KAHDEN JUNAYON JALKEEN MUMBAISSA

Kuinka mukava olikaan palata Mumbaihin. Tutuille nurkille. Meidan hotellissa otettiin hymysuin vastaan, kuten myos aamupalaravintelissakin :). Kulmakunnan putiikkien sisaanheittajat tosin olivat meidat jo unohtaneet ja koettivat heti aamusta saada meita katselemaan pashmina-huiveja kauppoihinsa, no ei menty. Ilma on jollain tavalla taysin erilainen, ei niin kuuma missaan tapauksessa kuin Kolkatassa. Tultiinhan me tosin parituhatta kilometria junalla lanteen ja jonkin verran myos etelaan. Lauran innoittamana tassa teille Intian kartta.

Junamatka Kolkatasta alkoi ukkosen ja sateen piiskatessa. Matun oli jostain vuokrannut auton ja kuskin meita Howrahin juna-asemalle viemaan. Kuski oli arka alouttelevan kuskin tuntuinen nuori poika, joka ei millaan meinannut uskaltaa ajaa kaatosateessa saatika ohitella autoja. Vahan alkoi jo hermostuttamaan etta nainkohan ehditaan junaan, kun toinen parkkeeraa autoa tiensivuun saateen vuoksi... Juna-asemalla poika ajoi harhaan ja kun nain tapahtui toistamiseen samassa kohdassa, tuhahdin etta STOP! ja hyppasimme autosta kaatosateeseen ja eikun rinkat selkaan ja ihan ite juna-asemalle sisaan (ei kavelymatkaa ollut kuin parisataa metria). Jokseenkin hermostuneena tietoisena Howrahin juna-aseman suuruudesta etsimme valotaulua josta nakisi Mumbai Mail-junan lahtolaiturin. Ja tokihan se oli aivan viimoinen laituri, jonne paastaakseen piti kulkea tuulisia (ja kaatosateisia) ylikulkutunneleita ukkosen jyristessa ja alituiseen salamoidessa. Helpotukseksi laituri ja juna ja nimemme junamatkustajien listasta loytyi helposti ja viela oli edessa puoli tuntia junan lahtoon! huh!

Sateessa kakkosluokan vaunu oli ihanan vilpoinen ja matkaseurassakaan ei ollut valittamista. Suurehko intialaisperhe seka tiibetilaispariskunta. Mulla oli ylapeti, Raoulilla keskipeti ja alapedilla nukkui tiibetilaismies. Samanlainen setti matkustajia petiemme vastapaata seka kaytavan toisella puolella. Katossa kolme kattotuuletinta. Ikkunat auki. Ulkoa kuului junan jyske elavasti ja veturin alituinen toottaily. Asemilla myyjien CHAIII! CHAII!-huudot (eli TEETA TEETA!!) ja intialaisten alituinen holoholoholo. Juna keinutti meita pedillaan kuin kehdossa. Unta ei kuitenkaan tullut kummallekaan kuin pienia patkia. Auringon noustessa aamulla viiden maissa alkoivat intialaiset jo herailemaan, juna alkoi kerata myos niin paljon lampoa itseensa auringosta, ettei nukkumisesta pitkaan tullut mitaan, ainakaan ylapedilla. Paiva meni siina istuskellessa ja ihmetellessa junavaen elamaa ja sinnitellessa kuumassa junavaunussa kuumassa tuulessa tehden juurikaan eimitaan. Valilla ohi kulki ihmisia kasi ojossa rahaa kerjaten mita erinaisemmista syista. kuka oli vanha ja sokea, toinen taas kantoi polion halvauttamaa lasta sylissaan. Sitten tuli se pieni takkutukkainen ja likainen tyttolapsi lakaisten junan lattioita ja pyytaen rahaa. Ja myos eunukki (miesnainen) taputtelemaan kasiaan. Ja taasen joku myymaan teeta. tai vetta. tai kekseja. tai kurkkua. tai mita nyt ikina ihminen voi tarvita junassa, kuten puhallettavia tyynyja (jotka ostimme, mutta minun tyyny vuotaa, tietenkin kun Intiassa ollaan:)) Kuvittelimme helpotuksen saapuvan auringon laskettua, mutta metallinen (?) junavaunupa oli imenyt itseensa Intian auringon energiaa niin etta se hohkasi pitkalle yohon lampoaan... Uni oli taas hukassa, mutta pian se kello loi aamu puolikuusi ja saavuimme tuttuun Mumbain Victoria Terminus asemalle. Raoulilla oli hymy korvissa kun se oli niin innoissaan tanne tulosta. Sille taisi kayda niin, etta Mumbaista tuli sille SE City Intiassa, mullekun SE on KOlkata, siellakun olen ensimmaiset kuukaudet Intiasta viettanyt. Saapi nahda millasta kadenvaantoa tasta lahtien meidan Intianmatkat tulee olemaan..."lennetaan KOlkataan, eikun ma haluun Mumbaihin...eiku..." :).

Uni tuli tutun hotskun pedilla helposti virkistavan suihkun jalkeen. Oltiinhan me keratty kahden yon hiet pintaan junassa. Kello oli pakko laittaa soimaan jotta ehti viela tehda talle paivalle jotain. Iltapaivasta kaytiin aamupalalla - pitkasta aikaa keksien sijaan hedelmasalaattia jugurtilla, voih! Tuttuja hymyilevia kasvoja ja hyva olla taallakin kylla. Vaikka kaipaan kovasti Kalkutan ihmisia. Taytyy sanoa etta taalla Mumbaissa meilla oma luksuksensa, joka nain lansimaalaista ihmista viehattaa. Kaytimme taasen hyvaksemme Raoulin luomia suhteita, soitimme Anulle ja hanen kanssaan paasimme Clubille uima-altaalle pitkien keskustelujen jalkeen limesoodan aaressa. Oli ihana pulahtaa lampimaan veteen auringon laskiessa. Ylosnoustessa meri-ilma tuntui niin viilealta. Ei ollenkaan hullummin meilla mene taalla siis taaskaan.

Huomenna myohaan illalla tulee Raoulin ystava Yltsa tanne meidan kanssa ihmettelemaan maailmaa. Hanen ensimmainen ulkomaanmatkansa ikina - Intia ei hullumpi valinta! Suunitelmat viela auki seuraavimme viikoille, mutta ne tarkentunee lahipaivina. mutta Mumbai, hyva olla taalla(kin).