PALUUREISSU ULAN BATORIIN

noniih. Elikkas Khatgalin jurttayon jalkeen lahdettiin aamusta aikaisin saksalaispariskunnan kanssa jalleen mongolian kuoppaisia teita rutkuttamaan - kahden tunnin ajo hienolla jeepilla jeah. Kun paastiin seuraavaan kaupunkiin, niin sinne sitten bussiasemalle jarkkaamaan kyytia taas eteenpain. Meidan harmiksi ei ollut yhtaan jeeppia eika pakettiautoa lahdossa haluamaamme suuntaan, ainoastaan paikallisbussi, jonka oli maara lahtea klo 14.00. meilla oli 4 tuntia aikaa tapettavana. kahviteltiin, mentiin pelaamaan biljardia, istuttiin ja ihmeteltiin. noustiin bussiin joku puol kaks ja se alko olemaan jo melko taynna, penkit siis. kello oli 10 yli kaksi eika mitaan tapahtunu. kolme, sama juttu. viistoista vaille nelja alko jo vahan hermostuttamaan. kakskyt vaille viisi menin jo kuskin luo osottelemaan kelloa ja ymmarsin sen mongoliasta sen verran etta bussi lahtee sitten kun se on taynna. viidelta kaytiin tankkaamassa ja palattiin taas lahtokuoppiin. hitsinvitsi... puol kuusi sitten lako olemaan kaikki kaytavaseisomapaikat ja laukkujen paalla istumapaikat taynna ja startattiin, noin 40km tunnissa vauhtia rutkutettiin puolisen tuntia kunnes joku matkustaja huusi kuskille jotain ja kuskipa sitten kaansi bussin oikealle pellolle kohti kaukana siintavaa jurttaa ja sinne sitten eka stoppi puoleksi tunniksi kun nainen kavi hakemassa laukkuja... ja siita sitten taas jatkettiin puuduttavaa tahtia ja samoja pysahdyksia. Bussin piti olla perilla Bulganissa klo 24.00, mutta yo kului vahemman rattoisissa merkeissa tapotaydessa bussissa palellessa koko yon aina klo 10 asti aamulla...ja kaiken lisaksi kuski ei muistanut pysahtya Bulganissa lainkaan missa meidan piti jaada pois vaan vasta seuraavassa kaupungissa joka oli tunnin ajomatkan paassa. Mutta oltiin niin vasyneita etta oltiin aika hallavalia meiningilla ja paatettiin antaa flown vieda, kai talla joku tarkoitus oli. Mentiin juna-asemalle ja ostettiin yojunaan samalle illalle liput kohti Ulan Batoria. Kaksi kunnon matkustuspaivaa... Makoiltiin koko paiva juna-asemalla nurtsilla makuualustalla vuorotellen nukkuen. aurinko paistoi. Seurana silloin talloin kavi kanadalainen ja skotlantilainen elaintutkija pariskunta, joilla oli sama paamaara. vasynytta menoa.

Illalla klo 19.00 hypattiin junaan, neljan hengen hyttiin jossa meilla ylapedit, ja KAMALAN kuuma! Ala pedeissa nukkui isoaiti kahden kuusivuotiaan lapsen kanssa. Isoaiti puhui saksaa ja paasi Raoulkin toista aidinkieltaan kayttamaan Han oli ollut nuorena tyttona opiskelemassa saksassa. Yo nukuttiin hyvin, mutta liian lyhyesti ja saavuttiin ajallaan Ulan Batoriin. asemalla taksi alle ja kohti guesthousea, joka oli taynna ja paadyttiin mukavaan perhe guesthouseen, jossa meilla on ihan ihka oma huone! Taalla sita nyt ollaan kaksi paivaa koomailtu, keratty voimia tulevaan ja vahan samalla katseltu UB:N anteja ja testailtu ruokapaikkoja Tarkoitus oli jarkata 10 paivan reissu Gobin autiomaahan. Alun perin oltiin varauduttu siihen etta lahdetaan kahdestaan Uazilla niin etta otetaan vaan kuski eika muuta, sekin olisi mennyt yi meidan 25 euron paivabudjetin, mutta kun siina saadettiin matkaa, niin yht akkia meita olikin poydan ymparilla viisi suunnittelemassa Gobireissua, joka siis nyt toteutuu alkaen huomisesta porukalla: Raoul, meika, ranskalainen tytto, canadalainen mies ja jenkkikundi, seka meidan toiveesta ja pyynnosta aiempi ihastuttava yhmyileva aito suloinen Ishka!! Sekalainen sakki . hyvalta kuulostaa. Palaamme siis UB:hen 10.8.

Mun jalka on viela kipea ja pahan nakoinen, mutta paranemaan pain. Eikohan tastakin selvita. Raoulin maha vahan kenkkuilee, mutta sekin on sitkeaa tekoa, Raoul siis. Sen tukka no kasvanu jo 6milliseksi, heh. Mutta me lahdetaan tasta pakkailemaan rinkkojamme, kun on taas niiden sisalto tullut leviteltya ympari huonetta...huome aamulla sitten kohti Gobia - jeee! Kirjotelkaahan kuulumisia, jookosta! Niita on sitten kiva lukea kun palataan takaisin.

Rakkautta. kaikille.

POHJOINEN JARVI - KHOSKOL NUUR JA HEPPATREKKI

Saavuttiin jalleen kahdentoista tunnin, talla kertaa kylla aivan ihanien vuoristomaisemien saatossa matkaamisen jalkeen pohjoisen pienen kylaan nimelta Khatkal. Siella laitettiin taasen teltta pystyyn, talla kertaa eraan guesthousen pihaan. Syotiin hyvin paitkan matkaamisen jalkeen. Uazilla on sitten niin mukava rytkyttaa etta :) seuraavassa linkissa on kuva moisesta ihastuksesta.

http://krylova.multimedia.ru/STORY/mongolia.files/image015.jpg

Samaisena illalla vasyneena alettiin kyselemaan heppatrekkia meille alkaen seuraavasta paivasta, jai vahan epaselvaksi etta paastaanko huomenna lahtemaan vai mita etta hah? mutta mentiin taysvasyneina telttaan uneen ja aamulla asiat oli selvinneet - lahdettaisiin kaksistaan oppaan (valtavan suloinen mongoolinainen Zula nimeltaan) kanssa kuudeksi paivaksi heppailemaan tuonne jonnekkin . Syotiin aamupala ja pakattiin rinkat - ne nousi kantohevosen selkaan. ja me omiemme. Raoul sai uljaan tumman ruskean orin alleen ja mina komian vaalean ruskean orin. Matkaseurueessa oli siis nelja heppaa seka ma, Raoul ja Zula. Ekana paivana lahdettiin kohden valtavan suurta ja valtavan kirkasvetista jarvea halki metsien, pienia poluja pitkin kiivettiin metsarinteita niin etta valilla vallan jannitti meikalaista. Raoulhan siis osaa hallita hevosia, mina en juuri niinkaan, mutta sen verran nyt kuitenkin etta sain sen liikkumaan, pysahtymaan, kaantymaan, ravaamaan ja jopa laukkaamaan heh. Noin neljan tunnin ratsastuksen jalkeen laitettiin leiri pystyyn, juuri ennen sadetta. Saatiin kuulla etta jos sade jatkuu niin ei paasta vuoristoon ratsastamaan kuten oli toivottu, koska se on vaarallista hepoille liukastella marilla vuortenrinteilla, oltiin vahan pettyneita mutta ymmarrettiin kylla.

Seuraavana paivana sitten jatkettiin matkaa. Takamus ja jostain syysta saariluut oli kipeita ratsastamisesta. Opas Zula ei puhunut muutamaa sanaa lukuunottamatta yhtaan englantia, mutta suloisesti se kovasti yritti Ei siis oikeen tiedetty mita tuleman pitaa. Ratsasteltiin jarven rantaa pitkin ihastellen kasittamattoman kirkasta vetta, valilla pysahdellen poimimaan reppuun kauniita jarven kivia jotka oli muokkautunut ihanan sileiksi. Olen keraillyt kivia eri puolilta maailmaa merista ja jarvista - joku kaunis paiva niistaa koostuu osa mun omaa pienta suihkulahdetta. Meidan ihmeksemme kaannyttiin sina paivana pois jarven rannalta kohti metsaa. lahdettiin kipuamaan ensin loivasti kukkuloita ylos, lopuksi alkoi jo pelottamaan kun rinteet kavi jyrkemmaksi ja hevoset puuskuttamaan, mutta kun katsoi taakseen alkoi selvita - oltiin jo aika korkealla, takana nakyi kauniisti alhaalla siintava jarvi, jeee oltiin siis todellakin matkalla vuorille, mihin meidan ei ehka ollutkaan mahdollisuus paasta sateiden takia! Zula etsi hevosille, ja meille, jokea jonka laheisyyteen leiriytya, jotta saataisiin juodaksemme. Sellainen loppujen lopuksi loytyi ja laitettiin teltta upeaan paikkaan, yli 2km korkeuteen vuoren rinteelle. Leiri tehtyamme lahdettiin jalan kiipeamaan valloittamaan laheinen vuoren huippu. Sielta oli vielakin upeammat nakymat. puhalleltiin saippuakuplia. valokuvattiin. Yo oli vuorilla kylma. Zula tuli yolla meidan telttaan nukkumaan, kun niin paleli omassaan, meillakin oli nain lampimampi.

Seuraavana, kolmantena, aamuna lahdettiin hepoilla ilman tavaroita korkeimman huipun suuntaan, joka oli 2960m korkea. Oli kylla haastavaa, valilla jopa tosi pelottavaa kiiveta hepoilla niin jyrkkia rinteita ylos varsinkin kun pudotuksen alas tuntui hurjilta jos horjahtaisi...mutta oli kylla upeaa! Vietettiin ihastelemassa maisemia jokunen tunti ja palattiin leiriin, syotiin nuotiosapuskat (oisko ollut taas nuudeleita ja tonnaria) , laitettiin leiri kasaan ja lahdettiin alas vuorilta maan pinnalle jarven rantaan leiriytymaan taas usean tunnin hepparatsastelun jalkeen. Peseydyttiin, pyykattiin jarvessa. Nuotion aarella vietettiin iltaa, opettaen Zulalle englannin kielen sanoja, han taas meille mongoliaa. Sade uhakasi taas.

Seuraavat paivat oli sita samaa - ratsastelua 4-5 tuntia paivassa, aurinkoa, sadetta, nuotiota, kauneutta, kipua, nuudeleita ja tonnaria, teehetkia. mongolialaisia turisteja, jopa silloin talloin lansimaalaisiakin. Nukuttiin vika yo jurtttaguesthousessa, johon tuli keskiyolla viisi mongoolituristia, jotka oalkovat kokkaamaan perinneruokia ja valvotti yomyohaan...sato vetta yli kymmenen tuntia putkeen. oli kuitenkin vika paiva jarven rannalla eika me oltu viela kayty siina uimassa, joten uhmattiin ja mentiin sateella - vesi oli ihan avantokylmaa, mutta kaytiinpahan!

Paluupaiva, eli kuuden paiva, oli hieman haikea, pitaisi jattaa Zula ja leirielama taakseen. Viimeisella pysahdyspaikalla ennen paluuta Khatkalin kylaan, natusteltuamme suklaatia menin ottamaan heppaani irti puusta nyorin paasta - tunsin aivan hirvean valtavan kivun reidessani - heppani oli puraissut minua ja lujaa . Se sattu aivan valtavasti! Raoul ja Zula olivat tosi pahoillaan ja minulta kyyneleet valui kun sattu niin kamalasti. onni onnettomuudessa oli etta iho ei farkkujen alla ollut menny rikki, vaan ihos alle kasvoi valtava yli kammenen kokeinen veripaukama. Pelotti nousta hevosen selkaan ja jatkaa matkaa. ja sattui. ei auttanut kuin buranaa naamaan ja silmat vedesta markina jatkamaan matkaa. parin tunnion paasta kipu kavi siedettavaksi sarkylaakkeen ansiosta. Khatgalissa sanottiin heipat Zulalle ja hepoille ja otettiin oma jurtta johon kaminaan tulet ja relaamaan. syotiin hyvin. ja oltiin onnellisia ihanasta upeasta kuuden paivan heppatrekista, haaverista huolimatta. (nyt nelja paivaa pureman jalkeen mustelma on ihan kauhean nakoinen, mutta paranemaan pain.)

TELTTAILUA TSAGAA NUUR JARVEN RANNALLA

Saavuttiin siis ranskalaispariskunnan kanssa juuri auringon laskun aikaan koko paivan autorutkutuksen jalkeen Tsagaa Nuurin eli valkoisen jarven rannalle. Paastiin Raoulin kanssa kokeilemaan ekaa kertaa meijan upouutta ja kallista ja hienoa Fjallravenin telttaa. Kavi mielessa siina yon hamarassa etta olisi ehka voinut kerran testata pystytyksen kotona jotta se olisi ollut hallussa eika nain heti extreme olosuhteissa. Saatiiin juuri ja juuri teltta pystyyn ja kamat sisaan ennenkuin alkoi satamaan ja tulemaan ja kovaa. Paasi teltta heti kunnon kasteeseen, ja sailyttiin kuin sailyttiinkin kuivana ja teltta ehjana koko yon myrakasta, kannatti siis sijoittaa kunnon varustuksiin . Tehtiin ruokaa trangialla teltan katoksen alla, ekaa (muttei todellakaan vikaa) kertaa nuudeleita ja tonnikalaa... Seuraavana aamuna paistoi aurinko,oli Raoulin 29-vuotis synttaripaiva. vietiin mein kamat jurttaan, jossa ranskikset nukku sailoon ja otettiin hepat alle porukalla ja suunnattiin lepposasti kohti tulivuorta vulkaanisessa maastossa. Kiivettiin tulivuoren huipulle ja siellahan se kraateri oli, komia. Ei tietoa koska tulivuori on ollut aktiivinen viimeksi. Siita on kylla varmasti aikaa. Kun palattiin, meilla oli hieman vaantoa heppojen ja oppaan hinnasta, mutta pidettiin paamme ja maksettiin alkuperainen sovittu hinta. Ilta vaan relailtiin, laitettiin teltta ihan jarven rannalle vuoristomaisemiin, kaunista. Keiteltiin teeta ja makiaa kahvia trangialla. pestiin pyykkimme jarven vedessa. kaytiin uimassa. ihasteltiin lintuparvea jarven ylla. ja illalla miljardeja otokoita jotka pitivat soidinmenojaan jarven rannalla. Neuvoteltiin kyydin hintaa ylos pohjoiseen. Seuraavana paivana relattiin vaan - telttaelamaa. loikoilua. nuudeleita. saatiin sovittua ranskisten kanssa Uaz-kyyti kohti pohjoista kaupunkia seuraavaksi aamuksi. jeiih - matka jatkuisi!

VENALAISELLA FARGO UAZILLA PITKIN POIKIN MONGOLIAA

Takana on jos jonkin moisia kokemuksia, mutta alotetaan kirjottelemaan niita pikku hiljaa... alotetaan siita mihin viimeksi jaatiin...elikka...

Otettiin Mongolian paakaupungista Ulan Batorista ns. pakettimatka viideksi paivaksi tuonne keski-Mongoliaan Hannan, Johanneksen ja hostellissa tapaamamme suomimeitojen Jennyn ja Johannan kanssa. Saimme toivomamme harmaan venalaisen Uaz-pakettiauton matkakaaraksemme ja meilla oli siis mukana kuski Ishka seka opas Englesh, molemmat ihan supereita tyyppeja. Viisi paivaa ajeltiin mogolian maaseudun kuoppaisia teita ja pysahdyttiin aina silloin talloin ihailemaan ymparillemme. Yovyttiin jurtissa, eli niissa valkosissa hassuissa teltoissa, mongolien asumuksissa. Juotiin hevosen maitoa, syotiin mongolialaista ruokaa ja paljon. Peseydyttiin vesiputouksen ylajuoksulla. kaveltiin vuohi-, heppa-, jakki-, lammas- ja lehmalaumojen keskella kukkuloiden ymparoimana. kuunneltiin mongolialaista kurkkulailua jurtassa. hannan bikineitten poksyt soi pyykkinarulta luultavasti vuohi, tai jakki. ratsastettiin, kaunista, niin kaunista. jopa minakin laukkasin hevosellani kukkuloiden valissa jakkilaumojen ihmetellessa vieresta. kaytiin buddhalaisessa munkkiluostarissa. koettiin pieni hiekkamyrsky. ihmeteltiin vuohien maakinan saatossa mongoolien lypsyhetkea. katseltiin auringonlaskuja. Raoul paatti repasta ja ottaa buddhalais-tyylisen kesakampauksen - mongolialasmies hoylasi partateralla raoulilta kaiken tukan pois sita ollaan nyt varjeltu ettei paase palamaan taalla hurjassa auringon pahteessa. ja taas pian pompittiin kaikki kuus kilpaa Uazin takapenkilla sen rutkuttaessa kasittamattoman kuoppaisilla hiekkateilla. meilla oli kylla kivaa. Meidan tiet sitten erosi tuolla jossain.

Hanna, Johannes, Jenny ja Johanna laitettiin paikallisbussiin (+pakettiautoon) 10 muun kanssa rutkuttamaan kohti ulan batoria arviolta 10 tunniksi ja me raoulin kanssa jatkettiin kohti lansi-Mongoliaa. Meidan onneksi ranskalaispariskunta oli suuntaamassa samaan suuntaan kun me, joten vuokrattiin auto ja kuski sielta eteenpain, koko paivan matkustamisen jalkeen (12 tuntia pikkuautossa nailla teilla...) paastiin kauniin jarven rannalle, jota ymparoi loivan vuoret. Automatka pikkuatolla oli kylla kans kokemus...juututtiin mutaan ja jouduttiin tyontamaan neljan ihmisen voimin auto pois mudasta, oltiin jonkin verran mutasia sen jalkeen multa jai sandaali sinne mutalammikkoon ja sita raoulin kanssa sielta mudasta tongittiin aikamme, kunnes se loytyi . mutta jatketaan huomenna tarinaa eteenpain. Haleja teille kaikille! saapi kirjoitella kuulumisia jos jaksaapi, ois kiva kuulla teista!

mOngoliA

Sain BaNuu taalta Mongolian auringon alta! Aamulla saavuttiin Ulan Batoriin viiden yon ja neljan paivan junamatkailun jalkeen. Hanna ja Johannes loytyi Moskovan juna asemalta niinkuin oli sovittu. Tosin meille tuli kaamea kiire junalle heita vastaan kun kello heratti tunnin myohassa...mutta ehdittiin. Vietettiin mukava ja aurinkoinen paiva Moskovassa yhdessa. Sonya ja Sergei jaivat taakse. ikava jai.

Juna viiletti lapi kauniin Siperian. Junan ikkunassa oli niiin ihana taas roikkua maisemien vilistaessa edessa ja tuulen tuivertaessa naamalla. Meidan junavaunussa oli meidan lisaksi yksi mukava Canadalainen nainen, muut oli Mongolialaisia naisia, no oli yksi mieskin, kaikki mukavia. Junassa aika kului nopeasti, kukin viihdytti itseaan ja toisia omalla tavallaan. Maisemat vaihtui kuusimetsasta, lehtiseen ja vuoristosta tasangoiksi. Mongolian rajaa lahestyessa alkoi maisema nayttaa niin ihanan mongolialaiselta, etta voi.

Aamulla saavuttiin lyhyeksi jaaneiden younien jalkeen tanne Mongolian paakaupunkiin. Oltiin ihan fiiliksissa koska junan ikkunasta oli jo nakynyt monta tuntia nurmikkoaroa ja heppoja ja jurttia!! Hostelli loytyi helposti, mukava sellainen. Paljon taalla on turisteja.

Ollaan jarkatty reissua alkaen huomisesta. Saatetaan, katja ja Raoul siis, olla jopa nelja viikkoa tuolla huitsissa tallaamassa, etta jos ei kuulu niin ei tarvitse ihmetella kerrotaan sitten jalkeen pain. Raoulin puhelin ei toimi taalla, ettei sitakaan tarvitse ihmetella.

Kaytiin juuri syomassa hyvin ja runsaasti. Sita ennen oltiin porukalla kuuntelemassa mongolialaista kurkkulaulantaa seka jotain ihania tanssiesityksia katsomassa. Sita ennen kaytiin ostamassa sakillinen nuudeleita reissuun. Nyt on vasy. ja mennaankin nukkumaan. aamulla luontoon - ihanaa!

O-OU...

Raoul huomasi tunti kakskyt minuuttia sitten etta meidan lentokone lahteekin tanaan, eika huomenna kuten siihen asti oltiin luultu...etta sillaista. Miten tallaista VOI sattua... Ei ehdi nyt puimaan Gobireissua, joka oli kylla hieno kokemus, mutta pikasesti vaan etta kaikki on ihan hyvin taalla. Kirjoitellaan Riikasta sitten jos siella siihen mahdollisuus. Byyh, Mongolia jaa taakse nain kauhealla kiireella :( Joku paiva pitaa tulla takaisin, se on sovittu jo. Mutta nyt tuhlaamaan kiireella kaikki loppu tugrugit! MOI!!! Lentokoneen lahtoon on 4 tuntia...me PAUKAPAAT!!!!

AURINKOINEN MOSKVA

Tanaan sitten saatiinkin ihanan aurinkoinen paiva eilisen vastapainoksi! Sergei teki meille karttaan ihan meille suunnatun kavelyreitin, jota lahdimme uskollisesti puolilta paivin toteuttamaan. Oli kiva kavella ja ihmetella upeita kirkkoja, rakennuksia ja muuten vaan ihmisten vilistysta tassa hirmu isossa kaupungissa. taidetta puistossa. puluja puhelinlangoilla keikkumassa. Metroa osataan jo kayttaa tosi hienosti, hih. Punaisella torilla kaytiin ihastelemassa sipulikirkkoa, mutta Leninin moikkaaminen ja Kremlin paatettiin jattaa huomiseksi, kun hanna ja johannes tulee tanne. Huomenna on myos se suuri ja mahtava paiva kun hypataan Trans-Mongolian junaan jeee! Hanna ja Johannes tulevat siis reissuun mukaan kahdeksi viikoksi, mika on oikein hieno juttu - joukossa hauskuus tiivistyy, toivottavasti:)!

Sergeista piti kertoa, eli han oli toinen niista ihanista ihmisista, jotka puolitoista vuotta sitten auttoi mua selviamaan Moskovan sairaalassa, sielta siis tuttu. Han on ollut nytkin aivan mahtava - aamupuurot keitellyt ja asioita selvitellyt meille. Huomenna lupasi lahtea kuskiksi viemaan suomimatkaajia johonkin hienoon taidenayttelyyn vanhaan viinitehtaaseen. Nyt olisi edessa pakkailua ja teen juontia. Huomenna aamusella vastaan Hannaa Ja Johannesta juna-asemalle ja sitten meilla onkin koko paiva aikaa hengata yhdessa Moskovassa, illalla sitten lahtee juna kohti Mongoliaa. Kirjoitellaan sitten sielta. Sunnuntaina ollaan perilla.

rakkautta.

PIENIA IHMISIA SUURESSA MOSKOVASSA

Saavuttiin eile yona Moskovaan. SOnya tuli meidan kanssa. Bussi lahti Pietarista aamu kymmenelta. Bussi oli aika vanha ja ilmastointi ei toiminut, eika vessaa ollut. Ja ulkona oli hellepaiva. matka taittua 12 tunnissa. Oli tuskaisen hikinen matka. Kuljettaja huudatti samaa kasettia 5-6 kertaa ympari, 90-luvun venalaista discoteknopoppia. SOnyalta meni hermot kun han ensin natisti yritti menna pyytamaan musaa hiljemmalle kun ei saanut nukuttua siina melussa. Kuski kaski painua hittoon tai jos viela sonya avautuisi, niin kuski heittaisi sonyan ulos bussista, eipa siina auttanut kun niella kun ei muuta vaihtoehtoa Moskovaan paasemiseksi ollut. Kuski ajeli aika rallia, miliisi kerran pysayttikin kuskin ja antoi sakot...
Noh, klo 22 illalla oltiin Moskovassa. Sergei tuli meita vastaan asemalle autolla. Satoi vetta kaatamalla, mutta se oli aika virkistavaa hikisen bussimatkan jalkeen. Mentiin Sergein kotiin ja SOnya tuli myos, juotiin teeta pikku kippososta (raoul joi Sergein kanssa myoskin rommia) aamutunneille ja sitten nukkumaan Sergein ystavallisesti lainaamalle patjalle kommuunin yhden huoneen nurkkaan.

Tama paiva ei valjennut ollenkaan, ts. satoi vetta esterin pepusta koko paivan! Paatettiin silti lahtea uhmaamaan Moskovan taivaan sadetta. Kierrettiin maan alla metroasemilla ihastelemassa upeita taideteoksia, joita nama venalaisten tekemat metroaemat ovat - jokainen aivan erilaisia ja upeita! Harmi ettei niita saa valokuvata, eika ole viela tullut tilaisuutta uhamata tata kieltoa kun miliiseja ja heidan katyreitaan (vartijoita) on joka nurkalla. Kavimme kiertelemassa yhdessa hienossa puistossa seka upealla Moskovan yliopiston aluella, joka on aivan mahtava rakennus - suuri kuin mika ja kaunis kuin entisaikojen linna. Ja vetta satoi... keksittiin menna Moskovan Sirkukseen ja vajaa kolmetuntinen show olikin aikasta viihdyttava leijonineen, kameleineen, merileijonineen, elemenentteina oli tulta, jaata vetta, trapetsitaitelijoita ym ym. Varpaat oli ihan marat kun iltamyohaan loydettiin takaisin tanne Sergein kampille. Kaytiin kuumassa kylvyssa ja hypattiin autoon ja Sergein kavereiden luo kattomaan yoleffaa kotiprojektorilta :) Leffa oli venalainen elokuva nimeltaan Cocoo ja oli ihastuttava tarina suomalaisesta sotilaasta, venalaisesta sotilaasta seka saamelaisesta naisesta - voidaan suositella kaikille!!

Lisaa seurannee... haleja kaikille!

ELAMAA PIETARISSA

Herasimme siina klo 10:n tietamissa, pukeuduimme soimme ja painuimme kohti hullujen autoilijoiden tayttamaa Pietarin keskustaa...siis pyorien kanssa... oli tarkoitus saada ne palautettua ennen klo 14. onneksi tassa myoskin onnistuimme. eilen oli hiieman vaikeampaa polkea tuolla ihmisten ja autoilijoiden seassa, mutta heti kun tajusimme ettei taalla valiteta muista, niin tuosta pyorailystakin sai kaiken extremen irti. Noh palautimme pyorat ja saimme meidan panttirahan takaisin (4000 ruplaa) sielta lahdimme kahville, mutta totesimme kahvin maksavan aivan liikaa meidan budjetillemme (5 euroa). Suuntasimme matkamme kohti Pietarin kanaaleja, jota taalla kylla riittaa... huh.. hetken kaveltyamme laiskistuimme sen verran paljon, etta hyppasimme paattiin ja kiersimme Pietaria siten n. tunnin ajan. Veneilyn paatteeksi suuntasimme nassumme kohti voitonaukiota ja sielta kohti valiaikaista kotiamme. Ja taas ruokakaupan kautta kotio. Tuli taas kaveltya niin paljon, etta jalat huutaa leipaa ja persekkin on viela eilisen jaljilta kipee kohta nukkumaan ja taas uuteen aamuun.. Huomenna jatkuu matka taas - suuntana on Moskova.

1E= n. 37 Ruplaa. Bensan litra hinta = n. 26 ruplaa

PYORAILLEN PIETARISSA

Olimme sen verran vasyneita eillisesta, etta paatimme nukkua myohaan. aamupalan syotyamme lahdimme metrolla kaupunkiin hakemaan vuokraamosta pyoria. Sonya ja Anya toimivat koko paivan oppainamme ja kierrattivat meita ympari Pietarin saaria ja puistoja. Naimme loistoa tsaarin, neuvostoliiton ja nykyaikakauden Pietarista. hauskaa oli ja pyora on hyva tapa nahda kaupunkia paremmin, vaikka se onkin ehk hieman hurjaa menoa naiden seitseman miljoonan ihmisen seassa. paiva oli sopivan lammin eika aurinko porottanut samalla tavalla kuin eilen. kavimme retkellamme syomassa terdella, katja otti ranskiksia ja mina soin sashlikia, se oli nautaa vartaassa. nam.. Kotiin paastyamme (ensin kannetuamme pyorat kuudenteen kerrokseen) kaytiin paikallisessa supermarektissa ruokaostoksilla arpomassa mitako sita ostaisi. Naurettiin kun olisi voinut ostaa korillisen suomituotteita lahiokaupasta taalla. Loytyi polar rahkaa, oltermanni juustoa, fazerin hapankorppua, jopa Lapin Kultaa ja Karjalaa oli olut hyllyssa, heh . Iltasella laskeskeltiin josko oltiin pysytty budjetissa ja ollaanhan me, hyva niin. viela on huominen jaljella Pietaria ja sitten kohti Moskovaa.

Ainiin, tanaanhan tuli uutisia Mogolian poikkeustilasta...kuin voi kayda nain...Mongoliahan on ollut NIIIN tasainen viime vuosikymmenet... toivotaan etta tilanne siella rauhoittuu pian.

nyt painumme petiin.. oita

HELLETTÄ PIETARISSA

Alkaa olla toinen paiva matkaa takana. SOnya laittoi aamulla vietsin ettei saa itseaan sangysta ylos ja lahdettiin sitten hanta odotellessa kavelemaan vaan katuja ees taas, ihmeteltiin miten kaameen suurta taalla kaikki on. Sonya sitten tuli ja jatettiin hostellielama vahaksi aikaa taakse ja metrolla matkattiin Neva-joen alitse Pietarin yhdelle asutussaarelle jossa saadaan asustaa Sonyan ystavien kommuunissa yhdessa huoneessa, mika on vallan kivaa silla hostellit on aika hintavia tassa kaupungissa. meille tietysti heti tarjottiin venalaiseen tapaan kupposet teeta ja sitten eikun helteeseen kavelemaan kaupungin katuja ja ihmettelemaan kaupunkia. Oltiin ajateltu hankkia tanaan junaliput aina Mongoliaan saakka, jotta ei tarvitsisi niista enaa huolehtia, mutta se osoittautuikin aika urakaksi. vajaan tunnin jonotuksen jalkeen saatiin Hannalle, Johannekselle ja meille yhteinen junahytti Trans-siberian junaan Moskovasta Ulan Batoriin, jeih!! Moskovaan meno sitten takkuaakin, junat on aivan taynna ainakin ensi maanantaille asti ja meilla oli tarkoitus lahtea jo perjantaina...Sonya sitten selvitteli hiki hatussa asioita ja kavi ystavallisesti meille ostamassa bussiliput lauantaille, 12 tuntia paivabussi, jeih.

Sonya on siis ihana venalainen tyttonen, johon tutustuin Moskovassa ollessani viime kerralla ( se sairaalareissu). Sonyaan taas tutustutti minut eras venalainen reissaajapoika jonka tapasin Myanmarissa. Pieni maailma loppujen lopuksi.

Tama kaupunki on taynnansa ihania, upeita vanhoja rakennuksia ihanine patsaineen ja kaiverruksineen. Ihmisia on myoskin, ja paljon, jotain 6 miljoonaa kipaletta. Huomenna vuokrataan polkupyorat ja lahdetaan kuulema kiertelemaan lahi saaria niilla Jalat on jo aikasta kipiat taman paivan kavelykilometreista, mutta eikohan into voita ruumiilliset saryt, toivotaan ainakin niin!

jee jee, iloisia taalla ollaan! Haleja kaikille! Katja ja Raoul

STRASTUITE MAHTAVASTA VENAJAN MAASTA - PIETARISSA OLLAAN!

no hei vaan! reissu on alkanut ja pienia vastoinkaymisia, jos niita nyt niiksi voi sanoa, on jo tullut vastaan :) VR:n SIbelius- juna jaaty Vainikkalan raja-asemalle 6 tunniksi... Vr lahti hakemaan yhta uutta vaunua HElsingista asti ja sita odotellessa nautittiin VR:n piikkiin siiduria ja olutta jaden kera laiturilla nurtsilla istuskellen. Heh. HIeman vasyttavaa odottelu, mutta ihmiset olivat hyvantuulisia ja oli mukava jutella muiden kohtalotovereiden kanssa. Pietariin saavuttuamme hypattiin kamalaan ihmisvilinaan ja metroon kohti hostellin etsintaa, joka oli kylla varattu meille. Se loytyikin aika helposti ja taalla ollaan!! HOstelliin tultuamme saimme tietaa ettei tassa hostellissa olekkaan yhteisia makuuhuoneita miehille ja naisille ja meinattiin joutua vallan eri huoneisiin nukkumaan! Kamalaa :) mutta puhuttiin ja koirankatseilla vedottiin ja jee paastiin samaan huoneeseen nukkumaan! Meidan kanssa samassa huoneessa on iakas saksalainen mies joka on hullu polkenut Hampurista asti tanne... etta sillain. Matkanteon hiki kaytiin suihkussa pois pesemassa ja pivoilla kellariravintolassa, nyt valmiita iltapalalle ja nukkumaan. Jai siis tan paivan PIetariin tutustuminen, mutta huomenna aloitetaan! Sonya tulee meita hakemaan taalta klo 10 aamulla. Ai kuka SOnya? No kerrotaan myohemmin, nyt uni painaa silmaan. Eli hyvaa yota vaan sinne rajan toiselle puolelle, kirjoitellaan kun osuu tietokone vastaan