KOTONA SUOMESSA, LUMEN JA NOKIAPUHELINTEN MAASSA

Niin se vaan hurahti 4 kuukautta ja 10 päivää. Aivan uskomaton matka takana. Calcutassa oli ihanaa, jälleen kerran, 10 päivää siellä kului todella nopeasti. Ei ollut kuitenkaan haikeaa lähteä kun tiedän, ettei se ollut viimeinen kerta siellä. Lensin Lontoon kautta kotiin ja ehdin katsella Lontoota 7 tunnin ajan ennen paluuta jouluiseen Helsinkiin. Vastassa kentalla oli kaikki ketä odotinkin - Sanna, Marina ja Pauke :) Kiitos teille siitä. (tein diilin koneessa yhden pojan kanssa, että jos ei kukaan ole vastassa mua kentalla, lähden sen kanssa seuraavalla lennolla Dubaihin, muttei sit tarvinnutkaan). Oli ihanan nakoista kun oli lunta maassa, eika liikaakaan pakkasta ollut. Oli siis hyvä tulla kotiin. Matka meni kaiken kaikkiaan siis aivan loistavasti ja nyt olen taas ainakin hiemaan viisaampi ja isompi ihmisenä.

Kiitos kaikille jotka on jaksanu seurata mun matkan vaiheita! On ollut kiva kirjottaa teille tapahtumia, päässy ijakaa ne jonkun kanssa Menkää hei kaikki vaan maailmaa katsomaan, siellä on niin paljon nähtävää! Minä, katja emilia harapainen, ainakin meinaan vielä mennä, ja monta kertaa

KIITOS JA KUMARRUS, ENSIKERTAAN

CALCUTASSA VIIMEISIA TUNTEJA

niin se vaan on. aika taalla on kulunut niin nopeasti, mutta se oli odotettavissakin. Nyt on erhosia massu taynna kotiin aluun takia ja myos sen takia etta pitaa lahtea taalta. On ollut niin kivaa. Kaikki on niin ihania ja ystavallisia. Yhden paian vietin slummin lasten kanssa niiden hokkeleissa, yhtena paivana maalattiin koko aiva taloa jossa asuin silloin 4 vuotta sitten ja muuten ollaan van oltu ja katseltu hindileffoja taidan kirjoitta matkani loun vasta siella kotona, kun chiken curry odottaa ja kaikki ihanat ystavat. Ensi yona klo 1 tata aikaa on lahto kentalle. Lontoon kautta helsinki-vantaalle ja siella sitten pe-la keskiyona. (vinkki vinkki kaikille )

Haleja, nyt on vahan sanat vahissa.

CALCUTTAA, I AM A TAXI DRIVER IN CALCUTTAA...

HIH! Taalla ollaan, ja vahanko on kivaa! Mun lento Bangkokista Kolkataan oli vaan 5 tuntia myohassa ja ei ollu kivaa kun Matun ja pari sen kaveria oli oottanu lentokentan ulkopuolella koko sen ajan. Mutta voi etta kun oli kiva ja ihana tulla jalleen kerran Intiaan ja Calcuttaan! Tama on yhta sotku koko kaupunki ja kulttuuri kuin on ollutkin Ajattelin, ettei se tuntuisi enaa silta kun on ollut jo 4 kuukautta Aasiassa, mutta kyllapa se vaan tuntuu. Asustan samoilla nurkilla kun nelja vuotta sitten, nyt ystavani Matunin perheen talossa. Mua on kaynyt kaikki Matunin sukulaiset ja kulmakunnan naapurit tervehtimassa jo. Ja koko ajan pitaa syoda ihanaa intialaista ruokaa ja juoda ylimakeeta teeta. Ja koko ajan joku on huolehtimassa etta onko kaikki hyvin. Kaytiin jossain tupareissa eilen ja sain vihdoin varia tukkaani! Huomenna paasen katsomaan sen jarjeston jossa sillon tyoskentelin, niin sen slummikoulujen lasten jalkapalloturnausta Sitten vissiin havitaan joiksikin paiviksi maaseudulle pois Calcutan halinasta. Taalla on muuten kamalasti moskiittoja jotka syo mua koko ajan ja se ei oo kivaa.

Mutta muuten taalla on siis oikein hyva olla ja en tieda haluanko lahtea pois lainkaan No ei, kaipaan aitin jouluherkkuja vahan liikaa ja kylla teita kaikkia ihmisiakin Kaipa se on aika tulla jo pian kotiin talta eraa. Siella ootta koulu, pitaa sita sielta joskus vissiin valmistua...

Kiitos Anna kun kirjotit matkasi loppuun tanne. Pian nahdaan, soittelen kun olen turvallisesti Suomen kamaralla.

AAMU KHAO SANILLA

Niin se vaan lahti Anna eile illalla kohti Suomea (taitaa olla ihan naina tunteina laskeutumassa Helsinki-Vantaalle). Tulihan se kyynel silmaan kun se lahti , meilla oli kylla kivat kolme kuukautta yhdessa. Mutta elama on...

Tultiin tosiaan silla ykkosluokan yobussilla jokunen paiva sitten tanne Bangkokiin. Meita oli isossa busassa 8 tyyppia ja thaineiti kantoi eteen valilla kylmia juomia ja pikkupurtavaa ja viltit.. luksusta! Bangkokissa ollaan lahinna shoppailtu, eilen ajeltiin "skytrainilla" ja kaveltiin PALJON. Niin ja kaytiin Thaihieronnassa ja ma kavin viela lohduttautumassa Annan lahdon jalkeen kasvohoidossa. Tanaa iltapaivalla ma sitten lennan Calcutaan, odotan kovasti nahda Matunin ja sen perheen seka sen slummin lapset, jossa sillon 4 vuotta sitten olin opena. Vahan kylla jannittaa.

REISSAAJAT SAAPUNEET THAIMAAN PUOLELLE

Hei vaan! Nyt sita ollaan Thaimaassa. Ollaan Vang Vienin jalkeen tehty vaan matkaa, tosin ihanan kauniissa vuoristomaisemissa. Ensin bussilla puolipaivaa ja sitten kaksi kokonaista paivaa Mekong-joella seilaten (jalleen). Paatissa istuminen oli kylla rauhoittavaa, vaikka myos takapuolia puuduttavaa (puupenkit). Meilla oli suunnitelmissa ylittaa Laosin ja Thaimaan raja jo eileillalla, mutta vene saapui Laon rajakaupunkiin niin myohaan, etta rajapostit oli jo kiinni , meita vahan harmitti. Tana aamuna sitten oltiin tikkana jo ennen rajan avautumista hakemassa leimoja passeihimme ja veneella tulimme tanne toispuoljokkee, mutta eipahan me paasta taalta jatkamaan matkaamme kohti Bangkokia mitenkaan jarkevasti kuin yobussilla iltasella, joten joitakin tunteja tapettavana taalla enne sita. Paatettiin laittaa asiat isolleen ja ottaa ykkosluokan bussi siina on vessa ja kaikki! Huomeaamuna viidelta meidan pitaisi olla sitten Bangkokissa. Anna lahtee tiistai-iltana kohtilentokenttaa, ma keskiviikkona.

Arvatkaa tekeeko mieli jouluherkkuja? Nuudelikeitto ja friedrice alkaa tulee jo korvista ulos (no ei nyt noin pahasti)

TAALLA VAHAN PALELTAA...

...Ollaan Laosin melkein pohjoisosassa, Vang Vien on taman paikan nimi (jos joku muistaa Madventuresista sen kun ne kellu niilla traktorin sisakumirenkailla joella, niin sama paikka). Tama on kaunis paikka, "limestone"vuoria ymparilla. Ei tama kylla oikeaa Laosia ole, on ihan vaan turistirysa, mutta meille kelpaa relailuun oikeen hyvin. Ollaan siis maattu ravintolan sohvilla katsellen Frendeja (joita tulee non-stoppina tollosta aamusta iltaan), syoty pizzaa ja oltu niilla sisakumeilla lilluu joen virtaa pitkin 3 tuntia vuorimaisemissa... ei siis ollenkaan hullumpaa taalla

Suunnitelmissa on jatkaa huomenna vielakin pohjoisemmaksi Luang Prabangiin josta sitten 2 paivan venematka Thaimaan rajalle, ja sunnuntai iltana meilla on tavoitteena olla Bangkokissa. Niin se vaan on, reissu lopuillaan.

LAOSIN PAAKAUPUNGISTA

Vientianessa ollaan. Tultiin tuskainen yobussimatka tanne (koko matkan soi kamala Loalainen jollotus bussissa ja menin sanomaan kuskille etta kuules nyt loppu - hetkeksi se loppuikin). Tama on kylla mukava kaupunki, jalleen nain, ollaan tykatty. Ja sitten sellainen pieni juttu, etta sain viisumin Intiaan. Kannatti nakojaan nahda kaikki se vaiva jonka asioiden jarjestelyn eteen tein. En usko sita kylla viela todeksi ollenkaan. Kai se sitten realisoituu kun Anna lahtee Bangkokista Suomeen ja mina en... Tulen siis Suomeen 23.12 , siis jos nyt mun lentolippu Calcutaan on aito ym ym. Eihan sita koskaan tieda.

arvatkaa tekeeko kanaa mieli? No tekee.

TYTOT LAOSISSA

Pitkasta aikaa. Ei oo noita tietokoneita nakynyt vahaan aikaan, mutta nyt taas. Mihinhas sita viimeksi on jaaty? Taidettiin lahtea Siem Reapista. Sielta tosiaan pyyhallettiin bussilla 6h ja henkiloautolla 3h (johon oli ahtautunut kuskin lisaksi 5 aikuista ja 3 lasta) Kratieen, joka oli pieni kaupunki Mekong-joen rannalla. Kaytiin katseleen harvinaisia jokidelfiineja (niita on kuulema alle 80 jaljella maailmassa). Varattiin myos venematka seuraavaksi paivaksi Laosin rajalle, eika tiedetty mihin oltiin ryhtymassa. Noh, aamulla sitten rantaan ja pieneen 5 hengen puuveneeseen rinkkoinemme hyppasimme. Mikas tassa, oltiin ennenkin matkaa veneella tunteja taitettu, mutta sittenkun vene lahti liikkeelle, tajuttiin etta oltiin jouduttu pikaveneeseen, joka kulki 80km/h. Ja voi ei! Me kun luultiin etta oltiin "slowboatiin" ostettu liput. Noh, sitten sita mentiin, ja lujaa ja pelotti! Mekong-joki ei oo ihan niinkun Vantaanjoki, vaan pikkasen isompi, villimpi ja pelottavampi. Sadekauden jalkeen joen pinta oli jo jonkin verran laskenut, puita kasvo keskella jokea ja karikkoja oli ja hulluja pelottavia pyorteita ja virtaus oli kova. Ja vauhti ei hidastunut missaan vaiheessa, ei vaikka piti menna valilla lahelle rantaa, samaa 80km/h vauhtia mentiin...valilla sita piti vaan silmat kiinni ja puristi veneen reunoista...mutta selvittiin hengissa ensin cambodian puolen hokkelimokkeliin leimauttamaan passimme ja sitten LAosin puolelle. ONNEKSI oltiin saatu hankittua etukateen Laosin viisumit, silla yksi Belgialaispoika kaannytettiin rajalta takaisin kun silla ei ollut viisumia, sekun luuli etta rajalta saa ostettua. Pieni vaivaton matka takaisin mista oli tullutkin (6 tuntia siina ihanassa pikaveneessa)... Noh, me hypattiin rajalta Pick-upiin ja taas veneeseen ja paadyttiin rauhaisalle maaseutusaarelle, jossa bungalowissa nukuttiin ja riippukeinussa maattiin (ja myos kaveltiin paljon ja oltiin TAAS flunssasia ja Anna kuumeinen). Se oli kylla mukava paikka. Sielta sitten eileaamuna lahdettiin eteenpain, paadyttiin tanne Savannaketiin, joka on puolessa valissa Laosia. N. 250km bussimatka ei kestanytkaan kuin kuutisen tuntia... (alkaa kysyko - noh, kuski pysahty aina valilla syomaan ja kakalle ja sit taas...) Taalla hengaillaan tama paiva ja vietetaan Annan synttareita - syodaan hyvin ja vaan ollaan. Tama ei vaan hirvean antoisalta kaupungilta vaikuta, mutta ei se mitaan. Kaytiin tuossa dinosaurusmuseossa, joka oli vallan virkistava visiitti (no ei ollu). Ja arvaatka mita loydettiin aamulla - no MANGNUM JAATELOA! Arvatkaa tekeeko mieli kun ei ole syonyt oikeeta jaateloa kun viimeksi Pekingissa (kun ei ole nakynyt). Ja arvatkaa mennaanko ostamaan kun ollaan syoty niin jalkkariksi . AAH!

Joen toisella puolella on Thaimaa. Ei kuitenkaan menna sinne viela, vaan illalla hypataan yobussiin ja kohti taman maan paakaupunkia, Vientianea. Siella mulle selviaa Intiaan meno vai ei. Heihei

Laosissa asuu n. 6 miljoonaa ihmista ja tamakin on kommarivaltio.