiin, taallakin lehdissa oli arvuuttelua voittajasta ja voittajaksi veikattiin suomalaista Ahtisaarta, mutta toisin kavi).

Ollaan taas suhattu pitkin pohjoista mr. Bhuiyanin kanssa ja perehtymaan mm. prostituoitujen naisten levahdys ja valistuskeskukseen ja haastattelemaan heita. Tama oli hyvin mielenkiintoinen visiitti ja uskallan kai jo paljastaa, etta opinnaytetyoni mita suurimmalla todennakoisyydella tulee liittyman heihin. Asia varmistunee lahipaivina. Kaija koki myos ilon ja onnen hetkia tanaan kun han paasi lypsamaan lehmaa (alkaa huoliko, kaikki on tallennettuna videonauhalle). Voi taalla on niiiin mukavaa! Meita jo huolettaa taalta poislahto…aika on mennyt aivan siivilla ja ei tahtoisi sen loppuvan viela aikoihin. Mutta onhan tassa viela hieman yli kuukausi aikaa. Minun matkani jatkuu noin 23.11 kohti Calcuttaa, jossa ystavani Tumpa (Matunin serkku, johon siis tutustuin silloin 2001 kun olin harjoittelussa Calcutassa) menee naimisiin ja lupasin hanelle silloin joskus etta kun han menee naimisiin niin tulen haihin ja ihanaa etta se on mahdollista! Paasen nakemaan hindu-haat, kivaa! Toisaalta minulta jaa valista taalla Bangladeshissa vuoden isoin meeting, eli RDRS:n ulkomaisten tukijoiden vuosikokous, johon tulee ympari pohjoismaita edustajia….noh, elama on valintoja ja mun tie vie Kalkutaan. Kaija jaa tanne kokoukseen ja on luvannut raportoida minulle kokouksen sisallon. Sellaista tanne..

t. nuhanena katja

BRAHMAPUTRABACK IN RANGPUR PALACE

Ihanaa oli reissun paalla, mutta ihanaa olla myos taas "kotona", siis Rangpurissa,12 paivan reissaamisen jalkeen. Kaksi viimeista paivaa char-alueella ajeltiin botskillaBrahmaputralla taas uusiin chareihin ja istuttiin mopojen takapenkilla kun meita vietiin taas uusiin paikkoihin. Kohokohtana mainittakoon pienet mustatvuohikaksoset seka visiitti eraaseen kylaan jossa meille (KAijan toiveesta) esiteltiin paikallista karjanhoitoa. Siella sitten tollistelimme lehmia (ja kylalaiset tollistelivat meita). Kerrottiin myos miten lehmataloutta meilla Suomessa harjoitetaan. Lopuksi kysyimme, etta toki teidankin lehilla nimet on niin kun on meidan maan joka mansikilla ja mustikilla omansa. Nama pyorittavat paataansa (ja vahan silmiaankin), johon tokaisimme etta kyllahan se on hyva kotielaimilla nimi olla. Niimpa tietysti he pyysivat meita nimeaamaan heidan lehmansa ja Kaija reippaana tyttona alkoi nimeamaan lehmia - tuo on kaija ja tuo katja ja pari muuta sai nimensa meidan bangladeshilaisten "oppaiden" mukaan. Ei taas ollut naurun maaralla rajaa.

Nyt on siis jarjestoon perehtyminen takana ja parin vp:n jalkeen aika menna asiaan, eli siirryn kokonaan jarjeston terveysprojektin touhuihin Lalmonirhatiin ja myos keraamaan (paikkaan x) aineistoa (x) opinnaytetyohoni (jonka aihe on edelleen hieman x...) Kaipa asiat pikkuhiljaa valkenee....

OLKAAHAN KILTISTI SIELLA KAIKKI! JA NAUTTIKAA IHANASTA SYKSYN PIMEYDESTA! KYNTTILOITA POLTTAKAA JA SYOKAA PALJON KARKKIA JA JAATELOA. VOI ETTA KUN TEKEE NIITA MIELI! meilla on ihan vahan salmiakkia mukana ja sillon tallon laitetaan suu makiaksi, mutta silti kaipaa niin makuunin tai filmtownin irtokarrkipussillista....muuten kaikki on paremmin kuin hyvin.

HALEJA! PITAKAA HUOLTA JA KIRJOITELKAA KUULUMISIA!

BRAHMAPUTRA

Brahmaputra on mahtava. Ihan kuin meri,niinkuin Mekong ja Ganges joetkin. Vaikuttava. En yhtaan ihmettele, etta se saa tuhoa aikaan taalla. toisaalta se on myos taman maan elinehto tamakin joki(kalastus, maa pysyy viljavana). Yolla oli taysikuu. Oli mieletonta seilata joella. Tasainen veneen moottorin putputus. Tyyni joen pinta. Veneen olkikatolla maaten taivas kattona.

Nalayanpuri charilla kaytiin perehtymassa RDRS:n aitiysklinikan toimintaan, vierailtiin RDRS:n peruskoulun yla ja ala-asteella, vastailtiin jalleen kerran kysymyksiin itsestamme ja Suomesta, kuunneltiin kauniita bengalilauluja ja laulettiin niille Suomilauluja(kun oli pakko). Oltiin kuuntelemassa kun saaren asukkaille pidettiin koulutusta naisten ja lasten laittomasta maastaviennista, kun sita paljon taalla tapahtuu kun Bangladesh-Intia rajaa ei juurikaan vartioida. Hyvauskoiset vanhemmat (tai rahanahneet) lahettavat Lapsiaan toiseen maahan paremman elaman toivossa ja kuitenkin nama lapset paatyvat paaosin pakotettuina mm. palvelusvaeksi rikkaille, prostituoiduiksi, tekemaan tehtaisiin vaarallisia toita, pelloille orjatyovoimaksi tai jopa elinsiirrannaisiksi. karmaisevaa. Yo me nukuttiin saaren hiljaisuudessa, Nailla saarilla ei ole sahkoa lainkaan. Oli hieno kokea hetken ajan tallaista elamaa, jota taalla sadat tuhannet ihmiset elavat.

Kadella syodaan jo sujuvasti ateriamme ja vastaillaan kysymyksiin itsestamme bengaliksi. Myos aluksi hieman outo muslimien iftar (=kun paastoavat nyt Ramadanin ajan paivisin, niin se on auringonlaskun jalkeen niiden eka ateria, joka sisaltaa tulista, suolaista ja ylimakeita ruoka-aineita) on alkanut olemaan meista vallan mukava ja miellyttava tapahtuma. Taalla ihmetellaan kovasti minun uskonnottomuuttani, niiden vaikea kasittaa ettei mulla ole jumalaa enka ole kristitty,hindu, muslimi tai buddhalainen. Nama kun itse ovat niin kovin uskovaisia.

SEILAILUA BRAHMAPUTRAn CHAREILLA

Begongonj char (char=hiekkasarkkasaari) oli meidan kohteena. Ihanaa venematka. Putputusta. Ohimenevia maisemia. Lehmia javuohia laiduntamassa, uimassa. Lapsia polskimassa vedessa. Miehia kalastamassa. Naisia pyykkia pesemassa. Kaunista, taas niin kaunista. Oppaana talla kertaa nainen, Rabeya. Mukava. Vierailtiin federationeissa ja juteltiin. Ne kyseli Suomen tasa-arvosta, miten se nakyy. Me kyseltiin mita ongelmia ne kohtaa. Kertoivat sanaa kuin muutkin taalla, eli moniavioisuus "kuollut" pois NGO en (non-governmental organisation) tyon tuloksena. Samoin paikallisten voiminvetaman ryhman/kylahallituksen ansiosta mm. avioerot, perhevakivalta ovat vahentyneet, koska pariskuntia velvoitettu tulemaan selvittelemaan asioitaan em. ryhmien kanssa. Itse pitavat tata hyvana keinona. Ja kyllahan se minunkin korvaan kuulostaa hyvalta metodilta tassa yhteiskunnassa. Meidan yksilokeskeiseen kulttuuriin se ei kylla sopisi. Joskus "ennenvanhaan" nain on varmasti osittain meneteltykin. Tai kyllahan se pakostikin auttaisi tanakin paivana, jos sotkuun menneita asioita ja tunteita pitaisi OIKEASTI selvitella oman lahiverkostonsa kanssa ja edessa. Toisaalta tosi vieras ajatus.

Vierailtiin myos naisten pienlainaryhmassa. Ne tunsi saaneensa paljon voimaa ja apua elamaansa RDRS:lta. He olivat tyytyvaisia ja onnellisia elamaansa, kysyimme sita. Toisaalta he kertoivat myos saarielaman varjopuolista. Yksi nainen kertoi, etta oli perheineen joutunut muuttamaan tulvien alta 18 kertaa elamansa aikana. Mahtavan Brahmaputrajoen vesi kun nousee niin on mentava. Samoin terveydenhuollon palvelut kuulema tois heikot Chareilla. RDRS ja joku toinen NGO ovat ainoat, jotka talla pienella charilla terveyspalveluja pienessa mittakaavassa tarjoaa. Valtio ei tyoskentele taalla...

140 MILJOONAN KAUNIIN HYMYN MAASTA

...niin monta ihmista taalla noin suurin piirtein asuu. Tanaan ollut vapaapaiva. Pilvista - ihanaa. Lampotila pyorii 31-36 asteen ymparilla ja valilla aivan kamalan kuuma siis. Nih, niin iloisten , hymyilevien ja positiivisten ihmisten ymparoimana taas oltu ettei tassa voi muuta kuin vaan olla hyva ja kiva olo. Joti, guesthousen isanta, on niin mukava ja vaan taynna hymya ja lampoa. Ruuanlaittaja-Lady vinkkaili luokseen takapihan sivukopperoon seurakseen kun teki ruokaa. Siella pilkottiin vihanneksia lattialla istuen kimpassa ja koitettiin banglaa (bengalia) vaantaa sen kanssa ja jo vahan se sujuu Nainen oli IHASTUTTAVA, NIIiN kaunis hymy ja energia. "Vaiteltiin" sen kanssa "sina kaunis, tumma iho" EI "sina kaunis, vaalea iho". Ja naurua. Lammin olo. Lauloin sille ihme ja kumman. Talla kertaa kauniisti (kiitos sanoista LAura).

Saatiin guesthouseen seuraa. Jarjeston Save the Children (UK) AIVAN ihana bengalinainen tuli seuraksemme, koska ei voinut menna tuttaviensa kotiin, koska siella C-A-T(=kissa). Hanella kuulema kissafobia eika voinut edes sanoa kissaa vaan tavasi sen meille. Ihana nainen. Hymy. Vilpittomyys. Tekee tyota lapsityovoiman poiskitkemiseksi tasta maasta, kova tyo. Save the children (suomessa Pelastakaa lapset ry)on yksi monista jarjestoista jotka tekee yhteistyota RDRS:n kanssa. Hienoa ja mielenkiintoista kehitysyhteistyota paastaan taalla seuraamaan. Innoissaan ollaan.

KURIGRAM

5 paivaa kurigramissa takana. Kurigram on pienehko kaupunkipahanen taalla pohjois-Bangladeshissa. Tama alue on haavoittuvin koko RDRS:n tyoskentelyalueesta valtavan suuren Brahmaputrajoen ja sen tulvavaaran takia. Viimeksi vesi joessa nousi valtaamaan kaupungin 3 vuotta sitten. Sadekaudella ei koskaan tieda milloin niin kay taas. Talloin niin monet menettavat kaiken mita omistavat. Siita johtuen taalla ihmiset aarimmaisen koyhia. Silti ihmiset taalla vaikuttavat hirmu onnellisilta ja tasapainoisilta. Elavat paivasta toiseen elamaansa, eivatka valita turhista ja ovat valmiita jakamaan omasta vahastaan. Tassa sita olisi monelle suomalaiselle PALJON oppimista (ak:t mukaan lukien). Olemme kierrelleet riisipeltojen keskella kylissa tutustuen koyhien elamaan ja RDRS:N tyohon, oppaanamme HErra Bhuiyan (mr. Parta), jonka kanssa olemme kayneet kasvattavia keskusteluja.

Maanantaiyona lahdimme joenrantaan vahtimaan hinduja, kun heidan Durga Puja paattyi. Pujan paatteeksi heilla on tapana vieda Durga-jumala-patsaat komein menoin jokeen. Tata sitten odoteltiin sillan kupeessa lahes kolme tuntia (valilla meinasi usko loppua). Vihdoin rumpujen parina ja tanssivien ihmisten aanet & kuorma-autojen (Leyland. t.Kaija) valot saapuivat. Suomesta asti kannettu otsalamppu valaisi sillalta alas juhlahumupaikalle loistavasti kun oli pilkkopimeaa (tarjottiin nakymat taten kaikille sillalla olleille). Hakkas naiden fikkarit valosuudellaan IHAN 96-0.

Majapaikkamme on RDRS:n guesthouse, jota pitaa hyvinystavallinen mies nimelta Joti. Han on aina valmis palvelemaan ja aina hymyilee, kipeanakin. Hanen kaltaisiaan on tassa maassa paljon. Ihailtavaa. todella. Olemme koettaneet "imea" hanesta vieraanvaraisuutta itseemme. Yhtena iltana kun olimme juuri suihkusta tulossa (katja)ja suihkuun menossa (Kaija), niin RDRS:n tyontekija tuli majataloon ja sivulauseessa mainitsi, etta joukko paikallislehtien ja -tv kanavien journalisteja tulee juurikin teelle kanssamme. Hirmu kiireella Salwar CAmeezit paalle ja edustuskuntoon. Mukavaa porukkaa oli ja jalleen kerran saimme kertoa SUomesta ja itsestamme kaiken (ei sentaan mihinkaan lehteen).

Tanaan olimme kuuntelemassa jarjeston tyontekijoiden kokousta. Tiukkaa ja tunteikasta keskustelua kavivat. Jotain ihan muuta kun suomen kukaan-ei-puhu-mitaan-eika-nayta-tunteitaan-kokoukset.

JOtta kaikki ei kuulostaisi liian pumpulilta, niin on yksi juttu joka meita kauhistuttaa. Se on meidan autonkuljettaja taalla Kurigramissa. Han ajaa AIVAN liian lujaa ja kovaa tilanteisiin nahden. Todellista liikenteen vaarantamista! Han ei ajattele YHTAAN muita kadulla kulkijoita vaan vain itseaan, muiden on vaistettava hanta. Liian monia ihan laheltapiti-tilanteita on ollut ja vaikka kuinka on hanta pyydetty ajamaan hiljempaa ei muutosta tapahdu. Toivottavasti han jonain paivana oivaltaa (ennen kun jotain todellasattuu) ettei noin voi jatkaa. Taitava han toki on (nain ex-ammattikuskin silmin (siis KAija on ollu 7 vuotta bussikuskina Helsingissa)on vaikea ollut istua hanen kyydissaan. Haneen liittyykin yksi meidan omista kasvun paikoista - miten hyvaksya ihminen samanarvoisena kuin itse on, vaikka hanessa ominaisuuksia joita ei sieda. Kavimme Mr. Bhuiyanin kanssa hyvan keskustelun aiheesta. Han osaa suhtautua kaikkiin ihmisiin yhta ystavallisesti heidan tekemisistaan ja sanomisistaan huolimatta. Mieleton persoona.