PALUU SUOMEEN

Ivalo. Jotenkin eksoottista matkustaa venäjän lapista Suomen lappiin :) Venäläinen minibussi oli ylibuukattu ja yksi matkusta istui lattialla. Venäläinen poppi soi ja suuntana Suomenmaa. Takanamme istuva lapsi alkoi oksentamaan ja bussikuski vihainen siitä. Välillä pysähdeltiin pahoinvoivan takia. Oli jollain tavalla haikeaa saapua Suomen puolelle. Taas kaikki oli niin helppoa. ja tuttua. Matkalla olossa yksi tärkeimmistä ja hauskimmista puolista, mulle henkilökohtasesti, on se selviytyminen vieraassa ympäristössä, jännitys kun ei tiedä mitä on edessä. Nyt se kaikki jäi rajan taakse.

Halauksien ja Ivalon pirtin pitsojen jälkeen Raoul hyppäsi bussi-juna-yhdistelmään kohden Mikkeliä (tämä matka maksoi puolet koko Venäjän matkan budjetista) ja minä Ivaloon vastaan tulleen Lauran kanssa suuntasin kohden pohjoista rajaa. Meillä oli tarkoitus mennä vaeltamaan Kevon luonnonpuiston reitti. Metsään siis. Tämän reissun raportointi päättyy tähän. Kiitos ja kumarrus. Ja hyvinhän tämä reissailu kaksinkin näyttää luonnistuvan, ennen lähtöä kun vähän jännitti ensikertalaisen kanssa lähteä matkaan ;).

VENÄJÄN LAPISSA - MURMANSK

Minibussi ajeli vileä viitisen tuntia pohjoisemmaksi. Maisemat olivat todella vaikuttavat, oltiinhan jo yli Sodankylän korkeudessa. Hih - Venäjän Lappi! Murmaskihan oli odotetusti iso kaupunki. Ja voi että, hostelli johon olimme suunnitelleet menevämme, oli täynnä! Vaihtoehtoina oli edessä koko päivän mittainen halpisyöpymispaikan metsästys, taikka iso lovi lompakossa...päädyimme jälkimmäiseen viimeisten lomapäiviemme kunniaksi. Visa vinkui 80euron edestä, auts. Nukuimme hienostopedeillä päikkärit, jotta jaksaisimme tallata Murmanskin katuja. Kyllä blinikiskalla ihmeteltiin, että mitä ihmettä suomalaiset tekevät Murmanskissa :). Kummasteltiin sosialistista arkkitehtuuria. Yritettiin tähystellä suljettuun satamaan niitä salaisia sukellusveneitä, hih. Eksyttiin vähän shoppailemaankin, sain mieheltä iihanat nahkakipkopkengät, hihii! Mies osti matkaansa uusia ihastuksiaan - 1 litran Baltica oluttölkkejä sekä 3 litran olutpullon. Viimosen kerran vielä bussiasemalle jonottelemaan lippuja, nyt Suomen puolelle Ivaloon.

HYLÄTTY LASKETTELUKESKUS JA YÖLLISIÄ KAUHUNHETKIÄ

Aamu, odotellaan bussin lähtemistä kohti pohjoisinta etappiamme - Murmanskia. Ompa yö takana, mutta ennen sitä eiliseen päivään.

NUkuttiin eile aamuna pitkään, keräiltiin märkä teltta kuivumasta, joka oli taas jos jonninmoiseen naulan ja kulmaan hirtettynä kiinnitetty kuivumaan. Teltta oli muuten lainateltta, Raoulin ystävältä Janilta lainattu. Päätettiin, että seuraava matkaa varten hankitaan ihan ikioma. Samoilla vauhdeilla pestiin trangiasta pinttynyt lika pois Umban jäljiltä. Trangia pikkureppuun ja evästä ostamaan ruokakaupasta. Suuntana oli se Kirovskin korkein vuorenhuippu :) Aurinko paistoi hieman ja vuorenrinne raskas. Mutta miellä oli taistelutahtoa mennä huipulle asti - 2h40min kapuamista. Ylhäällä meitä odotti upeat näkymät alaspäin, myös hylätty laskettelukeskus, joka kaikessa kurjuudessaan oli kaunis näky. Nautittiin onnistumisesta ja tuulesta. Trangia esiin repusta ja kokkaamaan linssikeittoa avaruuskuviopastalla - maistui ruoka kyllä hyvälle kauniissa vuoristomaisemissa! Noh, edessähän oli sitten matka takaisin alhaalla siintävään kaupunkiin. palkittiin itsemme illalla vielä ravintolaillallisella, harvinaista herkkua budjettimatkaajille :).

Sitten viimeyöhön, painajaismaiseen yöhön. pohjustuksena tähän: meidän huone oli toisessa kerroksessa. Meistä ei ensinnäkään kumpainenkaan saanut oikein unen päästä kiinni ja kun vihdoin vaivuttiin uneen, havahduin jotenkin outoon tunteeseen. Avasin silmät ja hypäsin kauhuissani ylös sängystä - ikkunaa pitkin meni kämmenet kohti meijän avonaista tuuletusikkunaa!! Ryhtäsin kohti avonaista ikkunaa ja ehdin siihen just ennenkun tunkeilija ehti. Se työnsi ulkoapäin ja mä sisääpäin, mun kiroiluun heräs Raoulkin ja tuli apuun. raoul jäi taistelemaan ikkunan kanssa ja mä ryntäsin hakemaan hotskun tätiä apuun. Onneksi täti löytyi respan sohvalta nukkumasta ja tuli selvittelemään tilannetta. Tällä välin tunkeilija oli perääntynyt ikkunalautaa pitkin viereiselle katolle ja horjui siellä humaisen näköisenä pelottavasti, etti tippuisi! Tähän asti olin katsonyt että tunkeilija olisi ollut n.15-vuotias kundi, mutta nyt tarkemmin katsottuna se näyttikin yli 20vee, täysin kujalla olevalta naiselta....Hotskun täti huusi sille ja se kipusi takasin maahan. Kielimuurien takia meille jäi TÄYSIN epäselväksi hiippailijan tarkoitusperät. Mutta jokseenkin karmaiseva herätys... laitettiin ikkuna kiinni ja saatiin nukuttua vielä pari tuntia. Aamulla jo vähän nauratti. ei-voi-olla-todellista.

KAUKAA KORKEALLE

Aamusella herättin sateen ropinaan. Keitettiin rusinapuurot teltan "eteisessä", koska ulkomaailmassa oli taas niin ******** itikoita. Pakattiin, sadevaatteet niskaan ja märän metsikön läpi takasin kohden Umban kylän bussipysäkkiä. Kuvailtiin hiljaisia kyläraitteja. Pikku bussi kyyditsi matkaajat takaisin Kandalakshaan, jossa jonottamaan lippuluukulle Apatityyn menopasseja. Nelisen tuntia nautittiin auringosta, joka ilahdutti tallaajia. Herkuteltiin kioskin hekuille ja syötettiin paikallisia pulujakin. Raoul kuvaili junaraiteita, miliisi tuli huitomaan että "njet-njet". Mutta Raoul oli reippaana poikana ehtinyt ottamaan jo kuvia, joka jäi miliisille mainitsematta. Juna oli myöhässä ja me jo huolestuttiin, että oltiin se se missattu, mutta 70min myöhässä juna Apatityyn saaapui. Matkalla tuntureiden huiput muuttuivat korkeammiksi.

Vajaan kahden tunnin matkalla päätimme samoilla vauhdeilla jatkaa Kirovskiin asti. Apatityn tunturimaisemat eivät oikein sopineet tehdaskaupungin luonteeseen. Ystävällinen Apatityläinen rouva, suuntaa kysyessämme, saattoi meidät oikealle bussipysäkille. Kirovskin vuoret siinsi edessämme. Päätettiin siinä samassa valloittaa korkein huippu heti huomenna. Pieni kodikas hotelli. oma suihku. kullan kainaloon käperryn väsyneenä. onnellisena.

TELTTAILUA VALKOISEN MEREN RANNALLA

Yöjuna. Kiskojen jytkettä. Kuin kehtona juna heiluu. Napapiirin ylitys. aamun sarastaessa pysähdys Kandalaksissa. Olimme Kuolan niemimaalla. vilu. nälkäiset matkalaiset saivat leipää ja jugurttia, ja uuden ystävän kuolaavan koiran himoitsemaan eväitämme. Tiedustellessamme bussia Umbaan vihjattiin ostamaan liput etukäteen. Venäjänkielen taitoni oli jo kehittynyt siihen pisteeseen, että osasin tehdä tämän kovin lyhytsanaisesti. hyvä että ostettiin liput, eipä olisi muuten mahduttu minibussiin. Jouduttiin istumaan bussissa ERIKSEEN, mikä vallan tuntui oudolta symbioottisen alkumatkan jälkeen, mutta selvittiin.Maisemat alkoivat olla aikasta vaikuttavia - White Sea ja aamu usva - voih!

Umbassa oltiin hieman eksyksissä, kun ei karttaa paikasta ollut. yhteistuumin päätettiin mennä ruokaostoksille magasiiniin - metsään haluttiin päästä. Magasiinin babushkoille piirrettiin kuusia ja näytettiin telttaa ja koitettiin saada suunta kohden hyvää telttailupaikkaa. Käden osoittamaan suuntaan lähdimme reput täytettynä ruualla tallaamaan, halki kylän, metsän reunaan ja siitä pientä metsäpolkua pitkin Valkoisen meren rantakalliota. Hyttysparven saattamana, metsän siimeksessä, kallion kielekkeellä meri alhaalla loiskuen, pystytimme teltan. Trangiaruokaa ja Tabermanin runoja. Hyttysten laulua. Hyttysiä korvissa. Hyttysiä suussa. Hyttysiä sopassa. Venäläinen hyttysmyrkky oli aivan potaskaa. Onneksi meillä oli sadeasut, joilla pahin hyökkäys estettiin. Ilta-aurinko. Hiljaisuus. Uni.

Seuraava aamu valkeni lintujen laulussa. Yöllä oli sadellut. Trangialla venäläistä ei-mustikka vaan RUSINApuuroa, joka kaikessa kauheudessaan kuitenkin luonnon helmassa maistui meille EI-rusinaisille-ihmisille. Päätettiin siirtää hieman telttapaikkaa. Laskuvesi ja rakkolevä esti uima-aikeet hyvän sään aikaan. mutta Raoul räbäsi kalliolla auringon paisteessa. levättiin. ladattiin.

TELTTAYÖ KALLIOLLA JA PESULLA KEMIJOESSA

Mini-Van koukkasi meidät hotellin edestä aamun pikkutunteina, torkuttiin matkalla Petroskoihin ja kun aamu valkeni, olimme suurkaupungin sykkeessä...Rinkat selässä asfaltikatuja etsien majapaikkaa, jota ei löytynyt meidän budjetille. Mikäs siinä sitten. Käytiin syömässä mexicolaisessa ravintelissa, kierreltiin joen rantaa ja kaupungin katuja, päätettiin kapunkin olevan liian suuri pienille sieluille ja suuntasimme juna-asemalle toiveena makuupaikat pois täältä.

Keskiyön jälkeen saavuttiin Vienan Kemiin. kaupungista meillä ei sen kummempaa tietoa ollut, pimeässä lähdimme asenteella etsimään teltan pystytys paikkaa. tunnin etsimisen jälkeen, suolla jalat kasteltuamme, päädyimme asutuksen lähelle (100m) semi-suo-kalliolle. Hyttysiä oli miljoona, mutta saatiin ainakin kiukulla ja huumorilla teltta nopiasti pystyyn. Uni tuli molemmille nopeasti kaupungin melusta huolimatta, eikä kukaan tullut meitä häätämään poiskaan yön aikana :) Aurinko herätti meidät aamulla, trangiapuurot kalliolla lasinsirujen seassa, naureskelimme päivänvalossa nukkumapaikan valintaa...rinkka selässä kohti Kemin ydintä ja majapaikkaa etsimään. Ei sitten millään löytynyt yhtä ainotta avonaista hotellia, vaikka neuvoja sateli...onneksi paistoi aurinko ja reissulaisilla seikkailumieli. Oltiin sitä paitsi suihkun tarpeessa, muttei sellaistakaam ollut tarjolla. Päätettiin käydä kaupasta ostamassa sapuskaa - puiston nurmelle sitten trangiaan tulet ja pata kuumaksi. massu täynnä ylisuolaista venäläistä pussiruokaa oli hyvä käydä kemi-joen raikkaassa vedessä pesulla! Kävimme kuvaamassa Kemin ikivanhan koristeellisen puisen kirkon ja päädyttiin jälleen lähteä jatkamaan etiäpäin - juna-asemalle siis. yöjunamatka edessä, kohti pohjoista. Käytiin tuossa pivoilla terassilla odotellessamme. Siihen sitten paikallisia nuoria, kännissä vittuilemaan. Katottiin parhaaksi poistua paikalta.

VALAMOVISIITTI JA OLEMATTOMIA YÖJUNIA

Aamulla huone oli täynnä telttaa, kun sisä- ja pääliteltta olivat kuivumassa pitkin poikin ovenkarmeja ja verhotankoja. Keitettiin aamupuurot trangialla ikkunalaudalla. Vietiin rinkat hotskun respaan säilöön ja suunnattiin kohti lauttarantaa. Illalla oli tarkotus lähteä jatkamaan matkaa yöjunalla. Mutta ennen sitä me haluttiin Valamon luostarin saarelle. Aurinko paistoi! Katamaraanin edessä oli VALTAVA jono, ja meidän vuoroa laivaan nousemiseen ei tullut lain - purkki oli täynnä. Ehdittiin jo heittää haaveet Valamosta, kunnes paikalle putputti paikallinen kalastaja-alus joka keräsi kannelleen rannalle jääneitä turisteja :) Kannella nautittiin aluksi Laatokan raikkaasta tuulesta ja auringonpaisteesta sateisten päivien jälkeen. Kun laiva saapui avovedelle, alkoi tuuli ja aallot yltymään. Vesi alkoi roiskua keulasta ihmisten päälle ensin vähän, niin että se nauratti, sitten vähän enemmän ja lopuksi eniten, niin että kaikki kannella olijat olivat aivan litimärkiä ja kylmissään. Matka kesti tuskaisen kauan, loppujen lopuksi 2h40min (kun katamaraanilla olisi päässyt 45min). Valamossa ensitöiksemme juotiin lämmittävät ja aurinko yhdessä juoman kanssa sai hymyn taas huulille.

Kävelimme Valamon saarta muiden turistien seassa ja totesimme että jaha. Mukava käydä muttei mitään ihmeellistä täällä. Kaunein hetki oli Laatokan rantakalliolla picknic. Bongailimme myös munkkeja valokuvausmielessä. Takaisin tulomatka hoitui samaisella kalastajapurkilla..., onneksi myötätuulessa tällä kertaa. Sortavalan satamasta juoksimme juna-asemalle, jotta olisimme ehtineet lippuluukulle ennen sen sulkeutumista, mutta se oli jo kiinni. Ystävälliset asemalla hengailijat kuitenkin kertoivat, ettei mitään yöjunaa Petroskoihin olisi. Jaha. Eikun bussiasemalle aikataulujen kimppuun... bussiasema kiinni... käytiin katselemassa joen ja puistojen varrelta telttapaikkaa, muttei Sortavalan kaupunki meille sellaista oikein tarjonnut. Niimpä päätimme viettää toisen yön Ladoka-hotellissa. Iloksemme respassa oli italialais-venäläinen nelikko, joiden kanssa sovittiin ottaa 6-hengen huone - kustannustehookasta! Venäläinen tyttö oli ystävällinen - kun kuuli Petroskoihin meno-ongelmamme, hän soitti bussifirmaan, selvisi ettei huomennakaan menisi kuin klo 04.30 minibussi päämääräämme, teki meille paikkavaraukset tuohon. Aamuyöllä matka siis jatkuu :) Nyt trangiamuusia tekemään tuonne huoneeseen...pienellä budjetilla kun ollaan...

Sateinen päivä Sortavalassa

Kello herätti meijät klo 7, takana oli eka (uneton) yö teltassa. alkuyöstä alkoi satamaan. ja satoi koko yön. Mietittiin, että lähdetäänkö tosiaan Kurkijoelle n.15km kävelemään tihkusateessa vai lähdettäiskö sittenkin jo junalla kohti Sortavalaa? Päädyttiin trabgia-aamupuuron jälkeen suuntaamaan nenumme kohti Hiitolan juna-asemaa odottelemaan saapuvaa Sortavalan junaa. Kierreltiin vielä Hiitola-townia, kovin hiljaiselta, autiolta ja ränsistyneeltä siinä tihkusateessa se tuntui. Kauniilta tosin. rauhalliselta.

Junamatka oli kiva ja lyhyt. Päädyttiin etsimään hostelli, koska edelleen tihkutti ja telttamme oli litilätimärkä. Kierreltiin hotelleja, jotka osoittautui monet turhan kalliiksi. Oltiin ihan märkiä. Kysyttiin yhdestä kalliimmasta hotskusta josko voitaisiin saunoa ja rahaa vastaan se onnistui. teki NIIN hyvää käydä lämmittelemässä prameasti. jaksoi taas jatkaa etsimistä sateessa :) Hotel Laatokkaan päädyttiin. Raukeina nukuttiin päiväunet. Käytiin syömässä venäläistä. Jalat vei meidät ortodoksikirkolle ja vanhalle suomalaiselle hautausmaalle, joka oli surullinen visiitti. Hautakiviä ei ruohikon seasta juuri näkynyt, liian monet taas oli potkittu kumoon. tai töhritty tusseilla. tai oli roskien ja kaljapullojen peitossa. tai oli poltettu notskia...suomalaisten nimien ja muistokirjoitusten päällä 1900-luvun alusta. ruohikossa kulki polkuja, jota pitkin paikalliset ulkoilutti koiriaan, jotka kusi ja pasko kaikkialle. Raoulilla pisti vihaksi. mä olin lähinnä surullinen. Alakuloisina lähdettiin tallaamaan Sortavalan surullisen kauniiden halki kohden Kuhavuorta - viimeisillä voimillamme kipusimme ylös. Kaunista. Koko Sortavalan kaupunki alhaalla. Tuuli. Hiljaisuus. Ei kaduttanut.