VUODEN VAIHDE KOH LANTALLA

Oikein valoisaa ja kaunista uutta vuotta kaikille! Mina sen vietan taalla Koh Lantalla, joka on aika kaunis saari taalla etela-Thaimaassa. Tultiin tanne eilen laivalla tuolta Phi Philta. Snorklailu oli aivan todella mageeta - veden alla avautui mulle ihan uusi maailma varikkaine kaloineen - vesi tosiaan oli ihan kristallin kirkasta ja nakymat myos. Nain kaikki Nemon kaverit mutten Nemoa, vaikka kuinka yritin bongailla. Kaytiin myos harrastamassa melontaa kajakilla tuolla Andamanin merella. Tanaan ollaan ajeltu mopolla ympari Koh Lantaa ja ihmetelty saaren anteja. Meressa on valilla ollut ihana kellua ja viilentya, taalla nimittain on kuuma. Huomenna jatkuu matka kohden ita-rannikon pikkukaupunkia ja seuraavana paivana pitaisi suunnata Bangkokiin hakemaan passia sielta venejan lahetystosta ja sitten keksia miten paasisi jarkevimmin Myanmariin... Sita ennen kuitenkin on edessa vuoden 2007 vastaanotto. Antakaahan kuulua itsestanne miten se siella meni. Toivottavasti iloisissa merkeissa!

PHI PHI SAARELTA

Sawade khaa kaikki! Krabilta olen parin mutkan kautta loytanyt tieni tanne Phi Phi saarelle, joka vastoin mun ennakkoluuloja onkin aivan ihana ja kaunis paikka! Krabilta siis hyppasin veneeseen ja parin tunnin venematkan jalkeen saavuin Phuketin saarelle (joka oli yllatyksekseni PALJON suurempi kuin olin kuvitellut) ja lentokentalle ehdin ennen Oskun saapumista. Siita sitten lahdimme metsastamaan yopaikkaa, joka tosiaan oli kiven alla...kaikki paikat taynna ja pari tuntia kierreltiin rinkat selassa katuja hiesta markina..ja puolen yon maissa sitten vihdoin loydettiin kallis kaunis hotellihuone. Seuraavana aamuna pulahdettiin Kata Beachin kirkkaaseen veteen ja jatkettiin halvemman majoittumisvaihtoehdon etsimista, sita kuitenkaan loytamatta. Paattettiin siis jattaa Phuket taaksemme ja hypattiin laivaan ja kohden Phi Phi saarta, eilen siis tanne saavuttiin ja jonkin aikaa nyt taalla meinataan viihtya. Taalla on taysin kirkas merivesi ja ihanan valkoista hiekkaa rannoilla, saarella ei ole autoja, mopoja, vaan kavellen ihmiset liikkuu ja vaikka paikka taynna turisteja niin silti tunnelma todella leppoisa ja mukava. Tanaan saatiin sadettakin ensimmaista kertaa pitkasta aikaan, oli aika kivaa uida sateessa Huomenna mennaan snorklailemaan ja bongailemaan merenailaista elamaa. Kaikki hyvin taalla.

KRABILLA JOULUNVIETOSSA

niin se joulu sitten oli ja meni. Loysin itseni aattona taalta Karbilta puolen paivan jalkeen, ja jalkeen suhteellisen pitkan bussimatkan pattayalta Bangkokin kautta tanne etelaan (semmonen n.1000km). Olo on suhteellisen vasynyt edelleen kun jai bussiyona unet valiin ja samoin jouluyona kun sitten Tumppu naytti mulle Krabin yoelamaa thaimaalaisen hoyrysaunan ja uinnin seka jouluillallisen jalkeen, jonka sain jakaa iloisessa suomalaisjoukossa. Paasin nakemaan vahan miten suomalaiset sukellusoppaat & co viettaa vapaa-aikaansa taalla tyonteon sivussa. Ja nehan viettaa sita juurikin niinkuin olin kuvitellutkin. Joulussa 2006 ei siis ollut muuta perinteista kuin etta tuli syotya liikaa.

Taalta matka jatkuu tanaan kohti Phuketia, jossa treffaan Oskun. Lentokentalle pain siis tuossa puolen paivan jalkeen, jotta olisin vastassa kun Oskun kone pohjois-Thaimaasta laskeutuu. Paadyin sitten tuossa unenpopperoisena aamulla ottamaan venematkan taalta phukettiin, vaikkei sellainen suunnitelmissani ollutkaan. Tanaan on muuten tsunamin vuosipaiva. Aamulla katselin aamupalaa syodessani meren rannalla ulapalle ja pidin hiljaisen hetken.

PATTAYAN HULLUUDESTA

Lammin tervehdys jouluun taalta Thaimaasta! Eilen aamulla sitten aamusella kavin jattamassa Bangkokissa Venajan suurlahetystoon passini ja saan sen atkaisin luultavasti ensi vuonna . SItten hyppasin bussiin kohti Pattayaa ja ja tietenkin bussi hajosa highwaylle, puolisen tuntia siella odoteltiin uutta bussia ja paasin sitten tanne voih, niin ihanalle Pattayalle Katjan lampimaan ja hellaan huomaan. Katja on siis tyokaveri viime kesalta joka otti ja vaihtoi ammattia ja ryhtyi matkaoppaaksi ja taalla Pattayalla nyt tyoskentelee. Saan asua Katjan tykona aikasta hienossa hotellissa (nain reppureissaajan nakokulmasta katsottuna) ja aamulla katja antoi aamupalakuponkinsa seisovaan poytaan, voih sita riemua Eilen paasn huuhtomaan Bangladeshin ja Intian polyt pois meressa ja oli aikasta kivaa lillua selallaan suolavedessa pitkasta aikaa Illalla otettiin nokka kohti ydinta ja Pattayalla kun ollaan niin kaytiin toki ensin pizzalla ja sitten thai-boxingia, tytto- ja poikabaareja kiertelemassa oluen kera. Oli ihan virkistavaa, mutta oikeen kiva ettei taalla tarvitse olla kuin nama pari paivaa. Tanaan hyppasin lauttaan ja ajelehdin Koh Larmille vaeltelemaan. Takastulo matkalla merenkaynti oli niin kova etta meinasi tulla ylos...muttei tullut. Illalla meilla on tarkoitus menna Transukabareeseen, joka on kuulema loistokas...saas nahda. Ensi yo viella ilmastoidussa hotelleissa jousitetulla patjalla ja sitten aamusella kohti Bangkokia ja odottelemaan yobussin lahtoa kohti etelaa ja jouluruokapoytaa ja saunaa, joka Krabilla kuulema odottaa ? sita ihmetta odotellessa...

JOULUISIA HALAUKSIA JA JOULUN RAUHAA IHAN JOKAISELLE! NAUTTIKAA TAYSIN SIEMAUKSIN! (minulla ei ole yhtaan joulufiilis..)

ASIAT ALKAA JARJESTYMAAN

No niin, eli sain vihdoin kutsun venajalle, jipii!!! Tana aamuna sitten oli kello herattamassa ajoissa ja kaupasta jugurttia matkaevaaksi ja paikallisbussilla koettamaan onnea loytaa tasta citysta venajan lahetysto jonne halusin menna tarkistuttamaan etta kutsu kelpaa heille. No tokihan ma eksyin heti kattelyssa ja piti hypata taksiin sitten. Lahetystosta sanottiin etta kaikki ok, etta viisumihakemus vaan vetamaan kunhan keskiviikkona saan myanmarin viisumin ensin kateeni Sitten torstaina menen sinne pattayalle palloilemaan pariksi paivaksi ja tumpulle tiedoksi etta tulen Krabille jouluaatto aamusella yobussilla Bangkokista.

Tanaan oon kavelly kaiken maailman sivukujia ja syonyt ihania herkkuja katukeittioista (katsotaan mita massu sanoo huomenna), hyppasin myos jokilauttaan vahan haistelemaan raikkaampaa ilmaa. Tuossa pari tuntia siten tujusin vasta, etta olen elanyt sujuvasti intian aikaa nama pari paivaa taalla, eli 1,5 tuntia vahemman. alkoi ihmetyttamaan kun aurinko laski jo neljan maissa ja tarirtin vastaantulijalta etta paljos se kello onkaan.. Sain myos ilokseni eilen tehtya koulutehtavat pois alta, nyt olisi viela se suurin haaste eli opinnayteyo edessa. ehka pidan jouluvapaat ja sitten keskityn siihen myohemmin.

tallaista tanne. haleja sinne.

BANGKOK JA KHAO SAN

Paa kipea, huonosti nukuttu yo takana kun luukussa jossa nukuin ei ollu ikkunalaseja lainkaan niin kaikki Bangkokin metelit tulvi ikkunastani sisaan ja korvatulppien lapi uneen. Aamulla otin rinkan selkaan ja etsin toisen luukun, josta maksan kolminkertasen hinnan. Siella on sahkopistokekkin ja sain jopa tehtya harjottelutehtavia kun sain lapparin lataukseen. Eilinen hieronta ei oikein auttanut kipeita jaseniani joten otin tanaan sitten uuden hieronnan. Olen kavellyt lahiseudun katuja, istuskellut joen rannassa ja vahan shoppailut mielta virkistaakseni. Laitoin aamulla hihattoman paidan paalle, mutta pakko pitaa "siveysliinaa" hartioilla kun muuten tuntuu niin alastomalta. Edelleen nayttaa niin kasittamattomalta kun naiset taalla kulkee sellasissa shortseissa jotka vois kooltaan olla alkkarit...kaipa tahan silma tottuu ajan kanssa. Paa on vielakin niin sekava ollu etten ole saanu oikeen suunniteltua etta mihin tasta. Sain kuitenkin soitettua kaimalleni Katjalle, joka on Pattayalla matkaoppaana, josko hanta tassa menisi lahipaivina tervehtimaan. Pattaya ei nyt sinansa ihan niin kovasti kiinnosta...mutta Katjan kokemuksia ois kiva kuulla. onko teilla jo kaikki joululahjat ostettuna?

ALAKULO BANGKOKISSA

tanne sita paadyttiin sitten niinkun pitikin. oli todella kaameeta lahtea Kalkutasta ja viela kamalampaa oli tulla tanne Khaosanille. ihan kauhuissani katsellut kun ihmisilla on niin vahan paalla, mielessani pohdin etta voi hyvat ihmiset laittakaahan nyt vahan peittavampaa riepua paallenne! 3kk ja risat bengaliladyjen keskella on tehny tehtavansa minunkin mielessani - ei mitaan narutoppeja ja minihameita hyi. eilinen meni kalkutassa ensin pyykatessa, sitten pakatessa ja kyyneleita nieleskellessa ja lopuksi kaikkien hyvastelyssa. unta yolla tuli vahan ja aamulla itku kun thakurpukur jai taakse. matun tuli saattamaan kentalle. lento oli tietty myohassa parisen tuntia ja toverustuin sen verran naapuripenkin intialaisen kanssa etta mentiin samalla taksilla bangkokin ytimeen ja ei antanut mun maksaa mitaan kyydista kun kuulema teen niin hienoa tyota tulevaisuudessa kun sairaanhoitaja, eli autan muita ja han pn bisnesmies niin han halusi talla tavalla sitten antaa osansa auttamisketjuun. painava rinkka selassa kiertelin karmeita guesthouseja ja paadyin karmeaan kahden euron luukkuun jossa on ikkunat rikki. en jaksanut enaa etsia. pitaa siis tasta lahtea ostamaan moskiittokierukkaa yoseuraksi... Myanmarin visa lahti vetamaan ja keskiviikko iltana se mulla pitaisi olla. huomenna pitaa selvitella paataan etta mitas ma taalla oikeen teen. nyt vahan ajatus hukassa, todella ihmettelen etta mita taalla teen, mutta se ehka selvinnee. ilmoittelen. kaikki siis ihan ok, vaikka mieli maassa. kai se tasta taas iloksi muuttuu.

PERJANATIPAIVA KOLKATASSA

massussa jo kipristaa kun alkaa tajuamaan etta pitaa taalta taas lahtea. eilen oli koko west Bengal osavaltio yleislakossa, jo toisen kerran tan kolmen viikon aikana. noh, kalkutalaisilla taas ylimaaranen vapaapaiva ja pelasivat krikettia kaduilla ja katselivat hindileffoja. Mun massu alkaa voida jo paremmin ja ei niin hirveita kipuja enaa joka ruokailun jalkeen ole. tanaan olin vikaa kertaa Khidderporen slummissa aikaa viettamassa rakkaiden lapsosten kanssa ja tulin sitten viimehetken ostoksille sielta tanne Kalkutan ytimeen ja kohta Thakurpukuriin. Taalla alkaa olemaan vallan viileaa. Tajusin, etta olen aina ollut Kalkutassa kylailemassa tahan samaan aikaan vuodesta. seuraavalla kerralla olen lupautunut tulemaan pahimpaan monsuuniaikaan niin naan vahan toisenlaista Kalkutaa. Sunnuntai aamuna Bangkokiin. bhalo na.

KOLKATAN HULINASTA

hei vaan. meika on taas mahahappolaakekuurilla (ihan itse maaratysta) kun ei tan suomineidon massu nakojaan kesta aasian anteja aina ihan lainkaan. Taas alkoi polttamaan ruokatorvessa pahasti ja kaikennakoisia eri laakkeita eri varisia ja makuisia on tullu viime paivat koitettua :) vaalenpunaista mintun makuista ja poretabletteja...no nyt sitten syon niita Loseceja mita jo Bangladeshissa soin. Taalla on siis sairasteltu vahan ja siina sivussa koitettu vierailla Matunin kavereilla ja kylilla ja toreilla. Tanaan kaytiin mm. kirjamessuilla ja etsimassa mulle hindileffoja rinkanpohjalle kotiin kannettavaksi. Sain myos maksettua vihdoin lisamatkavakuutuksen reissuni jatkoajalle, hyva hyva. Jannitysmomentit ensi viikolla Bangkokissa, etta saanko viisumeja hommattua. Saas nahda missa jouluni vietan, Bangkokissa tai sitten Krabilla Tumpun riesana. Katsotaan mihin jalat kantaa. Teilla siella on joluhulinat parhaimmillaan. Voi kun saisitte lunta pian! Kaija saapui toissapaivana SUomen kamaralle Goan kautta. Ja Annan pitaisi ylihuomenna palailla Swazimaasta Suomeen puurtamaan. Voimia Kaikille! ja valoa ja iloa pimeyteen! vahan on ikava teita. olette rakkaita.

THAKURPUKURISSA NAIMAKAUPPOJA

ei minun vaan Matunin. paasin tanaan osalliseksi kun Matunin aiti oli jarkannyt vaimoehdokkaan tapaamaan Matunia. Matunia ei ois voinu vahempaa kiinnostaa, mutta aitinsa mieliksi tapasi tyton ja hanen perheensa. Mua kauhustutti koko tapaaminen ja meinasin etten moiseen osallistu, mutta sitten menin ja sehan oli vallan hauskaa muiden paitsi Matunin ja tyton nakokulmasta katsottuna. Tytto istui siina piinapenkissa ja meita oli siina kuutisen tyyppia pommittamassa kysymyksilla ja matun tuli siihen sitten myohemmin mukaan. kysyttiin mm. haluaako olla koti- vai tyossakayva vaimo, kuka on suosikki hindileffanayttelija, montako lasta haluaa ja haluaako naimisiin nyt vai myohemmin. tytto sanoi iakseen 18, mutta oli kuulema pari vuotta vanhempi. siina sitten ehka tunti vietettiin ja aika vaivautuneita olivat mahdollinen naimapari, sitten kierros mahdollisessa tulevassa naisen kodissa (eli matunin kodissa) ja osoitteiden vaihto. ja heippa. ja sen jalkeen hirmu analyysi porukalla etta no oliko se hyva vai kaikki Matunin sukulaiset ja mina. Oltiin yhta mielta etta ehkapa ikaero oli liian suuri (10 vuotta) ja myos kuulema nainen oli vahan havelias kun katsoi suoraan silmiin kun puhui. mutta hyva oli kun oli todella pitka tukka... Tuomio kuitenkin oli etta ei. ensi kerralla paremmalla onnella sitten... vahintaan kerran kuussa kuulema aina joku tytto tulee tarjolle kutsuttuna. no joo. intialaista elamaa. aatelkaa etta meidankin vanhemmat aina tois kotiin tarjolle puolisoita niiden vanhempien kanssa ja siina sitten kaikkien edessa tenttaisi ja sitten arvostelisi jalkikateen...

ei siis lahdetty maaseudulle ainakaan viela. ensi viikon ohjelmasta ei ole viela tietoa. muutakun etta sunnuntaina Bangkokiin. kaikki hyvin. voimia pimeyteen. muistakaa kynttilan valo.

BACK IN KOLKATA

No niin, Kalkutassa takaisin. Yritin kovasti kirjoitella tanne Bodhgayasta, mutta aina tekstit katosivat johonkin bittiavaruuteen…oli mielettoman hyva reissu ja nyt vasynyt ja onnellinen olo. Mitenhan tiivistaisin Bondhgayan…no, tapasin siis toisena paivana siella Rajeshin sattumalta nettikahvilassa, han oli tuttu edellisilta vierailuilta Bodhgayasta. Han on sen jarjeston tyontekija, joka teki minun harjoitteluni 2001 Kalkutassa mahdolliseksi. Eilen sitten hurjasteltiin motskarilla Bodhgayan maaseudulla katsastamassa milla mallilla jarjeston kylaprojektit on ja oli oikein mukavaa paasta tuulettumaan maalle! Paiva juteltiin ja illalla viela viimeiset rauhoittumiset bodhipuupuistossa, ja hyvastiti mukaville poliisimiehille ja koiranpennuille. Ja ihastuttavimmalle kylalle. Takaisin on paastava. Illalla sitten juna-asemalle istuskelemaan ja odottelemaan Doon Expresia, joka tietenkin myohassa, kuinkas muutenkaan. Nelja tuntia myohassa saapui juna 01.40 ja mina unisena vihdoin paasin kipuamaan ylapedille vilttini alle, jonka olin juurikin ostanut. Eihan nukkumisesta tietenkaan juurikaan mitaan tullut, vaikka korvatulppien kanssa yritin. Koko ajan joku oli huutamassa “CHAII” (=Teeta) tai jotain muuta. Saavuttiin sitten Kolkataan loppujen lopuksi 10.35, kun junan olis pitany olla taalla aamu 5…nain meilla taalla. SItten reppu selkaan ja metsastamaan bussia valtatien varteen kohti keskustaa…aamukahville ihanimmalle Lattea nassuun lankki kahvilassa, jonka vihdoin loysin tasta hullusta kaupungista ja sitten lentolipun ostoon, joka nyt on taskussa. Eli 17.12 nokka kohti Bangkokia. Tormasin lounaalla suomalaiseen Anniin ja reppureissaaja espoosta eskopoikaan myos. Ne oli oli olleet eilen (taas) juhlimassa kalkutan yossa ja sita potivat. Mulla on jaany vallan Kalkutan yoelama katsastamatta taitaa edelleen jaada. Huomenna vissiin lahto jonnekin west Bengalin syvalle maaseudulle joksikin paivaksi. Perasta kuuluu. Nyt metroon ja pariin autoriksaan ja Thakurpukuriin. Vasy.

MUNKKIEN JA NUNNIEN KESKELTA

Namaste Bodhgayasta!

Olen niin iloinen etta sain mahdollisuuden taas tanne tulla. Tama paikkahan on siis se pieni buddhalaista energiaa taynna oleva kyla, jossa Buddhan sanotaan saaneen valaistuksensa. Buddhalaisia munkkeja, nunnia kaavuissaan ja muita ympari maailmaa keraantynyt tanne opiskelemaan buddhalaisuutta, meditoimaan, hiljentymaan tai muuten vaan ihmettelemaan tata kauneutta. Paasin siis perille eile aamuyolla tanne juuri niin intialaisen junamatkan jalkeen kun oin odottanutkin J. Matun saattoi minut illalla Calcutan juna-asemalle ja aikamoinen tyo taas oli loytaa ensin junalaituri, sitten lista josta selvisi petunumeroni, sitten vaunu ylipaansa. Asemalla oli pieni tytto SUomesta vallan hamillaan, kun koko juna-asemalla oli varmastikin lahemmas koko SUomen population verran intialaisia ryntailemassa edestakas (Kalkutassa asuu siis n. 16 miljoonaa ihmista). Intia se jaksaa aina vaan ihmetyttaa. Sain junasta ilokseni ja onnekseni ylapedin (kolme petia paallekain) vaikken ollut muistanut toivoa. Yolla oli kaameen kylma odotetusti ja unen rajamailla olin aina aamu 4.30 asti, jolloin naapuripedin mies tokki mua kylkeen ja ystavallisesti ilmoitti etta saavutaan Gayan asemalle juurikin. Kerasin kamppeeni kasaan ja kerrospukeutuneena lontystin juna-aseman lattialle ensin aamupalalle (mangomehutrip ja pulla) ja sitten pimeaan jaatavaan Gayan aamuun tinkaamaan riksan hinnasta. Mulla ei ollu hajuakaan paljonko oikea hinta oils ollu ,mutta maksoin mielestani liikaa. Puolen tunnin hyytavan riksamatkan jalkeen saavuin auringon noustessa tanne Bodhgayaan ja lontystin puoliunessa samaan guesthouseen jossa olin ennenkin ollut (2e/yo). Pienet unet ja sitten momojen syonnin jalkeen loppupaivaksi tuonne Mahabodhi (=Boddhipuupuistoon) temppelialueelle ihmettelemaan, kavelemaan ja taas kerran ihmettelemaan. Ihanaa. Jostain syysta alueen kaksi vanhaa soottia poliisimiesta tykasty muhun ja vei katsomaan vauvakoiranpentuja temppelin taakse ja naytti muutenkin vahan tuntemattomampia kulmia. Tanaankin ne tuli taas hymyilemaan ja moikkailemaan kun luin tuolla puistossa. Eilen myos kun tein auringon laskiessa kavelykierroksia temppelin ympari muiden joukossa, tuli viereeni sopo tiibetilainen munkkipoika kaavussaan kavelemaan ja juttelemaan. Siina sitten kaveltiin ympari temppelipuistoa ja hopotettiin. Se kertoi soposti hymyillen, etta sen ainoa pahe on se, etta tykkaa tytoista ja meinaa menna kylla naimisiin isona ja jattaa munkkielaman taakseen. Se hymyili siina ja sano etta olen kaunis ja pyysi teelle kanssaan. Mua niin nauratti kun mun maailmankuvassa ei munkit lirkuttele tytoille, se oli niin absurdia. No me sitten mentiin teelle, se munkkikaavussaan ja mina farkuissani. No joo, ei siita sen enempaa.

Taalla mun on tarkoitus nyt viela huominen viettaa ja ihmetella ja sitten yojunalla takaisin Kolkataan.

ainiin, aamulla muistin Suomen itsenaisyyspaivan ja sen kunniaksi tilasin kaurapuuroa aamupalaksi. maistuipa hyvalle, eka kerta sitten kolmeen kuukauteen.

JUNAA ODOTELLESSA

hei vaan! tassa on paivia tullut vietettya Thakurpukurissa enemman ja vahemman harjoittelutehtavia tehden, hindileffoja katsellen ja Matunin kavereiden ja sukulaisten luona vieraillen. Mukavaa aikaa on ollu. Eilen mentiin porukalla oikeen kiinalaiseen ravintolaan syomaan. Tanaan sitten ekaa kertaa talla reissulla kavin siina slummissa vierailemassa, jonka koulussa olin "opena" sillon 5 vuotta sitten. Voi etta kun oli hyva olo olla siella ja nahda kaikki rakkaat lapset! ne sitten kasvaa kovaa vauhtia, ja myos niilla jillain jo on omia lapsia. Ne oli ihanan shokissa kun osasin heittaa juttua bengaliksi niille ja niin on ollu moni muukin, hih. kavin tanaan myos tutustumassa yhteen jarjestoon taalla, jossa meidan koulusta on harjoittelijoita, ihan valaiseva visiitti oli. olen siis kuluttanut tunteja tanaan rytkytellen kalkutan kaameessa ruuhkaliikenteessa ja pakokaasun ja polyn keskella. mun naama voi kaameen huonosti aina kalkutassa (taynna nappyja...), mutta en oo ainut. suomitytto annin tapasin ja sen kanssa just naurettiin myohastyneelle puberteetti ihoillemme. no joo.

mutta siis, ma olen lahdossa illalla yojunalla kohti Bodhgayaa, sita ihanaa buddhalaista kylaa, jossa joskus on tullu pistaydyttya. Ihan mieletonta paasta ensinnaki sinne ja sitten myos junaan vihdoin! junamatkat vaan on niin ihania. vaikka taalla onkin ihan alyttoman kylma auringon laskettua jo, lampotila laskee lahelle kymmenta, hrrr....taitaa tulla jaatava junayo, katsotaan miten naisen kay. aamuyolla neljan maissa mun pitas saapua gayaan, josta sitten riksalla kohti bodhgaya. raportoin sitten kun siella. paremmat mahdollisuuden paasta hengissa perille nyt, kun toissayona yojunan paalle silla reissulla oli romahtanut vanha silta ja ihmisia kuollu, eipa ainakaan se silta romahda enaa ensi yona. ei ollu hvya juttu, tiedetaan.

mutta iloa ja valoa elamaan SUomessa. siella on pimeaa, tiedetaan.