Nelja viikkoa on kulunut todella vauhdilla. Niin paljon on ollut ihasteltavaa ja ihmeteltavaa. En varmasti ole kaikkea osannut tanne teille jakaa, mutta toivottavasti valokuvat ja laadukkaat videopatkat kertovat teille lisaa tasta mystisesta buddhalaishenkisesta maasta.
Do diih. Saavuin kaupunkiin jossa internet J ja reissaajilta kuulemani valtion sivujenblokkausohitussivustokin toimii taalla, mita se ei ole tehnyt piitkaan aikaan. En tieda mista aloittaa taas kaiken kokemani jakaminen, kun on niin paljon tapahtunut… Mandalayasta Baganiin matka (tuolloin mihin viimeksi jain) oli viehattava. Bussiin tuli extremematkailija venajalta, joka oli niin pitka etta sen oli tuskaa istua 8 tuntia pienilla penkeilla bussin sisalla, joten liityin seuraan taittamaan matkaa bussin katolle J olenkin aina halunnut tehda niin ja nyt sain senkin kokemuksen. Siella me hytkyttiin ja katseltiin ohikiitavia maisemia burmalaisten seassa. Bagan oli kyla taynna antiikinaikaisia stupia tuhansia siella taalla. Katseltiin sita venalaisen sashan kanssa pyorilla polkien paiva, se lahti jatkamaan omaa matkaansa telttayo edessa, ma jain viela yhdeksi yoksi baganiin, mutta paatin myos jatkaa matkaani seuraavana aamuna, kun turistitulva alkoi hieman ahdistamaan, olin tullut katselemaan tahan maahan jotain muuta kuin sita. Hyppasin siis aamusella lavataksin katolle burmalaisten miesten seuraan ja kolmisen tuntia korottelin siella, vaihdoin bussiin ja matka jatkuin melkein auringon laskuun saakka talla kertaa Michael jaksonin parhaimpien musaviedoiden saattelemana. Paadyin Magway nimiseen Aerrawadyjoenranta pikkukaupunkiin, jossa ilokseni ja odotusteni mukaan olin ainut lankkari. Menin rantaravintolaan syomaan ja siella oli livemusaa ja englantia ei puhuttu, vaikka yritys oli kova. Kun olin lahdossa pois, tuli sootti poika viittomaan etta voisi heitta mopollaan minut guesthouselleni. Jotenkin saatiin siina sovittua (vaikkei oikein yhteista kielta ollut) etta han seuraavana paivana lahtee nayttamaan lahiymparistoa minulle. Paiva ajeltiin joenrantakylien ihmeita katsellen ja illalla mentiin sen kavereiden luo, jotka ilokseni puhuivat englantia. Poikapoppoo oli viimeisen vuoden laaketieteen opiskelijoita ja meilla oli siis paljon puhuttavaa kun samaa alaa opiskellaan J. Ilta meni kuunnellessa poikien upeaa kitaransoitrtoa ja laulua kuunnellessa seka kysymyksiin Suomesta vastaillessa/, oli todella kiva ilta. Aamulla pojat tuli heittamaan mut mopoilla bussiasemalle ja taas meni koko paiva bussissa matkatessa, mutta taalla olen, Pyay on kylan nimi ja minulle viimeinen etappi ennen takaisn paakaupunkiin Yangoniin palaamista.
Baganissa tapasin itavaltalaisen naislaakarin, jolle kerroin massuvaivoistani, han epaili helikobakteeria. Omeprazapolien ansioista kuitenkin taas parisen paivaa ollut ihan ok olo. Ehkapa pystyn laakariin menoa odottelemaan SUomeen asti.
Tassa tiivistetysti taas. On siis ollut avian mahottoma ihanaa. Palataan pian.
P.S. niin en siis ole mitenkaan saanut eruttua sita ylimaaraista lentolippua. laitoin s-postia airasialle, muttein sielta (yllatys) ole mitaan kuulunut... etta jos joku tarvitsee 1.2 lentoa bkk-Yangon niin taalta lahtee halvalla
Hei vaan Myanmarista! Takana taas paljon kokemuksia, mm. ehka elamani kamalin junamatka. Ai etta miten, noh, tuolloin kun 5pm piti yojunani lahtea, ei junaa nakynyt missaan. Paan pyorittelyiden ja "no train" jalkeen sain selville, etta juna lahtee ehka 9pm ja naurut paalle "Myanmar train". No siina sitten aseman penkilla istuin ja katselin aikani kuluksi Real Madridin matsia telkusta. Kun rupesi tikkimaan tunnin jalkeen, siirryin ylakerran ravintolaan teelle ja tarjoilija kyseli suuntaani, kun kuuli maaranpaani, hataili han etta junani on juuri lahdossa ja eikun kiireella laiturille - ystavallinen vanha munkkiherra otti tehtavakseen opastaa minut oikeaan vaunuun. Juuri ennen junan lahtoa loysin perille, vahan ihmettelin etta maksamani kalliin turistihintaisen lipun mukavasta taaksetaittuvasta penkista hinnalla olin saanut 90 asteisen puupenkin nahkapaallysteilla. Junavaunun kaikki lamput olivat rikki, vaunussa oli pilkko pimeaa, juna lahti 18.20. Parin tunnin matkaamisen jalkeen pysakilta nousi junaan pari miesta, jotka tulivat penkkini viereen ihmettelemaan. Jokunen hetki siita eteenpain tuli englantia puhuva konduktoori luokseni ja totesi lippuni nahtya, etta olen vaarassa junassa, suunta tosin sama. Antoi kuitenkin jaada junaan - jaoimme kahden istuttavan penkin 2 miesta ja mina, hieman epamukava tapa viettaa yo. Jossain vaiheessa yota aloin voimaan pahoin ja siirryin puulattialle poydan alle nukkumaan. Yo meni vilusta taristessa pimeassa, oksennellessa riisia junvaunujen valista raiteille ja huolehtiessa josko osaisin jaada oikealla asemalla pimeydessa pois, kun ei tietenkaan mitaan kuulutuksia pysakilla ollut. Aamu 6 Nabassa vihdoin. Odotin 2,5 tuntia suhteelisen kuittina karjavaunun (=paikallisjunan) lahtoa Kathaan, jonne sitten paasinkin. Vatsaan sattui kamalasti ja menin nukkumaan guesthouseen paastyani, nukuin 15 tuntia, tuli uni jokseenkin tarpeeseen. Aamulla maha edelleen kovin kipea (kouristaa, vatsahapot nousee ylos) ja olo voimaton. Ei inspannut lahtea nahtavyyksia kiertelemaan sitten lainkaan. Kavin kysymassa milloin seuraava jokilautta Mandalayaan lahtisi ja sen oli maara tulla aamun aikana ja olla seuraavana paivana Mandalayassa. Lahdin ostamaan lisavilttia ja bambumattoa, koska matkabudjettini ei antanut periksi ottaa hyttia (40e), vaan ulkokansipaikan (5e). Torilta lahti mukaan myos pullaleipaa (riisiin en meinannut koskea jostain syysta johonkin aikaan..) ja happolaaketta (omeprazole), jota ajattelin seuraavan kuukauden syoda, kun ei tama vaiva nyt ota parantuakseen.
. Tanaan, eli kolmantena paivana sitten odottelimme saapuvamme perille jo aamusta, mutta matka kesti ja kesti, paivaan mittaan syveni ystavyytemme 10vee nunnan kanssa ja kiertelimme ja touhusimme yhdessa koko paivan, lautta saapui klo 18 auringon laskiessa vuorten taa ja varjatessa taivaan ja joen vaaleanpunaiseksi. Oli haikea jattaa mukavat ihmiset jalleen taakseen. Sain ilmaisen mopokyydin mukavalta paikalliselta pojalta melkein hostellille, melkein siksi etta bensa loppui kesken, siinas itten kyparat paassa ja rinkka mun selassa taluteltiin mopoa liikenteen seassa ja naurettiin hullulle tilanteelle loppumatka hotskulle, poika ei puhunu englantia, mutta ymmarrys loytyi. Majoituin lahelle jatskibaaria joten tasta kun lahden kayn siella iltapalalla kun ei riisi vielakaan maistu vaikka massu vahan parempana. Huomenna koitan aamusella menna paivystymaan bussiasemalle bussia Baganiin...siita enemman myohemmin.NO niin. Nyt loytyi sitten sellainen nettinurkkaus jossa on ohjelma ohittamaan valtion yritykset saadella ihmisten nettikayttaytymista. Olen jokseenkin toipunut eilisesta lentolippusekoilustani ja sain aamusella hankittua lipun yojunaan ja voin rauhallisin mielin lahtea jatkamaan matkaani tietaen etta todella minullaon lennot eteenpain taalta. Katsoin sitten muuten tarkemmin etta missas se Xiaman sijaitsee ja yllatyksekseni se onkin aivan toisella puolella Kiinaa johon olin suunitellut lentavani, mutta tuleepahan nyt sitten taas nahtya jotain sellaista mita en ehka ikina olisi muuten mennyt katsomaan ,kuten Kiinan suurimpia kaupunkeja...perasta kuuluu mihin jouduinkaan. No mutta eilen unohdin kertoa tohkeissani kun olin kaikista niista pienistaihanista asioista joita tama maa matkaajalle viljelee ja saa hymyilemaan. Ensinnakin 9 tunnin jeeppimatka Namsanista pois, voih meita oli 17 ihmista pienessa jeepissa, osa katolla laukkujen kera. kolme lankkaria meita oli, mina, sveitsilainen Karen ja italiano Juliano, joiden kanssa oltiin pari paivaa yhdessa maata jo ihmetelty. Polvet suussa ja kylki kyljessa siina hytkyttiin, tunnit vierivat ja aina valilla noustiin pois jeepista kun tie tai silta oli niin huonossa kunnossa ettei voinut koko lastin kanssa lapi siita ajaa. jossain vaiheessa matkaa kyydin isokokoisin nainen alkoi voimaan pahoin ja oksenteli pitkin autoa. Juliano sai osansa takamuksiinsa, minakin voin voin vahan pahoin vatsahappojeni johdosta, mutten ylenantanut kuitenkaan. Mukana matkaseurueessa oli myos mm. vanha hennanpunapartainen muslimimies, joka oli vallan otettu kun osasin vastata hanen "assalam awalekum" muslimitervehdykseensa "awalekum assalam". Siita riitti iloa pitkaksi aikaa. koko jeeppimatka oli vallan tragikoominen. Samoin ilta kun hyppasime jeepista ulos ihan tuntemattomaan kaupunkiin, tuntemattomaan guesthouseen jonka omistaja oli pukeutunut poolopaitaan, valkoiseen jakkutakkiin ja poltti isoa lehtisikaria raidalliset sormikkaat kadessa ja puhui huonoa englantia hyvin hauskalla tavalla ja oli vallan suloinen, voi ettakun me kikatettiin kolme matkalaista kun illalla juteltiin jalkapallosta ja sveitsilaisista kelloista herran kanssa teeta juoden ja kylmasta taristen. Tata ennen olimme kayneet torilla kiertelemassa ja loydettiin ritsat jotka ostettiin ja harjoiteltiin ampumaan niilla lasten opastuksella. Maisteltiin myos lirut riisiyrttiviinaa ja riisosoodaa, joka maistui lonkerolta. massut ei kuitenkaan antanut periksi muuta kuin maistella. Eksyttiin vahingossa leipomoon, josta loytyi herkullisia kakkuja, ostettin ja eksyttiin kotileffateatteriin, jossa paikalliset katselivat lapsineen "silent hill" kauhuleffaa, jota jaimme katsomaan (en tod voi suositella kellekaan). Telkusta tuli myohemmin myos jalkapallo ottelu Myanmar vastaan Filippiinit ja mika oli tosi outoa ei katsomossa ollut yhta ainutta katsojaa vaikka asia cup oli kyseessa. Ihmettelimme sita aikamme ja tulime tulokseen, etta koska kyseessa kansainvalinen lahetys ja peli Myanmarissa, niin valtio ei ole sallinut katsojia etteivat voisi protesteja esittaa katsomosta julkisuuteen...nain sen on oltava. hurjaa. tanaan tosiaan loysin nettinurkkauksen, jossa on ohjelma ohittaa valtion yritykset estaa tietyille nettisivustoille paasyn, ihanaa paasin lukemaan sahkopostini, kiitos maileista ihana kuulla teista!
Mengalabaa kaikki! Takaisin Mandalayassa. Upeat 9 paivaa takana. ensin 11h junamatka Mandalayasta Hsipawiin halki, yli ja ympari vuorien ja rotkojen ystavallisten burmalasiten ymparoimana hyvin keinuvassa junassa. Sitten pari voimien kerays paivaa rauhallisessa Hsipawissa kuunnellen kasittamattoman huonosti laulettuja karaokevideoita, joita joka paikassa soi, kavin myos katsomassa leffateatterissa kasittamattoman huonon burmalaisen elokuvan, ehka huonoin elokuva ikina, ja sitten jarjestelin vaellusreissua - tuloksena 3 paivan todella rankka vaellus kauniissa vuoristossa rinteita ylos ja alas, lapi pienien kylien, 15kg rinkka selassa seurana sveitsilainen sairaanhoitajanainen ja paikallisopas mr. Bean, joka myy papuja vaimonsa kanssa Hsipawin torilla. Trekin pituus on kaikkea valilta 60-80 km *kukaan ei oikein tieda* ja oli siis todella rankka painava rinkka selassa, mutta mitaan en vaihtais pois, varsinkaan kun mr. Bean lainasi mulle ekan vaelluspaivan jalkeen kiinan armeijan kenkiaan, koska mun thaimaasta ostamat tossut oli kaikkea muuta kuin vuorikiipeilykengat...tuloksena tasta oli jalat pahasti rakoilla, mm. pikkuvarvas oli yksi iso vesikello...Kaunein kiitos Oskulle antamastasi tekoihosta en todellakaan tieda mita olisin tehnyt ilman sita. Nukuttiin yot burmalasissa vuoristokulissa paikallisten kotona. Yhdessa kylassa mentiin illalla kunnantalolle kuuntelemaan heidan jokailtaista bandin soittoa ja karaokelaulantaa ja tanssia. Oli elamys. toisena iltana kavelin seuraavan kylan munkkiluostarille katsomaan auringonlaskua ja minut kutsuttiin sisalle teelle, kahville ja banaanille. jain kuuntelemaan iltaseremoniaa. kaunista. Trekin paatoskyla oli kaunein. eniten tahtia taivaalla missaan ikina. ihmiset mahdottoman suloisia, ystavallisia, aitoja, hymyilevia - kuinkahan moneen hymyyn olen vastannut hymylla? ja tervehdykseen tervehdyksella? syonyt rakennustyomaalla riisia tyolaisten kanssa kutsuttuna? juonut teeta talon portailla samasta syysta? ja meilla suomessa ulkomaalaisia kohhdellaan miten...? havettaa.
tanaan on ollut taas kaikkien aikojen katjasaatopaiva. mietin etta kehtaanko edes kertoa, mutta kerrompa kuitenkin. en siis ollut buukannut lentoa pois taalta viella kun en saapuessani tiennyt miten kauan haluan tassa maassa olla, mutta nyt tiedan etta viisumin umpeutumiseen asti haluan olla. noh, reippaana tyttona tanaan marssin sitten matkatoimistoon asiaa jarjestamaan, mutta yllatyksekseni sain kuulla ettei lentolippuja tassa maassa voida kirjoittaa kun siina kaupungissa mista tahtoo lentaa...ja talla hetkella olen noin 700 km yangonista, josta haluan lentaa pois koska passini ja kamppeni ovat siela...no olin etta mitas nyt sitten..eikun nettiin ja airasian sivuille ja toive ylos etta luottokortilla on viela kredittia...vasyneena, nalkasena ja tohkeissani ja kauhuissani luottokortin kaytosta sitten huokasin helpotuksesta ensin kun ruudulle tuli ilmoitus etta *dear ms harapainen, you flight from Bangkok to Yangoon has confirmed...* sydan hyppas kurkkuun siis mita!? olin ostanut aivan vaaran lipun...niin naurakaa vaan, mua ei naurattanu. panikoin hetken ja yritin sitten loytaa miten nettilentoyhtioiden lippuja perutaanvaihdetaan siina onnistumatta. sitten lahetin uuden toiveen maailmankaikkeudelle etta luottoraja ei vielakaan olisis ummessa ja eikun uuta lentoa varaamaan. parin jannitysmomentin jalkeen sain kai onistuneesti varattua ja maksettua lennon yangonista bangkokiin ja sielta kiinaan Xianiin, en edes tieda missa se kiinassa on, mutta se oli ainut kaupunki kiinassa johon airasia lentaa... nyt minulla siis on lippuja vaikka muille jakaa... tallaista tanne...
no se siita. tassa maassa ei sitten muuten ole kai muissa kaupungeissa oikein nettiyhteyksia kuin paakaupungissa ja tassa cityssa, etta elekaahan huolestuko jos ja kun minusta ei taas kuulu. kunhan tokenen tasta lentolippujarkytyksesta niin suuntaan pohjoiseen Katha nimisen kaupunkiin ja sielta sitten pikkuhiljaa kohden Yangonia, josta siis 1.2 lennan Bkkn kautta Kiinaan. Sahkopostiani en saa luettua koska Myanmarin valtio estaa tietyille sivustoille paasyn, mm. hotmail ja jostain kumman syysta myos jippiin ovat katsoneet vaaralliseksi...etta jos jotain tarkeaa pitaa saada mun tietoon niin laittakaa tuohon viereen viesti joohan. on vahan orpo olo kun ei paase spostille. toivottavasti siella kaikki hyvin.
taalla on kylma ollut, palellut vallan kovasti. tanaankin kun aamun tunteina vuoristosta palailtiin tanne mandalayaan celin dionin musiikkivideoiden viihdyttaessa meita, oli paallani kaksi pitkahihaista, villapaita tuulitakki ja pipo ja tarisin. mitenhan sita parjaa suomessa? nyt taidan lopetella ja lahtea katsomaan mitaa kivaa Myanmar talle illalle tarjoaa. tama on vallan ihastuttava kansa ei voi muuta sanoa. aivan ihana. on saanut aidosti nauraa ja hymyilla ja ihastella vallan kovasti alituiseen. by the way, mun mahahappovaiva alkanut taas. taytynee menna ihka oikeaan laakariin kun suomeen palaa. mutta muuten kaikki siis paremmin kuin hyvin. hengissa ollaan.
mistahan sita aloittaa...no ensinnakin maapahkinat on ihan parhaita taalla mita koskaan oon syonyt! Toiseksi junamatka oli uskomattoman kaunis ja kesti tasan luvatut 15 tuntia halki Burman kylien ja peltojen. Kaunista koskematonta luontoa ja kulttuuria, voih. Olen myyty. Mandalaya on toiseksi suurin kaupunki Myanmarissa (Myanmar on siis sama kuin Burma, nykyisin Myanmaria kutsutaan Myanmariksi, britit kun hallitsivat taalla 1900-luvun alussa nimesit maan Burmaksi, mutta nama vaihtoivat sen takaisin Myanmariksi, joka on taman maan alkuperainen nimi). Todella tama maa on aidoin ja autenttisin missa tahan mennessa olen matkustanut voin sanoa, huomaa ettei lansimaiden vaikutus ole juurikaan tanne paassyt maan ollessa suljettu ulkomaailmalta niin pitkaan, ja on edelleen. Ihmiset on hyvin kauniita ja lahes joka toisella on jotain ihme vaaleankeltaista varia naamassa, joka kuuluu siis burmalaiseen kulttuuriin. Ihmiset on hymyilee ja on hyvantahtoisia. Kaikki on toosi erilaista kun esim Thaimaassa, meteli, sotkua, buddhalaisia munkkeja parppurakaavuissaan enemman kuin missaan aiemmin, niita kultaisia stupia ihan joka paikassa, valkosia (ihmisia) ei juuri missaan, todella hassua ja kaunista kirjoitusta, pahaa ruokaa... Tanaan kiipesin amerikkalaisen kanssa kukkulan paalla sijaitsevalle temppelille ja sitten vaan kaveltiin ympari kaupunkia joka oli aivan mahtavaa, tuntui kuin olisi hypannyt aikakoneeseen ja sata vuota taakse pain ajassa kun kaveli paikallisella ruokamarkkinoilla. Ja kun eksyttiin johonkin ihme burmalaiseen torimuotishowhun, jossa mallit kaveli popmusiikin tahdissa lavalla kantaen ensin tupakka-askeja keikistellen kadessaan heittaen ne sitten tuhatpaiselle yleisolle (burmalaisia naisia, miehia, munkkeja, lapsia) jonka jalkeen tulivat kantaen ja keikistellen kannettavaa tietokonetta ja dvd-soitinta...se oli jotenkin NIIIN surrealisista ettei voi olla... mahtava tapa vaikuttaa ja mainostaa taalla kylla...
kavin ostamassa huomenna 10 tuntisen junamatkalipun vuorille paikkaan nimelta Hsipaw. Sielta mahdollisesti teen trekin (vaelluksen) Namsoniin, joka saattaa kestaa useita paivia, jopa viikon.Taman takia jatin paitsi passini Yangonin Kiinan suurlahetystoon, myos n. 15 kiloisen laukkuni hostelliin sailoon, ettei vallan tarvitse kaikkea kantaa selassaan. En tieda onko Hsipawissa internetia, mutta jos ei ole niin ei tarvitse huolestua jos ei kuulu viikkoon mitaan. Ilmoittelen sitten kylla. Tanne on internet paastetty vasta koko maahan 2001, voitteko kuvitella!
Taa nautiskelee Myanmarista
Tanaan herattiin ennen auringon nausua klo 05 katsomaan (kuulema) koko Aasian suurinta buddhalaista stupaa (eli kirkonkellon nakoista tempeelia), joka on kultaa ja 94 metria korkea ja aarettoman kaunis. Ja olihan se, ihan kauneimpia paikkoja missa olen vieraillut ja mika parasta, ihan kourallinen lansimaalaisia turisteja, ja paljon paikallisia buddhalaisia ja ihanan suloisia munkkeja (6 vuotiaasta ylospain) kaavuissaan siella buddhalle kunniaa osoittamassa. Kellojen kilinaa ja kolinaa, suitsukkeiden tuoksua. Kaunista. Todella. Olin ja olen aika myyty. Sitten on vaan tultu kaveltya kaupungilla ja ihmeteltya kaupungin menoa joka on kylla mielenkiintoista. Ihmiset mukavia ja kauniita. Koetan antaa pienen selostuksen maasta lahiaikoina, kunhan itse saan ensin perehdyttya tahan...
Nyt pakkaamaan ja nukkumaan, silla juna lahtee huomenna klo 05 am. Mandalaya on kaupungin nimi johon suuntaan.
Mengalabaa (tai jotain sinne pain)! Yolla ei juurikaan tullut (taas) nukuttua kun piti vahtia kelloa ettei nuku pommiin kun pelkasin ettei kello herata 03.50, mutta herattihan se. Aamutuimaan metsastamaan taksia lentokentalle ja se loytyi helposti. Kentalla piti jannittaa, etta onhan se mun luottokorttiostos nyt varmasti menny perille asti, mutta olihan sekin. Airasia ei ollut kuin 20 minuuttia myohassa ja turvallisesti laskeuduimme Myanmarin kamaralle 1h15min myohemmin. Guesthousekin loytyi helposti ja myos ihan hauskaa matkaseuraa, koneessa viereeni istui ihka aito amerikkalainen mies, jonka kanssa jutustelimme ja olemme yhdessa kiertaneet vahan kaupunkia, lahinna veimme mun passin sailoon Kiinan suurlahetystoon (vaihteeksi) viisumia varten, haen sen sitten kun tasta maasta poistun (aprox 3 viikon paasta). Kavimme myos metsastamassa junaliput pohjoiseen ja kalliilla hinnalla ne saimmekin sunnuntaille, 14 tuntia paivajuna. Huominen siis aikaa nahda tata paakaupunkia, joka tuntuu ihan vallan mielettoman mielenkiintoiselta, niinkuin koko tama maakin, ensivaikutelmaltaan. Ihan uskomatonta, miten maat voi olla erilaisia ihan vaan yhden rajan perusteella. Nakyma, fiilis ja ihmiset todella erilaisia kuin Thaimaassa. Tama on enemman kuin Kamputsea ja vahan niinkuin Intia tai Bangladesh, muttei sinne painkaan selkeeta. koetan kuvailla myohemmin lisaa. nyt olen vallan liian vasynyt moiseen ja en juurikaan mitaan viela nahnyt. Ei tarvitse olla huolissaan jos ei kuulu minusta johonkin aikaan mitaan, kun en tieda miten on netti kaytossa tassa maassa, voi nimittain hyvinkin olla ettei ihan joka kolkassa ole.
taidan tykata tasta maasta...
Sawade khaa! Nyt pitaisi olla kaikki asiat hoidossa niin etta hyvilla mielin voin jattaa huomenna Thaimaan taakseni. Tuntui tanaan vallan joltain muulta kuin reppureissaajalta, kun marssin Bnagkokin isoimman pankin paaovesta sisaan ja toiseen kerrokseen hakemaan hopeisella luottokortillani vahan dollareita. Hieman jannitti moinen kun en ole luottokorttia koskaan ennen eilista nettiostostani (lentolippu) kayttanyt. Mutta varmasti pitavat huolen etta lasku tulee perasta. Olin niin iloinen kun sain dollareita etta menin ajelemaan sky trainilla ja jokiveneella ja kavin cafe Lattella, tervehtimassa 46 metrista makaavaa Buddhaa ja tunnin thaihieronnassa. Vallan kiva paiva ollut siis. Thaimaassa vajaat kolme viikkoa alkaa olla vilkutusta vaille taynna. Yllattaen on ollut ihan mukavaa taalla Thaimaassa, kun minulla vahan ennakkoluuloja maata kohtaan oli. Hyvilla mielin lahden jatkamaan matkaani.
KHOP KHUN KHAA THAILAND 
...no niin. Klo 14 vihdoin sain painostettua venalaiset lomiltaan avamaan lukitut lahetyston portit minulle ja viela pyytelemaan anteeksi (pyysivat ihan oma-aloitteisesti) kun oli nyt tallainen sekaannus paassyt tapahtumaan. Lorvin siina lahetyston edessa erinaisia tunteja reppuihini nojaillen ja nuokkuen unisena (valilla puistossakin) ja siina erinaiset poliisisedat tuli aina katselemaan minua ja laukkujani ja vartijamies joutui selittelemaan niille, etta minun laukut on jo pommitarkastettu... No, mutta nyt on VENAJAN VIISUMI PASSISSA voi kun hymyilyttaa...ehkapa haaveeni tulla halki talvisen Siperian junalla kay toteen...hih! On tassa kylla viela matkaa tallottavana ennenkuin ehka junaan hyppaan... Unta en vielakaan ole saanut...kavin selvittelemassa passia (tai siis venajan konsulaattia) odotellessani, miten saan pankista dollareita ulos, kun Myanmarissa ei ole yhtaan ottomaattia, joten sine pitaa vieda kaikki tarvitsemansa rahnat taskussa ja dollareina...no en sitten saanut rahaa kun ei ollut todistaa henkilollisyytta kun passi oli missa oli. J akun sain passini niin halusin pois ja akkia ytimen kaasuista, hyppasin taksiin jonka kaskin ajamaan jokilautta laiturille ja hyppasin paattiin ja kavelin sitten joen toisesta paasta etsimaan hostellia joka loytyi talla kertaa hyvin helposti. Sitten tassa juurikin tein elamani ensimmaisen luottokorttiostoksen netissa -AirAsia letoyhtiolta ostin perjantaille lennon Myanmarin paakaupunkiin, Yangoniin. Myanmarhan (entinen Burma) on tassa Thaimaan naapurissa (aitille tiedoksi
. Myanmarista enemman myohemmin. Vahan janskattaa, etta mitenhan tuo lentolippu nyt pelittaa, kun on ihan uutta minulle moinen. Tanaan koitan menna aikasin nukkumaan ja huomenna sitten lapailen ja lueskelen Myanmarin matkaopusta ja suunnittelen reitteja tallattavaksi ja sitten koitan niita dollareita jostain saada taskun pohjalle...
KAUNIITA UNIA VASYNEELTA MATKAAJALTA
