Katja jai hotellille lepailemaan. Taitaa olla vahan lunssan poikasta iskemassa, kun kurkkua ja korvia kovasti tuntu kutittavan... Mutta koska ei kohta viikkoon olla tanne kumpikaan mitaan kirjottanut niin mie ajattelin asian paikata... 
. Jotenska. Mistahan sita alottaisi?!
Lauantaina kaytiin DMZ-tourilla, eli mentiin tuonne vahan pohjosempaan kattelemaan kaikkia juttuja ja paikkoja, jotka liittyy sotaan. Oli vahan pettymys kylla se reissu. Noh, joo, kivaa oli paasta sellasiin tunneleihin maan alle, joissa ihmiset on oikeesti elanyt 6vuotta. Ja kivaa oli kayda sotamuseoissa tutustumassa. Ja ihanat oli maisemat. Mutta istuppa nyt sitten aamukuudesta iltakuuteen bussissa hanuri puuduksissa jatkuvalla syotolla, niin ei siina aina hymy irronnut. Siita retkesta olis pystynyt tekee niin paljon mukavamman ja kiinnostavamman, jos olis tahtonut, mutta vahan jo vaikutti silta etta opas oli tyohonsa leipaantynyt, ettei enaa kiinnostanut sitakaan tykkattiinko me vai ei... Lauantai-iltana kaytiin sitten taas(?), ihan toista kertaa, meidan kulmadisessa, hotellin vieressa. Paatettiin jopa yks tanssi menna tanssahtelemaan, vaikka musana oli taas ysaritekno. Mutta kun tanssilattialle paastiin niin huomattiin, etta meidat ymparoi lauma 12vuotiaita poikia, jotka paasti melkosen alamolon siita, etta valkoihoset tytot meni tanssimaan. Ei olla kylla ikina ennen keratty niin paljon katseita tanssilattialla. 
Sunnuntai sitten vaan oltiin ja mollotettiin. Paatettin, etta kerrankin kun saa vaan olla niin sitten vaan ollaan. Paitsi, etta aamulla Katjan jalka 'operoitiin'. Katjalla on varvas tulehtunut (kipuilu alko perjanta-lauantai valisena yona) ja meidan laakariope"kaveri" Bini-Beni tuli sielta tulehdusnesteet vapauttamaan pois. Mie toimin assarina. Hih
. Puudutti siis ukko varpaan ja sitten teki viillon kynnen viereen. Nyt se alkaa olla jo huomattavasti parempana se varvas. Koko viikonlopun Katja jaan kinkkas, nyt kavelee jo ihan kunnolla.
Taa viikko ollaan sitten aamupaivat taas kayty pyorimassa sairaalalla. Lasten sairaalassa ollaan oltu. Voi miten ihania ja kauniita naa lapset on. Toivottavasti ei monikaan eksy rinkkaan, kovasti nimittain on kidnappaamisen ajatus mielessa pyorinyt. Niin ihania tapauksia siella on vastaan tullut. 
Viikonlopuksi ja ensi viikoksi sitten mennaan lasten teholle. Huih. 
Muuten ollaan talla viikolla kovasti vakerretty koulutehtavia eteenpain. Ja voiton puolella ollaan vihdoin ja viimein. Katja on tainnut jo kaikki saadakin tehtya, mie viela pakerran mutta kylla oon jo itteni ylittanyt kun yli puolet on jo takana... 
Ehka siis on toivoa, etta ennen reissuun lahtoa olis kaikki hommat hanskassa. Toivotaan.
Tanaan taas paasin aina niin ihanien kommarikyttien juttusille. Mentiin hotellin henkilokunnan kanssa poliisiasemalle kyselemaan, etta jokos me saataisi lappu siita, etta miun laukku on varastettu. Mutta ei. 
Meinas niin taas olla suomalainen tempperamentti koetuksella, ettei jarkeekaan. Hengittelin vaan syvaan ja purin poskee, etten rajahtanyt siina niitten silmien edessa ja ruvennut huutamaan. 
ARGH! Noh, sitten soitettiin taas toiselle laakariopelle (taa joka meita aikasemmin autto on nyt Saigonissa, joten haa ei pystynyt tulemaan apuun...). Ja puol neljalta lahdettiin taas kyttikselle ja sitten ajettiin toiselle kyttikselle ja sitten taas sinne ekalle, jossa sitten taa maikka totes etta tullaankin huomenaamulla sinne uudestaan, kun nyt se henkilo jolta lappu saatettais saada ei ole paikalla...
En varmasti tule ikina koskaan millonkaan saamaan minkaanlaista lappua taalta poliiseilta, mutta kaydaan nyt sitten viela huomenna se asia toteemassa. 
Oikein arsyttaa, etta turhan takia on niin paljon maikkojakin hairitty. Olisivat alunperin sanoneet, etta eivat mitenkaan tule minnuu auttamaan niin ei olis tarvinnu tata kaikkee kestaa. No, ehka huomenna saa asialle jonkinlaisen paatoksen.
Kaytiin tanaan ostaa lentoliput,joten edes jotain positiivista talle paivalle. 
Maanantaina lennetaan Hanoihin ja tullaan perjantaina junalle tanne takas. Sitten seuraavana maanantaina lennetaan Saigoniin ja sitten ei tulla enaa takas. Surullista miten nopeesti aika menee
.
Viikonloppuna on kaikkee mukavaa tiedossa. Lauantaina mennaan paikallisten opiskelijoiden enkkuklubiin puhumaan Suomen sairaanhoidosta... (hajuakaan ei ole, etta mita aiotaan sanoa, mutta ehka se selviaa sitten...) ja illalla vietetaan leffailta parin suomalaistyton kanssa . Sunnuntaina olis tarkotus menna Hot Springeja kattelee. Toivottavasti vaan paastaan lahtee. Myos sunnuntai-iltana olis tarkotus menna sitten suomalaisperheen luo syomaan mustekalaa... Ikina ei olla sitakaan syoty, joten aina vaan kaikkee uutta tulee eteen .
Tallasta nyt talla kertaa.. Myohemmin sitten taas juttua.
Vietnam kuittaa,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti