EGG CURRYA MUMBAISSA

Mumbain nettikahvilasta hei! Talla sita nyt sitten ollaan, ei tata viela oikein edes tajua, kuin unessa olisi... Lentomatka oli uneton, tosin kun kone oli vajaa matkustajista niin saimme ihan oman penkkirivin itsellemme ja sain potkottaa paa/jalat Raoulin sylkyssa vuorotellen. Ruokakin oli koneessa hyvaa, mutta sita oli nalkaisille aivan liian vahan.

Ja sitten aukesivat koneen ovet. ja voih, hymy - INtian tuoksu! lammin kostea madantynyt multa lemu lasahti pain kasvoja. Olin aivan unohtanut milta Intia tuoksuu!

Olin itselleni ja ilmeisesti Raoulillekin pelotellut Intiaan saapumisen paaaljon pahemmaksi kuin muistinkaan. Saimme pre-paid taxin helposti ja nopeasti, kentalla tuli yksi kerjalaistytto kauniisti (ei siis agressiivisesti) kerjaamaan, tiet oli aamu neljan aikaa tyhjat ja paasimme huristamaan seittemaakymppia mustakeltaisella pikkutaxilla kohden Colabaa (mumbain kaupunginosa), matka kesti n.tunnin siita huolimatta etta kadut olivat tyhjat. Siina aamuyon hamarissa ihmettelimme kuinka kaupunki, joka ei kylla koskaan nuku, alkoi herailemaan. Valtateiden varsilla nukkui kodittomia ihmisia, rikshakusit torkkuvat riksoissaan, kulkukoirat lontystelemassa sivukujilla, linnut raakkumassa oksilla, markettipaikalla myyjat jarjestelemassa vihanneksia myyntiin.

Olin niin iloinen saavuttuamme Colabaan turvallisesti, etta paatin tipata taxikuskiamme, Raoul sanoi etta olin ilmeisesti antanut liian vahan, kuski naytti kuulema silta :). Tein kuitenkin jotain sellaista jotaen tyypillisesti harrasta ja olin itse vallan iloinen. Lahdimme pedin metsastykseen, ja kuten niin tavallista taalla, oli monet opaskirjan paikat pistaneet ovensa sappiin. Parisen tuntia jaksettiin tarmokkaasti yon kosteudessa +28 lampotilassa herattaa hostellivahteja ja katsastaa jos monenmoista luukkua. Voimat kuitenkin loppu ja paatettiin sijoittaa ensimmaiseen yohon aivan liikaa rahaa (23e), mutta pakko oli paasta nukkumaan. Vedettiinkin katkonaisesti unta 8 tuntia ja lahdettin massut kurnien etsimaan ruokaa. Eksyttin vallan mainioon ravinteliin, jossa oli ihana jugebox joka soitti kyllakin lankkarimusaa, mutta tunnelma oli kiva ja ruoka aikasta hyvaa - Egg currya ja Paneer tikkaa tottakai Butter Naan-leivan kera!

Tanaan ei sitten muuta ohjelmassa taida ollakkaan, katsellaan viela josko loytyisi joku koti meille taalla olo ajaksi, jarkevaan hintaan, mika ei kylla taida onnistua. Asuminen on aivan liian kallista tassa kaupungissa, mutta kuka leikkiin ryhtyy niin...

taa on kylla aika innoissaan. ja niin taitaa olla tuo toinenkin :) massussa kihertelee kivasti ilon perhosia kuin ois. INTIA! :)

LAHTO

Vasymys, stressi. kuinka se lahto tulee aina liian akkia, vaikka on tiennyt lahdosta etukateen jo kuukausia, uskomatonta. Kaikki jai kuitenkin viime tunneille, eika kotia ehtinyt Sadulle jattaa sellaiseen kuntoon kun olisi halunnut. Hammasta purtiin ja kyyneleitakin tuli vuodatettua imurin varressa kun rinkkakin oli viela pakkaamatta... edellisena paivana ystavat varasivat aikani aina lahtoaamuun asti, hemmottelu ja rentoutusilta kertakaikkiaan, tuli kylla niiiin tarpeeseen. Mutta sitten kaikki lahtostressi keraantyikin lahtopaivalle. Raoulin isukki vei meidat kentalle ja siella saattamassa oli pieni kummipoikani Leo vanhempineen :) Vasymykselta en oikein osannut hyppia riemusta lahdon suhteen, jota kylla oli odotettu. Raoulin ystava oli jattanyt kentan kahvilaan meille yllatyksen, joka sitten sai minutkin hymyilemaan - kuohoviinilasilliset nautimme juuri ennen koneeseen nousua :) Tasta se seikkailu alkaa! Kohden Mumbaita...

MATKAVALMISTELUJA

8 päivää lähtöön. Viisumit passeissa. Intian rupioita rahavyössä. Niitä on aina yöpöydän laatikossa Intiaan lähdön varalle, ja vielä lisää rupioita sain ihanaisessa puurasiassa syntymäpäivälahjaksi Lauralta. Vakuutuksen pidentämisprojekti on vielä kesken, hoidan ensi viikolla. Mitä-mukaan-lista on tehty, mukaanlähteviä tavaroita reposteltu ympäri kotia ja rakkaita ystäviä nähty "viimestä " kertaa.

Finnair on säätänyt lentojensa kanssa huolella ja lähtöpäivämäärä on muuttunut usemapaan otteeseen, lähtö on nyt siis 29.3. Luimme lehdestä viikko sitten, että Finnair lopettaa Mumbain lentonsa toukokuusta alkaen, mietimme milloinhan he meille siitä ilmoittavat ja mitenköhän meinaavat saada meidät Suomeen takaisin? Toissapäivänä tuli s-postia, että joko otatte Delhin lennon tai perutte lentonne ja saatte rahat takaisin. Raoul tiedusteli että kuinkas Finnair meinaa saada meidät Mumbaista Delhiin (välimatka on yli 1000km, eli sama jos Finnair siirtäis Helsingin lennon lähtemään Ivalosta), muttei Finnairia kiinnostanut. Luulisi, että ne jotenkin korvaisi moisen sekoilun ja peruuntumiset, isoja "maineikas" yritys kun esittää olevansa. Päädyimme nyt sitten perumaan paluulentomme. Nyt ollaan vapaita aikatauluista, joka ei kyllä ole huono juttu ollenkaan. Ehkäpä näin oli tarkoitettu. Mitä kesä tuokaan tullessaan :)?

Asuntoasiat Mumbaissa hiertää. Raoulin harjoittelupaikan tyypit lupasivat alunperin auttaa asunnon hankkimisessa, mutta (intialaiseen tyyliin) meillehän se työ on jäänyt - selvitellä internetin kautta vapaita asuntoja Mumbaista...jokainen voi kuvitella ettei ihan helppo nakki. Näillä näkymillä majotutaan hostelliin, kun sellainen siedettävä ja meidän budjetille sopiva löydetään. Kaikella on tapana järjestyä.

Jännittääkö? Täytyy vastata että ei. On rauha ja hyvä olo. Intia. Helppoa se ei tule olemaan. Kuumuus, hiki, saasteet, vänkääminen, tinkiminen, kusetus, hajut, välinpitämättömyys, odottaminen ja pettyminen. Vastakohtina värit, hymyt, elämä, ilo, suru, erilaisuus, pään keikutukset ja hassu englanti. Sitä kaikkea olen kaivannut taas jo pitkään. Unelmani täyttyy. taas kerran.