Namaste Bodhgayasta! Olen niin iloinen etta sain mahdollisuuden taas tanne tulla. Tama paikkahan on siis se pieni buddhalaista energiaa taynna oleva kyla, jossa Buddhan sanotaan saaneen valaistuksensa. Buddhalaisia munkkeja, nunnia kaavuissaan ja muita ympari maailmaa keraantynyt tanne opiskelemaan buddhalaisuutta, meditoimaan, hiljentymaan tai muuten vaan ihmettelemaan tata kauneutta. Paasin siis perille eile aamuyolla tanne juuri niin intialaisen junamatkan jalkeen kun oin odottanutkin J. Matun saattoi minut illalla Calcutan juna-asemalle ja aikamoinen tyo taas oli loytaa ensin junalaituri, sitten lista josta selvisi petunumeroni, sitten vaunu ylipaansa. Asemalla oli pieni tytto SUomesta vallan hamillaan, kun koko juna-asemalla oli varmastikin lahemmas koko SUomen population verran intialaisia ryntailemassa edestakas (Kalkutassa asuu siis n. 16 miljoonaa ihmista). Intia se jaksaa aina vaan ihmetyttaa. Sain junasta ilokseni ja onnekseni ylapedin (kolme petia paallekain) vaikken ollut muistanut toivoa. Yolla oli kaameen kylma odotetusti ja unen rajamailla olin aina aamu 4.30 asti, jolloin naapuripedin mies tokki mua kylkeen ja ystavallisesti ilmoitti etta saavutaan Gayan asemalle juurikin. Kerasin kamppeeni kasaan ja kerrospukeutuneena lontystin juna-aseman lattialle ensin aamupalalle (mangomehutrip ja pulla) ja sitten pimeaan jaatavaan Gayan aamuun tinkaamaan riksan hinnasta. Mulla ei ollu hajuakaan paljonko oikea hinta oils ollu ,mutta maksoin mielestani liikaa. Puolen tunnin hyytavan riksamatkan jalkeen saavuin auringon noustessa tanne Bodhgayaan ja lontystin puoliunessa samaan guesthouseen jossa olin ennenkin ollut (2e/yo). Pienet unet ja sitten momojen syonnin jalkeen loppupaivaksi tuonne Mahabodhi (=Boddhipuupuistoon) temppelialueelle ihmettelemaan, kavelemaan ja taas kerran ihmettelemaan. Ihanaa. Jostain syysta alueen kaksi vanhaa soottia poliisimiesta tykasty muhun ja vei katsomaan vauvakoiranpentuja temppelin taakse ja naytti muutenkin vahan tuntemattomampia kulmia. Tanaankin ne tuli taas hymyilemaan ja moikkailemaan kun luin tuolla puistossa. Eilen myos kun tein auringon laskiessa kavelykierroksia temppelin ympari muiden joukossa, tuli viereeni sopo tiibetilainen munkkipoika kaavussaan kavelemaan ja juttelemaan. Siina sitten kaveltiin ympari temppelipuistoa ja hopotettiin. Se kertoi soposti hymyillen, etta sen ainoa pahe on se, etta tykkaa tytoista ja meinaa menna kylla naimisiin isona ja jattaa munkkielaman taakseen. Se hymyili siina ja sano etta olen kaunis ja pyysi teelle kanssaan. Mua niin nauratti kun mun maailmankuvassa ei munkit lirkuttele tytoille, se oli niin absurdia. No me sitten mentiin teelle, se munkkikaavussaan ja mina farkuissani. No joo, ei siita sen enempaa.
Taalla mun on tarkoitus nyt viela huominen viettaa ja ihmetella ja sitten yojunalla takaisin Kolkataan.
ainiin, aamulla muistin Suomen itsenaisyyspaivan ja sen kunniaksi tilasin kaurapuuroa aamupalaksi. maistuipa hyvalle, eka kerta sitten kolmeen kuukauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti