KAIKUJA LUOLILTA

Kuumaakin kuumempi sunnuntaipaiva Mumbaissa, mutta niimpa nayttaa olevan siellakin! Luvattu nettihesarin mukaan +30!! Ihanaa etta tekin paasette hikoilemaan siella. Talla kun aamulla astui ovestaulos niin paita selasta heti marka...

No toissa paivana ei sitten paasty Lonavalaan eika mihinkaan muuallekaan, silla paatettiin kuitenkin ladata akkuja ja nukkua pitkaan, koska ompi ollut sen verran kova meno viime viikkoina. Paadyttiin kuitenkin kavelemaan liikaa ja shoppailemaan kamera-tilpehooria kuten vari-filttereita ja vanhan NIkon kameran... Raoul on siita vallan innossaan ja testi filmi on kuvattu, josko se vaikka ihan oikeestikkin toimisi? Eilen aamulla herattiin auringon kanssa yhta aikaa ja junassa kohti Lonavalaa ja ennenkristusta kaiverrettuja budhhalaisialuolia jo klo 6.40. Parin tunnin jalkeen oltiin edetty 128km pois Mumbaista, seuraava tehtava oli loytaa bussi kohden ensimmaista luolistoa seka aamupala. Aamupala oli eksoottisen lankkarihedelmasalaatteihin tottuneena -rasvainen riisijauhomunakas...no sen verran siita sai virtaa etta jaksoi kiiveta auringon paahteessa intialaisten kanssa puolisen tuntia vuorenrinten rappusia ylos. Luola oli upee ja oli kiva kayda. Parhaiten sailynyt iso luola intiassa kuulema. Ja meidan kamerathan rapsyivat. Ja intialaiset huusivat ja kirkuivat. Luolissahan kaikuu niin kivasti katsokaas.

Siita sitten saatiin neuvoteltua neuvottelujen jalkeen riksha 10km paahan seuraaville buddhalaisille luolille, ja eikun taasen kapuamaan. Paiviteltiin siina etta ollaampa hulluja kun Intian kesahelteilla tallasta harrastetaan... Mutta tulipahan koettua, olisi jaanyt harmittamaan jos ei oltaisi lahdetty. Paluumatka oli jokseenkin koetteleva - juna oli AIVAN TAYNNA, eli siis kaytavia ja oviaukkoja myoten. Angettiin itsemme pakolla sisaan junaan ja siita vessavalikosta loydettiin raout itsellemme seista. Eihan se siihen loppunut vaan alituiseen siita anki sitten myyjia huudellen hikisina hieraisi kainaloaan vasten olkapaatani. kaksi tuntia jouduttin siesta siina ruuhkassa vahan valia itselleen hookien "tytto sa oot rautaa". SIttten loppu virta ja lysahdin Raoulin jalkojen juureen likaselle lattialle istumaan. Hetken paasta joku myotatuntoinen intialaisperhe antoi minulle paikkansa, minun sita vastustellen. Pian Raoulkin sai paikan ja siina sitten nuokuttiin viela vajaa tunti kunnes oltiin jo pimeassa Mumbain illassa. Pikaisen iltapalan jalkeen pistin pienen paani tyynyyn Raoulin katsellessa leffaa ja nukahdin samantien. Tana aamuna herasin hyvin nukkuneena :).

Tanaan onkin viimoset hetket Mumbaissa. Musta on hyva jatkaa matkaa, Raoulista hieman haikeampaa. Tanaan nahdaan Mumbain tuttuja viimosta kertaa. Rinkat on jo pakattu iltaa varten, odottavat hotskun varastohuoneessa. Kohden Calcuttaa siis. Mennaan taasen toki Matunin perheen luo asustamaan. Ja kaydaan Ateswartala kylassa jattamassa rahaa koulun korjaustoita varten ja neuvottelemassa muodollisuuksista. Ja ikava kylla nakemaan, mita vajaat viikko sitten riehunut Aila-myrsky sai aikaan Sundarbans alueella, jossa riisipellot merivedesta suolattuneet pahasti, talojen katot irronneet ja ihmiset vailla ruokaa. Ei varmaan tule olemaan helppo kaynti :(. Mutta ihania kesapaivia jokikiselle Suomeen!!! Palataan taasen Kalkutasta asiaan.