KAIKUJA LUOLILTA

Kuumaakin kuumempi sunnuntaipaiva Mumbaissa, mutta niimpa nayttaa olevan siellakin! Luvattu nettihesarin mukaan +30!! Ihanaa etta tekin paasette hikoilemaan siella. Talla kun aamulla astui ovestaulos niin paita selasta heti marka...

No toissa paivana ei sitten paasty Lonavalaan eika mihinkaan muuallekaan, silla paatettiin kuitenkin ladata akkuja ja nukkua pitkaan, koska ompi ollut sen verran kova meno viime viikkoina. Paadyttiin kuitenkin kavelemaan liikaa ja shoppailemaan kamera-tilpehooria kuten vari-filttereita ja vanhan NIkon kameran... Raoul on siita vallan innossaan ja testi filmi on kuvattu, josko se vaikka ihan oikeestikkin toimisi? Eilen aamulla herattiin auringon kanssa yhta aikaa ja junassa kohti Lonavalaa ja ennenkristusta kaiverrettuja budhhalaisialuolia jo klo 6.40. Parin tunnin jalkeen oltiin edetty 128km pois Mumbaista, seuraava tehtava oli loytaa bussi kohden ensimmaista luolistoa seka aamupala. Aamupala oli eksoottisen lankkarihedelmasalaatteihin tottuneena -rasvainen riisijauhomunakas...no sen verran siita sai virtaa etta jaksoi kiiveta auringon paahteessa intialaisten kanssa puolisen tuntia vuorenrinten rappusia ylos. Luola oli upee ja oli kiva kayda. Parhaiten sailynyt iso luola intiassa kuulema. Ja meidan kamerathan rapsyivat. Ja intialaiset huusivat ja kirkuivat. Luolissahan kaikuu niin kivasti katsokaas.

Siita sitten saatiin neuvoteltua neuvottelujen jalkeen riksha 10km paahan seuraaville buddhalaisille luolille, ja eikun taasen kapuamaan. Paiviteltiin siina etta ollaampa hulluja kun Intian kesahelteilla tallasta harrastetaan... Mutta tulipahan koettua, olisi jaanyt harmittamaan jos ei oltaisi lahdetty. Paluumatka oli jokseenkin koetteleva - juna oli AIVAN TAYNNA, eli siis kaytavia ja oviaukkoja myoten. Angettiin itsemme pakolla sisaan junaan ja siita vessavalikosta loydettiin raout itsellemme seista. Eihan se siihen loppunut vaan alituiseen siita anki sitten myyjia huudellen hikisina hieraisi kainaloaan vasten olkapaatani. kaksi tuntia jouduttin siesta siina ruuhkassa vahan valia itselleen hookien "tytto sa oot rautaa". SIttten loppu virta ja lysahdin Raoulin jalkojen juureen likaselle lattialle istumaan. Hetken paasta joku myotatuntoinen intialaisperhe antoi minulle paikkansa, minun sita vastustellen. Pian Raoulkin sai paikan ja siina sitten nuokuttiin viela vajaa tunti kunnes oltiin jo pimeassa Mumbain illassa. Pikaisen iltapalan jalkeen pistin pienen paani tyynyyn Raoulin katsellessa leffaa ja nukahdin samantien. Tana aamuna herasin hyvin nukkuneena :).

Tanaan onkin viimoset hetket Mumbaissa. Musta on hyva jatkaa matkaa, Raoulista hieman haikeampaa. Tanaan nahdaan Mumbain tuttuja viimosta kertaa. Rinkat on jo pakattu iltaa varten, odottavat hotskun varastohuoneessa. Kohden Calcuttaa siis. Mennaan taasen toki Matunin perheen luo asustamaan. Ja kaydaan Ateswartala kylassa jattamassa rahaa koulun korjaustoita varten ja neuvottelemassa muodollisuuksista. Ja ikava kylla nakemaan, mita vajaat viikko sitten riehunut Aila-myrsky sai aikaan Sundarbans alueella, jossa riisipellot merivedesta suolattuneet pahasti, talojen katot irronneet ja ihmiset vailla ruokaa. Ei varmaan tule olemaan helppo kaynti :(. Mutta ihania kesapaivia jokikiselle Suomeen!!! Palataan taasen Kalkutasta asiaan.

KUIS OLLAKKAAN, TAASEN MUMBAISSA

Yltsa lahti juuri taksilla kohden lentokenttaa. Oli vahan haikea laittaa hanet matkaan, mukavat 11 paivaa takana. Han sopi oikein hyvin meidan remmiin. Ja mita nyt kuulosteli niin taisi matkakarpanen aika pahasti hanta puraista, hyva hyva :)!

Palasimme takaisin Goalta eilen aamusella. Viimonen paiva ruskistettiin napaamme auringon paahteessa tehden juurikaan ei mitaan muuta. Meilla on kylla Raoulin kanssa huonoa tuuria ilmastoitujen bussien kanssa. Goa menomatkalla jouduttiin sellaselle paikalle josta ei saanu saataa jaakylmaa ilmaa puhaltamasta niskaan. Ja paluumatkalla meilta puuttui koko vaimenninosa pohottimesta, eli isosta aukosta puhalsi jaatava tuuli naamaan...just kun oltiin toivuttu flunssasta. No tilkittiin sita reikaa mun mekoilla ja vaikka milla paperinpaloilla ja kaariydyttiin huiveihin ja hattuihin jne. ja siinahan se yo meni taas, unettomasti. Eilinen paiva meni sitten ensin nukkuessa univelkoja pois ja sitten Yltsan kanssa shoppaillessa, Raoulin kanssa yritettiin auttaa sen minka osasimme. Pojat tosin jo tinkaa paljon paremmin kuin mina. Musta on tullut vanha ja lepsu. Hyvin sai Yltsa lahes tyhjan rinkkansa taytettya kaikella-kivalla-tavaralla. Ja ottihan tuo ystavallisesti myos meidan tavaroita kotiin vietavaksi, niin on meikalaisilla kevyemmat reput kantaa.

Tanaan oli vahan liian aikainen heratys, mutta haluttiin vieda vieraamme viela katsomaan pohjois-Mumbain hienoja luolia (Sanjay Gandhi National Park), joita itse oltiin jo kuukausi sitten kayty ihailemassa. AIkamme taasen kallionseinamia kiipeilimme ja yhteistuumin paatimme hypata jellona-safari kierrokselle kalteroituun bussiin. Nahtiinhan me pari laiskaa leijonaa loikomassa puun alla ja tikru vilvoittelemassa lammessa. Ja voe etta sita intialaisten holoholoholoholoa!!! se oli oma nahtavyytensa kun ne rynni bussin ikkunasta toiseen niiden elainten perassa :). Ylitaydessa junavaunussa matkasivat nalkaiset matkalaiset takaisin Colabaan ja riisia napaan. Ja hei hei Yltsa!

HUomenna toivottavasti kohden Lonalvaa, siita enempi sitten kunhan tiedetaan mita siella. Ja isilla oli synttarit, vaikka soitinkin hanelle niin viela tatakin kautta paljon onnea rakas isukki!!

AUTIO HIEKKARANTA JA INTIALAISIA KATSEITA

Oivoi. Teimme eilen ison virheen kun jatimme aution Agonda Beachin taaksemme. Kaksi paivaa saimme nauttia kauniista hiekkarannasta jossa oli vain me kolme suurimman osan ajasta makoilemassa tahi polskimassa vedessa valtameren tyrskyissa... Asustimme ihan rannan tuntumassa palmumetsikko talon ja meren valissa. Oltiin joksenkin haltioissamme. Pojat olivat kuin pikkupoikia kun paasivat aallokkoon pomppimaan. Eihan siita riemusta meinannut tulla loppua lain :). Sita oli kylla ilo katsella. Makin kavin virkistamassa itseani aalloissa aika ajoin toki, mutta paaosin lepailin rantahietikolla. Ilmatkin suosi meita. Paivisin oli mukavan puolipilvista, iltasin vahan ripotteli vetta ja jopa salamoi kaukana. Ainut "haittapuoli" autiolla hiekkarannalla oli se, etta koska kaikki turstiystavalliset yrittajat olivat vetaytyneet pois seuduilta, ei kylasta loytynyt enaa yhtaan ravintolaa ruokkimaan nalkaisia matkalaisia. Kavimme autokyydilla katsastamassa jopa kilometrin paassa sijaistevan baarin, joka sekin oli kiinni. No loysimme sitten pienen kioskin, jonka myyjapappara lupasi tehda meille munakkaat. Ostimme myos leivat siita ja voila - masut oli taynna! Viela kassillinen tuoreita mangoja matkaan ja niita natustelemaan talomme terassille ja elama hymyili. Seuraavana paivana vuokraemanta teki meille pyynnosta riisia kasviksilla, etta ei me nalkaa nahty loppujen lopuksi.

Oltiin katsottu matkaoppaasta, etta Benalium ranta olisi myos mukavan rauhaisa ja koska matkalaisethan haluavat nahda ja kokea mahdollisimman paljon, niin paatimme lahtea valloittamaan tata kolmatta tuntematonta rantaa eile aamusella. No mutta perskeles kun saavuimme perille niin itkuhan se meinasi paasta ja migreenin pukkasi! Lajakaupalla intialaisia turisteja riippuliitamassa ja vaatteet paalla rantavedessa istumassa. Mokotettiin siina ravintelissa aikamme viimeisimman hindipopin soidessa kova-aanisista vieresamme ja paatimme niella pettymyksen ja sopeutua. Emme haluneet kayttaa aikaa enaa matkaamiseen niista harvoista paivista jotka meilla ratalomailuun enaa oli varattuna. Siispa eikun paa nytkymaan hindipopin tahdissa... mun paansarky vaan paheni aina kyyneliin asti ja pojat lahtivat rantahietikon kuumuuteen etsimaan meille majapaikkaa. Loytyihan se, semmoset peltimajat keskelta ei mitaan...rauhallista on mutta kylla sita koko ajan miettii etta jaa niinkohan sita tavarat on viela tallessa kun peltimorskaan paastaan...

Eile illalla sitten oli Indian Premium Legue eli kriketti turnauksen loppumatsi ja sita rantaravintelissa intialaisten kanssa keskiyohon katseltiin. Syotiin liikaa ja pojat joivat ittensa ahkyyn olutta. Oli kylla mukava ilta. Pimeaa rantaa pitkin suunnistettiin (pojat horjuvin askelein) hokkeleillemme, jossa kaikki hyvin. Moskiitto-kierukat palamaan kahteen nurkkaan ja kattotuuletin paalle. Ennen nukahtamista holvasin viela nukahtaneen Raoulin ja itseni hyttyskarkoitinta tayteen. Tanaan saatiin itsemme ajoissa ylos ja eikun leikkimaan aallokkoon ja aurinkoon ennenkuin intialaiset hyokkasivat paikalle. Kylla me taidettiin muutama tuntia ehtia etsia simpukoita ja hyppia tyrskyissa ennenkuin Rajastanilaiset (Intian osavaltio) turistit tulivat ihmettelemaan kaukaa vakoista bikininnaista. Kolme miesta vaimoineen. Mina tietenkin valveutuneena jo kaukaa heidat nain ja kaariydyin pyyhkeeseeni peittaen kriittiset alueet. Siihen he sitten jaivat haastamaan ja aijat riisuituivat kalsareilleen ja liittyivat Raoulin ja Yltsan viereen kaivamaan kuoppia ja sohvia (?) kasillaan rantahiekkaan ja kikattamaan. Vaimot olivat vihaisia miehilleen ja makattivat etta piti tulla tahan juuri kun tuo puolialaston nainen tuossa ja jos me pukeuduttaisiin noin niin te heittaisitte meidat ulos talosta! Tulkkasi mulle heidan mukanaan ollut nuori intialaismies. Siita pyyhkeeseen kaariytyneena hipsin pikkuhiljaa rantaravinteliin. Niimpa, tama ei ollut meidan ranta. Eihan intialaiseen kulttuuriin sovi olla nain vahissa vaatteissa. hyi yok. Mutta etsittiin sitten hiljaisempi kolkka rannalta ja siella sitten pystyin karistamaan ihoani taasen. Valppaana kuitenkin himokkailta ruskeasilmilta - jos nakyvilla niin huips pyyhe ymparille! Huomenna viimeista paivaa rantaelamaa edessa. Illalla taasen haasteellinen yobussimatka edessa kohden Mumbaita. Niin se vaan aika kuluu siivilla taalla. Ja matka jatkuu...

INTIAN VALTAMEREN AALLOT JA SATEEN ROPINA

Goa. Kolme hymyilevaa matkalaista kohtasi Intian valtameri puolenpaivan jalkeen. Meren aarelle paastyamme ei tainnut kukaan meista enaa miettia takana olevaa, jokseenkin rankkaa matkaa. Eilen iltasella kosteus Mumbaissa alkoi tiivistya ja saatiin sadetta juuri ennen lahtohetkea. Mumbaissakaan ei ollut satanut kuukausiin. Huomaa monsuunien lahestyvan Intiaa. Yobussi oli peteja ja kylmaa ilmastointia taynna. hrrr...mina imeskelin strepsilleja ja niiskutin. Raoul kavi ostamassa kuskilta mulle viltin, jonka alla sitten yon koitin unta saada bussin ramistellessa ja hytkyessa. Raoul oli meista ainoa joka sai edes vahan nukuttua, mina ehka tunnin ja Yltsa ei vissiin lainkaan. Meidan hytti-isanta oli hyperaktiivisen poreileva ADHD aija, joka tasasin valiajoin yon aikana tuli hutamaan jokaisen matkustajan korvaan taysia TOILET TOILET TOILET!!!!!! kun oli vessapysahdyksen aika...

Noin 15 tunnin matkan jalkeen saavuttiin Goalle Margao nimiseen kaupunkiin, josta oltiin ajateltu suunnata etela-Goalle aloittaen rantalomailumme Palolem Beachilta. Sisseina ilman aamupalaa meren kiilto silmissa hyppasimme matelevaan paikallisbussiin, jonka kyydissa matka rannalle tosiaan tuntui kestavan ja kestavan ja kestavan... mutta kylla se meri vihdoin tavoitettiin ja hymyjen leveydelle en loyda sanoja. Aamupala hedelmasalaatit puoli kahden aikaa meren lyodessa laiskasti edessa siintavaan hiekkarantaan. Kylla on hokkeleiden maara lisaantynyt talla rannalla sitten viime kaynnin (6 vuotta sitten), mutta alkaa olemaan Goan sesonki ihan viimosilla viikoilla, joten meita turisteja on onneksi vain kaksi kourallista taalla. Ja se tarkoittaa etta mukavan leppoisaa on. Loydettiin oma bambumaja merinakoalalla. Ei hullumpaa.

Pojatkin jokseenkin niiskuttaa yobussin ilmastoinnin ansiosta ja kurkkukarkeille on ollut kayttoa. Se ei kuitenkaan menoa paivalla haitannut, kun vihdoin paastiin kastelemaan itsemme meren aaltoihin! Siella tyrskyissa hypeltiin ja sukelleltiin, valilla rahautuu pohjahiekassa aallon painamana jos huonosti kay. Pojat innostui auringon laskiessa vuokraamaan lainelaudat ja makin sita hieman koitin. Hauskaa touhua liitaa aallon mukana laudan paalla maaten :). Mun kunto vaan ei viela salli iloitella ihan mahdottomia. Keuhkoihin sattuu. Mutta jotenkin tuntuu jo paremmalta. Palolem on jo pimeyden peitossa. Asken alkoi ropisemaan vetta. Ei taidetakkaan menna ravintolan kattoterassille syomaan barbeque kalaa kaikilla mausteilla, mutta siihen alakertaan kuitenkin ehka :). Ei malta odottaa... ottaisko sita tuoretta tonnikalaa vai haita vai Barracudaa vaiko sittenkin Chicken tikkaa? :) Meilla on kuusi paivaa aikaa nauttia Goan herkuista ja meren aalloista. Ilo.

KURKKUKIPUINEN NUHANENA

Mumbai. Kuuma. Flunssainen olo ja kurkku kipia. Toissapaivainen meni vallan kipuillessa meidan molempien osalta. Raoul alkoi oksentelemaan ja vesiripuloimaan ja mulla voimaton olo ja kova kurkkukipu. Maattiin koko paiva hotskulla ja koitettiin toipua ja kerata voimia yohon, jolloin oli mentava Yltsaa vastaan lentokentalle. Ma jaksoin kayda syomassa jopa paivan aikana, mutta Raoulille ei ruokakaan oksujen valissa maistunut. Mutta muisti se juoda kuitenkin tarpeeksi. Paadyttiin huonojen kuntojemme vuoksi ottamaan taxi lentokentalle, vaikka oltiin niin suunniteltu etta aloitetaan Yltsan perehdyttaminen maahan heti autorikshakyydilla ja paikallisjunamatkalla, mutta saikin hikisen taximatkan.

Eilinen meni puolikuntoisena Mumbain nahtavyyksia kierrellessa. Olin miettinyt etta jos en jaksa niin hyppaan taxiin ja petiin, mutta yllattavan hyvin sita tuli sinniteltya kuitenkin niistaen ja yskien. ja hikoillen. ja huokaillen. ja pelaten tietenkin sairastavansa sikainfluenssaa. Poikien kanssa kaytiin ensin Yltsan haaveilemassa Merimaailmassa, joka osoittautui (ei mitenkaan yllatykseksi) suhteellisen kamaseksi paikaksi, jossa merikilpikonnat uivat aivan liian pienissa akvaarioissa :(. Sielta suuntasimme Mahatma Gandhin ennen asuttamaan taloon, joka nykypaivan hanen muistomuseonsa. Visiitti oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Saatiin odotettu puhelinsoitto, etta nimemme oli taasen Clubin listassa, oujee. Siita sitten relaamaan muurien sisalle kohden ainoaa bikini-luvallista aluetta Mumbaissa. Kolme hikista matkaajaa sukelsi kirkasvetisen altaan syvyyksiin ja hymyili. Rikas Intia-ystavamme Anu (joka siis meidat aina clubille kutsuu) tuli tervehtimaan juoksumatolla kuntoilunsa jalkeen ja viittoili altaan toiselle puolelle, jossa oli Mumbain Suomilaiset asukit Fidan lahetti-perhe, jonka kanssa sitten turistiin tunti ja melkein toinenkin. Oli oikein mukava kuulla elamasta, arjesta ja tyosta, Intiassa. Mika jollain tavalla erikoista, niin Bangladeshissa ollessani tormasin siella suomalaisiin Fidan lahetteihin ja he tunsivat nama lahetit. Ma oon niin haaveillut kehitystyosta ulkomailla, muttakun mun tie ei ole kristillinen lahetystyo. Ehkapa se oma juttu viela loytyy joku kaunis paiva?

Tanaan paiva valkeni taasen viela toipilaana, mutta jo hieman parempivointisena!! Silmaa painaa ja kuumuus ottaa koville. kurkkuun kutittaa ja nenu vuotaa, mutta ei auta. Jokunen tunti meilla aikaa kierrella viela sitten etsimaan yobussia johon ostimme liput. Huome aamusella olisi tarkoitus loytaa itsemme Goalta. Mumbain suomalaiset kertoivat kuulleensa, etta Goalla olisi jo havaittu aikaiset monsuunisateet. Monsuunisateiden pitaisi normaalisti alkaa vasta 6.-14.6. Katsotaan onko meita vastassa auringon sijasta rankkasateet, heh. Yobussin pitaisi olla ilmastoitu ja pedillinen tapaus, empa sellaisella koskaan ole Intiassa matkustanut. Uusia kokemuksia edessa.

KAHDEN JUNAYON JALKEEN MUMBAISSA

Kuinka mukava olikaan palata Mumbaihin. Tutuille nurkille. Meidan hotellissa otettiin hymysuin vastaan, kuten myos aamupalaravintelissakin :). Kulmakunnan putiikkien sisaanheittajat tosin olivat meidat jo unohtaneet ja koettivat heti aamusta saada meita katselemaan pashmina-huiveja kauppoihinsa, no ei menty. Ilma on jollain tavalla taysin erilainen, ei niin kuuma missaan tapauksessa kuin Kolkatassa. Tultiinhan me tosin parituhatta kilometria junalla lanteen ja jonkin verran myos etelaan. Lauran innoittamana tassa teille Intian kartta.

Junamatka Kolkatasta alkoi ukkosen ja sateen piiskatessa. Matun oli jostain vuokrannut auton ja kuskin meita Howrahin juna-asemalle viemaan. Kuski oli arka alouttelevan kuskin tuntuinen nuori poika, joka ei millaan meinannut uskaltaa ajaa kaatosateessa saatika ohitella autoja. Vahan alkoi jo hermostuttamaan etta nainkohan ehditaan junaan, kun toinen parkkeeraa autoa tiensivuun saateen vuoksi... Juna-asemalla poika ajoi harhaan ja kun nain tapahtui toistamiseen samassa kohdassa, tuhahdin etta STOP! ja hyppasimme autosta kaatosateeseen ja eikun rinkat selkaan ja ihan ite juna-asemalle sisaan (ei kavelymatkaa ollut kuin parisataa metria). Jokseenkin hermostuneena tietoisena Howrahin juna-aseman suuruudesta etsimme valotaulua josta nakisi Mumbai Mail-junan lahtolaiturin. Ja tokihan se oli aivan viimoinen laituri, jonne paastaakseen piti kulkea tuulisia (ja kaatosateisia) ylikulkutunneleita ukkosen jyristessa ja alituiseen salamoidessa. Helpotukseksi laituri ja juna ja nimemme junamatkustajien listasta loytyi helposti ja viela oli edessa puoli tuntia junan lahtoon! huh!

Sateessa kakkosluokan vaunu oli ihanan vilpoinen ja matkaseurassakaan ei ollut valittamista. Suurehko intialaisperhe seka tiibetilaispariskunta. Mulla oli ylapeti, Raoulilla keskipeti ja alapedilla nukkui tiibetilaismies. Samanlainen setti matkustajia petiemme vastapaata seka kaytavan toisella puolella. Katossa kolme kattotuuletinta. Ikkunat auki. Ulkoa kuului junan jyske elavasti ja veturin alituinen toottaily. Asemilla myyjien CHAIII! CHAII!-huudot (eli TEETA TEETA!!) ja intialaisten alituinen holoholoholo. Juna keinutti meita pedillaan kuin kehdossa. Unta ei kuitenkaan tullut kummallekaan kuin pienia patkia. Auringon noustessa aamulla viiden maissa alkoivat intialaiset jo herailemaan, juna alkoi kerata myos niin paljon lampoa itseensa auringosta, ettei nukkumisesta pitkaan tullut mitaan, ainakaan ylapedilla. Paiva meni siina istuskellessa ja ihmetellessa junavaen elamaa ja sinnitellessa kuumassa junavaunussa kuumassa tuulessa tehden juurikaan eimitaan. Valilla ohi kulki ihmisia kasi ojossa rahaa kerjaten mita erinaisemmista syista. kuka oli vanha ja sokea, toinen taas kantoi polion halvauttamaa lasta sylissaan. Sitten tuli se pieni takkutukkainen ja likainen tyttolapsi lakaisten junan lattioita ja pyytaen rahaa. Ja myos eunukki (miesnainen) taputtelemaan kasiaan. Ja taasen joku myymaan teeta. tai vetta. tai kekseja. tai kurkkua. tai mita nyt ikina ihminen voi tarvita junassa, kuten puhallettavia tyynyja (jotka ostimme, mutta minun tyyny vuotaa, tietenkin kun Intiassa ollaan:)) Kuvittelimme helpotuksen saapuvan auringon laskettua, mutta metallinen (?) junavaunupa oli imenyt itseensa Intian auringon energiaa niin etta se hohkasi pitkalle yohon lampoaan... Uni oli taas hukassa, mutta pian se kello loi aamu puolikuusi ja saavuimme tuttuun Mumbain Victoria Terminus asemalle. Raoulilla oli hymy korvissa kun se oli niin innoissaan tanne tulosta. Sille taisi kayda niin, etta Mumbaista tuli sille SE City Intiassa, mullekun SE on KOlkata, siellakun olen ensimmaiset kuukaudet Intiasta viettanyt. Saapi nahda millasta kadenvaantoa tasta lahtien meidan Intianmatkat tulee olemaan..."lennetaan KOlkataan, eikun ma haluun Mumbaihin...eiku..." :).

Uni tuli tutun hotskun pedilla helposti virkistavan suihkun jalkeen. Oltiinhan me keratty kahden yon hiet pintaan junassa. Kello oli pakko laittaa soimaan jotta ehti viela tehda talle paivalle jotain. Iltapaivasta kaytiin aamupalalla - pitkasta aikaa keksien sijaan hedelmasalaattia jugurtilla, voih! Tuttuja hymyilevia kasvoja ja hyva olla taallakin kylla. Vaikka kaipaan kovasti Kalkutan ihmisia. Taytyy sanoa etta taalla Mumbaissa meilla oma luksuksensa, joka nain lansimaalaista ihmista viehattaa. Kaytimme taasen hyvaksemme Raoulin luomia suhteita, soitimme Anulle ja hanen kanssaan paasimme Clubille uima-altaalle pitkien keskustelujen jalkeen limesoodan aaressa. Oli ihana pulahtaa lampimaan veteen auringon laskiessa. Ylosnoustessa meri-ilma tuntui niin viilealta. Ei ollenkaan hullummin meilla mene taalla siis taaskaan.

Huomenna myohaan illalla tulee Raoulin ystava Yltsa tanne meidan kanssa ihmettelemaan maailmaa. Hanen ensimmainen ulkomaanmatkansa ikina - Intia ei hullumpi valinta! Suunitelmat viela auki seuraavimme viikoille, mutta ne tarkentunee lahipaivina. mutta Mumbai, hyva olla taalla(kin).

LAHTOTUNNELMIA CALCUTASTA

Kolkatassa viimeiset tunnit. Piti tulla teille viela raapustamaan. Raoulilla on tapansa mukaan kaikki tavarat viela pakkaamatta, vaikka viikonloppuna uhosi etta ne pakkaa jo alkuviikosta niin ei sitten tule kiire :). Kylla se silti kaiken saa aina mukaansa :). No ei mullakaan ole viela ihan kaikki rinkassa. Aamulla pestyt pyykit roikkuu narulla viela kuivumassa...Raoul lahti Matunin kanssa juuri juhlallisesti parturiin sheivauttamaan partansa matkakuntoon. Mama tekee meille parhaillaan Chicken Currya viimoseksi ateriaksi. Matun on tilannut meille taxin kohden juna-asemaa puoli kuudeksi.

Eileaamulla nukuttiin pitkaan. Oltiin ihan unenpopperoisia pitkalle paivaan. Mulle kavi yolla viela enempi unenpopperossa hullusti, kun liukastuin selalleni vessan rappusissa. Onneksi en lyonyt paatani vaan haavoitin vain ranteeni, nyyh. Kun paasimme vauhtiin, Raoul suhasi asiakaskaynneilla Matunin kanssa ja mina kirjoittelin maman ja Ramun avustuksella intialaisia ruokaohjeita ylos vihkooni. Lahdimme kohden iltaa etsimaan paikallislehdesta bongaamani valokuvanayttelya vahan heikoilla tiedoilla. Eihan me meinattu loytaa "galleriaa" Kolkatasta lainkaan. Ei kukaan tietanyt missa kyseinen paikka sijaitsi. Marginaali kalkutalaisista kayttaa tallaisia palveluita. No noin puolentoista tunnin etsimisen jalkeen (yhdessa avuliaisten kolkatalaisten) menimme kysymaan kulttuurikeskuksesta apua, ja siellahan naytely olikin! Upeita valokuvia intian koyhyydesta ja ongelmista. Palasimme samaa matkaa takaisin ja matkan paatteeksi otimme yhteen autorikshakuskin kanssa. Han oli vahan huonolla asenteella ja ei suostunut ottamaan rahaa matkasta koska minulla ei ollut tasarahaa, joten istui vain paikoillaan eika edes katsonut minuun. Mina siina aikani seisoin kasi ojossa ja kun ei kelvannut niin viitoin etta jos ei kelpaa niin mepa tasta sitten lahdetaankin. No siitahan se heppu raivostui ja nappasi rahan kadestani ja lahti ajamaan karkuun. Ehdin ottaa viisikymppiseni pois hanelta, marssin lahimpaan kiskaan ostamaan namia ja maksoin vaihtorahastani huutavalle kuskille. Aargh.

Viime yo oli sitten suht uneton. Stressaan aina lahtoja alitajuisesti nakojaan niin, ettei nukkumisesta tule mitaan. Tama aamu on sitten mennytkin hieman karttyillessa Raoulille. Ei kiva. Olen aamun suhannut Matunin pyoran takana istuen, kayty marketilla ostamassa nettikahvilaan roskista (me ollaan valistettu kaikkia rankalla kadella etta EI SAA HEITTAA ROSKIA KADUILLE JA OJIIN!!) ja seinakelloa. Vaaleanpunaiseen nettikahvilaan toki punainen kello ja roskis :). Matkaevaaksi ostettiin kilo mangoja, omppuja, viinirypaleita seka pullaleipaa.

Kysessa on jonkin sortin maitojuna, koska joudumme talla kertaa viettamaan kaksi yota junassa ennen Mumbaihin saapumista. Otimme halpisluokasta junaliput, joten edessa on vallanvarikas reissu varmasti :). Toivottavasti saa halinassa nukuttuakin. Raoul ystavallisesti soitti Mumbaihin hostelliin, jossa aiemmin punkkasimme, ja varasi huoneen meille sielta! Mutta ei mahda mitaan, on se vaan niin haikea fiilis lahtea taalta. Calcutta on Calcutta <3.

p.s. Laitoin Facebookiin pari kuvaa tulevan jarjestomme tulevasta koulusta, kaykaa katsomassa.

AURINKOINEN VAALIPAIVA CALCUTASSA

Vaalipaiva on sujunut meidan nakokulmasta vallan rauhallisesti. Aurinkoa on taas riittanyt. Kukin naapurustosta on kaynyt yksitellen aanestamassa ja ei sita kommunistipuoluetta vaan juurikin toista. Kalkutta on viimeisia aanestaneita alueita Intiassa n. kuukauden kestaneiden vaalien paatteeksi. Sunnuntaina kuulema julkaistaan koko maan vaalien tulokset. Me ollaan silloin junassa matkalla takaisin Mumbaihin. Ne kutka ovat aanestaneet, ovat saaneet vasemman etusormen kynteen punaista inkkia, joka kestaa siina kolmisen paivaa. Nain jokainen voi tarkkailla niita paheellisia, jotka eivat ole kayneet aanestamassa. Uutisista kuitenkin nahtiin kuvia piestyista ihmisista vaalipaikoilla. Huomisesta lehdestahan ne pahimmat jaljet nakee taas, ikava kylla. Sen verran meita on holhottu, ettei paastetty keskustaan hengailemaan eika kylille kavelemaan, ettei mitaan vaan satu. Red Alert.

Kaytiin tanaan valokuvaamassa vastasyntynytta pulunpoikasta eilisessa paikassa katolla. Meidan hieno Nikon D80 vaan reistailee pahasti...ei taida ihan hienot digikamerat kestaa tallaisia olosuhteita, vaikka pitais. Onneksi mulla on mun rinkan pohjalla uskollinen filmijarkkarikamera, joka otetaan kayttoon tarvittaessa. Muuten ollaan harjoiteltu internet-junalippujen ostamista erinaisten Matunin kavereiden avustuksella. Jos tuo homma toimii (niinkun kuulema pitaisi?) niin olen vinguttanut Visaani nyt vajaan 20 euron verran ja saanut (toivottavasti) meille liput aina kesakuun puoleenvaliin asti eteenpain, oujee!

Eli suunnitelmat ovat seuraavanlaiset: Ylihuomenna lahdemme Mumbaihin, jonne Raoulin ystava Yltsa tulee n.2viikoksi. Suunnitelmat ovat auki, mutta Goalle pyrimme. Katsotaan. Sitten kuun vaihteessa palaamme Kolkataan, Raoul suorittaa harjoittelunsa loppuun ja kaymme aivan-ihanassa Ateswartala-kylassa neuvottelemassa koulun korjauksesta ja koulutoiminnan aloittamisesta, opettajien hankkimisesta jne. Taalla ollaan jo pohdittu sopimusteksteja kylakomitealle ja tuleville opettajille. Nimea jarjestolle mietitty. No kaiken taman jalkeen sitten aikanaan Kolkatasta pikkuhiljaa kohden vuoristoa, Bodhgayan (ihastuttava buddhalainen kyla) ja Varanasin (pyha Ganges-joki) kautta. Aikaisemmista junalippuhassakoista oppineena nyt siis oltiin ajoissa liikkeella ja liput pohjoiseen Haridwarin kaupunkiin asti on takataskussa (e-mailissa). Siita eteenpain luotetaan hyvaan onneen :).

Vajaat kaksi paivaa Kolkata-elamaa talla eraa jaljella. 2,5 viikkoa on kulunut kylla niiin nopeasti! Minun ihana Intia-perhe. Onneksi ei tarvitse viela haikailla, kun on paluu jonkun viikon paasta edessa :).

RED ALERT UKKOSMYRSKYSSA

Ilta Calcutassa. Taas on pari paivaa vierahtanyt nopeasti. Eilinen paiva valkeni taasen kovin kuumana ja aurinkoisena ja normaalein rutiinein eteenpain. Aamupalatarjoilu makeaa teeta ja kekseja kera tuoreiden mangojen. Siita siitten Raoul suorittamaan harjoitteluaan nettikahvilaan ja mina kaivolle pumppaamaan vetta ja pyykkaamaan edellisen paivan hikia pois vaatteistamme Aparnan kanssa (han toki oman perheensa vaatteita). Jossain vaiheessa paatin menna seuraksi tietokoneiden aareen, katseltiin ekaa kertaa tietokoneelta ottamiamme valokuvia ja lahetettiin Annille tulevasta koulustamme ja lapsista kuvia Suomeen (kiitos Raoul!). Loin profiilin Intian rautateiden nettisivuille ja koitin ostaa junalippuja matkamme etenemista varten, siina kuitenkaan onnistumatta. Ystavani Laura kirjoitteli, etta Helsingissa yllattaen alkoi ukkostamaan! Raoul kirjoitteli takaisin etta pliis Laura kun olet nauttinu tarpeeksi salamoinnista, laheta se sade ja ukkonen tanne helpottamaan tahan helleaaltoon.

Lahdettiin Matunin kanssa ostamaan Raoulille omaa Panjabi-paitaa. Taivaalle alkoi akisti keraantymaan tummia pilvia ja alkoi tuulla kovaa ja kylmasti. Pian satoi rankasti ja ukkonen jyrisi ja salamoi taukoamatta! Naurettiin, etta KIITOS LAURA kun lahetit helpotuksen meille!! Siina sitten shoppailtiin Panjabi-paitoja loppujen lopuksi niin Raoulille, mulle kuin Leollekin (mun pieni kummipoika) ja hienoja saatiinkin! Salamointi ja sade vain jatkuivat ja odotettiin pitka tovi autoriksaa pienen katoksen alla valuvan veden kastellessa varpaita :). Ihanaa vilvoitusta kaameiden helteiden jalkeen! Autoriksamatka oli tunnelmallinen veden piiskatessa sisaan, aivan ihastuttavaa! Marketilta sitten viela vielakin romanttisempi polkupyorarikshamatka takaisin Matunin kotiin. Perilla laitoimme tietenkin uudet vaatteet paalle jotta kaikki niita paasi ihailemaan. Tasta sitten alkoikin intialaisten into hullutella ja paattivat pukea meidat intialaiseksi haapariksi :) eikun siis minulle talosta loytyva paras sari paalle kaikkine haahumuun kuuluvine horheloineen, koruineen ja huulipunineen (kuvitelkaa mut pinkin hopeisessa sarissa ja punakultaisessa hunnussa vaaranvarinen huulipuna huulilla, heh) ja Raoul sai olla uudessa Punjabi-asussaan. Siina sitten kikatettiin kaikki ja otettiin valokuvia. Illalla juhla-ateria: Chicken Curry of course!!

Tanaan paiva on ollut pilvinen jo aamusta. Pari tuntia satoi putkeen ja ilma alkaa kayda vallan viilean oloiseksi :) Hassua vetaa farkut jalkaan ja olla hikoilematta lainkaan! Nautitaan! Ehka tosin vain taman paivan...huomenna se aurinko varmasti loytaa raon paistaa. Monsuunikausi kun ei viela ole alkamassa, kuukauden paivat viela. Paasin tanaan ekan kerran Matunin moottoripyoran kyytiin (Raoul on ollut jo monesti). Oli kivaa puikkelehtia liikenteessa pyoran takana istuen viileasta tuulesta nauttien. Kaytiin katsomassa josko junalippuluukku olisi ollut auki, mutta eihan se nyt tietenkaan ollut. Paluumatkalla kaytiin leipomossa ostamassa kaikille herkkuja jokapaivaiseen teehetkeen. Massut taynna pasteijoita ja leivoksia lahdimme kylailemaan Matunin ystavien luokse, joilla on kattoterassilla oma "lintutarha". Raoul jutteli erivarisille papukaijan nakoisille linnuille ruosteisiin hakkeihin ja katseltiin laumaa kyyhkysia ja puluja pomppimassa katolla. Perhe oli kovin ylpea bisneksestaan. He myyvat lintuja ja myos kisaavat kyyhkyilla kilpailuissa "kuka-pulu-lentaa-kauiten-ilmassa". Enkat on kuulema jotain 20 tuntia. Siella oli kaksi valkoisen kyyhkyn munaa, josta jo kuului nokan koputusta kuorta vasten. Huomenna pitaisi kuoriutua. Lupasivat soittaa kun poikaset alkavat kuoriutua, niin juostaan paikalle katsomaan :).

Huomenna on Kalkutassa parlamettivaalit. Tanaan on jo ollut monet koulut ja tyopaikat suljettuna. "Red Alert"-tila (=punainen varoitus, eli varautumistila) kaupungissa on julistettu alkavaksi jo tanaan. Monessa kaupungissa ja kylassa on ollut vaalien alla ja vaalipaivana mellakoita ja jopa aseita kaytetty niin etta viattomia kuollut. Taman vuoksi varotoimet on otettu kayttoon. Jannaa paasta kokemaan intian aanestyspaiva nain Kalkutan "lahioasuinalueella". Mumbaissahan oltiin paikalla myos aanestyspaivana, mutta ei kylla huomattu mitaan joka olisi tasta kielinyt. Edessa ihanan viilea yo!! Ehkei tarvitse eden kattotuuletinta laittaa?

JAATELOA HELLEAALLOSSA

Keskipaiva. Lampoaalto runtelee naita seutuja pahasti. Eilen mitattiin vuoden kuumin lampotila Kolkatassa. 42,1 C. Kosteusprosentti 87%. Lehdesta luettiin, etta kaikki olosuhteet huomioon ottaen lampotila auringossa oli yli 60C. Tuuli on kuuma eika siita saa yhtaan helpotusta. En yhtaan ihmittele, etta lampohalvaukseen on kuollut taalla ihmisia.

Aamusella lahdettiin pariskunta matkailemaan, ma&Raoul seka Matun&Aparna. Otettiin autoriksha alle ja suhattiin Shiva temppelille, jossa hindu-ystavamme kavivat tekemassa palveluksena toiselle voiman jumalalle. Tasta jatkoimme matkaa halki kuumuvan tuulen joen rannalle, jossa hyppasimme paikallislauttaan (isoon puuveneeseen) ja kohden vastapaista rantaa. Kaikki varjopaikat olivat kannella taynna, joten istuimme soposti vierekkain sateenvarjojen alla pidellen aurinkoa. Vastapaisen rannan kylan asukit katselivat kummissaan vieralijoita. Pienen kavelylenkin jalkeen asetuimme rantaan puun alle varjoon istumaan penkille, jonka kylan mies meille siihen kantoi. Pikku hiljaa alkoi kylalaisia keraantymaan ymparillemme n.puolen metrin paahan. Siina he seisoivat ja tuijottivat meita puolen tunnin ajan. Valilla jostain juoksi lisaa ihmisia rinkiin. Me siina hymyiltiin ja tuijotettiin takasin. Kun lautta palasi rantaan, hyppasimme siihen ja palasimme samaa reittia Thakurpukuriin (Matunin kotiin) kuumuutta karkuun. Kattotuulettimet taysille, marat ratit ikkunoihin ja kaivovetta katolle viilentamaan huonetta - vahan huonolla menestyksella. Vetta paahan valilla, vaikka meita sita kiellettiin tekemastakin, koska kuulema tulee paa kipiaksi. Loppupaiva kului lohotessa, syodessa taasen chicken currya ja katsellessa hindielokuvaa. Noh, keksiyohon mennessa oli taas jotenkin siedettava olla ja saatiin nukuttua hyvin.

Aitienpaiva aamu valkeni taasen aurinkoisena ja paatettiin ottaa paiva rennosti sisatiloissa. Pesin kaivolla taasen pyykkia ja leikittiin pikkupupujen kanssa. Otettiin itseamme niskasta kiinni ja paatettiin ostaa lentoliput kotiin. Heh, ei nyt ihan viela olla tulossa, mutta 17.7. Mulle tuli jokunen paiva sitten tieto, etta mut on valittu eraaseen palokuntanuorten projektiin ja paasen Itavaltaan viikoksi heinakuun lopulta alkaen tutustumaan sikalaiseen palokuntanuorisotyohon, joten sita ennen on oltava Suomessa. Katseltiin lentoja ja tuolle paivalle saatiin halvemmat lennot kuin myohemmille paiville. Raoul oli iloinen koska nyt han saa viettaa kolmekymppisensa (19.7) Suomen kesassa kavereiden kanssa :)

Asken tuosta ohi kulki mies jaatelokarryn kanssa. Raoul tarjosi kaikille paikalla olijoille jatskit. Matun tuli just ja toi lisaa :) Eli heippodei ja hyvaa ja ihanaa aitien paivaa Mun rakas AiTi ja kaikki muutkin aidit! Lisaa jatskia syomaan siis!!

KOSTEUSPROSENTTI 84. LAMPOTILA +40.

Iltaa Calcutasta, tai Kolkatasta, niinkun nimi nykyaan on. Calcutasta tuli Kolkata 2001, jolloin nimi muutettiin, koska haluttiin eroon britti-intian antamasta versiosta. Kalkutassa asustaa n.15 miljoonaa ihmista. Taa city on kuuluisa ympari maailmaa Aiti Teresasta, joka siis taalla teki elamantyonsa auttaen Calcutan koyhia. Tana paivanakin taalla on sama Mother's house ja lastenkoti seka "kuoleman talo" seka paljon muuta toimintaa, jonka Aiti Teresa aikoinaan aloitti. AIemmilla visiiteilla olen ollut vapaaehtoishommissa naissa paikoissa, suunnitelma oli vieda Raoul kaymaan naihin paikkoihin, mutta taalla on niin paljon kaikkea puuhaa etta jaapi toiseen kertaan. Ytimessa (Kalkutan keskustan reppureissaajakujalla Sudder streetilla) on kuitenkin paljon havaittavissa jaappanialaisia ihmisia, jotka kovasti tulevat tanne tekemaan vapaaehtoistyota Aiti Teresan jalanjalkia seuraten.

Me paatettiin tana aamuna lahtea katselemaan Kalkutan nahtavyyksia. Koko Kolkataa ei pystytty valloittamaan, mutta kaytiin kaupungin pyhimmassa, eli Kali Temppelissa vierailemassa. Jonotettiin pyhien miesten kerjatessa meilta rahaa temppelin sydameen hindujen seassa heidan rukoillessa Kalilta mita lie. Siina kovassa halinassa nahtiin vilaukselta Kali-jumalan naama. Nahtiin myos kun temppelin edessa uhrattiin tuhoaja ja vallanhallitsija-jumalalle elavia vuohia - niilta vaan siina leikattiin paa pois ja ne siina satki aikansa ja oli poissa. nice.

Temppelikokemuksen jalkeen suuntasimme kuumassa tuulessa uusien sateenaurinkovarjojen alla vetta juoden kohti hindujen ruumiin polttopaikkaa. Yhtaan ruumista ei ollut palamassa, kierreltiin ymparoivaa puistoa, jossa oli muistomerkkeja ylimmystoihmisista joita oli kyseisella paikalla poltettu. Paikalla haari lapsosia joita kuvailimme. Ohivirtaava joki oli saastainen, taynna roskia. Tanne poltetun ruumiin tuhkat heitetaan. Taman kokemuksen paatteeksi hyppasimme metroon ja syomaan. Suunnitelmat etenivat ja loysimme itsemme kiertelemassa Intian Museosta, mina jo kolmatta kertaa, mutta silti se jaksoi olla kiinnostava kaikkine argeologisine loydoksineen kuten buddha ja hindujumala patsaita, fossiileita, seka kaikenmaailman taytettyja elaimia ja kaikkea muuta maan ja taivaan valilta kuten formaliinissa lilluvia syntymattomia ihmislapsen sikioita seka kahdeksanjalkaisia vuohia ja kaksipaisia kissavauvoja... saatiin parisen tuntia kulumaan rattoisasti kierrellen ja ihmetellen.

Riksharallin jalkeen taasen tanne Thakurpukuriin Matunin perheen kotiin. Pinkin nettikahvilan koneet alkaa jo olla kunnossa sen jalkeen kun Raoul muiden poikien auttaessa on ottanut hommat kasiin ja putsannut ja uudelleen asentanut koneita jo useamman paivan, eli jeah! Nyt saadaan taaltakin kasin hoidettua naita tarkeita internet-asioitamme :).

Kosteusprosentti on luokkaa 84% ja kuumuutta varjossa vahintaan +40. Tanaan tuulikin oli kuuma kuin hiustenkuivaajassa konsanaan. Silti hyvin parjataan. KOitetaan tankata tarpeeksi vetta ja pysya niin hyvin varjossa kun se nyt on mahdollista.

HUH HELLETTA!

Kuuma kuuma kuuma. Alkuviikko on mennyt nopeasti ja rauhallisissa merkeissa neljankymmenen asteen helteessa varjossa... Aamu yhdeksalta on jo niin kuuma, etta pyykin pesu kaivon kannella suorassa auringon paahteessa on aikamoinen urakka ja vaatii erinaisia vilvoittelutuokioita tulettimen alla...

Maanantaina lahdettiin tomerana kohden keskustaa ensimmaisen kerran. Se on aina aikamoinen urakka taalta Calcutan reunamilta kasin. Ensin 10 minuutin kavely, sitten kaksi 20 minuuttista autorikshamatkaa jonka jalkeen 15 minuuttia metrossa (kylla Kolkatassa ON metro ja vielapa Intian ensimmainen, rakennettu 1984). Naytin Raoulille ytimen tuttuja huudeja, kaytiin ihanan ilmastoidussa kirjakaupassa ja Music Worldissa Park Streetilla ostamassa erinaisia hindileffoja kokoelmiimme. Yritettiin ostaa useammasta paikasta junalippuja takasin Mumbaihin, koska Raoulin ystava Yltsa on tulossa sinne 18.5 ja meidan pitaa olla siella silloin. Kuitenkin joka paikassa sanottiin, etta sorry ei onnistu junat on AIVAN taynna. me oltiin hieman etta voi **** meidan PITAA olla siella kun Yltsa tulee...noh, ei auttanut kun niella ja luottaa siihen etta valtion turistijonosta saatais liput kunhan ensin ois passit jotka oli Matunin kotona... eli toisen paivan jobi. No koitettiin menna keskustan nettikahvilaan kirjoittelemaan teille, muttei meita paastetty koneelle koska MEILLA EI OLLUT PASSEJA mukana, heh. Murjottaen kaveltiin New Marketille shoppailemaan. Ei nayttanyt olevan meidan paiva, ei. Loydettiin kuitenkin tarvitsemamme marketilta (kummallekin kevyet kotihousut, Raoulille Lungi ja molemmille omat aurinkosateenvarjot). Ja pitka matka takaisin Kolkatakotiin.

Tiistaina lahdettiin yrittamaan oikoreittia kaupungin toisella laidalla sijaitsevaan turistilippuluukkuun aika lailla jannittyneina siita, etta pitaisiko meidna oikeasti muka laittaa aivan liian iso siivu matkabudjetista lentolippuhin kohti Mumbaita...odotettiin bussia varmaan puoli tuntia ja puolitoista paalle sitten istuttiin Diamond Harbour tien ruuhkassa ja saasteissa. Lippuluukulla meita odotti ystavalliset kasvot ja mitaan ongelmia ei ollut saada lippuja Mumbaihin! Me kiiteltiin ja ylistettiin Intian systeemia varata pieni osa lipuista turisteille, eihan taalla matkustamisesta muuten tulisi mitaan! Hymy korvissa lahdettiin etsimaan bussia ytimeen ja meinattin matkalla sinne saada lampohalvaukset paahtavasta auringosta. Paettiin ilmastoituun ravinteliin syomaan. Etsiskeltiin keltasuodinta mun kameraan mustavalkokuvia varten, muttei selaista loydy koko Calcutan kaupungista. Ollaan ilman siis.

Olen tassa ollut hyvassa opissa naisten kokkausopetuksessa. Raoul tottuu taalla aivan liian hyvaan, pakko vahan yrittaa josko makin saisin tehtya edes-sinne-pain-chicken-currya vastaisuudessa :). Nyt on ainakin resepti ja vinkit tarkkaan ylos kirjoitettuna. Etta tervetuloa vaan syomaan kunhan kotiudutaan! Muuten taalla tosiaan olen vaan olla mollottanyt ja seurannut kun Raoul ja pojat tekee tietokonehommia vaaleanpunaisessa nettikahvilassa (Pink Cyber Cafe). Suunnitelmia tehty loppumatkaa varten. Haaveita jarjeston suhteen. Vauvapupujen kasvua ihastellessa. Ja makoisia tuoreita mangoja imeskellessa :).

ODOTTAMATON SADE

Aamu intialaisessa kylassa valkeni taasen hieman pilvisena suojaten nain valkoihoisia vierailijoita :). Meille ihana helpotus pilvinen paiva! Aamu otettiin rennosti laiskotellen palmujen alla lammen rannalla. Kukin kavi siina pesulla sakkaisenvihreavetisessa vedessa vuorollaan. Meilla vaihtoehtoina lammesta kannettu vesi pieneen wc-koppiin tai lampi. Vaikka tiedan ettei seisovaan veteen saisi menna tammoisissa maissa (popovaaran takia) niin ajatus uimisesta lammesta vei voiton - hittoon jarkeva ajattelu!! Raoul meni ensin kalsarit jalassa polskimaan poikien kanssa ja ajamaan kaloja verkkoon, ja mina sitten perassa mekko paalla siveellisesti pienen yleison katselemana. Vilvoittavassa vihreassa sakassa sievasti sammakkoa polskuttelin kunnes mieleeni hiipi edellispaivana nakemamme vesikaarmeet (jotka kuulema oli ihan vaarattomia) ja allotys voitti uimisenilon ja suuntasin rantaan. Raoul jai viela innokkaana polskimaan ja sai hieman vetta nenusta masuun josta ma tietenkin friikkasin etta minka ameeban se sai nyt vatsaansa kasvamaan. Noh, se selviaa ajan kanssa.

Ohjelmassa oli seuraavaksi kaynti kalankasvatus altailla (pelloilla). Kavellessamme altaiden valisia penkkoja saimme kuulla tarinan altaista. Ne kaikki olivat kuuluneet Aparnan sedalle, mutta joitain vuosia sitten paikallinen kommunistipuolue oli vain ilmoittanut, etta kaksi suurinta kala-allasta on heidan...minkas sille pieni maanviljelija mahtaa...:( juttu on kuulema oikeudessa ja tuomiota odotellessa...Loput kala-altaista seta joutui myymaan pois viime vuonna, koska laheinen joki oli tulvinut niin etta altaiden mutapenkat olivat sortuneet ja kalat kadonneet jokeen...niin kova rahan menetys ettei ollut enaa varaa pitaa altaita.

Paluumatka meidan oli tarkoitus suorittaa osittain paikallisjokilautalla, mutta olimme sen verran pahasti aamuvetkuja, ettemme ehtineet vikaan lauttaan, joten eikun autokyytiin mars. Sita ennen hyvasteltiin valloittava maalaisperhe ja luvattiin tulla toistekkin kaymaan. Liikenne sunnuntaisin on Intiassa ihanaa - kadut melko aivan tyhjia, joten matkanteko sujui vallan rattoisasti, kunnes... pieni viattoman nakoinen autoriksha ajoi automme kylkeen sen verran lujaa etta seurauksena oli iso klommo ja kovasti huutoa. Kuskimme yritti saada korvausta vahingosta, mutta minkas teet taalla kun toinen vaan kohauttelee hartioita ja sanoo ettei ole rahaa ja anteeksi. et mitaan. matka siis jatkui.

Melko heti palattuamme Kolkatan kotiin yhtakkia pimeni ja nousi valtava tuuli, taivas oli melkein musta. Rynnattiin pihalle innoissamme odottamaan sadetta. Taalla ei ollut satanut kuukausiin ja monsuunitkin alkavat vasta kuukauden paasta. Ensin ripsi hieman vetta, mutta alkoihan sita sataa kunnollakin! Niiin ihana vilvoitus kaikille!! Lampotila putosi n.10 astetta ja ilma oli raikas. Sateen ropistessa katselimme jannittyneena krikettia porukalla telkusta Kolkata vs. Punjab (Kolkata havisi, byhyy). Yo oli meille ihastuttavan viilea nukkua, mutta inkkarit palelivat ja alkoivat astmaoireilemaan, heh. Vietimme ensimmaisen yon moskiittoverkon alla, Raoulia kun ne pikkupirulaiset niin tykkaa syoda. Tallainen sunnuntaipaiva taalla talla kertaa :).

UNELMISTA TOTTA

No niin, alan pikkuhiljaa purkaa kokemaamme tanne, nain monen paivan jalkeen :) ALoitetaan viime lauantaista. Kello heratti meidat jo ennen aurinkoa ja matkaan lahdittiin vuokratulla jeepilla kera kuskin. Meita matkalaisia oli mun lisaksi toksi Raoul, Matun ja Aparna (Matunin sootti vaimo). Matunin muu perhe tuli meita saattelemaan autolle. Ja eikun matkaan etelaan, kohden Bengalinlahtea Sundarbans nimiselle aluelle, jolla Bengalin tiikerit elelevat. Siella elelee myos paljon ihmisia kylissa, joihin kolmeen meidan oli tarkoitus menna talla visiitilla vierailemaan - kahteen mahdolliseen Meidan-Tulevaan-Omaan-Ihanaan-Koulu-Koyhille-Lapsille-Kylaan ja yokylailemaan Aparnan kotikylaan hanen vanhempiensa luo. Automatka kesti vajaat nelja tuntia. Matkalla Matun naytti meille yhden kylakoulun, jonka irlantilais-ystavaporukka on rakennuttanut ja rahoittaa sen toimintaa. Ihaillen katsoin sita ulkoapain ja toivoin, etta edessapain odottaisi paikka jossa voisimme tehda sen todeksi myos.

Ja siellahan se oli (viela odotellen Annin siunausta asialle). Pienia teita pitkin ajeltiin isolla autolla taitavan kuskin pysyessa hyvin tiella. Saavuttiin hindujen asuttamaan kylaan nimeltaan Ateswartala. Ilma oli ihanan pilvinen ja mietittiin kaikki yhdessa etta koska ilmakin suosii meita niin ehka tama on jonkun uuden hienon kauniin asian alku :) Jannittyneena kaveltiin kylan "paapolkua" pitkin halki juuri korjattujen riisipeltojen ja ohi heinakattoisten savitalojen. Polkua varjosti kuivat palmut. Meita seurasi ihmettelevat katseet ja pienimpien pelokkaat silmat (mita nuo varivialliset ihmiset ovatkaan?). Kylassa oli kauniisti ransistynyt vanha koulurakennut, jota ei oltu kaytetty viiteen vuoteen rahan puutteen vuoksi. Koulun sisalla oli viela polyttyneet penkit ja poydat, liitutaulut. Valokuvattiin ja videokuvattiin paikkaa haltioituneena. Siihen alkoi keraantymaan ihmisia lapsia ja aikuisia. Matun alkoi heidan kanssaan juttelemaan, han oli aiemmin jo kaynyt katsastamassa paikan. Istuttiin alas ja kyseltiin puolin ja toisin asioita. Meille tuotiin tavan mukaan kookokset kateen ja pillilla imettiin vilvoittava kookosvesi sisuksiimme. Tultiin tulokseen, etta kouluun saisi korjaustoilla nelja luokkahuonetta. Kylassa olisi n.110 1-4 luokkalaista lasta, jotka voisivat aloittaa koulun vaikka heti. Intiassa koulu aloitetaan jo viisi vuotiaana. Nain pienet lapset eivat hirmu pitkaa koulumatkaa tietenkaan pysty kulkemaan, joten pienimmille on aivan mahdotonta tasta kylasta lahtea pitkan matkan takana olevaan valtion kouluun, joten lapset tassa kylassa ovat jaaneet ilman koulutusta jo nyt yli viiden vuoden ajan.

Tallaista paikkaa ma ja Anni ollaan mielessamme etsitty ja toivottu etta voitaisiin perustaa pieni jarjesto, johon jokainen halukas (vink vink :)) voisi lahjoittaa pienia maaria kolikoita tai seteleita, joilla sitten kadest kateen ilman minkaanlaista isoa valiorganisaatiota vietaisiin omakustannehintaan apu perille, suoraan koyhille tarvitsevilla lapsille. Nyt vihdoin, kaikkien haaveiluvuosien jalkeen, siitapa nayttaa tulevan totta!! :) Paikka jo on olemassa, Annin kanssa sovittiin, etta jatan rahaa koulun korjaustoihin kun lahden, Matun vahtii toimintaa ja kun palaan Suomeen niin tehdaan Annin kanssa jarjestosta virallinen, hihiii!! pikkuhiljaa hyvaa tulee ja toiminta kun lahtee kayntiin niin voidaan sita kehittaa ja laajentaa kylalaisten tarpeiden mukaan. Hyva olo.

Vertailun vuoksi kaytiin viela toisessa kylassa katsomassa mahdollisen koulutoiminnan aloittamista. Tamakin paikka oli vallan ihana (ja juotiin toiset kookosvedet pillilla:)), mutta arveluttavana seikkana oli se, etta koulun omisti yksityinen henkilo, eika kylayhteiso, kuten ensimmaisessa vierailemassamme paikassa. Tasta saattaisi, Matunin kokemuksen mukaan, seurata ongelmia vuosien kuluessa. Nain ollen paadyimme ensimmaiseen paikkaan. (Ja tassa kirjoitellessani tuli Annilta siunaus kylalle ja toiminnan aloittamiselle:)).

Viela jatkui matka kohden Aparnan kylaa, jossa meita odotti sydamellinen maalaisperhe ihanassa isossa mutatalossa lammen rannalla. Heti syomaan ja istumaan vilvoittavaan tuuleen talon taakse lammen rannalle! Siina ihmeteltiin kukin toisiamme ja elamaa ja nautittiin hiljaisuudesta ja rauhasta Kolkatan hektisen elaman jalkeen. Tuntui kuin olisi paratiisissa... Auringon laskiessa lahdettiin kavelemaan kylapolkuja riisipeltojen ymparoimana kohden joen rantaa. Istuttiin ja ihasteltiin lisaa rauhaa ja joen vastarannan viidakonalkua. Vieraille yritettiin pongata puupaattia ja pimeassa paasimme vihdoin soutelemaan hiljaiselle joelle. Matunin kertoessa tarinoita vastapaisen rannan viidakon asukeista (isoja kaarmeita, apinoita, karhuja, mahdollisesti jattimaisia Bengalin tiikereita) lahestyimme vastapaista rantaa...vahan siina oli semmoinen olo etta hei mennaanko jo takaisin. No mutta osasi siina paaosin nauttia kauniista soutelohetkesta. Laituriin palattuamme kuun valossa lahdimme sahkottoman kylan halki taivaltamaan taas kohden ruokapoytaa - maalais-chicken-curry!! oih voi kuin hyvaa!

Meille oli pedattu peti mutatalon toiseen kerrokseen, jossa aurinkoenergialla toimiva kammenen kokoinen tuuletin oli suunnattu paamme paalle, suloista. Yo oli hikinen ja wc-reissut alakertaan ja ulos isojen (isoimpien koskaan nakemieni) torakoiden lammittama. Torakat kuitenkin (tietaaksemme) pysyivat lattialla eivatka pyrkineet kanssamme sankyyn, jossa ei kuumuuden vuoksi tietenkaan kayteta nain kesaaikaan hyttysverkkoa. Aamulla seitseman jalkeen herasimme siihen, kun Matun kannykalla soitteli heratysta meille alakerrasta. Tasta jatkan myohemmin, muuten menee vallan turhan pitkaksi tama turinointi teille :)