LOST IN HIMALAYA

No niin, mistahan sita aloittaisi... nelja paivaa sitten aamulla suuntasimme nenumme rinkat selassa kohti bussiasemaa. Noup, ei busseja Tsurpuun, josta meidan oli tarkotus aloittaa vaelluksemme. Noh, taxi sitten. Ei kukaan taksikuski tuntunut tietavan missa mika Tsurpu??? No jokusen tunnin yrityksen jalkeen yksi rohkea taksikuski uskalsi lahtea yrittamaan, me ei tajuttu oikeen mista on kyse, kunnes oltiin ajettu kaksi tuntia uskomattoman huonolla hiekkakivitiella...citytaksi ylitteli jokia ja kerran se jai johki kiinni niin etta jouduttiin tyontamaan. Kuski ei varmasti tiennyt mihin oli lupautunut! Maksettiin sille vahan ekstraa siita hyvasta.

Lahdettiin heti trekkaamaan kun saavuttiin Tsurpu monastrylle, vaikka olisi kaikkien ennakkotietojen mukaan pitany pitaa yksi lepopaiva kun noustiin niin korkeelle (4700m). ei me kavelty kun 3 tuntia, sit alko sataa LUNTA!!! Ei me sellasta kuviteltu kohtaavamme! Paatettiin laittaa teltta pystyyn, siihen tiibetilaisten jakkipaimentolaisten asumusten viereen. Nehan tuli tietenkin joukolla auttamaan meita telta pystytyksessa ja kutsuivat juomaan herkuulista voiteeta ja syomaan tsampaa. Toki ne yritti kaupata jakkia meidan matkaan kun ei me muuten kuulema selvittais. Yo oli kamalan kylma!! Vuokramakuupussin vetskari oli rikki ja mulla pieni paniikkikohtaus etten saa tarpeeksi happea kun ei jaatykaan totuttelemaan alempaa ilmastoon... Yo meni siis huonosti nukkuen. Aamupalaksi puuroa tottakai retkikeittimella ja Buranaa paansarkyyn ja eikun jatkaa matkaa. Nousua ylos, aina 5 kilsaan asti. Lunta (tai rakeita) alko sataan ja sita tuli ainakin tunnin...pojat aiko laittaa jo telta pystyyn, mut ma sanoin ettei tarvi (kun ne kuitenkin ajatteli et MA en voi kavella siin tuiskussa), ma olen tytto Suomesta ja meilla sataa lunta 8 kk:tta vuodesta. Niinpa selvittiin siita myrakasta. Maisemat alko oleen aivan jarkyttavan mielettoman upeat, lumihuippuvuoria ymparilla ja villia luontoa! VOUU!! Leiriydyttiin kauniiseen paikkaan joen rannalle. heti auringon laskettua oli tosi kylma. Hetki iltasin pelattiin korttia teltassa ja tehtiin sapuskat, sit nukkuun kun niin vasy paivan taivaltamisesta. Yo oli taas jarkky kylma, unta tuskin lainkaan. Kolmas aamu Himalajalla koitti: Aamupalaksi siis jalleen puuroa ja buranaa. Paiva oli kaunis aurinkoinen (ei lumisade pilvia nakyvissa).

Niin, meilla oli siis matkaoppaana, ei kartta vaan jostain oppaasta kopatut kirjalliset ohjeet ja piirretty kartaa...niin. mut me luultiin et se ois ihan selkeeta. Eika oikeeta karttaa loytyny vaik yritettiin ettii.

Noh, parin tunnin taivaltamisen jalkeen ja kuvien rapsimisen jalkeen saavuttiin kylaan (joka myohemmin osoittautuu hyvin tarkeaksi kylaksi matkamme kannalta), ja kun yritettiin saada selville oliko se kyla jossa meidan kuuluisi ohjeidemme mukaan olla, oli se jotain aivan muuta! Tajuttiin, etta oltiin harhauduttu oikealta reitilta jo tokan paivan aamuna...noh, otettiin siina ohjeistuksia kylalaisilta vastaan (kasimerkkeja ja tiibetia) ja koitettiin lahteen oikomaan missaamaamme kylaan. Kavelttin 6 tuntia, valilla paimentolaisilta kysyttiin tieta, muttei me mitaan loydetty (paitsi upeita maisemia!!). Pohdittiin etta mitas hemmettia nyt. Paatettiin etta nukutaan yon yli eksyksissa Himalajalla ja mietitaan aamulla uudestaan. Lehmihaassa oli lammin nukkua teltassa. taivas oli Upea kirkkaine tahtineen (muuten paivallakin taivas on mirkkaampi kuin missaan taalla maailman katolla!!). Aamupuurolla (ei buranaa) paatettiin lahtea takasin pain (just in case) koska Thorsetnin ja Geanutin pitaisi ola Shanghaissa 16.9 kun niilta lahtee lento kohti kotia ja mun pitais silloin olla Hanoissa Annaa tapaamassa. Noh, tana aamuna siis kaveltiin 3 tuntia takas tahan kylaan jossa tajuttiin olevamme totaalisen vaarilla poluilla. Vaihtoehtoina oli siis kavella koko matka takasin Tsurpuun tai josko kylalaiset heittais meidat lahitielle lava-autollaan. Neuvoteltiin hintaa ja ma sain tingittya hyvan hinnan Eipa taasen tiennyt mihin ryhdyttiin. Lupasivat heittaa meidat trekkimme paamaaraan yangpatseniin kunhan olisivat ensin syoneet, ourait, sopihan se meille. Ooteltiin siina jokunen tunti ja koko pieni kylan vaki tuli meidan ymparille hymyilemaan. Syotettiin niille maidan evaita ja ne soi kekseja ja suklaata ja hymyili. Vierailtiin taloissa sisalla ja juotiin voiteeta, siliteltiin kissanpentuja ja kaytiin kattoon ihan friikkia munkkia joka pienessa alttarihuoneessa hakkas rumpua ja mumisi mantroja... Noh, vihdoin paastiin matkaan, ekat kymmenen minuuttia vaan kikatettiin kun oli niin hullua istua siina lavalla ja rytkya! Istuttiin ramakamakuormalava-auton lavalla polypilvessa tunti, toinen, kolmas, neljas ja viides... Oltiin aivan vallan hiekkapolyn peittamina ja naamat palaneena saavuttuamme perille! Mutta voi taivas oli upea matka! Ohitettiin pienia kylia joissa tiibetilaisia, semmosia vuoria ja laaksoja ja jokia ja jakkeja ja kauneutta! Mietin voiko enaa upeampaa ihminen nahda ja kokea? En sita viela tieda.

Yangpatsenista kaveltiin highwaylle ja liftattiin aikamme, pari rikasta kiinalasita otti meidat kyytiin hienoon autoonsa, tunnin jalkeen oltiin takaisin Lhasassa, kaytiin kuumassa suihkussa, syotiin masumme tayteen jakkia ja ranskalaisia, palautettiin vuorkateltat, vietiin pyykkia pesulaan ja nyt tassa ja olen ihan loppu, menen nukkumaan.

Haleja kaikille! Huomenna koitan jarkata lentolipun takaisin Kiinaan. Parin hassun paivan paasta pitaisi olla Vietnamissa. Vaikea ymmartaa. Ei haluaisi jattaa Tiibetia taakseen .