Do diih. Saavuin kaupunkiin jossa internet J ja reissaajilta kuulemani valtion sivujenblokkausohitussivustokin toimii taalla, mita se ei ole tehnyt piitkaan aikaan. En tieda mista aloittaa taas kaiken kokemani jakaminen, kun on niin paljon tapahtunut… Mandalayasta Baganiin matka (tuolloin mihin viimeksi jain) oli viehattava. Bussiin tuli extremematkailija venajalta, joka oli niin pitka etta sen oli tuskaa istua 8 tuntia pienilla penkeilla bussin sisalla, joten liityin seuraan taittamaan matkaa bussin katolle J olenkin aina halunnut tehda niin ja nyt sain senkin kokemuksen. Siella me hytkyttiin ja katseltiin ohikiitavia maisemia burmalaisten seassa. Bagan oli kyla taynna antiikinaikaisia stupia tuhansia siella taalla. Katseltiin sita venalaisen sashan kanssa pyorilla polkien paiva, se lahti jatkamaan omaa matkaansa telttayo edessa, ma jain viela yhdeksi yoksi baganiin, mutta paatin myos jatkaa matkaani seuraavana aamuna, kun turistitulva alkoi hieman ahdistamaan, olin tullut katselemaan tahan maahan jotain muuta kuin sita. Hyppasin siis aamusella lavataksin katolle burmalaisten miesten seuraan ja kolmisen tuntia korottelin siella, vaihdoin bussiin ja matka jatkuin melkein auringon laskuun saakka talla kertaa Michael jaksonin parhaimpien musaviedoiden saattelemana. Paadyin Magway nimiseen Aerrawadyjoenranta pikkukaupunkiin, jossa ilokseni ja odotusteni mukaan olin ainut lankkari. Menin rantaravintolaan syomaan ja siella oli livemusaa ja englantia ei puhuttu, vaikka yritys oli kova. Kun olin lahdossa pois, tuli sootti poika viittomaan etta voisi heitta mopollaan minut guesthouselleni. Jotenkin saatiin siina sovittua (vaikkei oikein yhteista kielta ollut) etta han seuraavana paivana lahtee nayttamaan lahiymparistoa minulle. Paiva ajeltiin joenrantakylien ihmeita katsellen ja illalla mentiin sen kavereiden luo, jotka ilokseni puhuivat englantia. Poikapoppoo oli viimeisen vuoden laaketieteen opiskelijoita ja meilla oli siis paljon puhuttavaa kun samaa alaa opiskellaan J. Ilta meni kuunnellessa poikien upeaa kitaransoitrtoa ja laulua kuunnellessa seka kysymyksiin Suomesta vastaillessa/, oli todella kiva ilta. Aamulla pojat tuli heittamaan mut mopoilla bussiasemalle ja taas meni koko paiva bussissa matkatessa, mutta taalla olen, Pyay on kylan nimi ja minulle viimeinen etappi ennen takaisn paakaupunkiin Yangoniin palaamista.
Baganissa tapasin itavaltalaisen naislaakarin, jolle kerroin massuvaivoistani, han epaili helikobakteeria. Omeprazapolien ansioista kuitenkin taas parisen paivaa ollut ihan ok olo. Ehkapa pystyn laakariin menoa odottelemaan SUomeen asti.
Tassa tiivistetysti taas. On siis ollut avian mahottoma ihanaa. Palataan pian.
P.S. niin en siis ole mitenkaan saanut eruttua sita ylimaaraista lentolippua. laitoin s-postia airasialle, muttein sielta (yllatys) ole mitaan kuulunut... etta jos joku tarvitsee 1.2 lentoa bkk-Yangon niin taalta lahtee halvalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti