Hei vaan Myanmarista! Takana taas paljon kokemuksia, mm. ehka elamani kamalin junamatka. Ai etta miten, noh, tuolloin kun 5pm piti yojunani lahtea, ei junaa nakynyt missaan. Paan pyorittelyiden ja "no train" jalkeen sain selville, etta juna lahtee ehka 9pm ja naurut paalle "Myanmar train". No siina sitten aseman penkilla istuin ja katselin aikani kuluksi Real Madridin matsia telkusta. Kun rupesi tikkimaan tunnin jalkeen, siirryin ylakerran ravintolaan teelle ja tarjoilija kyseli suuntaani, kun kuuli maaranpaani, hataili han etta junani on juuri lahdossa ja eikun kiireella laiturille - ystavallinen vanha munkkiherra otti tehtavakseen opastaa minut oikeaan vaunuun. Juuri ennen junan lahtoa loysin perille, vahan ihmettelin etta maksamani kalliin turistihintaisen lipun mukavasta taaksetaittuvasta penkista hinnalla olin saanut 90 asteisen puupenkin nahkapaallysteilla. Junavaunun kaikki lamput olivat rikki, vaunussa oli pilkko pimeaa, juna lahti 18.20. Parin tunnin matkaamisen jalkeen pysakilta nousi junaan pari miesta, jotka tulivat penkkini viereen ihmettelemaan. Jokunen hetki siita eteenpain tuli englantia puhuva konduktoori luokseni ja totesi lippuni nahtya, etta olen vaarassa junassa, suunta tosin sama. Antoi kuitenkin jaada junaan - jaoimme kahden istuttavan penkin 2 miesta ja mina, hieman epamukava tapa viettaa yo. Jossain vaiheessa yota aloin voimaan pahoin ja siirryin puulattialle poydan alle nukkumaan. Yo meni vilusta taristessa pimeassa, oksennellessa riisia junvaunujen valista raiteille ja huolehtiessa josko osaisin jaada oikealla asemalla pimeydessa pois, kun ei tietenkaan mitaan kuulutuksia pysakilla ollut. Aamu 6 Nabassa vihdoin. Odotin 2,5 tuntia suhteelisen kuittina karjavaunun (=paikallisjunan) lahtoa Kathaan, jonne sitten paasinkin. Vatsaan sattui kamalasti ja menin nukkumaan guesthouseen paastyani, nukuin 15 tuntia, tuli uni jokseenkin tarpeeseen. Aamulla maha edelleen kovin kipea (kouristaa, vatsahapot nousee ylos) ja olo voimaton. Ei inspannut lahtea nahtavyyksia kiertelemaan sitten lainkaan. Kavin kysymassa milloin seuraava jokilautta Mandalayaan lahtisi ja sen oli maara tulla aamun aikana ja olla seuraavana paivana Mandalayassa. Lahdin ostamaan lisavilttia ja bambumattoa, koska matkabudjettini ei antanut periksi ottaa hyttia (40e), vaan ulkokansipaikan (5e). Torilta lahti mukaan myos pullaleipaa (riisiin en meinannut koskea jostain syysta johonkin aikaan..) ja happolaaketta (omeprazole), jota ajattelin seuraavan kuukauden syoda, kun ei tama vaiva nyt ota parantuakseen.
Laivamatka oli elamys! Vallan kaunis sellainen. 24 tunnin sijasta matka kesti 53 tuntia...ai miksiko? No, Aerrawady joen vesi malallja kerran jos toisenkin jos ei meidan rautalaatikkolautta jaanyt kiinni hiekkasarkkaan niin joku toinen laiva sen oli tehnyt ja sen pois paasya odoteltiin tunti jos toinenkin.tai aamusumu yllatti aika ollut nakyvyytta ajella. 4 paidalla, 2 housuilla, pipolla ja vilteilla yot ei olleet kuin semikylmia. Olin ainut valkonen ulkokannella paikallisten kanssa majottumassa. Hyteissa oli vanhemmat pariskunnat saksasta ja ranskasta seka minun ilokseni kaksi tanskalaista kundia, jotka oli muusikoita bandista Jazz Kamikatze/ Olivat juuri olleet Bangkokissa promoamassa Aasian MTV:lla. Pojat oli mukavia, juotiin illalla rommia lampimiksemme ja ne lauloi kauniisti, meita komppas myos yksi burmalainen laaketieteen opiskelija, joka varoitteli mulle etta rommi lisaa vatsahappojeni maaraa. No seuraavana paivana pojat totesivat ettei heilla todellakaan ole enaa aikaa ajelehtia joella (vene oli TODELLA HIDAS), koska heilla lahtisi lento kotia kohden 3 paivan paasta bangkokista eika viela edes lentoa Myanmarista sinne... joten hyppasivat pois paatista pienessa kylassa, toivottavasti loysivat tiensa ajoissa bangkokiin. Mina vietin toisen paivan paatissa leikkien lasten ja niiden aitien kanssa saippuakuplilla ja piirrellen 10 vuotiaan nunnanoviisin kanssa kuvia. Inostuihan siihen mukaan hetkeksi burmalainen poliisikin, jonka vieressa nukuin kannella yoni (oikestaan niita oli 4 poliisia)
. Tanaan, eli kolmantena paivana sitten odottelimme saapuvamme perille jo aamusta, mutta matka kesti ja kesti, paivaan mittaan syveni ystavyytemme 10vee nunnan kanssa ja kiertelimme ja touhusimme yhdessa koko paivan, lautta saapui klo 18 auringon laskiessa vuorten taa ja varjatessa taivaan ja joen vaaleanpunaiseksi. Oli haikea jattaa mukavat ihmiset jalleen taakseen. Sain ilmaisen mopokyydin mukavalta paikalliselta pojalta melkein hostellille, melkein siksi etta bensa loppui kesken, siinas itten kyparat paassa ja rinkka mun selassa taluteltiin mopoa liikenteen seassa ja naurettiin hullulle tilanteelle loppumatka hotskulle, poika ei puhunu englantia, mutta ymmarrys loytyi. Majoituin lahelle jatskibaaria joten tasta kun lahden kayn siella iltapalalla kun ei riisi vielakaan maistu vaikka massu vahan parempana. Huomenna koitan aamusella menna paivystymaan bussiasemalle bussia Baganiin...siita enemman myohemmin.Tulipahan taas vuodatettua. Antakaahan kuulua teista ihmiset! voimia ja valoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti