Tanaan on tullut tehtya kaikkea todella turhanpaivaista, kuten ajeltua edestakas lentokentalle 430km/h kiitavalla magneettijunalla ja katseltua auringonlaskua ja Shanghain valoja 340m korkeasta pilvenpiirtajasta. kavellyt vanhassa kaupungissa pikku kujilla ja sitten pahimmalla turistirysakadulla ikina (satoja matkamuistomyymaloita vierivieressa ja jokaisessa innokas mutta toykea myyja). Tanaan sitten vihdoin purkautui ensimmaisen kerran kulttuurisen sopeutumisen tunteet. Tama kaikki - kiire, kauppakeskukset, kulutushysteria, toniminen, asfalttikadut, hienot autot, pilvenpiirtajat, 430km/h kiitavat magneettijunat, viimeisimpaan muotiin tallatyneet ihmiset, 10-vuotiaat kuuntelemassa musiikkia i-podeista, kalleimmat kannykat ihmisilla... - viisi kuukautta olen ollut taysin toisenlaisessa maailmassa, erilaisten arvojen ymparoimana, tuntuu suoraan sanoen pahalta olla taalla, tai siis pois tuolta lampimasta ja ystavallisesta ilmapiirista, jossa lahimmaista kohdellaan niinkuin itseaan haluaisi kohdeltavan... kulttuurin vaihdokseen kuuluu toki tama olo ja pian olen taas (ikava kylla) sinut taman lansimaalaisuuden kanssa, tiedetaan. Silti en voi kasittaa tata menttaliteettia. Multa paasi tanaan kunnon itku, kaikki tama oli jo muutaman paivan ahdistanut ja sitten tanaan kun aikani olen etsiskellyt wc:ta (todella tarvitsi paasta) ja kun yritin kysella ihmisilta sitten loppujen lopuksi etta voivatko nayttaa missa pain on, todella moni ei vaivautunut edes vastaamaan. Kun vihdoin loysin wc:n, oli naisten puolella jono, olin menossa miesten puolelle kun oli kiire paasta ja siella ei ketaan. Sitten sielta joku nainen huutaa kaameen rumasti etta sinne et mene ja ma laitoin kadet yhteen ja sanoin etta pitaa paasta ja kun nain sen ilkeat kasvot tuli kyyneleet. se oli piste talle kaikelle, sille lahinna etta tajuan mita kaikkea kaunista jai taakse.
Ihmiset olkaa ystavallisia toisille ja auttakaa. miksi ihmeessa ei antaisi hymya vastaantulijalle, siita tulee niin hyva olo. molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti