ODOTTAMATON SADE

Aamu intialaisessa kylassa valkeni taasen hieman pilvisena suojaten nain valkoihoisia vierailijoita :). Meille ihana helpotus pilvinen paiva! Aamu otettiin rennosti laiskotellen palmujen alla lammen rannalla. Kukin kavi siina pesulla sakkaisenvihreavetisessa vedessa vuorollaan. Meilla vaihtoehtoina lammesta kannettu vesi pieneen wc-koppiin tai lampi. Vaikka tiedan ettei seisovaan veteen saisi menna tammoisissa maissa (popovaaran takia) niin ajatus uimisesta lammesta vei voiton - hittoon jarkeva ajattelu!! Raoul meni ensin kalsarit jalassa polskimaan poikien kanssa ja ajamaan kaloja verkkoon, ja mina sitten perassa mekko paalla siveellisesti pienen yleison katselemana. Vilvoittavassa vihreassa sakassa sievasti sammakkoa polskuttelin kunnes mieleeni hiipi edellispaivana nakemamme vesikaarmeet (jotka kuulema oli ihan vaarattomia) ja allotys voitti uimisenilon ja suuntasin rantaan. Raoul jai viela innokkaana polskimaan ja sai hieman vetta nenusta masuun josta ma tietenkin friikkasin etta minka ameeban se sai nyt vatsaansa kasvamaan. Noh, se selviaa ajan kanssa.

Ohjelmassa oli seuraavaksi kaynti kalankasvatus altailla (pelloilla). Kavellessamme altaiden valisia penkkoja saimme kuulla tarinan altaista. Ne kaikki olivat kuuluneet Aparnan sedalle, mutta joitain vuosia sitten paikallinen kommunistipuolue oli vain ilmoittanut, etta kaksi suurinta kala-allasta on heidan...minkas sille pieni maanviljelija mahtaa...:( juttu on kuulema oikeudessa ja tuomiota odotellessa...Loput kala-altaista seta joutui myymaan pois viime vuonna, koska laheinen joki oli tulvinut niin etta altaiden mutapenkat olivat sortuneet ja kalat kadonneet jokeen...niin kova rahan menetys ettei ollut enaa varaa pitaa altaita.

Paluumatka meidan oli tarkoitus suorittaa osittain paikallisjokilautalla, mutta olimme sen verran pahasti aamuvetkuja, ettemme ehtineet vikaan lauttaan, joten eikun autokyytiin mars. Sita ennen hyvasteltiin valloittava maalaisperhe ja luvattiin tulla toistekkin kaymaan. Liikenne sunnuntaisin on Intiassa ihanaa - kadut melko aivan tyhjia, joten matkanteko sujui vallan rattoisasti, kunnes... pieni viattoman nakoinen autoriksha ajoi automme kylkeen sen verran lujaa etta seurauksena oli iso klommo ja kovasti huutoa. Kuskimme yritti saada korvausta vahingosta, mutta minkas teet taalla kun toinen vaan kohauttelee hartioita ja sanoo ettei ole rahaa ja anteeksi. et mitaan. matka siis jatkui.

Melko heti palattuamme Kolkatan kotiin yhtakkia pimeni ja nousi valtava tuuli, taivas oli melkein musta. Rynnattiin pihalle innoissamme odottamaan sadetta. Taalla ei ollut satanut kuukausiin ja monsuunitkin alkavat vasta kuukauden paasta. Ensin ripsi hieman vetta, mutta alkoihan sita sataa kunnollakin! Niiin ihana vilvoitus kaikille!! Lampotila putosi n.10 astetta ja ilma oli raikas. Sateen ropistessa katselimme jannittyneena krikettia porukalla telkusta Kolkata vs. Punjab (Kolkata havisi, byhyy). Yo oli meille ihastuttavan viilea nukkua, mutta inkkarit palelivat ja alkoivat astmaoireilemaan, heh. Vietimme ensimmaisen yon moskiittoverkon alla, Raoulia kun ne pikkupirulaiset niin tykkaa syoda. Tallainen sunnuntaipaiva taalla talla kertaa :).