Juna-asemalla odottelen Trans-Siberian junamatkaani alkavaksi kaikkine kasseineni (4kpl). Yojunamatka Haerbinista Vecajan rajalle oli uneton, vatsaan poltti jalleen koko yon. Rajalla oli vastassa lumisadeja se hymyilytti tata tallaajaa - ensimmainen lumisade sitten viime talven. Kiinan rajakaupungista minun oli maara sitten ottaa juna tai bussi Vladivostokiin. Junassa tapaamani venalainen Lena neuvoi minua ottamaan bussin, koska se olisi nopeampi. Niimpa unisena lampsin bussiasemalle lippua ostamaan. Se oli vallan haastavaa kun ei sanaakaan englantia puhuttu, kiinaa ja venajaa vaan. Lippukassan neiti minuun vallan hermostui kun en ymmartanyt hanen kiinaansa ja huusi ja huitoi pois. No sain siihen pitkapinnaisempia apuja ja lipun ostettua. Kun sitten taas kerran viela tarkensin etta Vladivostok lippuani osoittaen, oli vastaus njet! Uzuliskaja. Jaha. Mina etta, njet Vladivostok osoittaen itseani. Ne-"Uzuliskaja Vladivostok avtobus daa". Vai niin, no toivottavasti niin! Seuraava haaste olikin sitten se, ettei mulla ollut ruplia lain ja mietin etta mitenhan saisin Uzuliskajasta (missa lienikaan) ostettua lipun Vladivostokiin (jossa tiesin olevan raha-automaatteja). No loysin helposti mustat markkinat rahanvaihdolle ja paasin eroon viimeisista yaneistani. No sitten ennen bussiin nousua ne paattivat punnita matkatavarat ja selvisi, etta rahastavat joka kilosta... Minun painoi 39kg ja vaativat 20 euroa (yaneina). Olin siina ihan hadissani (vahan tekoilin, olisi mulla ollut rahaa vaihtaa) etta ei ole yaneja enaan ja ruplat tarvitsen etta paasen Vladivostokiin, njet njet ja koitin nayttaa surkeelta. No ne sittenotti multa vahan alle puolet niiden vaatimasta summasta. Arsyttavaa rahastusta. Ja minakun luulin ettei laukkujen ja kilojen kanssa enaan olisi AirAsialla lentamisen jalkeen ongelmia, ne kun oli tarkkoja 18kg rajoituksestaan ja jouduin lennoilla aina ottamaan rinkastani pois tavaraa (matkustamoon menevaan kassiini, haloo!) 18kg asti. No matka taittui lumisissa maisemissa. Kiinan puolen raja-asemalla vartijapojat oli etta "OO, Finlandia, you are beautiful." ja olivat mukavia. Venajan puolen asemalla leiman saaminen passiin kesti "hetken" kauemmin. Maahantulokortti oli venajankielinen, enka osannut sita tayttaa. Rajatati sitten teki sen puolestani loppujen lopuksi. Sitten se tutkaili passiani pitkan tovin, laskeskeli moneen otteeseen monellako langalla se on nifottu yhteen eri sivujen valista. Soitteli siihen apujakin ja kolmen hengen voimin siina ihmeteltiin. Sitten minua haastateltiin matkareitistani ja kerroin kuluneet 5kk:tta. Lopulta sain leiman ja eikun bussiin. Uzuliskaja oli 3h ajomatkan paassa halki lumisen tunturimaiseman. ja helpotuksekseni bussi Vladivostokiin loytyi helposti, 2h matka.
Vladivostokin bussiaseman yleisen vessan rahastajatadeille naytin Sashan kirjoittamaa "tiedatteko-ei-kovin-kallista-yopymispaikkaa-selviytymisfraasin NO1, kun netista loytamani halvimmat hotellit oli luokkaa 80eyo. No ne oli etta daa. tekivat puhelun ja osoittivat odottelemaan. Hetken paasta pyyhalti mummeli paikalle ja kysyin etta hotel. Se vaan viittoi peraansa. paadyimmme siihen lahelle vanhaan kerrostaloasuntoon, jossa vastassa oli tomera mummeli ja pitkakarvainen kisu. Mama ja Ljuba nayttivat petini. Sain pyykkini pestya kylpyammeessa Maman tukevalla opastuksella ja itsekkin kylvettya. Mama ja Ljuba ristivat minut katjushaksi. Kun en ymmartanyt venajaa, niin sita alettiin puhumaan minulle hieman hittaammin, selkeemmin ja kovempoo, josko se sitten tajuaisi
. No sen verran minulta (venajan kielen) ymmarrysta loytyi illmeisesti, etta sain selville ohjeet seuraavan paivan bussimatkalle keskustaan, joka osoittautui olevan 40min ajomatkan paassa asunnosta.Sain Ljuban nahkasaappaat jalkaani, ulkona tuli lunta vaakatasossa ja keli oli nollassa. Mahoton myrakka. Ei ehka ihan paras keli kaupunkia katsella, mutta juuri niinkuin olin helmikuisen Vladivostokin kuvitellutkin olevan (paitsi ehka ainakin 10 astetta enempi pakkasta), Sain ihanan helposti junalipun seuraavalle paivalle, kiitos mukavien venalaisten ja Sashan apufraasien. Tallasin lumimyrskyssa jokusen tunnin katuja, piipahdin katsastamassa vastaantulleen taidegallerian, kavin kanakeitolla, apteekissa taydentamassa mahalaakevarastoani ja kauniin ortodoksikirkon lumisessa puistossa. Vahan jannasin loydanko takaisin Maman&Ljuban luo, mutta loysin
. Ljuba lahti kanssani ruokakauppaan, josta ostin seuraavalle 8 paivalle evasta. Vladivostokin lahion ruokakaupasta loytyi suomalaisia hapankorppuja ja Geisha suklaata . Ostin kaksi levya, toisen itselleni ja toisen tuliaisiksi Moskovaan. Seuraavan haaste oli loytaa lahiosta puhelin, kun internettia ei tuntunut olevan, kysyin monesta paikasta. Piti saada infota Sashan ystavaa Sergeita tulostani. Kyselin aikani "telefon Moskva" ja lopulta loysin paikan josta soittaa. Sergei kuulosti mukavalta, sanoi yrittavansa tulla junalle vastaan. Illalla pakkaus ja Maman perunamuusin ja kalan, sen mita mummi teki aina Enonkoskella, josta aiti ja isi tykkaa, mita en ole koskaan suostunut edes maistamaan, koska se on minusta raakaa kalaa, "valmistettu" jotenkin suolaamalla vaan (kai). Mutta soin kiltisti mita eteen tuotiin. Sanna olis ollut ylpea minusta.Tana aamuna siis sanoin babushkoille "paka", raahauduin laukkuineni bussipysakille ja nyt siis juna-asemalla odottelen ja kirjoittelen teille, vaikka vasta Moskovassa taman teille julki saankin. Noin 9300km junan jysketta edessa. 8 paivaa. 7 yota. En malta odottaa
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti