sunnuntai 25. helmikuuta 2007

JA KUINKAS SITTEN KAVIKAAN...

Ihan aina ei asiat mene niinkuin tahtoisi tai oli suunnitellut. Koskaan ei tieda mita tulee eteen, sattuu kohdalle. Se kai tasta elamasta tekee elamisen arvoista, loppujen lopuksi. Kaiken nakoiset kokemukset, niin iloiset ja kauniit kuin haastavat ja kivuliaat kuuluu taalla tallaamiseen, elamaan. Ne kasvattaa. Juuri ne ovat tehneet sinusta sellaisen kuin nyt olet. Kaikella on ollut tarkoituksensa. Niinkuin taas tallakin kokemuksella, mika lieneekaan, valkenee varmasti myohemmin.

Moskovassa Sergei ei ollut vastassa, mutta loysimme toisemme noin tunnin sisalla. Hypattiin metroon ja paadyttiin mukavaan etnohenkiseen asuntoon mukavien ihmisten luo. Olin vasynyt flunssan ja unettomien oiden takia ja illan vaan loikoilin asunnolla kun muut lahtivat elokuvia katselemaan. Yo meni tas vahilla unilla. Aamulla koin tahanastisen elamani hirveimman kokemuksen - sain jonkun kaamean sairaskohtauksen, minulle soitettiin ambulanssi ja paadyin sairaalatutkimuksiin Moskovan valtion sairaalan paivystyspolille. Sergei lahti tulkiksi. Tunteja tutkimuksia tehtiin ja jonotettiin kylmalla polilla ja lopulta minut otettiin sisaan polin vuodeosastolle seurantaan ja jatkotutkimuksia varten. Vietin sairaalassa 2,5 vuorokautta.

Kaunein kiitos kaikille rakkaille, jotka Suomesta kasin hoiteli asioita eteeni. Olen kovin kovin kovin kiitollinen teille, Sergeille ja Anjalle, Moskovan Suomen suurlahetyston Jyrkille ja Suomen laakarihatapaivystyksen laakari Mikalle. Helpotti kummasti oloa olla teihin kipeana ja peloissaan yhteydessa ja saada apua ja tukea niin etta joku ymmartaa, toisin kuin neuvostoliitonaikaisen sairaalarakennuksen hoitava henkilokunta, joka ei puhunut siis englantia.

Vakuutusyhtiolle en ole kiitollinen. Pohjolasta ilmoitettiin, etta he eivat korvaa mitaan hoitojani liittyen vatsaani, koska ensioireiden alkamisesta on kulunut enempi kuin 120 paivaa, eli tanaan 125 paivaa. Ja minakun olen juurikinn sita varten lykannyt Suomeen asti tutkimuksiin menoa ettei ole vakuutusyhtion tarvinnut maksaa kalliita tutkimuksia Bangkokin tai Shanghain kalliissa klinikoissa. Mutta ei olisi pitanyt ajatella niin. Nyt siis vaan kiltisti Suomessa terveyskeskusjonoon. Kiitos Pohjola. Hyva etta maksoin kalliit vakuutukset. Ja "for sure" otan ensikin kerralla teilta vakuutuksen. AAARGH! no, jalleen kerran, elama on.

Matka talla eraa lopuillaan. Ei ihan niin mennyt loppuun asti kuin olin suunitellut. Clubikeikat ja nahtavyydet vaihtuivat ambulanssaikyydiksi ja sairaalapaiviksi ja junatka kotiin asti Finnairin lennoksi. Mutta hengissa ollaan. Uusia , ihania, haastavia, vaikeitakin, mutta niin antoisia kokemuksia takana. paljon. lahes kuusi kuukautta.

kiitos talla eraa.
om.
...ja illaksi kotin. by Finnair.
p.s. ja huomenna saa tulla synttariteelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti