VAUVATAYTEISTA ELAMAA VIETNAMISSA

Hei vaan kaikille! Taalla on arki jo astunut sen verran kuvaan ettei ihan joka paiva tule paivitettya tata sivua. Ja kun koneet tokkii vaikka valilla yrittaakin. Mutta tosiaan tama viikko ollaan Annan kanssa oltu synnytyssairaalassa ihmettelemassa maailmanmenoa. Ollaan pesty pienia vietnamilaisia vauvanraapaleita (nailla vauvelit painaa 2,5-3kg normaalisti) ja tanaan nahtiin elamamme ensimmaiset synnytykset. Kylla veti molemmat vahan hiljaisiksi, ei kuitenkaan pyorrytty niinkun oltiin ehka vahan ajateltu tekevamme. En kuitenkaan voi kuvitella etta Suomessa on ihan samanlainen meno synnytyksissa ja jalkeenkin kuin taalla. Koko ensi viikko ollaan synnarilla, joten eikohan noita tule nahtya lisaa, myos keisarinleikkauksia mennaan seuraamaan. Ei taalla juuri itse paase mitaan tekemaan, mutta se olikin tiedossa. Hurjan mielenkiintoista paasta kaikkea nakemaan kuitenkin.

Monet ovat kyselleet sielta etta miten taalla nakyy Vietnamin tulvat. Huessa ei mitenkaan, aurinko paistaa taydelta taivaalta. Ei ihan niin kovaa hikoilla kuin viikko sitten, kai tahan siis alkaa tottua? Me ollaan viikonloppu toissa ja alkuviikosta pidetaan vapaat, lahdetaan vahan etelempaan, Hoi An nimiseen kaupunkiin.

Mukavat viikonloput sinne!

HUE, JALLEEN MELKEIN VOIMISSAMME

Niin, taalla taas. Nama koneet ei talla toimi aina ihan niinkuin haluaisi... no mutta se siita. Ollaan tassa sairastettu mahatauditkin (ihan kunnolla oksennellen ja EI HEIKKOHERMOISILLE SEURAAVA: kakaten vetta...). Onneksi oireita kesti vajaa vuorokausi, eipa juurikaan olisi enempaa kumpaakaan huvittanut vessanponttoa halaillakkaan. Aika hyvin saatiin jaettua vuorot No joo. Saatiin massumme totaalisen sekaisin varmastikin naapuriravintolan cofeshakesta (joka luultavimmin oli tehty paikalliseen johtoveteen..) ollaan silti kayty poistaa ennakkoluulomme jo ja syoty siella uudestaakin. Harjoittelun aloitus siis lykkaantyi maanantaille. Kuitenkin hoitsupuvut kaytiin jo ostamassa! Aloitamme luultavimmin naistentautien osastolta tai sitten lastensairaalasta, selviaa maanantaina. Luvassa on kuitenkin edellisten lisaksi myos synnytyssali, keisarinleikkaussali ja ns. normaali leikkaussali, myos vastasyntyneiden tehohoito + muuta mita viela keksitaan. Osallistutaan myos voimiemme mukaan vietnamilaisten sairaanhoitajien oppitunneille.

Tanaan ollaan oltu koko paiva moottoripyoratourneella, katselemassa siis Huen ymparistoa. Vietnamilaiset ihan oikeasti kayttaa niita olkibambuhattuja mita kuvissa aina nakyy ja ne kantaa sen oljen varassa koreja! Taalla on edelleen ihan tuskaisen kuuma! Ihan liian kuuma meikalaisille, toivotaan etta me totutaan tahan, muuten ei ole kivaa . Huomenna lahdetaan aamulla bussilla n. 50 etelampaan ja biitsille! Pakko paasta vilvoittumaan! HALEJA KAIKILLE!

HUE, KUUMA JA HIKI

Niin, taalla sita nyt ollaan. Vietnamissa, Huen kaupungissa. Saavuttiin tanne eilen (16 tuntisen yobussimatkan jalkeen, bussi hajosi ??? matkan varrelle ja ooteltiin vajaa 4 tuntia keskella ei mitaan...) Taalla on siis KUUMA ja HIKI, molempia ja runsaasti. Kai tahan tottuu? Kaupunki on aika kiva, meri Ei siis ennakkotietojen mukaan ole juurikaan tassa (vaan n.20 km johonkin suuntaan), mutta joki virtaa kyllakin. Tahan mennessa ei olla nahty juurikaan muuta kun katu hotellin ja sairaalan valilla, joten lisaa kuvauksia myohemmin seuraa. Eilinen vietettiin etsien itsellemme mukavaa asumusta ja loydettiinkin lopulta. Meilla on mukava huone kylpyammeineen ja telkkareineen, jaakaapilla ja kahdella sangylla (maksaa 3e/hklo/yo)

Tanaan siis hieman hankalan alun jalkeen loysimme yhteyshenkilomme Dr. Luc Ha:n (simpsakka naislaakariope) joka heti esitteli meille koulun ja lahi sairaalan. Meita kierratettiin sairaalan osastoilla, synnytyssaliinkin vaan tosta noin mentiin etta "hei kauas sinulla on ollut synnytys kaynnissa (????), siella oli siis kahvoilla makaan nainen joka siina jo tunnin odottannu...onneksi ei ihan viella paasty synnytysta seuraamaan kun ei siihen ollu henkisesti varauduttu. Mutta kylla halutaan menna katsomaan ja monta! Huomenna mennaan tsekkaan isompi sairaala ja sitten saadaan paattaa missa halutaan oppia ja mita ja miten kauan. Kerron sitten.

Ruoka on taalla mahottoman hyvaa! AIVAN IHANAA! Ollaan myos maiseteltu paikallista olutta, mutta vaan maisteltu. Hassua ajatella etta taalla kaksi kuukautta. Ajatuksenamme on kuitenkin reissata viikonloppuisin, katsotaan. Pitaa sita kuitenkin levatakkin. Ollaan molemmat Annan kanssa oltu aika vasyja tasta kuumuudesta ja kavelemisesta. Kuitenkin kaikki nayttaa iahana valoisalta kun loydettiin oikea henkilo oikeasta paikasta ja vihdoin paastaan tekemaan mita tanne tultiinkin, oppimaan maailmaa ja siina sivussa kai vahan sairaanhoitoakin...

Terveisia ja haleja kaikille! Muistakaa polttaa kynttiloita! Ja onhan kaikilla palovaroittimet kunnossa??? (Pitaahan sita palokuntalaisena vahan yrittaa valistustoimintaa taaltakin kasin...)

HANOISSA MONSUUNISATEIDEN ARMOILLA

Heips vaan! Loytyihan vihdoin tietokone joka suht toimii... Paljon kerrottavaa, kunhan nyt osan tahan saan jaettua teille.. Noh, Kunmingista yobussi Kiina-Vietnam rajalle oli vahauninen, odotetusti. Maisemat ja ilmasto alkoi muuttua trooppiseksi sademetsaksi ja sumuisiksi vuoriksi. Maanteilla oli paljon tulleja ja nainollen paljon pysahdyksia. Yolla pysahdyttiin pidemmaksi aikaa kerran, kun yon pimeydessa edessa oli semmonen kangaskuomurekka, jonka etupyora oli jaany kuoppaan kiinni, silla oli valot paalla ja ketaan ei missaan...taas tuli leffat mieleen kun bussista lahti porukkaa fikkareiden kanssa sinne pikkutielle pimeyteen tyhjan auton valojen loisteeseen...ootin unisena et millon ne villi-ihmiset hyokkaa keihaineen...nain siita sit unta. No joo. Kiinan rajakaupungissa sato vetta. Kavin vessassa ennen rajaylitysta, ja kun sateessa kavelin liukkaita rappusia alas, rojahdin rinkka selassa saari alimmaisena rappusia alas liuin. Makasin siina maassa jalkaani pidellen kunnes joku tuli auttaan ylos. Saariluun kohdalta sattu, mustelma alko nousta ja nahka lahtenny. Istuskelin aikani ja kattelin josko tarvis lahtee sairaalaan kaymaan. Naytti ja tuntu pahalle, kuitenki kavelykunnossa olin vahan linkuttaen. Niimpa linkutin Kiinasta Vietnamiin ja sain passiin Vietnamin leiman!! Junalipun Hanoihin myos sain helposti jarkattya.

Junamatka kesti 10 tuntia, kovilla puupenkeilla, paivajuna...seurana mukavia vietnamilaisia ja ranskalainen tytto. Vaunu oli kamala, ihankun karjavaunu kun ei sielta oikein ees ulos nahny kaltereiden lapi ja oli kamalan kuuma ja kosteaa...yok. Vietnamilaisille sai taas tavata Suomea Nokian kautta, jalleen kerran, mutta sainpahan Suomen niille maailmankartalle! Yks mies kuljetti Lao Caista Bamburunkoja Hanoihin, se kerto etta silla on 2000 tyontekijan tehdas, joka tekee bambuverhoja Ruotsiin Ikealle. Hauskaa. Noh, illalla vihdoin 10 tunnin istumisen jalkeen saavuin Hanoihin, loysin Annan hienosta hotellista motskarikyydin jalkeen (istuin kuskin takana rinkka selassa). Taalla on paaljoon motskareita, ihan kamalasti!! Ja sataa, ja ihan kamalasti!! Ja nyt ulkona jyrisee... Sade taalla on todella kovaa sadetta. ollaan ihan markia oltu valilla ja kovaa ja lujaa!! Nyt on kunnon monsuunitkin nahty. Kohta mennaan katsomaan maailmankuulua vesi-puppet (nukketeatteri) showta ja sitten illalla yobussilla (eihh!!) kohti Hueta. Ei oo Hanoi mitenkaan kovasti kolahtanut sydameen.

Haleja sinne!

KUNMING, KAUPUNKI KIINASSA

Taas on odottelua eteenpain paasemiseksi, ei kovinkaan kauaa toki. Eilen sitten lentelin oikein urakalla. Oli vahan haikeeta jattaa Lhasa taakseen, Potala palatsin takaisille vuorille satoi paivalla lunta ja oli kaunista! Istuttiin Thorstenin ja Geanutin kanssa terassilla juoden teeta ja pelaten sita pelia jonka mongoliailaiset meille transsibin junassa opetti. Ma havisin sen aina. Pojat lensivat Chnegdusta Shangaihin ja huomenna takas kotia. Mun lento Kunmigiin oli 2 tuntia myohassa ja ma nuokuin kiinalaisten keskella kentalla odottaen vaan. Puolen yon maissa lahdettiin, oli kamala nalka, ootin ruokaa mutta saatiin vaan vesipullo, pikku pussi pahkinoita ja pussi taateleita (joita oli sisalla 6 kappaletta). Ei kentalla ollu mitaan mihka menna nukkuu, joten hyppasin taksiin ja hotskuun. Otin sangyn dormitorysta, jossa kuorsas KOVAAN aaneen joku. Onneksi olin tosi vasyny ja mulla oli korvatulpat. Aamulla jarkkasin yobussin (nyt osasin vaatia jotain muuta kun takaylapedin) Vietnamin rajalle kun ei sinne kuulema junat aja (???). Paivan oon hengannu Kunmigia katsellen: seuraillu kiinalaista laulua ja tanssia torilla, istuskellu puistossa, kavin leffassa kattoo kiinalaisen patkan ja koittanu saada sahkopostia avattua muttei se toimi . Tylsaa, taalla olisi saattanu olla tuttuja mutten nyt saa yhteytta. Harmittaa kovin, muttei voi mitaan. Pitaa vissiin menna syomaan nuudeleita kun massussa kurnii.

Jos oon huomeaamulla onnellisesti Kiina-Vietnam rajalla, niin parhaassakin tapauksessa olen Hanoissa vasta ylihuomeaamuna (jos oikein laskeskelen?). Mutta anyhow, pian siella. Mukavaa viikonloppua sinne itsekullekin!

PARI TUNTIA JA TIIBET JAA TAAKSE

..niin, parin tunnin paasta sitten lennan (jalleen, kolmannen kerran) Chengduun, josta viela Kunmingiin. Olen siella keskella yota... taidan ehka jaada johonkin lentokentan penkille nukkumaan...?

Pari paivaa taalla Lhasassa tuli vietettya ylimaaraista, kun omaa tyhmyyttaan meni ostamaan lentolippuja liian myohaan. Luulin vaan, etta kun 7 lentoa paivassa on pois taalta, etta saa lennot tosta vaan ,muttei se ihan niin ollut. Noh, kaksi relapaivaa tuli ihan tarpeeseen, sen verran vasy on tasta kuukauden (jopa on mennyt aika nopeasti!!) jatkuvasta uuden kokemisesta ja eteenpain menemisesta. Olen istuskellut ravintoloiden terasseilla juoden jasminteeta, inkivaariteeta, sitruunateeta jne. ja katsellut kun kaduilla vilisee tiibetilaisia perinneasuineen, lansimaalaisia trekkausvaatteineen, kiinalaisia turisteja hassuine hattuineen ja punakaapuisia munkkeja kaljupaineen. Sitten olen myos ajellut pyoralla ympariinsa, vahan harjoitellut Vietnamia varten, siella kun haluaisi vuokrata pyoran omaan kayttoonsa Huessa, ja siellakun on vahan vissiin enemman populaa kun taalla... so, hyvaa harjoitusta.

Tahdon ehdottomasti tulla Tiibetiin uudestaan, ajan ja kunnon varustusten kanssa. Haluan paasta nakemaan mt. kailashin ja tietty Mt. Everestin basecampiin pitaa paasta kaymaan. Jai myos paljon muuta nakematta, jotka tahdon EHDOTTOMASTI nahda. Nain ja koin kuitenkin Lhasan ja villin tuulisen Himalajan (pienen osan siita) ja mitaan en vaihtaisi pois. Tiibetilaiset on niin kauniita ja hymyilevia ihmisia.

So, siella kuulema on syysmyrskyt kaynnissa. Laittakaahan lampimasti paalle ja kohta saatte alkaa polttaa kynttiloita kun on niin pimeeta? Kivaa

HEIPPA TIIBETISTA

LOST IN HIMALAYA

No niin, mistahan sita aloittaisi... nelja paivaa sitten aamulla suuntasimme nenumme rinkat selassa kohti bussiasemaa. Noup, ei busseja Tsurpuun, josta meidan oli tarkotus aloittaa vaelluksemme. Noh, taxi sitten. Ei kukaan taksikuski tuntunut tietavan missa mika Tsurpu??? No jokusen tunnin yrityksen jalkeen yksi rohkea taksikuski uskalsi lahtea yrittamaan, me ei tajuttu oikeen mista on kyse, kunnes oltiin ajettu kaksi tuntia uskomattoman huonolla hiekkakivitiella...citytaksi ylitteli jokia ja kerran se jai johki kiinni niin etta jouduttiin tyontamaan. Kuski ei varmasti tiennyt mihin oli lupautunut! Maksettiin sille vahan ekstraa siita hyvasta.

Lahdettiin heti trekkaamaan kun saavuttiin Tsurpu monastrylle, vaikka olisi kaikkien ennakkotietojen mukaan pitany pitaa yksi lepopaiva kun noustiin niin korkeelle (4700m). ei me kavelty kun 3 tuntia, sit alko sataa LUNTA!!! Ei me sellasta kuviteltu kohtaavamme! Paatettiin laittaa teltta pystyyn, siihen tiibetilaisten jakkipaimentolaisten asumusten viereen. Nehan tuli tietenkin joukolla auttamaan meita telta pystytyksessa ja kutsuivat juomaan herkuulista voiteeta ja syomaan tsampaa. Toki ne yritti kaupata jakkia meidan matkaan kun ei me muuten kuulema selvittais. Yo oli kamalan kylma!! Vuokramakuupussin vetskari oli rikki ja mulla pieni paniikkikohtaus etten saa tarpeeksi happea kun ei jaatykaan totuttelemaan alempaa ilmastoon... Yo meni siis huonosti nukkuen. Aamupalaksi puuroa tottakai retkikeittimella ja Buranaa paansarkyyn ja eikun jatkaa matkaa. Nousua ylos, aina 5 kilsaan asti. Lunta (tai rakeita) alko sataan ja sita tuli ainakin tunnin...pojat aiko laittaa jo telta pystyyn, mut ma sanoin ettei tarvi (kun ne kuitenkin ajatteli et MA en voi kavella siin tuiskussa), ma olen tytto Suomesta ja meilla sataa lunta 8 kk:tta vuodesta. Niinpa selvittiin siita myrakasta. Maisemat alko oleen aivan jarkyttavan mielettoman upeat, lumihuippuvuoria ymparilla ja villia luontoa! VOUU!! Leiriydyttiin kauniiseen paikkaan joen rannalle. heti auringon laskettua oli tosi kylma. Hetki iltasin pelattiin korttia teltassa ja tehtiin sapuskat, sit nukkuun kun niin vasy paivan taivaltamisesta. Yo oli taas jarkky kylma, unta tuskin lainkaan. Kolmas aamu Himalajalla koitti: Aamupalaksi siis jalleen puuroa ja buranaa. Paiva oli kaunis aurinkoinen (ei lumisade pilvia nakyvissa).

Niin, meilla oli siis matkaoppaana, ei kartta vaan jostain oppaasta kopatut kirjalliset ohjeet ja piirretty kartaa...niin. mut me luultiin et se ois ihan selkeeta. Eika oikeeta karttaa loytyny vaik yritettiin ettii.

Noh, parin tunnin taivaltamisen jalkeen ja kuvien rapsimisen jalkeen saavuttiin kylaan (joka myohemmin osoittautuu hyvin tarkeaksi kylaksi matkamme kannalta), ja kun yritettiin saada selville oliko se kyla jossa meidan kuuluisi ohjeidemme mukaan olla, oli se jotain aivan muuta! Tajuttiin, etta oltiin harhauduttu oikealta reitilta jo tokan paivan aamuna...noh, otettiin siina ohjeistuksia kylalaisilta vastaan (kasimerkkeja ja tiibetia) ja koitettiin lahteen oikomaan missaamaamme kylaan. Kavelttin 6 tuntia, valilla paimentolaisilta kysyttiin tieta, muttei me mitaan loydetty (paitsi upeita maisemia!!). Pohdittiin etta mitas hemmettia nyt. Paatettiin etta nukutaan yon yli eksyksissa Himalajalla ja mietitaan aamulla uudestaan. Lehmihaassa oli lammin nukkua teltassa. taivas oli Upea kirkkaine tahtineen (muuten paivallakin taivas on mirkkaampi kuin missaan taalla maailman katolla!!). Aamupuurolla (ei buranaa) paatettiin lahtea takasin pain (just in case) koska Thorsetnin ja Geanutin pitaisi ola Shanghaissa 16.9 kun niilta lahtee lento kohti kotia ja mun pitais silloin olla Hanoissa Annaa tapaamassa. Noh, tana aamuna siis kaveltiin 3 tuntia takas tahan kylaan jossa tajuttiin olevamme totaalisen vaarilla poluilla. Vaihtoehtoina oli siis kavella koko matka takasin Tsurpuun tai josko kylalaiset heittais meidat lahitielle lava-autollaan. Neuvoteltiin hintaa ja ma sain tingittya hyvan hinnan Eipa taasen tiennyt mihin ryhdyttiin. Lupasivat heittaa meidat trekkimme paamaaraan yangpatseniin kunhan olisivat ensin syoneet, ourait, sopihan se meille. Ooteltiin siina jokunen tunti ja koko pieni kylan vaki tuli meidan ymparille hymyilemaan. Syotettiin niille maidan evaita ja ne soi kekseja ja suklaata ja hymyili. Vierailtiin taloissa sisalla ja juotiin voiteeta, siliteltiin kissanpentuja ja kaytiin kattoon ihan friikkia munkkia joka pienessa alttarihuoneessa hakkas rumpua ja mumisi mantroja... Noh, vihdoin paastiin matkaan, ekat kymmenen minuuttia vaan kikatettiin kun oli niin hullua istua siina lavalla ja rytkya! Istuttiin ramakamakuormalava-auton lavalla polypilvessa tunti, toinen, kolmas, neljas ja viides... Oltiin aivan vallan hiekkapolyn peittamina ja naamat palaneena saavuttuamme perille! Mutta voi taivas oli upea matka! Ohitettiin pienia kylia joissa tiibetilaisia, semmosia vuoria ja laaksoja ja jokia ja jakkeja ja kauneutta! Mietin voiko enaa upeampaa ihminen nahda ja kokea? En sita viela tieda.

Yangpatsenista kaveltiin highwaylle ja liftattiin aikamme, pari rikasta kiinalasita otti meidat kyytiin hienoon autoonsa, tunnin jalkeen oltiin takaisin Lhasassa, kaytiin kuumassa suihkussa, syotiin masumme tayteen jakkia ja ranskalaisia, palautettiin vuorkateltat, vietiin pyykkia pesulaan ja nyt tassa ja olen ihan loppu, menen nukkumaan.

Haleja kaikille! Huomenna koitan jarkata lentolipun takaisin Kiinaan. Parin hassun paivan paasta pitaisi olla Vietnamissa. Vaikea ymmartaa. Ei haluaisi jattaa Tiibetia taakseen .

HUOMENNA SITTEN TREKKAAMAAN HIMALAJALLE :)

Niin, nyt alkaa kaikki olla jarkattyna huomenna alkavaa trekkausta varten . On tullut shoppailtua pitkat kalsarit ja ihaka aito feikki North Face sadetakki. Toivotaan ettei sada, muuten ei oo kivaa. Pojat juoksee viella kaupoilla kaiken tarpeellisen perassa, ma paatin relata loppuillan ja kerata voimia huomista varten. Vahan janskattaa miten jaksan. Ollaan siis 3-4 paivaa vuoristossa, mennaan yli 5 km korkeuteen, jipii!! Ruokavalio koostuu lahinna nuudeleista ja sit ostettiin jotain kanamakkaraa (???) kun ei ruokakaupoista oikeen loytyny mitaan jarkevaa. Hei ruuasta muuten: puikoilla on tullu syotya aina Mongoliasta lahtien ja alkaa siis jo sujumaan ihan hyvin . Suurimmaksi osaksi en tieda mitaa lihaa syon kun ruokaa eteen tuodaan. Ainakin jakin lihaa on tullut syotya vuohen lisaksi. Kerran jai ruoka syomatta kun lihamontit naytti vahan liian epailyttavilta ja kyselin ja kyselin mita tuo on. tarjoilija selitti otta asuu joessa, liikkuu hitaasti ja on tama kokoinen... kun sitten sain kiinalaisen kaannoksen selville, oli montit isoja jokietanoita...YOK! en siis mitaan koviin extremea ole vielakaan kokeillut.

Joo, mutta nyt pitanee menna pakkaamaan rinkkaa. Heipsan vaan, jos kaikki sujuu hyvin, takaisin Lhasassa n. 4 paivan kuluttua! Hei ja kaikille jotka ei tieda Tiibetista mitaan (suositeltavaa olisi tietaa), niin voisi lukea esim. kirjan Surusta kasvoi vuori, kirjoittanut Ani Pachen.

p.s. Aiti, toi kirja loytyy pihliksen keskihuoneen vaatekaapista mun kirjapinosta.

TAALLA MAAILMAN KATOLLA

Lhasassa edelleen. Pikku hiljaa on itse kukin alkanut toipumaan ohuesta ilmasta ja ei ihan joka askeleen jalkeen hengastyta enaa niin pahasti. Eilinen meni ajellessa Lhasaa ympari vuokratulla pyoralla, silla oli aluksi vahan pelottava ajaa liikenteen seassa, mutta sitten kun paasi mukaan rytmiin niin se oli vaan hauskaa. Pyorailtiin myos maailman suurimpaan munkkiluostariin joka oli upea rauhallinen paikka! Tanaan hypattiin aamulla pyhiinvaeltajien kanssa samaan bussiin ja 40km pois Lhasasta 4700km korkeuteen jalleen munkkiluostariin. Korkeudessa tein henkilokohtaisen ennatykseni (aikaisempi oli 4km), mutta otti se voimille. Kiivettiin jyrkkaa rinnetta ylos 1,5 tuntia auringonpaahteessa (auts niin se oli tuskaa) mutta ylhaalta oli niin mageet nakymat himalajan ylle ettei paljoo tuska tuntunu. Samoin siella oli tiibetilaisia pyhiinvaeltajia ripustamassa rukouslippuja ja joka kukkulan laelta sauhusi pyha savu...voi se oli kaunista. palkkioksi tasta kaikesta sain kuitenkin jarkyttavan hedarin ja eihan mulla ollut sarkylaakkeita mukana joten oikeesti karsin, nyt jo hieman helpottaa.

Meilla oli tarkoitus lahtea trekkaamaan poikien kanssa huomenna 4 paivaksi, mutta siirretaan sita ylihuomiseksi. ei ole tanaan voimia ja aikaakaan jarkata kaikkea vaellusta varten. Niin kun ei moinen kuulunut mun suunnitelmiin, mutta tokihan lahden vuoristoon tallamaan! Mika sen ihanempaa? Pitaa vaan vuokrata telttaa, retkikeitinta, makuupussia myoten kaikki. Vahan janskattaa miten kunto kestaa vai kestaako, mutta ainakin pitaa lahtea yrittaan. Taalla on jonkun verran lansimaalaisia turisteja, niiden hurjia matkasuunnitelmia on kiva kuulla ja myos milaisia matkoja ne on tehnyt. Sita on jo alkanut pienessa paassaan miettia mita seuraavaksi.

heippa vaan pysykaahan raiteilla!

LHASASSA VOIDAAN HEIKOSTI ;(

Tiibetissa, Lhasassa. Yksi mun unelma kaynyt toteen, niin kauan olen tanne halunnut. Toissapaivana sitten saatiin saksalaispoikien kanssa lentoliput kateen ja oltiin KOVIN ILOISIA!! Eile aamuna sitten oli aikainen heratys ja kyyti kohti Chengdun lentokenttaa kahdeksan muun matkaajan kanssa, meille oli jarkatty ryhmaviisumi Tiibetiin. Mukavia tyyppeja kaikki. Noh, lennon piti kestaa 1h50min ja oltiinkin jo Tiibetin ja lentokentan ylla ja nahtiin ihanat lumihuippuvuoret!!! mutta sitten tuli ilmoitus etta saa onkin niin huono, etta lennamme takaisin Chengduun.... niin lahella oltiin! Oli kylla surkuhupaisaa! Sitten lennettiin takaisin Chnegduun, otettiin kone tayteen matkustajia ja eikun uudestaan kohti Tiibetia...tois outoa oli tuo kaikki ja kun ei kukaan oikein selittanyt mista oli kyse... Lento venyi siis 6 tuntiseksi, ja jos nyt positiivisesti ajattelee niin saatiin kolme lentoa yhden hinnalla...

No joo. Lentokoneessa oli hauska buddhalainen munkki, joka tuli sanakirjan kanssa tavaamaan meille kaikkea. se oli 3 inkarnaatio jostain tarkeasta lamasta, sain sen kayntikortin joka on tosi cool Tiibetissa lampotila oli +13 kun saavuttiin, aika kylma verrattuna Chnegdun +33:een. Kahden tunnin matka kentalta Lhasaan oli aivan uskomattoman kaunis, tosin joka talon katolla oli kiinan lippu liehumassa. Ja varmasti joka tiibetilainen rakastaa Kiinanmaata niin paljon etta haluaa ihan omasta tahdostaan kiinan lippua liehuttaa... no joo. mut muutenkin vahan vihastuttaa kiinan touhut.

Heti Lhasaan saavuttamme sain akuutin vuoristotaudin oireita, olo oli ihan kamala, heikotti, pyorrytti, paha olo ja aivan voimaton, hegastytti, oksetti. sita kesti koko loppu paivan ja vaan makasin kun en muuta loppujen lopuksi voinut. Katsoin jo valmiiksi lahi sairaalankin, olin lahella lahtea sinne vahan happihoitoa hakemaan. Iso harppaus 0m merenpinnasta tanne 3600m:iin lentamalla siis aiheuttaa tata kaikkea. Empa vaan ollut uskonut etta MULLE voisi oireita tulla...Tanaan parempana vaan en voimissani. Saksalaisten (Thorsten ja Geanut)kanssa ollaan kierretty Lhasaa RAUHALLISESTI, tama on UPEA paikka! AIvan ihana, pelkasin turhaan etta kaikki on pilattu talla. Paljon tiibetilaisia ja semmonen upea ilmapiiri (vaikka kiinan liput liehuukin joka nurkassa). Thorstenille nousi kuume ja se on ihan heikkona, ollaan vahan huolissaan siita. Pitaa kerata itse kunkin voimia nyt vaan rauhassa ja totutella elimisto tahan korkeuteen nakojaan ennenkuin voi lahtea vuorille.

Potala-palatsi on magee! Aivan epatodellista (jalleen) olla taalla ja nahda ja kokea tama kaikki!

p.s. ja jattipandat oli ihan mielettoman suloisia! Olin koko ajan etta voih, voih. Siella oli 5 vrk vanha pienokainenkin (joka oli rotan kokoinen ja nayttikin silta)

TIIBETISSA OLLAAN JA SYODAAN MOMOJA!!!

NI HA FROM CHENGDU!

Kuumaakin kuumemman auringon alta. Onneksi on jo ilta, tama paiva on ollut aivan jarkyttavan kuuma! saapi nahda pystyyko yolla nukkua lainkaan... olisi uni tarpeen, viime yona kun jai vahan vahalle unet kun piti jo ennen viitta nousta ja lahtea kohti Beijingin lentokenttaa. Niinpa ma sitten aamulla lensin n. 2000 km etelampaan kahdessa tunnissa vaivattomasti Nyt siis Chengdussa, joka osoittautui mun ennakko-odotuksista poiketen vallan suureksi kaupungiksi lukuisine pilvenpiirtajineen, joskin pienempi kun Peking.

Hostelli on aivan ihana! Ja taalla on saksalaiset pojat trassiberian junamatkaltakin Tosi kiva nahda jalleen! Kierreltiin paiva kaupungilla ja koitettiin jarkata lupaa ja lentoja Tiibetiin. Tiibetissa vietetaan parhaillaan sen 40 vuotis "vapautumisjuhlaa" (niin joo niinpa =niille jotka jotain Tiibetin historiasta tietaa...) joten sanottiin etta ei onnaa kun vasta viikon paasta, mutta eihan mulla ole aikaa viikkoa odotella!!! eika ollut saksalaisillakaan. Kierreltiin vahan paikkoja ja sitten ONNISTUTTIIN LOYTAMAAN PAIKKA JOKA LUPASI LIPUT JA KULKULUVAN SUNNUNTAIKSI , how happy I am!! Kuitenkin koitan malttaa kunhan huomeillalla saan (ehka) liput kateeni... sitten on bileet!

Huome aamuna menen Katsomaan JATTIpandojen kasvatuskeskusta (tms.) jossa pitaisi olla n. 40 nallea, can't wait to see

Ainiin, pikku juttu: KIINANMUURI oli aikasta vaikuttava! 7 tuntia kaveltiin muurilla ylos alas, tuntui ihan epatodelliselta olla Kiinanmuurilla, se oli kaunis paikka! Paiva oli kuuma ja poltin itseni. Kavin pulahtamassa muurin viereisessa lammessa, se oli hauskaa.