Ivalo. Jotenkin eksoottista matkustaa venäjän lapista Suomen lappiin :) Venäläinen minibussi oli ylibuukattu ja yksi matkusta istui lattialla. Venäläinen poppi soi ja suuntana Suomenmaa. Takanamme istuva lapsi alkoi oksentamaan ja bussikuski vihainen siitä. Välillä pysähdeltiin pahoinvoivan takia. Oli jollain tavalla haikeaa saapua Suomen puolelle. Taas kaikki oli niin helppoa. ja tuttua. Matkalla olossa yksi tärkeimmistä ja hauskimmista puolista, mulle henkilökohtasesti, on se selviytyminen vieraassa ympäristössä, jännitys kun ei tiedä mitä on edessä. Nyt se kaikki jäi rajan taakse.
Halauksien ja Ivalon pirtin pitsojen jälkeen Raoul hyppäsi bussi-juna-yhdistelmään kohden Mikkeliä (tämä matka maksoi puolet koko Venäjän matkan budjetista) ja minä Ivaloon vastaan tulleen Lauran kanssa suuntasin kohden pohjoista rajaa. Meillä oli tarkoitus mennä vaeltamaan Kevon luonnonpuiston reitti. Metsään siis. Tämän reissun raportointi päättyy tähän. Kiitos ja kumarrus. Ja hyvinhän tämä reissailu kaksinkin näyttää luonnistuvan, ennen lähtöä kun vähän jännitti ensikertalaisen kanssa lähteä matkaan ;).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti