KOTONA SUOMESSA, LUMEN JA NOKIAPUHELINTEN MAASSA

Niin se vaan hurahti 4 kuukautta ja 10 päivää. Aivan uskomaton matka takana. Calcutassa oli ihanaa, jälleen kerran, 10 päivää siellä kului todella nopeasti. Ei ollut kuitenkaan haikeaa lähteä kun tiedän, ettei se ollut viimeinen kerta siellä. Lensin Lontoon kautta kotiin ja ehdin katsella Lontoota 7 tunnin ajan ennen paluuta jouluiseen Helsinkiin. Vastassa kentalla oli kaikki ketä odotinkin - Sanna, Marina ja Pauke :) Kiitos teille siitä. (tein diilin koneessa yhden pojan kanssa, että jos ei kukaan ole vastassa mua kentalla, lähden sen kanssa seuraavalla lennolla Dubaihin, muttei sit tarvinnutkaan). Oli ihanan nakoista kun oli lunta maassa, eika liikaakaan pakkasta ollut. Oli siis hyvä tulla kotiin. Matka meni kaiken kaikkiaan siis aivan loistavasti ja nyt olen taas ainakin hiemaan viisaampi ja isompi ihmisenä.

Kiitos kaikille jotka on jaksanu seurata mun matkan vaiheita! On ollut kiva kirjottaa teille tapahtumia, päässy ijakaa ne jonkun kanssa Menkää hei kaikki vaan maailmaa katsomaan, siellä on niin paljon nähtävää! Minä, katja emilia harapainen, ainakin meinaan vielä mennä, ja monta kertaa

KIITOS JA KUMARRUS, ENSIKERTAAN

CALCUTASSA VIIMEISIA TUNTEJA

niin se vaan on. aika taalla on kulunut niin nopeasti, mutta se oli odotettavissakin. Nyt on erhosia massu taynna kotiin aluun takia ja myos sen takia etta pitaa lahtea taalta. On ollut niin kivaa. Kaikki on niin ihania ja ystavallisia. Yhden paian vietin slummin lasten kanssa niiden hokkeleissa, yhtena paivana maalattiin koko aiva taloa jossa asuin silloin 4 vuotta sitten ja muuten ollaan van oltu ja katseltu hindileffoja taidan kirjoitta matkani loun vasta siella kotona, kun chiken curry odottaa ja kaikki ihanat ystavat. Ensi yona klo 1 tata aikaa on lahto kentalle. Lontoon kautta helsinki-vantaalle ja siella sitten pe-la keskiyona. (vinkki vinkki kaikille )

Haleja, nyt on vahan sanat vahissa.

CALCUTTAA, I AM A TAXI DRIVER IN CALCUTTAA...

HIH! Taalla ollaan, ja vahanko on kivaa! Mun lento Bangkokista Kolkataan oli vaan 5 tuntia myohassa ja ei ollu kivaa kun Matun ja pari sen kaveria oli oottanu lentokentan ulkopuolella koko sen ajan. Mutta voi etta kun oli kiva ja ihana tulla jalleen kerran Intiaan ja Calcuttaan! Tama on yhta sotku koko kaupunki ja kulttuuri kuin on ollutkin Ajattelin, ettei se tuntuisi enaa silta kun on ollut jo 4 kuukautta Aasiassa, mutta kyllapa se vaan tuntuu. Asustan samoilla nurkilla kun nelja vuotta sitten, nyt ystavani Matunin perheen talossa. Mua on kaynyt kaikki Matunin sukulaiset ja kulmakunnan naapurit tervehtimassa jo. Ja koko ajan pitaa syoda ihanaa intialaista ruokaa ja juoda ylimakeeta teeta. Ja koko ajan joku on huolehtimassa etta onko kaikki hyvin. Kaytiin jossain tupareissa eilen ja sain vihdoin varia tukkaani! Huomenna paasen katsomaan sen jarjeston jossa sillon tyoskentelin, niin sen slummikoulujen lasten jalkapalloturnausta Sitten vissiin havitaan joiksikin paiviksi maaseudulle pois Calcutan halinasta. Taalla on muuten kamalasti moskiittoja jotka syo mua koko ajan ja se ei oo kivaa.

Mutta muuten taalla on siis oikein hyva olla ja en tieda haluanko lahtea pois lainkaan No ei, kaipaan aitin jouluherkkuja vahan liikaa ja kylla teita kaikkia ihmisiakin Kaipa se on aika tulla jo pian kotiin talta eraa. Siella ootta koulu, pitaa sita sielta joskus vissiin valmistua...

Kiitos Anna kun kirjotit matkasi loppuun tanne. Pian nahdaan, soittelen kun olen turvallisesti Suomen kamaralla.

AAMU KHAO SANILLA

Niin se vaan lahti Anna eile illalla kohti Suomea (taitaa olla ihan naina tunteina laskeutumassa Helsinki-Vantaalle). Tulihan se kyynel silmaan kun se lahti , meilla oli kylla kivat kolme kuukautta yhdessa. Mutta elama on...

Tultiin tosiaan silla ykkosluokan yobussilla jokunen paiva sitten tanne Bangkokiin. Meita oli isossa busassa 8 tyyppia ja thaineiti kantoi eteen valilla kylmia juomia ja pikkupurtavaa ja viltit.. luksusta! Bangkokissa ollaan lahinna shoppailtu, eilen ajeltiin "skytrainilla" ja kaveltiin PALJON. Niin ja kaytiin Thaihieronnassa ja ma kavin viela lohduttautumassa Annan lahdon jalkeen kasvohoidossa. Tanaa iltapaivalla ma sitten lennan Calcutaan, odotan kovasti nahda Matunin ja sen perheen seka sen slummin lapset, jossa sillon 4 vuotta sitten olin opena. Vahan kylla jannittaa.

REISSAAJAT SAAPUNEET THAIMAAN PUOLELLE

Hei vaan! Nyt sita ollaan Thaimaassa. Ollaan Vang Vienin jalkeen tehty vaan matkaa, tosin ihanan kauniissa vuoristomaisemissa. Ensin bussilla puolipaivaa ja sitten kaksi kokonaista paivaa Mekong-joella seilaten (jalleen). Paatissa istuminen oli kylla rauhoittavaa, vaikka myos takapuolia puuduttavaa (puupenkit). Meilla oli suunnitelmissa ylittaa Laosin ja Thaimaan raja jo eileillalla, mutta vene saapui Laon rajakaupunkiin niin myohaan, etta rajapostit oli jo kiinni , meita vahan harmitti. Tana aamuna sitten oltiin tikkana jo ennen rajan avautumista hakemassa leimoja passeihimme ja veneella tulimme tanne toispuoljokkee, mutta eipahan me paasta taalta jatkamaan matkaamme kohti Bangkokia mitenkaan jarkevasti kuin yobussilla iltasella, joten joitakin tunteja tapettavana taalla enne sita. Paatettiin laittaa asiat isolleen ja ottaa ykkosluokan bussi siina on vessa ja kaikki! Huomeaamuna viidelta meidan pitaisi olla sitten Bangkokissa. Anna lahtee tiistai-iltana kohtilentokenttaa, ma keskiviikkona.

Arvatkaa tekeeko mieli jouluherkkuja? Nuudelikeitto ja friedrice alkaa tulee jo korvista ulos (no ei nyt noin pahasti)

TAALLA VAHAN PALELTAA...

...Ollaan Laosin melkein pohjoisosassa, Vang Vien on taman paikan nimi (jos joku muistaa Madventuresista sen kun ne kellu niilla traktorin sisakumirenkailla joella, niin sama paikka). Tama on kaunis paikka, "limestone"vuoria ymparilla. Ei tama kylla oikeaa Laosia ole, on ihan vaan turistirysa, mutta meille kelpaa relailuun oikeen hyvin. Ollaan siis maattu ravintolan sohvilla katsellen Frendeja (joita tulee non-stoppina tollosta aamusta iltaan), syoty pizzaa ja oltu niilla sisakumeilla lilluu joen virtaa pitkin 3 tuntia vuorimaisemissa... ei siis ollenkaan hullumpaa taalla

Suunnitelmissa on jatkaa huomenna vielakin pohjoisemmaksi Luang Prabangiin josta sitten 2 paivan venematka Thaimaan rajalle, ja sunnuntai iltana meilla on tavoitteena olla Bangkokissa. Niin se vaan on, reissu lopuillaan.

LAOSIN PAAKAUPUNGISTA

Vientianessa ollaan. Tultiin tuskainen yobussimatka tanne (koko matkan soi kamala Loalainen jollotus bussissa ja menin sanomaan kuskille etta kuules nyt loppu - hetkeksi se loppuikin). Tama on kylla mukava kaupunki, jalleen nain, ollaan tykatty. Ja sitten sellainen pieni juttu, etta sain viisumin Intiaan. Kannatti nakojaan nahda kaikki se vaiva jonka asioiden jarjestelyn eteen tein. En usko sita kylla viela todeksi ollenkaan. Kai se sitten realisoituu kun Anna lahtee Bangkokista Suomeen ja mina en... Tulen siis Suomeen 23.12 , siis jos nyt mun lentolippu Calcutaan on aito ym ym. Eihan sita koskaan tieda.

arvatkaa tekeeko kanaa mieli? No tekee.

TYTOT LAOSISSA

Pitkasta aikaa. Ei oo noita tietokoneita nakynyt vahaan aikaan, mutta nyt taas. Mihinhas sita viimeksi on jaaty? Taidettiin lahtea Siem Reapista. Sielta tosiaan pyyhallettiin bussilla 6h ja henkiloautolla 3h (johon oli ahtautunut kuskin lisaksi 5 aikuista ja 3 lasta) Kratieen, joka oli pieni kaupunki Mekong-joen rannalla. Kaytiin katseleen harvinaisia jokidelfiineja (niita on kuulema alle 80 jaljella maailmassa). Varattiin myos venematka seuraavaksi paivaksi Laosin rajalle, eika tiedetty mihin oltiin ryhtymassa. Noh, aamulla sitten rantaan ja pieneen 5 hengen puuveneeseen rinkkoinemme hyppasimme. Mikas tassa, oltiin ennenkin matkaa veneella tunteja taitettu, mutta sittenkun vene lahti liikkeelle, tajuttiin etta oltiin jouduttu pikaveneeseen, joka kulki 80km/h. Ja voi ei! Me kun luultiin etta oltiin "slowboatiin" ostettu liput. Noh, sitten sita mentiin, ja lujaa ja pelotti! Mekong-joki ei oo ihan niinkun Vantaanjoki, vaan pikkasen isompi, villimpi ja pelottavampi. Sadekauden jalkeen joen pinta oli jo jonkin verran laskenut, puita kasvo keskella jokea ja karikkoja oli ja hulluja pelottavia pyorteita ja virtaus oli kova. Ja vauhti ei hidastunut missaan vaiheessa, ei vaikka piti menna valilla lahelle rantaa, samaa 80km/h vauhtia mentiin...valilla sita piti vaan silmat kiinni ja puristi veneen reunoista...mutta selvittiin hengissa ensin cambodian puolen hokkelimokkeliin leimauttamaan passimme ja sitten LAosin puolelle. ONNEKSI oltiin saatu hankittua etukateen Laosin viisumit, silla yksi Belgialaispoika kaannytettiin rajalta takaisin kun silla ei ollut viisumia, sekun luuli etta rajalta saa ostettua. Pieni vaivaton matka takaisin mista oli tullutkin (6 tuntia siina ihanassa pikaveneessa)... Noh, me hypattiin rajalta Pick-upiin ja taas veneeseen ja paadyttiin rauhaisalle maaseutusaarelle, jossa bungalowissa nukuttiin ja riippukeinussa maattiin (ja myos kaveltiin paljon ja oltiin TAAS flunssasia ja Anna kuumeinen). Se oli kylla mukava paikka. Sielta sitten eileaamuna lahdettiin eteenpain, paadyttiin tanne Savannaketiin, joka on puolessa valissa Laosia. N. 250km bussimatka ei kestanytkaan kuin kuutisen tuntia... (alkaa kysyko - noh, kuski pysahty aina valilla syomaan ja kakalle ja sit taas...) Taalla hengaillaan tama paiva ja vietetaan Annan synttareita - syodaan hyvin ja vaan ollaan. Tama ei vaan hirvean antoisalta kaupungilta vaikuta, mutta ei se mitaan. Kaytiin tuossa dinosaurusmuseossa, joka oli vallan virkistava visiitti (no ei ollu). Ja arvaatka mita loydettiin aamulla - no MANGNUM JAATELOA! Arvatkaa tekeeko mieli kun ei ole syonyt oikeeta jaateloa kun viimeksi Pekingissa (kun ei ole nakynyt). Ja arvatkaa mennaanko ostamaan kun ollaan syoty niin jalkkariksi . AAH!

Joen toisella puolella on Thaimaa. Ei kuitenkaan menna sinne viela, vaan illalla hypataan yobussiin ja kohti taman maan paakaupunkia, Vientianea. Siella mulle selviaa Intiaan meno vai ei. Heihei

Laosissa asuu n. 6 miljoonaa ihmista ja tamakin on kommarivaltio.

ANGOR WAT, ONKO TODELLISTA

Siem Reapista terve. Taalla on kuuma ja sataa just nyt, muuten on ollut aivan ihanat kelit! Phnom Penh jai siis taakse, se oli kylla viehattava kaupunki kaikkinensa. Pol Potin tuhoja kaytiin kauhistelemassa vankilamuseossa ja "killing Fieldeilla" - ihan jarkyttavaa kuultavaa, ihan liian vahan tiesi tuostakaan asiasta. Vuosina 1975-1979 Pol pot siis teurasti ja kidutti hengilta n. 3 miljoonaa Cambodialaista silla perusteella, etta halusi luoda uuden valtakunnan jossa ei oppineita ole, vaan tyolaisten valtakunta... Muistopaikoilla oli satoja paakalloja ja joukkohautoja...ihan yhta jarkyttavaa kun kaynti Auchwitzissa. Veti hiljaiseksi.

Niin on taalla Siem Reapissakin joutunut kohtaamaan maailman kauneimpia asioita kuin myos sen taydellisen vastakohdan. Angorwatin temppelit...ihan uskomattomia! Miten on ihminen saanut kivesta rakennettua jotain noin suurta ja kaunista ja uskomattoman massiivista ja paljon! Ei kylla otetut valokuvat kerro mitaan temppeleiden suuruudeesta ja maarasta sitten, tiedoksi vaan. Ja toinen puoli: Taa maa on todella koyha. Taalla asuu n. 13 miljoonaa ihmista. Kaytiin eilen yhden Sveitsilaisen laakarin perustaman lastensairaalan infoillassa, jossa se kerto toiminnasta ja terveystilanteesta Cambodiassa ja soitti selloa. Tassa maassa 65% kansasta kantaa tuberkuloosia! Terveydenhuolto on korruptoitunut, niinkuin moni muukin asia taalla (ja samoin siis Vietnamissa). Taa laakari on tyoskennellyt Cambodiassa 70-luvulta lahtien ja nyt silla on 4 sairaalaa tassa maassa jotka tarjoo ilmasia palveluja cambodian lapsille. Sen illan tarkotuksena oli saada turistit lahjottamaan joko rahaa tai luovuttamaan verta sairaalalle. Me kaytiin luovuttamassa tanaan verta.

Sit kaytiin myos sellaisessa maamiinamuseossa, joka paitsi esitteli kamalia maamiinoja, raivas niita tasta maasta (tama on ollut yksi maailman pahimmin maamiinoitetuista maista) seka tarjos kodin ja koulutuksen maamiinoista loukkaantuneille lapsille. Siella naki lapsia joilla ei ollu katta tai jalkaa silti ne hymyili ja tuntu olevan iloisia. Naa tuntuu olevan aivan ihanaa kansaa.

Huominen viela taalla, sitten jatkuu matka taas vahan lahemmas Laosin rajaa.

TYTOT CAMBODIAN KUNINGASKUNNASSA

Heii kaikki! Jokunen tunti sitten loysimme viimein tiemme tanne Cambodian paakaupunkiin, Phnom Pheniin. On kovin pimeaa, eli ei viela havaintoa millaista taalla on (paitsi enempi autoja kuin Vietnamissa). Taakse jai Vietnam tana aamuna. Eilen seilailtiin Mekong-joella ja ajettiin bussissa ikuisuus. Aamulla aikaisin lahdettiin Mekongia vastavirtaan kohti Cambodian rajaa paatilla ja koko paiva siina meni tanne tulla. Passissa on nyt sitten taas uusi viisumi ja leimoja Kaveltiin Vietnamista Cambodiaan (veneesta piti hypata maihin rajaselvityksien aikana). Taalla on tosi paljon reissaajia. Jalleen kovin vasynyt olo, joten nukkumaan tasta. Huomenna mennaan perehtymaan Pol Potin kauheuksiin "kuoleman kentille" ja museoihin ja katsastaa muutenkin milta Phnom Phen nayttaa. Ylihuomenna vissiin jatketaan matkaa Siem Riepiin, jossa on ne mahtavat Angor Watin temppelit. HIH!

Kuukauden paasta on joulu??

SAIGONISTA

Taalla sita ollaan, Saigonissa tai Ho Chi Minh Cityssa, miten sen nyt haluaa ilmaista. Eilen saavuttiin lentamalla Huesta tahan 6 miljoonan ihmisen kaupunkiin, josta aika yllatyksena meille, tykataan. Taalla on vielakin enemman mopoja kun ikina missaan ja teiden ylittaminen on hieman...haastavaa. Ollaan ihan ihmeissamme kaikista ihanista ruuista mita taalla on tarjolla Huen nuudeleiden ja riisin jalkeen! Paiva ollaan vaan kierrelty ympari citya. Aamu aloitettiin puistossa kavelylla, sitten amerikkalaisten "tuhoja" taalla sodan aikana mentiin museoon katsomaan , Saigonin parlamenttitalossa kaytiin, joen varrella kaveltiin, moskeijassa vierailtiin ja kamalan kalliilla olusella luxushotellin kattoterassilla kaytiin, josta nakymat aika mageet.

Huomenna lahdetaan katsastaan Mekong Deltaa ja ylihuomenna on edessa rajan ylitys Cambodiaan Ei ole tietoa kuin siella nettiyhteydet pelaa, joten ei tarvi huolestua jos ei kuulu. Semmosta. Vasy on kun on ollut koko paivan liikkeella.

VIIMEISTA KERTAA HUESTA

Nyt on lahto lahella. Kolmisen tuntia ja on sanottava hyvasti Huelle, kun lentokenttabussi tulee meidat hotskulta hakemaan. On tassa jo viimeiset pari paivaa ollut tosi haikea olo ja kyyneleet tullu valilla silmiin molemmille. Harjoittelun ohjaavat laakarit, kantisravintolan mukava tati ja kulmien muut "tutut" ihmiset on jo hyvastelty, enaa on jaljella meidan hotskun henkilokunta (ja se ei oo ihan helpoimmasta paasta se hyvastely). Mutta elama on. Vahan yli kaksi kuukautta taalla on mennyt alyttoman nopeasti! Ja on ollut ihan alyttoman mahtavaa. On tosi haikeeta lahtea, vaikka tietaakin etta edessa on viela kolme viikkoa tehokasta reissuaikaa.

Kaytiin yrittaa vaihtaa rahaa pankissa, kun tarvitaan PALJON dollareita cambodiaan ja Laosiin, kun noissa maissa ei ole yhta ainutta raha-automaattia. Pankissa meille kerrottiin etta ehei tytot, ei tassa maassa vaihdeta paikallista valuuttaa (dong) dollareiksi, menkaa kultakaupasta kysymaan... jepjep. Saatiin nyt kuitenkin sitten hotskulla vaihdettua dollareita taskuun nippu (ja rinkkaan ja rintsikoihin ja vyolaukkuun ym. piilotettavaksi).

Seuraavana suuntana siis: Saigon, Mekong Delta (nama siis viela Vietnamia), Cambodia, Laos, josta Thaimaan puolelle ja Bangkokiin. Laosissa selviaa saanko viisumin Intiaan, jos saan sen kasiini, niin palaan Suomeen vasta 23.12, muuten alkuperaisen suunnitelman mukaan 14.12.

SE ON SIIS VIIMEISEN KERRAN HUESTA MORO! NYYYH ...

ja tassa teille Vietnamin lippu

HANOI...ROCKS?

Jep, Hanoista moi. Taalla on hrrr kylma! alle +20 varmasti eika aurinko paista. Ja me ollaan nyt molemmat flunssassa ja kuumeiltu myos PLAAH! Mutta, Halong Bay oli upea! Kaksi paivaa ja yo oltiin tuolla etelaKiinanmeren lahdella jossa 3000 "kalliovuorisaarta" kohosi meresta ja siella seilailtiin. KAUNISTA! Ei matkaa ilman jotain ongelmia, meidan paatista hajosi moottori ja sitten siella toottailtiin ja valkosella paidalla ne huito apua paikalle, veneen vaihto seurasi.

Hanoista me ollaan tykatty nyt huomattavasti enempi kuin ekalla kerralla kun taalla oltiin. Illalla lahdetaan yojunalla kohti Hueta. Saa nahda paastaanko sairaalalle, tassa kunnossa jos ollaan niin vahan hiljasta.

Tiesitteko muuten etta Vietnamissa asuu n. 83 miljoonaa ihmista. Tama on sosialistinen kansantasavalta ja kommarit siis vallassa, yksipuoluejarjestelmalla, yeah! Ei sit muuta. Paitsi et ootellaan jannityksella saadaanko kohta viisumit Laosiin...

Ja Paitsi et ma paasen EHKA intiaan, mut ei siita viela enempaa...

Hyvaa maanantaita itse kullekkin! Ootellaan tassa lentokonebussin tuloa, parin tunnin paasta ollaan ilmassa matkalla kohti Hanoita. Mulla on aika kipee olo, kuume hinaa edes takas, mutta kylla se tasta.

Viikonloppu oli sairastelusta huolimatta kiva. Launtaina mentiin sit sinne sairaanhoitajaopiskelijoiden "english clubii", kun meita oli sinne pyydetty. Odotettiin, etta siella olis ollut semmonen max 10 hengen porukka, mutta meidat vietiinkin luokkaan, jossa oli n. 50 ihmista, mienas menna pupu poksyyn meikalaisilla. Ope tunki mikkia kateen etta kertokaapas tytot nyt Sairaanhoidosta Suomessa... Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, ei edes pahasti ankytetty luokan edessa Opetettiin niille lopuksi, etta Nokia ja joulupukki on Suomesta (ei japanista ja USA:sta). Nyt ne myos tietaa, etta missa Suomi noin suurinpiirtein sijaitsee ja ettei SUomessa asu 90 miljoonaa ihmista, vaan 5 miljoonaa, eli saman verran kun naiden paakaupungissa...

Paastiin myos vihdoin "huen" omalle rannalle ja meri oli jalleen ihana! Eile illalla oltiin sitten niilla illalliskutsuilla ja ne oli hienommat ja kivemmat pirskeet kun oli odottanu. Siella oli suomalaisvieraiden lisaksi SUomen ulkoministeriolla toissa olevia australialaisia 2 ja 1 saksalainen. Tarjoilut oli upeat ja syotiin mustekalaakin nyt sitten. ei se pahaa ollu ollenkaan. Launtaina vietettiin leffa&pizzailta ja kaytiin bissella/rommitotilla (kun flunssaolo oli). Mukava oli viettaa rento viikonloppu. Nyt siis kolmeksi paivaksi pohjoiseen, Halong Bay olisi vuorossa. Perjantaina pitaisi palata Hueen viela viimeisen kerran...

Featuring Anna:)

Katja jai hotellille lepailemaan. Taitaa olla vahan lunssan poikasta iskemassa, kun kurkkua ja korvia kovasti tuntu kutittavan... Mutta koska ei kohta viikkoon olla tanne kumpikaan mitaan kirjottanut niin mie ajattelin asian paikata... . Jotenska. Mistahan sita alottaisi?!

Lauantaina kaytiin DMZ-tourilla, eli mentiin tuonne vahan pohjosempaan kattelemaan kaikkia juttuja ja paikkoja, jotka liittyy sotaan. Oli vahan pettymys kylla se reissu. Noh, joo, kivaa oli paasta sellasiin tunneleihin maan alle, joissa ihmiset on oikeesti elanyt 6vuotta. Ja kivaa oli kayda sotamuseoissa tutustumassa. Ja ihanat oli maisemat. Mutta istuppa nyt sitten aamukuudesta iltakuuteen bussissa hanuri puuduksissa jatkuvalla syotolla, niin ei siina aina hymy irronnut. Siita retkesta olis pystynyt tekee niin paljon mukavamman ja kiinnostavamman, jos olis tahtonut, mutta vahan jo vaikutti silta etta opas oli tyohonsa leipaantynyt, ettei enaa kiinnostanut sitakaan tykkattiinko me vai ei... Lauantai-iltana kaytiin sitten taas(?), ihan toista kertaa, meidan kulmadisessa, hotellin vieressa. Paatettiin jopa yks tanssi menna tanssahtelemaan, vaikka musana oli taas ysaritekno. Mutta kun tanssilattialle paastiin niin huomattiin, etta meidat ymparoi lauma 12vuotiaita poikia, jotka paasti melkosen alamolon siita, etta valkoihoset tytot meni tanssimaan. Ei olla kylla ikina ennen keratty niin paljon katseita tanssilattialla. Sunnuntai sitten vaan oltiin ja mollotettiin. Paatettin, etta kerrankin kun saa vaan olla niin sitten vaan ollaan. Paitsi, etta aamulla Katjan jalka 'operoitiin'. Katjalla on varvas tulehtunut (kipuilu alko perjanta-lauantai valisena yona) ja meidan laakariope"kaveri" Bini-Beni tuli sielta tulehdusnesteet vapauttamaan pois. Mie toimin assarina. Hih. Puudutti siis ukko varpaan ja sitten teki viillon kynnen viereen. Nyt se alkaa olla jo huomattavasti parempana se varvas. Koko viikonlopun Katja jaan kinkkas, nyt kavelee jo ihan kunnolla.

Taa viikko ollaan sitten aamupaivat taas kayty pyorimassa sairaalalla. Lasten sairaalassa ollaan oltu. Voi miten ihania ja kauniita naa lapset on. Toivottavasti ei monikaan eksy rinkkaan, kovasti nimittain on kidnappaamisen ajatus mielessa pyorinyt. Niin ihania tapauksia siella on vastaan tullut. Viikonlopuksi ja ensi viikoksi sitten mennaan lasten teholle. Huih. Muuten ollaan talla viikolla kovasti vakerretty koulutehtavia eteenpain. Ja voiton puolella ollaan vihdoin ja viimein. Katja on tainnut jo kaikki saadakin tehtya, mie viela pakerran mutta kylla oon jo itteni ylittanyt kun yli puolet on jo takana... Ehka siis on toivoa, etta ennen reissuun lahtoa olis kaikki hommat hanskassa. Toivotaan.

Tanaan taas paasin aina niin ihanien kommarikyttien juttusille. Mentiin hotellin henkilokunnan kanssa poliisiasemalle kyselemaan, etta jokos me saataisi lappu siita, etta miun laukku on varastettu. Mutta ei. Meinas niin taas olla suomalainen tempperamentti koetuksella, ettei jarkeekaan. Hengittelin vaan syvaan ja purin poskee, etten rajahtanyt siina niitten silmien edessa ja ruvennut huutamaan. ARGH! Noh, sitten soitettiin taas toiselle laakariopelle (taa joka meita aikasemmin autto on nyt Saigonissa, joten haa ei pystynyt tulemaan apuun...). Ja puol neljalta lahdettiin taas kyttikselle ja sitten ajettiin toiselle kyttikselle ja sitten taas sinne ekalle, jossa sitten taa maikka totes etta tullaankin huomenaamulla sinne uudestaan, kun nyt se henkilo jolta lappu saatettais saada ei ole paikalla... En varmasti tule ikina koskaan millonkaan saamaan minkaanlaista lappua taalta poliiseilta, mutta kaydaan nyt sitten viela huomenna se asia toteemassa. Oikein arsyttaa, etta turhan takia on niin paljon maikkojakin hairitty. Olisivat alunperin sanoneet, etta eivat mitenkaan tule minnuu auttamaan niin ei olis tarvinnu tata kaikkee kestaa. No, ehka huomenna saa asialle jonkinlaisen paatoksen.

Kaytiin tanaan ostaa lentoliput,joten edes jotain positiivista talle paivalle. Maanantaina lennetaan Hanoihin ja tullaan perjantaina junalle tanne takas. Sitten seuraavana maanantaina lennetaan Saigoniin ja sitten ei tulla enaa takas. Surullista miten nopeesti aika menee.

Viikonloppuna on kaikkee mukavaa tiedossa. Lauantaina mennaan paikallisten opiskelijoiden enkkuklubiin puhumaan Suomen sairaanhoidosta... (hajuakaan ei ole, etta mita aiotaan sanoa, mutta ehka se selviaa sitten...) ja illalla vietetaan leffailta parin suomalaistyton kanssa . Sunnuntaina olis tarkotus menna Hot Springeja kattelee. Toivottavasti vaan paastaan lahtee. Myos sunnuntai-iltana olis tarkotus menna sitten suomalaisperheen luo syomaan mustekalaa... Ikina ei olla sitakaan syoty, joten aina vaan kaikkee uutta tulee eteen .

Tallasta nyt talla kertaa.. Myohemmin sitten taas juttua.

Vietnam kuittaa,

Anna

E-MAILOSOITE VAIHTUNUT!!

Heip kaikille! Ihan ekaksi, nakojaan nyt jippii on tehnyt siirtyman mun kohdalla netti.fi:hin, eli siis suomeksi sanottuna mun nykyinen e-mail osoite on:

katja.harapainen@netti.fi

Ei siis enaa postia jippii.fi:hin, okei?

On vahan tyhja olo taas, sairaalalla on nyt siis leikkurijakso loppu. Oli aika rankkoja tapauksia vikalle paivalle. 28-vuotias nainen, jolla aivokasvain ja vauva massussa 33 viikoilla. Vauva piti keisarinleikata, se synty elottomana joten jouduttiin nakemaan elamamme eka elvytystilanne pitkaan ne elvytti ja vauva saatiin kun saatiinkin elavien kirjoihin. Tieda sitten miten selviaa kun ei nailla ole mitaan keskosvehkeita ja valineita... Aiti sitten siina samalla leikattiin, kun massu oli umpeen kurottu. Paanahka auki ja kalloluu pois. Kasvain oli todella iso, ei ne sita edes alkanu poistaa Illalla oltiin sitten viela emergency-leikkauksessa ohjaavan open kanssa ja pasin assariksi kun miehen jalkoja yritettiin kuroa jaloiksi, se kun oli eilen jaanyt junan alle. Alloa katseltavaa ja kokeiltavaa. Paasin tekemaan tikkeja ja mun kadet vaan tarisi ja kirurgi nauro mulle mutta sain tehtya 4 tikkia ihan ite! Ja hei, muuten on tainnu unohtuu kertoo etta paasin tossa joku viikko sit laittamaan myoskin vikon (= neula verisuoneen, josta tippa laitetaan menemaan) ja se meni ihan ensi yrittamalla !! Meita vahan harmittaa lahtea leikkaussalista, siella oli mukavaa, vaikka rankaa. niinkun synnytyssalissakin. Kaksi viikkoa lastensairaalassa, sitten paastaan reissuun...

Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle!

p.s. Meidan sairaalassa on kuulema yksi potilas hoidossa lintuinfluenssasta. Paatettiin nyt sitten lopettaa kanan syonti taalla kokonaan.