HIH! Taalla ollaan, ja vahanko on kivaa! 
Mun lento Bangkokista Kolkataan oli vaan 5 tuntia myohassa ja ei ollu kivaa kun Matun ja pari sen kaveria oli oottanu lentokentan ulkopuolella koko sen ajan. Mutta voi etta kun oli kiva ja ihana tulla jalleen kerran Intiaan ja Calcuttaan! Tama on yhta sotku koko kaupunki ja kulttuuri kuin on ollutkin 
Ajattelin, ettei se tuntuisi enaa silta kun on ollut jo 4 kuukautta Aasiassa, mutta kyllapa se vaan tuntuu. Asustan samoilla nurkilla kun nelja vuotta sitten, nyt ystavani Matunin perheen talossa. Mua on kaynyt kaikki Matunin sukulaiset ja kulmakunnan naapurit tervehtimassa jo. Ja koko ajan pitaa syoda ihanaa intialaista ruokaa ja juoda ylimakeeta teeta. Ja koko ajan joku on huolehtimassa etta onko kaikki hyvin. Kaytiin jossain tupareissa eilen ja sain vihdoin varia tukkaani! Huomenna paasen katsomaan sen jarjeston jossa sillon tyoskentelin, niin sen slummikoulujen lasten jalkapalloturnausta Sitten vissiin havitaan joiksikin paiviksi maaseudulle pois Calcutan halinasta. Taalla on muuten kamalasti moskiittoja jotka syo mua koko ajan ja se ei oo kivaa.
Mutta muuten taalla on siis oikein hyva olla ja en tieda haluanko lahtea pois lainkaan 
No ei, kaipaan aitin jouluherkkuja vahan liikaa ja kylla teita kaikkia ihmisiakin Kaipa se on aika tulla jo pian kotiin talta eraa. Siella ootta koulu, pitaa sita sielta joskus vissiin valmistua...
Kiitos Anna kun kirjotit matkasi loppuun tanne. Pian nahdaan, soittelen kun olen turvallisesti Suomen kamaralla. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti