JA KUINKAS SITTEN KAVIKAAN...

Ihan aina ei asiat mene niinkuin tahtoisi tai oli suunnitellut. Koskaan ei tieda mita tulee eteen, sattuu kohdalle. Se kai tasta elamasta tekee elamisen arvoista, loppujen lopuksi. Kaiken nakoiset kokemukset, niin iloiset ja kauniit kuin haastavat ja kivuliaat kuuluu taalla tallaamiseen, elamaan. Ne kasvattaa. Juuri ne ovat tehneet sinusta sellaisen kuin nyt olet. Kaikella on ollut tarkoituksensa. Niinkuin taas tallakin kokemuksella, mika lieneekaan, valkenee varmasti myohemmin.

Moskovassa Sergei ei ollut vastassa, mutta loysimme toisemme noin tunnin sisalla. Hypattiin metroon ja paadyttiin mukavaan etnohenkiseen asuntoon mukavien ihmisten luo. Olin vasynyt flunssan ja unettomien oiden takia ja illan vaan loikoilin asunnolla kun muut lahtivat elokuvia katselemaan. Yo meni tas vahilla unilla. Aamulla koin tahanastisen elamani hirveimman kokemuksen - sain jonkun kaamean sairaskohtauksen, minulle soitettiin ambulanssi ja paadyin sairaalatutkimuksiin Moskovan valtion sairaalan paivystyspolille. Sergei lahti tulkiksi. Tunteja tutkimuksia tehtiin ja jonotettiin kylmalla polilla ja lopulta minut otettiin sisaan polin vuodeosastolle seurantaan ja jatkotutkimuksia varten. Vietin sairaalassa 2,5 vuorokautta.

Kaunein kiitos kaikille rakkaille, jotka Suomesta kasin hoiteli asioita eteeni. Olen kovin kovin kovin kiitollinen teille, Sergeille ja Anjalle, Moskovan Suomen suurlahetyston Jyrkille ja Suomen laakarihatapaivystyksen laakari Mikalle. Helpotti kummasti oloa olla teihin kipeana ja peloissaan yhteydessa ja saada apua ja tukea niin etta joku ymmartaa, toisin kuin neuvostoliitonaikaisen sairaalarakennuksen hoitava henkilokunta, joka ei puhunut siis englantia.

Vakuutusyhtiolle en ole kiitollinen. Pohjolasta ilmoitettiin, etta he eivat korvaa mitaan hoitojani liittyen vatsaani, koska ensioireiden alkamisesta on kulunut enempi kuin 120 paivaa, eli tanaan 125 paivaa. Ja minakun olen juurikinn sita varten lykannyt Suomeen asti tutkimuksiin menoa ettei ole vakuutusyhtion tarvinnut maksaa kalliita tutkimuksia Bangkokin tai Shanghain kalliissa klinikoissa. Mutta ei olisi pitanyt ajatella niin. Nyt siis vaan kiltisti Suomessa terveyskeskusjonoon. Kiitos Pohjola. Hyva etta maksoin kalliit vakuutukset. Ja "for sure" otan ensikin kerralla teilta vakuutuksen. AAARGH! no, jalleen kerran, elama on.

Matka talla eraa lopuillaan. Ei ihan niin mennyt loppuun asti kuin olin suunitellut. Clubikeikat ja nahtavyydet vaihtuivat ambulanssaikyydiksi ja sairaalapaiviksi ja junatka kotiin asti Finnairin lennoksi. Mutta hengissa ollaan. Uusia , ihania, haastavia, vaikeitakin, mutta niin antoisia kokemuksia takana. paljon. lahes kuusi kuukautta.

kiitos talla eraa.
om.
...ja illaksi kotin. by Finnair.
p.s. ja huomenna saa tulla synttariteelle.

JUNAMATKA VLADIVOSTOKISTA MOSKOVAAN

Junamatka alkaa olla lopuillaan, parin tunnin paasta Moskovassa. Onkohan Sergei vastassa? Toivottavasti, muuten olen vahan hukassa kun ei ole edes karttaa saatika tietoa muusta majoituspaikasta. Noh, asioilla on ollut tapana jarjestya tavalla tai toisella. Mutta junamatkaan.

Minun hyttikavereina oli ihastuttava Natasha 35v ja hanen suloinen perhoskoirankokoinen terrierinsa, jolla oli vaatteet ja joka oli saanut nimensa Vladimir Putinin mukaan, Putin, kaverille Puza, seka aluksi vakava babushka, mutta jonka neuru kauniisti helisi muutaman paivan matkanteon jalkeen. Muutenkin vaunussa oli vain venalaisia. Esim. Naapurihytissa jehovantodistajia, jotka toivat meille aina valilla sanaa luettavaksi. Sitten oli vahan "limasia" miehia, jotka aina ohikulkiessa pyysi suukkoa. Hytti isanta oli Srgei, vallan hauska ja ihana mies. Natasha oli ainut joka puhui yhtaan englantia, hankin n.20 sanan verran. Matka oli rauhaisaa menoa kaikin puolin. Maisemat lumiset. 8paivan aikana kuroimme kiinni 7 tunnin aikaeron Vladicostokin ja Moskovan valilla. Mutta aika junassa todella menetti merkityksensa. Oleilua, makoilua, ohikiitavia maisemia, ruoka-aikojen odottelua ja pysahdysten myos, jolloin sain menna jaloittelemaan ja ostelemaan leivonnaisia mummoilta laitureilla. Pakkasta oli paivasta riippuen -8 ja -27 valilla. Hrrr... Katselimme Natashan ystavan haaviedeota, minun valokuviani. Yhtena iltana juoiin yhdet pivot ja kikatettiin. Puza oli myos vallan mainio viihdyke. No sitten viidentena paivana (kun vihdoin sain aloitettua opinnaytetyoni tekemista) alkoi Siperian kylmyys tuntua taman tyton luissa ja ytimissa - tulin, yllatysyllatys ja vaihteeksi kipeaksi. Sattui joka paikkaan, yska, nuha, lampoa. Jeih! Natasha minua hoivasi ja tuli siihen jokainen muukin antamaan omat vinkkinsa. Yksi neuvoi hieromaan korvanlehtia, toinen toi jotain imeskelytabletteja ja kanglasnenaliinan jossaoli laventelituoksua haisteltavaksi. Paasin vihdoin myos kokeilemaan venalaista parantavaa vodkavoitelua, kun naapurihytin alkoonmeneva mamma sita kaivoi katkoistaann ja ystavallisesti sairastelijalle antoi. Sita siveltiin pumpulilla paljon kipiaisiin kohtiin ja lampimaan vallyn alle makaamaan. En tieda oliko siita mitaan apua, mutta ihmisten hoiva ja huolenpito oli vallan kaunista ja lammitti mielta. Jollain pysahdyspaikalla sitten tuli laakarit junaan minua tutkimaan ja katsomaan. Minusta se oli turhaa, koska vilustusvirushan minulla kai vaan oli, mutta kaipa se oli vaan yleinen kaytanto. No ne minua siina mittaili aikansa ja lahti pois. Sairastelua jatkunut nyt siis jo neljatta paivaa, mutta olo vahan parempi jo. Aamun unettomina tunteina pohdin josko otan seuraavan junan kotia kohden, koska mita jarkea olisi jaada sairastamaan Moskovaan, mutta kuten sanottu, olo nyt parempi. Rauhallisesti Moskovaa katselen pari paivaa. Jos kavisi kuuntelemassa jonkun paikallisen bandin keikan ja katsastamassa talvisen punaisen torin. Ja tekisi vikat ostokset.

KIINASTA VENAJALLE JA VLADIVOSTOK

Juna-asemalla odottelen Trans-Siberian junamatkaani alkavaksi kaikkine kasseineni (4kpl). Yojunamatka Haerbinista Vecajan rajalle oli uneton, vatsaan poltti jalleen koko yon. Rajalla oli vastassa lumisadeja se hymyilytti tata tallaajaa - ensimmainen lumisade sitten viime talven. Kiinan rajakaupungista minun oli maara sitten ottaa juna tai bussi Vladivostokiin. Junassa tapaamani venalainen Lena neuvoi minua ottamaan bussin, koska se olisi nopeampi. Niimpa unisena lampsin bussiasemalle lippua ostamaan. Se oli vallan haastavaa kun ei sanaakaan englantia puhuttu, kiinaa ja venajaa vaan. Lippukassan neiti minuun vallan hermostui kun en ymmartanyt hanen kiinaansa ja huusi ja huitoi pois. No sain siihen pitkapinnaisempia apuja ja lipun ostettua. Kun sitten taas kerran viela tarkensin etta Vladivostok lippuani osoittaen, oli vastaus njet! Uzuliskaja. Jaha. Mina etta, njet Vladivostok osoittaen itseani. Ne-"Uzuliskaja Vladivostok avtobus daa". Vai niin, no toivottavasti niin! Seuraava haaste olikin sitten se, ettei mulla ollut ruplia lain ja mietin etta mitenhan saisin Uzuliskajasta (missa lienikaan) ostettua lipun Vladivostokiin (jossa tiesin olevan raha-automaatteja). No loysin helposti mustat markkinat rahanvaihdolle ja paasin eroon viimeisista yaneistani. No sitten ennen bussiin nousua ne paattivat punnita matkatavarat ja selvisi, etta rahastavat joka kilosta... Minun painoi 39kg ja vaativat 20 euroa (yaneina). Olin siina ihan hadissani (vahan tekoilin, olisi mulla ollut rahaa vaihtaa) etta ei ole yaneja enaan ja ruplat tarvitsen etta paasen Vladivostokiin, njet njet ja koitin nayttaa surkeelta. No ne sittenotti multa vahan alle puolet niiden vaatimasta summasta. Arsyttavaa rahastusta. Ja minakun luulin ettei laukkujen ja kilojen kanssa enaan olisi AirAsialla lentamisen jalkeen ongelmia, ne kun oli tarkkoja 18kg rajoituksestaan ja jouduin lennoilla aina ottamaan rinkastani pois tavaraa (matkustamoon menevaan kassiini, haloo!) 18kg asti. No matka taittui lumisissa maisemissa. Kiinan puolen raja-asemalla vartijapojat oli etta "OO, Finlandia, you are beautiful." ja olivat mukavia. Venajan puolen asemalla leiman saaminen passiin kesti "hetken" kauemmin. Maahantulokortti oli venajankielinen, enka osannut sita tayttaa. Rajatati sitten teki sen puolestani loppujen lopuksi. Sitten se tutkaili passiani pitkan tovin, laskeskeli moneen otteeseen monellako langalla se on nifottu yhteen eri sivujen valista. Soitteli siihen apujakin ja kolmen hengen voimin siina ihmeteltiin. Sitten minua haastateltiin matkareitistani ja kerroin kuluneet 5kk:tta. Lopulta sain leiman ja eikun bussiin. Uzuliskaja oli 3h ajomatkan paassa halki lumisen tunturimaiseman. ja helpotuksekseni bussi Vladivostokiin loytyi helposti, 2h matka.

Vladivostokin bussiaseman yleisen vessan rahastajatadeille naytin Sashan kirjoittamaa "tiedatteko-ei-kovin-kallista-yopymispaikkaa-selviytymisfraasin NO1, kun netista loytamani halvimmat hotellit oli luokkaa 80eyo. No ne oli etta daa. tekivat puhelun ja osoittivat odottelemaan. Hetken paasta pyyhalti mummeli paikalle ja kysyin etta hotel. Se vaan viittoi peraansa. paadyimmme siihen lahelle vanhaan kerrostaloasuntoon, jossa vastassa oli tomera mummeli ja pitkakarvainen kisu. Mama ja Ljuba nayttivat petini. Sain pyykkini pestya kylpyammeessa Maman tukevalla opastuksella ja itsekkin kylvettya. Mama ja Ljuba ristivat minut katjushaksi. Kun en ymmartanyt venajaa, niin sita alettiin puhumaan minulle hieman hittaammin, selkeemmin ja kovempoo, josko se sitten tajuaisi . No sen verran minulta (venajan kielen) ymmarrysta loytyi illmeisesti, etta sain selville ohjeet seuraavan paivan bussimatkalle keskustaan, joka osoittautui olevan 40min ajomatkan paassa asunnosta.Sain Ljuban nahkasaappaat jalkaani, ulkona tuli lunta vaakatasossa ja keli oli nollassa. Mahoton myrakka. Ei ehka ihan paras keli kaupunkia katsella, mutta juuri niinkuin olin helmikuisen Vladivostokin kuvitellutkin olevan (paitsi ehka ainakin 10 astetta enempi pakkasta), Sain ihanan helposti junalipun seuraavalle paivalle, kiitos mukavien venalaisten ja Sashan apufraasien. Tallasin lumimyrskyssa jokusen tunnin katuja, piipahdin katsastamassa vastaantulleen taidegallerian, kavin kanakeitolla, apteekissa taydentamassa mahalaakevarastoani ja kauniin ortodoksikirkon lumisessa puistossa. Vahan jannasin loydanko takaisin Maman&Ljuban luo, mutta loysin. Ljuba lahti kanssani ruokakauppaan, josta ostin seuraavalle 8 paivalle evasta. Vladivostokin lahion ruokakaupasta loytyi suomalaisia hapankorppuja ja Geisha suklaata . Ostin kaksi levya, toisen itselleni ja toisen tuliaisiksi Moskovaan. Seuraavan haaste oli loytaa lahiosta puhelin, kun internettia ei tuntunut olevan, kysyin monesta paikasta. Piti saada infota Sashan ystavaa Sergeita tulostani. Kyselin aikani "telefon Moskva" ja lopulta loysin paikan josta soittaa. Sergei kuulosti mukavalta, sanoi yrittavansa tulla junalle vastaan. Illalla pakkaus ja Maman perunamuusin ja kalan, sen mita mummi teki aina Enonkoskella, josta aiti ja isi tykkaa, mita en ole koskaan suostunut edes maistamaan, koska se on minusta raakaa kalaa, "valmistettu" jotenkin suolaamalla vaan (kai). Mutta soin kiltisti mita eteen tuotiin. Sanna olis ollut ylpea minusta.

Tana aamuna siis sanoin babushkoille "paka", raahauduin laukkuineni bussipysakille ja nyt siis juna-asemalla odottelen ja kirjoittelen teille, vaikka vasta Moskovassa taman teille julki saankin. Noin 9300km junan jysketta edessa. 8 paivaa. 7 yota. En malta odottaa .

SUURI JA MAHTAVA VENAJANMAA KUTSUU

parisen tuntia tassa aikaa junan lahtoon. mietiskelen tassa etta onkohan junassa kylma. ja etta mitenkohan mahdan saada nostettua laukkuni ylimmalle pedille (kolme kerrosta), kun en ollenkaan nyt taas ajatellut kun lippua ostin etta laukut on valtavat ja painavat. ja etta mahdunko sitten sinne lainkaan itse. no se selviaa piakkoin.

En yhtaan tieda Vladivostokin internet mahdollisuuksista, varmasti loytynee sielta, mutta jos ei niin sitten en yllattaen kirjoittele tanne mitaan vahaan aikaan. Havian nimittain 7-9 paivaksi, roikkuu milloin ja minka junan saan napattua kohti Moskovaa. Olisi kiva tehda pysahdyksia matkan varrella, muttei talla kertaa. Liian kylma ja ihan liian paljon kantamuksia. Moskovasta sitten viimeistaan annan kuulua itsestani. Venalaisen Sashan kaverit on lupautuneet majoittamaan mut luokseen jos ovat kaupungissa kun sinne saavun. Se on kiva se, silla Moskovassa hostellissa asuminen on kallista. Sasha itse reissailee talla hetkella jossain Kasmirin tai Pakistanin seuduilla.

eile illalla taalla oli -15 pakkasta ja viima. aivan liian kylma ihmisen olla. Katsoin etta Vladivostokissa olisi -9. Hyva ettei kylmempi.

HAERBIN, VENALAISVAIKUTTEINEN JA TALVINEN KIINALAINEN KAUPUNKI

tERVEHDYS, voisin sanoa, ankeasta pohjoisesta kiinalaisesta kaupungista. Yobussimatka tanne oli sukkahien hajun taytteinen ja yllattaen uneton. Meita oli 17 tuntista matkaa tekemassa 40 petisessa bussissa 53 ihmista. Ma unohdin ottaa korvatulpat, eika unentuloa ainakaan avittanut joku bussin halytysaani, joka jossain vaiheessa yota alkoi parin sekunnin valein piippaamaan, eika myoskaan vieressani kaytavan lattialla nukkunut kiinalainen nainen, joka loppumatkasta alkoi voimaan pahoin ja oksentelemaan. Bussissa ei myoskaan ollut wc:ta, joten piti vahdata kaikkia pysahtymispaikkoja. Etta niin rattoisaa oli .

No viimeinen paiva Beijingissa oli mukava. Lahdimme yhdessa sopon singaporelaisen tyton kanssa aamukavelylle tiibetin buddhalaiseen temppeliin (joka kylla minulle esittaytyi aika kolkkona ja kiinalaishenkisena temppelina), mutta oli mukava jutella Shantelin (singaporelaisen) kanssa. Siita saldosta haluan teille jakaa meidan keskustelun miehista. Se alkoi siita, kun kavimme leipomossa ostamassa evasta ja minusta myyjapoika kayttaytyi vahan neitimaisesti ja tokaisin Shantelille etta tuo poika on varmaan homo. Han ihmetteli maidan lansimaalaisten miesten luokittelua homoiksi ja miehiksi, sanoi viime paivina monesti kuulleensa lankkareiden niin puhuvan. Han sanoi, etta itamaiset tytot nykyaan haluavat rinnalleen herkan, kauniin ja tuntevan miehen, kun taas meilla lansimaissa miehen pitaa olla MIES, eika mikaan kiiltokuvapoika (noin nyt karrikoidusti). Nuoret pojat taalla laittautuvat tosi kauniiksi, taytyy sanoa - tukka leikattu viimesimman muodin mukaisesti, varjatty monella, koruja, muotivaatteet, joillain jopa meikkia. Shantel sanoi, etta monet pariskunnat menevat yhdessa esim kasvohoitoon tms. Nyky ita-Aasialainen tytto ei mitaan tosi miesta, joka ei puhu eika pussaa, vierelleen halua.

No sitten takaisin Haerbiniin. Taalla on pakkasta, n. -7. Viima kay kaduilla. Lunta vahan siella taalla, mutta sekin varjaytynyt harmaaksi hiilipolysta, teollisuuskaupunki kun on. Ihmiset kulkevat karvahatut paassaan. Pahkinan myyjat kaduilla hytisee toppapalttoissaan. Hassujen kolmipyoraisten taksiautojen katolta tupruttaa savua, kun niiden pakoputket on katolla (?). Uuden vuoden pommeja jo rajahtelee alituiseen siella taalla. Jotenkin harmaata ja ankeeta on. Sanotaan, etta tama on hyvin venalaisvaikutteinen kaupunki, joskus aikoinaan Venalaiset tanne mm. junaradan rakentaneet. Sen peruilta taalla on paljon venalaisvaikutteisia rakennuksia. Viela en ole tuolla ytimessa kuitenkaan kaynyt katselemassa niita, iltasella se edessa. Kun bussiasemalla hyppasin (jarkyttavan) painavien laukkujeni kanssa taksiin, huomasin sivusilmalla, etta yksi mies (laumasta joka oli bussiasemalla vastassa matkustajia ja yrittivat ilmeisesti johonkin hotelliin ihmisia saada tulemaan) otta laukustani jotain taskuunsa. Olin ihan etta mita tama on! Laitoin kaden miehen taskuun ja omenan se oli multa pollinyt. Mies nauro ja ma katoin sita pahasti. ei hyva. Samoin olen vajaan kahden paivan aikana nahnyt koko reissuni kaksi ensimmaista tappelua. Yhdessa bussiin noussut asiakas matti nyrkilla kuskia ja toisessa aiti teini-ikaista poikaansa.

Tanaan kavin aamusella paikallisbusseilemassa "muistomuseossa", jossa oli esiteltiin Japanilaisten toisen maailmansodan aikasia metodeja saada selville pahimmat mahdolliset biologiset pommit. Ja kuinkas muuten niita nyt saataisiin selville kuin testaamalla hyvinvoivilla ihmisilla, etta kun niihin iskee eri bakteereita, niin mitka saa pahinta tuhoa aikaan. Tata sarjaa "viisas ihminen" ja - Auzwitz, Kamputsean Polpotin ideologia, Vietnamin napalpamipommit...kipeeta.

Nain varikkaissa tunnelmissa taalla. No joo. Mutta hostellin henkilokunta oli ihana ja hankkivat minulle JUNALIPUN (vihdoinin juna!) Kiina-Venaja rajalle, Sufienhe nimiseen kaupunkiin, maanantai yojunaan. Jihaa! Hyvalla tuurilla olen siis jo tiistai iltasella Vladivostokissa...katsotaan.

Taman ja huomisen paivan ohjelmassa on kayda ihmettelemassa niita jaaveistoksia ja sitten kayda kavelemassa joenranta puistossa, joka on nimetty herra Stalinin mukaan. Vahan pitaa kayda jo totuttautumassa Venalaiseen tunnelmaan Pitanee kaivaa myos "selviytymisfraasit", joita tapaamani venalainen Sasha minulle kirjoitteli, esiin ja alkaa tavaamaan niita. Sbasibah jne.

HARMAA JA KYLMA BEIJING

pipo paassa ja villapaitaa toisen paalla. Eilen saavuin Beijingiin (=Peking) 17 tunnin yobussimatkan jalkeen. Oli taas pedillinen bussi, joten ei ollenkaan hullumpi matka. Taalla on vallan harmaata ja kylmaa. Lampotila -1. Latakot, lammikot ja joet jaassa. Viimeyoksi luvattiin lumisadetta, muttei sita tullut. ehka ensi yona. Eilinen meni lahestulkoon koko paiva etsiessa lippua pohjoisempaan. Kiina;lainen uusi vuosi vaan lahestyy ja vaikeaa nayttaa olevan kiinalaisillekaan saada kyyteja kotikaupunkeihinsa, kun kaikki, ainakin junat ovat viikoksi eteenpain tayteenbuukattuja. Tassa jo pohdin vaihtoehtoisia reitteja. Noh, kerron. Jonotin siis tunnin eilen juna-aseman jonossa, jonka jalkeen lahdin matkaoppaastani arpomalleni bussiasemalle, joita tassa kaupungissa on 12, ja joka asemalta lahtee eri maaranpaihin bussit. No tietty tein matkaa paikallisbusseilla seikkailumielessa ja ei siina mitaan, otti vain aikaa Beijigin ruuhkissa ajella. Kysyin ainakin viidelta eri ihmiselta suuntaa bussiasemalle ja viela bussiasemalla etta onko tama nyt tama ja nyokyttelya vaan. No siina sitten jonotin tunnin taas ja lippuja ei haluaamaani kaupunkiin ollut, joten otin vaihtoehtoisen reitin 3tunnin matkan paahan siita minne oplisin halunnut ja sain lipun vain 11.2...mietin etta kivat oon jumissa taalla Beijingissa, mutta eipa mahda mitaan. No sitten kun aloin tankkaamaan etta mista bussi lahtee, niin ystavallinen tyttonen joka mua oli tullut auttamaan, oli etta no juna asemalta. Ja mina etta voitkos kirjoittaa ylos aseman kiinaksi niin loydan perille bussiasemalle. Ja tytto katsoi minua ihan holmona etta juna lahtee juna-asemalta...siinas itten selvisi, etta olin ostanut junalipun maitojunaan johki sinnepain mihin olin halunnut, ja aivan liian pitkan ajan paasta lahto ja puupenkki ja yojuna...no nauroin taas kippurassa ittelleni etta jepjep. niin sita tytto taas osti turhan lipun. No talla kertaa en havinnyt kuin 7euroa. No sitten lahdin taas pitkan matkan takaisin hostellilleni ja sielta kysymaan neuvoa ja selvisi etta bussilipun saa ostettua sielta samalta piippiippiiip asemalta, jonne aamulla saavuin ja se oli toisella puolella tata pienta Kiinan paakaupunkia. Mutta meika tytto on reissatessaan saanut harjoitella paljonkin karsivallisyytta ja reippaana ja hyvin vasyneena tyttona lahdin paikallisbussilla korottelemaan asemalle ja sain helposti lipun yobussiin (30e) pohjoiseen, Haerbiniin, joka tulee olemaan viimeinen etappini Kiinan puolella. SIelta sitten Vladivostokiin.

Haerbinissa ajatus on viettaa pari paivaa. Siella on 10 astetta pakkasta, lunta ja maailman kuulut joka vuotiset lumiveistos festivaalit kaynnissa, joten niita ehdottomasti katsomaan. Paleltaa tosin ajatuskin, mutta lamminta on yritetty ostaa. Katsotaan miten tyton kay. Tapasin yhden ruotsalaisen tyton joka oli juuri ollut siella ja sanoi etta jos jaat paikallesi seisomaan, kuolet kylmyyteen. rohkaisevaa. vahan ehka pelottaa, mut yritan olla rohkee.

Eilen sitten sen noin 6 tunnin lipunmetsastysrumban paatteeksi kavin syomassa kalleimman ateriani koko reissun aikana (vahan kirpasi) 7 euroa Pekingin ankkaa ja jasmine teeta, mutta hyvaa oli! Sen jalkeen kavelin kampaamon ohi ja extemporee menin leikkauttamaan tukkani ja se oli hauska kokemus. Ne pesi hiuksia ainakin 20 minuttia, pyoritteli shampoovaahtoa siina ja mua nauratti. Sitten joku nuori poika leikkasi mun tukan kiinalaiseen muottiin, onneksi joutuu pitamaan pipoa paassa koko ajan kun on niin kylma (no ei se niin paha ole). Kampaamoreissu maksoi 2 euroa... Kavin viela illalla ennen nukkumaan menoa moikkaamassa taas Mao-setaa Tiananmen aukiolla ja siellahan se hymyili edelleen. Tanaan sitten kavellyt ympariinsa ja kavin myos ihastuttavassa jalkahieronnassa, voih se teki NIIIN hyvaa. Vein valokuvat kehitettavaksi ja huomenna ne pitaisi saada vahan ennen bussin lahtoa.

Taalla on muuten paljon suomalaisia. Eilen kuulin monesti puhuttavan suomea kun tuolla kuljin. Voitteko kuvitella etta kauppiaatkin joissain tavarataloissa kun kysyy etta mista olet ja kuulevat etta SUomesta, niin sanovat etta mita kuuluu suomeksi, kuin jossain espanjan aurinkorannalla konsanaan... sita kai ne finnairin suorat ja halvat lennot tanne on teettanyt? Mutta anyhow, Beijing on minusta kivempi kaupunki kuin Shanghai, taalla on jotenkin lepposempi tunnelma.

KASVUKIPUJA SOPEUTUMISESSA TAAS NS. LANSIMAALAISUUTEEN

Tanaan on tullut tehtya kaikkea todella turhanpaivaista, kuten ajeltua edestakas lentokentalle 430km/h kiitavalla magneettijunalla ja katseltua auringonlaskua ja Shanghain valoja 340m korkeasta pilvenpiirtajasta. kavellyt vanhassa kaupungissa pikku kujilla ja sitten pahimmalla turistirysakadulla ikina (satoja matkamuistomyymaloita vierivieressa ja jokaisessa innokas mutta toykea myyja). Tanaan sitten vihdoin purkautui ensimmaisen kerran kulttuurisen sopeutumisen tunteet. Tama kaikki - kiire, kauppakeskukset, kulutushysteria, toniminen, asfalttikadut, hienot autot, pilvenpiirtajat, 430km/h kiitavat magneettijunat, viimeisimpaan muotiin tallatyneet ihmiset, 10-vuotiaat kuuntelemassa musiikkia i-podeista, kalleimmat kannykat ihmisilla... - viisi kuukautta olen ollut taysin toisenlaisessa maailmassa, erilaisten arvojen ymparoimana, tuntuu suoraan sanoen pahalta olla taalla, tai siis pois tuolta lampimasta ja ystavallisesta ilmapiirista, jossa lahimmaista kohdellaan niinkuin itseaan haluaisi kohdeltavan... kulttuurin vaihdokseen kuuluu toki tama olo ja pian olen taas (ikava kylla) sinut taman lansimaalaisuuden kanssa, tiedetaan. Silti en voi kasittaa tata menttaliteettia. Multa paasi tanaan kunnon itku, kaikki tama oli jo muutaman paivan ahdistanut ja sitten tanaan kun aikani olen etsiskellyt wc:ta (todella tarvitsi paasta) ja kun yritin kysella ihmisilta sitten loppujen lopuksi etta voivatko nayttaa missa pain on, todella moni ei vaivautunut edes vastaamaan. Kun vihdoin loysin wc:n, oli naisten puolella jono, olin menossa miesten puolelle kun oli kiire paasta ja siella ei ketaan. Sitten sielta joku nainen huutaa kaameen rumasti etta sinne et mene ja ma laitoin kadet yhteen ja sanoin etta pitaa paasta ja kun nain sen ilkeat kasvot tuli kyyneleet. se oli piste talle kaikelle, sille lahinna etta tajuan mita kaikkea kaunista jai taakse.

Ihmiset olkaa ystavallisia toisille ja auttakaa. miksi ihmeessa ei antaisi hymya vastaantulijalle, siita tulee niin hyva olo. molemmille.

SHANGHAI

Ni Hao jalleen! Yobussimatka olikin vain 15 tuntia ja ei niin kamala kun pelkasin, vaikken unta saanutkaan. kukaan ei bussissa suostunut uskaltamaan puhua englantia, vaikka kuin yritin, joten tuli aivan yllatyksena kun aamu 8 oltiinkin jo Shanghaissa, olin varautunut viettamaan 10 tuntia pidempaan bussissa kun junamatka olisis sen verran kestanyt eika kukaan osannut siis vastata minulle kysymykseen milloin oltaisiin Shanghaissa :) No tasta 13,5 miljoonan kiinalaisen kaupungista loytyi vallan ihastuttava hieno vanha hotelli, jolla on yksi makuuhuone reppureissaajilelle kohtuuhintaan (8euroa/yo), kun muuten huone siella maksaa yli 100 euroa/yo. Meita on tyttojen makkarissa 5 - ma, ranskalainen, Pekingilainen ja kaksi australialaista talla hetkella. Telkku ja mukavat sangyt, ja mika parasta kylpyamme ja KUUMAA vetta, mita en ole kokenut vahaan aikaan. Olen siis aivan taivaissa moisesta! Eilen otin kaksi kuumaa kylpya ja tana aamuna samoin, se on myos illan ohjelmassa :)

No muuten Shanghai, mielettomia pilvenpiirtajia, kiireisia ihmisia kaduilla, enemman kauppakeskuksia taynna mita hienoimpia putiikkeja mita olen nahnyt koko matkani aikana yhteensa...ihmisia kulutushysteriassa, laittautuneena hienoiksi, ja niinkun vahan arvelinkin, se kaunis henki joka niin Bangladeshissa, Intiassa ja Myanmarissa leijui, ei taalla enaa tunnu. Ihmiset jotkut on tosi inhottavia, tiuskii tai tuhahtaa. Olen toki mukaviakin ihmisia tavannut, mutta se jokin taalta puuttuu, mista niin pidan. Taalla ei ole niin kylma kuin Xiamenissa, lampotila yolla alle +10, paivalla vahan yli. Ehdin vallan vilustua Xiamenissa, joten kovasti taalla niiskutetaan.Nyt olen vihdoin saanut shoppailtua jo (ihan liikaakin) lampimia vaatteita, joita varmastikkin tulen tarvitsemaan piakkoin. Loysin myos vihdoin kengat, mika on hyva, silla mun sandaalit ei tod ole kaytannolliset enaa, eika myoskaan mun "trekkikengat", jotka on siis kiinan armeijan kengat, joita olen joutunut nyt pitamaan. Olen ehka jokusen katseen kerannyt ja toiset pyorittelee paataan, toiset nauraa ja toiset nostaa peukkua. Katsovat varmaan etta mika kommari-intoilija... mutta nyt ei tarvitse enaa niita katseita ihmetella. Olen kavellyt ja kavellyt, vahan koitin Shanghain metroa ja paikallisbussiakin ja tallakertaa en lainkaan eksynyt. Kiinalainen ruoka on ihanaa, musta on hauskaa kun taalla on sellaisia "shoppaa oma keittosi"-keittioita, joissa pikku ostoskoriin keraat hyllysta mita haluat keittoosi ja sitten se sulle siina kadulla keitetaan ja syot sen siina. Nam.

HUomenna sitten unohdan tyystin shoppailun ja on nahtavyyksien vuoro. en edes yrittanyt nyt viikonloppuna niita lahtea katselemaan kun jokunen miljoona kiinalaista niita viikonloppuisin kiertelee katselemassa. pieni suomineito olisi jaanyt jalkoihin. Tiistai iltana on edessa yobussimatka Pekingiin ja sen pitaisi olla jotain 20 tuntia. sellaista tanne tallakertaa.

HI HAO KIINASTA!

Hyvinhan tuo airasia minut tanne asti lennatti Bangkokin lentokentalla oli vallan ihanaa juoda cafe lattea ja syoda herkkuja! Taas lahetettiin auttava enkeli matkaseurakseni, vanhempi amerikkalainen herra, jonka kanssa sitten yhdessa yolla loydettiin ok hintainen hostelli Xiamenin lahisaarelta. Han puhuu kiinaa ja on kylla kullanarvoinen ollut, taalla ei siis yhtaan juurikaan englantia puhuta. Taalla on kylma! Yolla kun tultiin, istuttiin tunti varmaan juoden teeta. kaikki on taas niin erilaista kun Myanmarissa. Lentokentan vessa osasi ihan itse huuhdella itsensa kun nousin, huuu ja puistossa aamulla kun olin aurinkoa vastaanottamassa, niin pensaiden takaa kaijuttimista kuului klassista musiikkia, huuu. Neonvaloilla koristeltuja pilvenpiirtajia, huuu. Roskiksia kaduilla, vierekkain kierratettavalle jatteelle ja muulle roskalle erikseen, huuu. Meika on ollut ihan ihmeissaan mutta siis kylma on! yolla en osannut nukkua, kun hostelli huoneen lampotila oli sama kun ulkona, n.+10, kun oli vaikea hengittaa niin kylmaa ilmaa...ei moista kokenut piiitkaan aikaan. Aamulla aurinko ei alkanutkaan lammittaa sen noustessa, vaan viimainen tuuli ulvoo kaduilla...hrrr...ja mulla edelleen lapparit jalassa, yopoksyt kylla jai pitkiksi kalsareiksi alle pitaa pian ostaa lisaa vaatetta.

Niin, empa ollut tietoinen, etta 17.2 vietetaan kiinalaista uutta vuotta ja siis koko kiinan suuri kansa alkaa juurikin nyt sitten uuden vuoden lomalleen siirtya. etta on sitten vahan hankalaa tama reissaaminen taalla. aamulla menimme junalippua minulle shanghaihin buukkaamaan, jonot kamalat ja tilaa junissa ei ole moneen paivaan, joten olin "onnekas" ja sain kuitenkin talle illalle viela bussilipun kohden Shanghaita...junalla matka olisi kestanyt 25 tuntia, bussista en tieda... kuulette perasta. vahan ehka en odota innolla matkaa mutta tatahan tama reppureissailu ja kokeminen on. massu on pysyny aisoissa pari viime paivaa. kiitos oskulle konsultoinnista, nostin hieman laakitystani.

Taristen siis eteenpain mennaan, kotia kohden koko ajan tullaan. koitan aikani kuluksi laskeskella bussissa kuinka monta tuhatta kilometria kotiin.