HUH HELLETTA!

Kuuma kuuma kuuma. Alkuviikko on mennyt nopeasti ja rauhallisissa merkeissa neljankymmenen asteen helteessa varjossa... Aamu yhdeksalta on jo niin kuuma, etta pyykin pesu kaivon kannella suorassa auringon paahteessa on aikamoinen urakka ja vaatii erinaisia vilvoittelutuokioita tulettimen alla...

Maanantaina lahdettiin tomerana kohden keskustaa ensimmaisen kerran. Se on aina aikamoinen urakka taalta Calcutan reunamilta kasin. Ensin 10 minuutin kavely, sitten kaksi 20 minuuttista autorikshamatkaa jonka jalkeen 15 minuuttia metrossa (kylla Kolkatassa ON metro ja vielapa Intian ensimmainen, rakennettu 1984). Naytin Raoulille ytimen tuttuja huudeja, kaytiin ihanan ilmastoidussa kirjakaupassa ja Music Worldissa Park Streetilla ostamassa erinaisia hindileffoja kokoelmiimme. Yritettiin ostaa useammasta paikasta junalippuja takasin Mumbaihin, koska Raoulin ystava Yltsa on tulossa sinne 18.5 ja meidan pitaa olla siella silloin. Kuitenkin joka paikassa sanottiin, etta sorry ei onnistu junat on AIVAN taynna. me oltiin hieman etta voi **** meidan PITAA olla siella kun Yltsa tulee...noh, ei auttanut kun niella ja luottaa siihen etta valtion turistijonosta saatais liput kunhan ensin ois passit jotka oli Matunin kotona... eli toisen paivan jobi. No koitettiin menna keskustan nettikahvilaan kirjoittelemaan teille, muttei meita paastetty koneelle koska MEILLA EI OLLUT PASSEJA mukana, heh. Murjottaen kaveltiin New Marketille shoppailemaan. Ei nayttanyt olevan meidan paiva, ei. Loydettiin kuitenkin tarvitsemamme marketilta (kummallekin kevyet kotihousut, Raoulille Lungi ja molemmille omat aurinkosateenvarjot). Ja pitka matka takaisin Kolkatakotiin.

Tiistaina lahdettiin yrittamaan oikoreittia kaupungin toisella laidalla sijaitsevaan turistilippuluukkuun aika lailla jannittyneina siita, etta pitaisiko meidna oikeasti muka laittaa aivan liian iso siivu matkabudjetista lentolippuhin kohti Mumbaita...odotettiin bussia varmaan puoli tuntia ja puolitoista paalle sitten istuttiin Diamond Harbour tien ruuhkassa ja saasteissa. Lippuluukulla meita odotti ystavalliset kasvot ja mitaan ongelmia ei ollut saada lippuja Mumbaihin! Me kiiteltiin ja ylistettiin Intian systeemia varata pieni osa lipuista turisteille, eihan taalla matkustamisesta muuten tulisi mitaan! Hymy korvissa lahdettiin etsimaan bussia ytimeen ja meinattin matkalla sinne saada lampohalvaukset paahtavasta auringosta. Paettiin ilmastoituun ravinteliin syomaan. Etsiskeltiin keltasuodinta mun kameraan mustavalkokuvia varten, muttei selaista loydy koko Calcutan kaupungista. Ollaan ilman siis.

Olen tassa ollut hyvassa opissa naisten kokkausopetuksessa. Raoul tottuu taalla aivan liian hyvaan, pakko vahan yrittaa josko makin saisin tehtya edes-sinne-pain-chicken-currya vastaisuudessa :). Nyt on ainakin resepti ja vinkit tarkkaan ylos kirjoitettuna. Etta tervetuloa vaan syomaan kunhan kotiudutaan! Muuten taalla tosiaan olen vaan olla mollottanyt ja seurannut kun Raoul ja pojat tekee tietokonehommia vaaleanpunaisessa nettikahvilassa (Pink Cyber Cafe). Suunnitelmia tehty loppumatkaa varten. Haaveita jarjeston suhteen. Vauvapupujen kasvua ihastellessa. Ja makoisia tuoreita mangoja imeskellessa :).