Aamusella herättin sateen ropinaan. Keitettiin rusinapuurot teltan "eteisessä", koska ulkomaailmassa oli taas niin ******** itikoita. Pakattiin, sadevaatteet niskaan ja märän metsikön läpi takasin kohden Umban kylän bussipysäkkiä. Kuvailtiin hiljaisia kyläraitteja. Pikku bussi kyyditsi matkaajat takaisin Kandalakshaan, jossa jonottamaan lippuluukulle Apatityyn menopasseja. Nelisen tuntia nautittiin auringosta, joka ilahdutti tallaajia. Herkuteltiin kioskin hekuille ja syötettiin paikallisia pulujakin. Raoul kuvaili junaraiteita, miliisi tuli huitomaan että "njet-njet". Mutta Raoul oli reippaana poikana ehtinyt ottamaan jo kuvia, joka jäi miliisille mainitsematta. Juna oli myöhässä ja me jo huolestuttiin, että oltiin se se missattu, mutta 70min myöhässä juna Apatityyn saaapui. Matkalla tuntureiden huiput muuttuivat korkeammiksi.
Vajaan kahden tunnin matkalla päätimme samoilla vauhdeilla jatkaa Kirovskiin asti. Apatityn tunturimaisemat eivät oikein sopineet tehdaskaupungin luonteeseen. Ystävällinen Apatityläinen rouva, suuntaa kysyessämme, saattoi meidät oikealle bussipysäkille. Kirovskin vuoret siinsi edessämme. Päätettiin siinä samassa valloittaa korkein huippu heti huomenna. Pieni kodikas hotelli. oma suihku. kullan kainaloon käperryn väsyneenä. onnellisena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti