HAERBIN, VENALAISVAIKUTTEINEN JA TALVINEN KIINALAINEN KAUPUNKI

tERVEHDYS, voisin sanoa, ankeasta pohjoisesta kiinalaisesta kaupungista. Yobussimatka tanne oli sukkahien hajun taytteinen ja yllattaen uneton. Meita oli 17 tuntista matkaa tekemassa 40 petisessa bussissa 53 ihmista. Ma unohdin ottaa korvatulpat, eika unentuloa ainakaan avittanut joku bussin halytysaani, joka jossain vaiheessa yota alkoi parin sekunnin valein piippaamaan, eika myoskaan vieressani kaytavan lattialla nukkunut kiinalainen nainen, joka loppumatkasta alkoi voimaan pahoin ja oksentelemaan. Bussissa ei myoskaan ollut wc:ta, joten piti vahdata kaikkia pysahtymispaikkoja. Etta niin rattoisaa oli .

No viimeinen paiva Beijingissa oli mukava. Lahdimme yhdessa sopon singaporelaisen tyton kanssa aamukavelylle tiibetin buddhalaiseen temppeliin (joka kylla minulle esittaytyi aika kolkkona ja kiinalaishenkisena temppelina), mutta oli mukava jutella Shantelin (singaporelaisen) kanssa. Siita saldosta haluan teille jakaa meidan keskustelun miehista. Se alkoi siita, kun kavimme leipomossa ostamassa evasta ja minusta myyjapoika kayttaytyi vahan neitimaisesti ja tokaisin Shantelille etta tuo poika on varmaan homo. Han ihmetteli maidan lansimaalaisten miesten luokittelua homoiksi ja miehiksi, sanoi viime paivina monesti kuulleensa lankkareiden niin puhuvan. Han sanoi, etta itamaiset tytot nykyaan haluavat rinnalleen herkan, kauniin ja tuntevan miehen, kun taas meilla lansimaissa miehen pitaa olla MIES, eika mikaan kiiltokuvapoika (noin nyt karrikoidusti). Nuoret pojat taalla laittautuvat tosi kauniiksi, taytyy sanoa - tukka leikattu viimesimman muodin mukaisesti, varjatty monella, koruja, muotivaatteet, joillain jopa meikkia. Shantel sanoi, etta monet pariskunnat menevat yhdessa esim kasvohoitoon tms. Nyky ita-Aasialainen tytto ei mitaan tosi miesta, joka ei puhu eika pussaa, vierelleen halua.

No sitten takaisin Haerbiniin. Taalla on pakkasta, n. -7. Viima kay kaduilla. Lunta vahan siella taalla, mutta sekin varjaytynyt harmaaksi hiilipolysta, teollisuuskaupunki kun on. Ihmiset kulkevat karvahatut paassaan. Pahkinan myyjat kaduilla hytisee toppapalttoissaan. Hassujen kolmipyoraisten taksiautojen katolta tupruttaa savua, kun niiden pakoputket on katolla (?). Uuden vuoden pommeja jo rajahtelee alituiseen siella taalla. Jotenkin harmaata ja ankeeta on. Sanotaan, etta tama on hyvin venalaisvaikutteinen kaupunki, joskus aikoinaan Venalaiset tanne mm. junaradan rakentaneet. Sen peruilta taalla on paljon venalaisvaikutteisia rakennuksia. Viela en ole tuolla ytimessa kuitenkaan kaynyt katselemassa niita, iltasella se edessa. Kun bussiasemalla hyppasin (jarkyttavan) painavien laukkujeni kanssa taksiin, huomasin sivusilmalla, etta yksi mies (laumasta joka oli bussiasemalla vastassa matkustajia ja yrittivat ilmeisesti johonkin hotelliin ihmisia saada tulemaan) otta laukustani jotain taskuunsa. Olin ihan etta mita tama on! Laitoin kaden miehen taskuun ja omenan se oli multa pollinyt. Mies nauro ja ma katoin sita pahasti. ei hyva. Samoin olen vajaan kahden paivan aikana nahnyt koko reissuni kaksi ensimmaista tappelua. Yhdessa bussiin noussut asiakas matti nyrkilla kuskia ja toisessa aiti teini-ikaista poikaansa.

Tanaan kavin aamusella paikallisbusseilemassa "muistomuseossa", jossa oli esiteltiin Japanilaisten toisen maailmansodan aikasia metodeja saada selville pahimmat mahdolliset biologiset pommit. Ja kuinkas muuten niita nyt saataisiin selville kuin testaamalla hyvinvoivilla ihmisilla, etta kun niihin iskee eri bakteereita, niin mitka saa pahinta tuhoa aikaan. Tata sarjaa "viisas ihminen" ja - Auzwitz, Kamputsean Polpotin ideologia, Vietnamin napalpamipommit...kipeeta.

Nain varikkaissa tunnelmissa taalla. No joo. Mutta hostellin henkilokunta oli ihana ja hankkivat minulle JUNALIPUN (vihdoinin juna!) Kiina-Venaja rajalle, Sufienhe nimiseen kaupunkiin, maanantai yojunaan. Jihaa! Hyvalla tuurilla olen siis jo tiistai iltasella Vladivostokissa...katsotaan.

Taman ja huomisen paivan ohjelmassa on kayda ihmettelemassa niita jaaveistoksia ja sitten kayda kavelemassa joenranta puistossa, joka on nimetty herra Stalinin mukaan. Vahan pitaa kayda jo totuttautumassa Venalaiseen tunnelmaan Pitanee kaivaa myos "selviytymisfraasit", joita tapaamani venalainen Sasha minulle kirjoitteli, esiin ja alkaa tavaamaan niita. Sbasibah jne.