ANGOR WAT, ONKO TODELLISTA

Siem Reapista terve. Taalla on kuuma ja sataa just nyt, muuten on ollut aivan ihanat kelit! Phnom Penh jai siis taakse, se oli kylla viehattava kaupunki kaikkinensa. Pol Potin tuhoja kaytiin kauhistelemassa vankilamuseossa ja "killing Fieldeilla" - ihan jarkyttavaa kuultavaa, ihan liian vahan tiesi tuostakaan asiasta. Vuosina 1975-1979 Pol pot siis teurasti ja kidutti hengilta n. 3 miljoonaa Cambodialaista silla perusteella, etta halusi luoda uuden valtakunnan jossa ei oppineita ole, vaan tyolaisten valtakunta... Muistopaikoilla oli satoja paakalloja ja joukkohautoja...ihan yhta jarkyttavaa kun kaynti Auchwitzissa. Veti hiljaiseksi.

Niin on taalla Siem Reapissakin joutunut kohtaamaan maailman kauneimpia asioita kuin myos sen taydellisen vastakohdan. Angorwatin temppelit...ihan uskomattomia! Miten on ihminen saanut kivesta rakennettua jotain noin suurta ja kaunista ja uskomattoman massiivista ja paljon! Ei kylla otetut valokuvat kerro mitaan temppeleiden suuruudeesta ja maarasta sitten, tiedoksi vaan. Ja toinen puoli: Taa maa on todella koyha. Taalla asuu n. 13 miljoonaa ihmista. Kaytiin eilen yhden Sveitsilaisen laakarin perustaman lastensairaalan infoillassa, jossa se kerto toiminnasta ja terveystilanteesta Cambodiassa ja soitti selloa. Tassa maassa 65% kansasta kantaa tuberkuloosia! Terveydenhuolto on korruptoitunut, niinkuin moni muukin asia taalla (ja samoin siis Vietnamissa). Taa laakari on tyoskennellyt Cambodiassa 70-luvulta lahtien ja nyt silla on 4 sairaalaa tassa maassa jotka tarjoo ilmasia palveluja cambodian lapsille. Sen illan tarkotuksena oli saada turistit lahjottamaan joko rahaa tai luovuttamaan verta sairaalalle. Me kaytiin luovuttamassa tanaan verta.

Sit kaytiin myos sellaisessa maamiinamuseossa, joka paitsi esitteli kamalia maamiinoja, raivas niita tasta maasta (tama on ollut yksi maailman pahimmin maamiinoitetuista maista) seka tarjos kodin ja koulutuksen maamiinoista loukkaantuneille lapsille. Siella naki lapsia joilla ei ollu katta tai jalkaa silti ne hymyili ja tuntu olevan iloisia. Naa tuntuu olevan aivan ihanaa kansaa.

Huominen viela taalla, sitten jatkuu matka taas vahan lahemmas Laosin rajaa.

TYTOT CAMBODIAN KUNINGASKUNNASSA

Heii kaikki! Jokunen tunti sitten loysimme viimein tiemme tanne Cambodian paakaupunkiin, Phnom Pheniin. On kovin pimeaa, eli ei viela havaintoa millaista taalla on (paitsi enempi autoja kuin Vietnamissa). Taakse jai Vietnam tana aamuna. Eilen seilailtiin Mekong-joella ja ajettiin bussissa ikuisuus. Aamulla aikaisin lahdettiin Mekongia vastavirtaan kohti Cambodian rajaa paatilla ja koko paiva siina meni tanne tulla. Passissa on nyt sitten taas uusi viisumi ja leimoja Kaveltiin Vietnamista Cambodiaan (veneesta piti hypata maihin rajaselvityksien aikana). Taalla on tosi paljon reissaajia. Jalleen kovin vasynyt olo, joten nukkumaan tasta. Huomenna mennaan perehtymaan Pol Potin kauheuksiin "kuoleman kentille" ja museoihin ja katsastaa muutenkin milta Phnom Phen nayttaa. Ylihuomenna vissiin jatketaan matkaa Siem Riepiin, jossa on ne mahtavat Angor Watin temppelit. HIH!

Kuukauden paasta on joulu??

SAIGONISTA

Taalla sita ollaan, Saigonissa tai Ho Chi Minh Cityssa, miten sen nyt haluaa ilmaista. Eilen saavuttiin lentamalla Huesta tahan 6 miljoonan ihmisen kaupunkiin, josta aika yllatyksena meille, tykataan. Taalla on vielakin enemman mopoja kun ikina missaan ja teiden ylittaminen on hieman...haastavaa. Ollaan ihan ihmeissamme kaikista ihanista ruuista mita taalla on tarjolla Huen nuudeleiden ja riisin jalkeen! Paiva ollaan vaan kierrelty ympari citya. Aamu aloitettiin puistossa kavelylla, sitten amerikkalaisten "tuhoja" taalla sodan aikana mentiin museoon katsomaan , Saigonin parlamenttitalossa kaytiin, joen varrella kaveltiin, moskeijassa vierailtiin ja kamalan kalliilla olusella luxushotellin kattoterassilla kaytiin, josta nakymat aika mageet.

Huomenna lahdetaan katsastaan Mekong Deltaa ja ylihuomenna on edessa rajan ylitys Cambodiaan Ei ole tietoa kuin siella nettiyhteydet pelaa, joten ei tarvi huolestua jos ei kuulu. Semmosta. Vasy on kun on ollut koko paivan liikkeella.

VIIMEISTA KERTAA HUESTA

Nyt on lahto lahella. Kolmisen tuntia ja on sanottava hyvasti Huelle, kun lentokenttabussi tulee meidat hotskulta hakemaan. On tassa jo viimeiset pari paivaa ollut tosi haikea olo ja kyyneleet tullu valilla silmiin molemmille. Harjoittelun ohjaavat laakarit, kantisravintolan mukava tati ja kulmien muut "tutut" ihmiset on jo hyvastelty, enaa on jaljella meidan hotskun henkilokunta (ja se ei oo ihan helpoimmasta paasta se hyvastely). Mutta elama on. Vahan yli kaksi kuukautta taalla on mennyt alyttoman nopeasti! Ja on ollut ihan alyttoman mahtavaa. On tosi haikeeta lahtea, vaikka tietaakin etta edessa on viela kolme viikkoa tehokasta reissuaikaa.

Kaytiin yrittaa vaihtaa rahaa pankissa, kun tarvitaan PALJON dollareita cambodiaan ja Laosiin, kun noissa maissa ei ole yhta ainutta raha-automaattia. Pankissa meille kerrottiin etta ehei tytot, ei tassa maassa vaihdeta paikallista valuuttaa (dong) dollareiksi, menkaa kultakaupasta kysymaan... jepjep. Saatiin nyt kuitenkin sitten hotskulla vaihdettua dollareita taskuun nippu (ja rinkkaan ja rintsikoihin ja vyolaukkuun ym. piilotettavaksi).

Seuraavana suuntana siis: Saigon, Mekong Delta (nama siis viela Vietnamia), Cambodia, Laos, josta Thaimaan puolelle ja Bangkokiin. Laosissa selviaa saanko viisumin Intiaan, jos saan sen kasiini, niin palaan Suomeen vasta 23.12, muuten alkuperaisen suunnitelman mukaan 14.12.

SE ON SIIS VIIMEISEN KERRAN HUESTA MORO! NYYYH ...

ja tassa teille Vietnamin lippu

HANOI...ROCKS?

Jep, Hanoista moi. Taalla on hrrr kylma! alle +20 varmasti eika aurinko paista. Ja me ollaan nyt molemmat flunssassa ja kuumeiltu myos PLAAH! Mutta, Halong Bay oli upea! Kaksi paivaa ja yo oltiin tuolla etelaKiinanmeren lahdella jossa 3000 "kalliovuorisaarta" kohosi meresta ja siella seilailtiin. KAUNISTA! Ei matkaa ilman jotain ongelmia, meidan paatista hajosi moottori ja sitten siella toottailtiin ja valkosella paidalla ne huito apua paikalle, veneen vaihto seurasi.

Hanoista me ollaan tykatty nyt huomattavasti enempi kuin ekalla kerralla kun taalla oltiin. Illalla lahdetaan yojunalla kohti Hueta. Saa nahda paastaanko sairaalalle, tassa kunnossa jos ollaan niin vahan hiljasta.

Tiesitteko muuten etta Vietnamissa asuu n. 83 miljoonaa ihmista. Tama on sosialistinen kansantasavalta ja kommarit siis vallassa, yksipuoluejarjestelmalla, yeah! Ei sit muuta. Paitsi et ootellaan jannityksella saadaanko kohta viisumit Laosiin...

Ja Paitsi et ma paasen EHKA intiaan, mut ei siita viela enempaa...

Hyvaa maanantaita itse kullekkin! Ootellaan tassa lentokonebussin tuloa, parin tunnin paasta ollaan ilmassa matkalla kohti Hanoita. Mulla on aika kipee olo, kuume hinaa edes takas, mutta kylla se tasta.

Viikonloppu oli sairastelusta huolimatta kiva. Launtaina mentiin sit sinne sairaanhoitajaopiskelijoiden "english clubii", kun meita oli sinne pyydetty. Odotettiin, etta siella olis ollut semmonen max 10 hengen porukka, mutta meidat vietiinkin luokkaan, jossa oli n. 50 ihmista, mienas menna pupu poksyyn meikalaisilla. Ope tunki mikkia kateen etta kertokaapas tytot nyt Sairaanhoidosta Suomessa... Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, ei edes pahasti ankytetty luokan edessa Opetettiin niille lopuksi, etta Nokia ja joulupukki on Suomesta (ei japanista ja USA:sta). Nyt ne myos tietaa, etta missa Suomi noin suurinpiirtein sijaitsee ja ettei SUomessa asu 90 miljoonaa ihmista, vaan 5 miljoonaa, eli saman verran kun naiden paakaupungissa...

Paastiin myos vihdoin "huen" omalle rannalle ja meri oli jalleen ihana! Eile illalla oltiin sitten niilla illalliskutsuilla ja ne oli hienommat ja kivemmat pirskeet kun oli odottanu. Siella oli suomalaisvieraiden lisaksi SUomen ulkoministeriolla toissa olevia australialaisia 2 ja 1 saksalainen. Tarjoilut oli upeat ja syotiin mustekalaakin nyt sitten. ei se pahaa ollu ollenkaan. Launtaina vietettiin leffa&pizzailta ja kaytiin bissella/rommitotilla (kun flunssaolo oli). Mukava oli viettaa rento viikonloppu. Nyt siis kolmeksi paivaksi pohjoiseen, Halong Bay olisi vuorossa. Perjantaina pitaisi palata Hueen viela viimeisen kerran...

Featuring Anna:)

Katja jai hotellille lepailemaan. Taitaa olla vahan lunssan poikasta iskemassa, kun kurkkua ja korvia kovasti tuntu kutittavan... Mutta koska ei kohta viikkoon olla tanne kumpikaan mitaan kirjottanut niin mie ajattelin asian paikata... . Jotenska. Mistahan sita alottaisi?!

Lauantaina kaytiin DMZ-tourilla, eli mentiin tuonne vahan pohjosempaan kattelemaan kaikkia juttuja ja paikkoja, jotka liittyy sotaan. Oli vahan pettymys kylla se reissu. Noh, joo, kivaa oli paasta sellasiin tunneleihin maan alle, joissa ihmiset on oikeesti elanyt 6vuotta. Ja kivaa oli kayda sotamuseoissa tutustumassa. Ja ihanat oli maisemat. Mutta istuppa nyt sitten aamukuudesta iltakuuteen bussissa hanuri puuduksissa jatkuvalla syotolla, niin ei siina aina hymy irronnut. Siita retkesta olis pystynyt tekee niin paljon mukavamman ja kiinnostavamman, jos olis tahtonut, mutta vahan jo vaikutti silta etta opas oli tyohonsa leipaantynyt, ettei enaa kiinnostanut sitakaan tykkattiinko me vai ei... Lauantai-iltana kaytiin sitten taas(?), ihan toista kertaa, meidan kulmadisessa, hotellin vieressa. Paatettiin jopa yks tanssi menna tanssahtelemaan, vaikka musana oli taas ysaritekno. Mutta kun tanssilattialle paastiin niin huomattiin, etta meidat ymparoi lauma 12vuotiaita poikia, jotka paasti melkosen alamolon siita, etta valkoihoset tytot meni tanssimaan. Ei olla kylla ikina ennen keratty niin paljon katseita tanssilattialla. Sunnuntai sitten vaan oltiin ja mollotettiin. Paatettin, etta kerrankin kun saa vaan olla niin sitten vaan ollaan. Paitsi, etta aamulla Katjan jalka 'operoitiin'. Katjalla on varvas tulehtunut (kipuilu alko perjanta-lauantai valisena yona) ja meidan laakariope"kaveri" Bini-Beni tuli sielta tulehdusnesteet vapauttamaan pois. Mie toimin assarina. Hih. Puudutti siis ukko varpaan ja sitten teki viillon kynnen viereen. Nyt se alkaa olla jo huomattavasti parempana se varvas. Koko viikonlopun Katja jaan kinkkas, nyt kavelee jo ihan kunnolla.

Taa viikko ollaan sitten aamupaivat taas kayty pyorimassa sairaalalla. Lasten sairaalassa ollaan oltu. Voi miten ihania ja kauniita naa lapset on. Toivottavasti ei monikaan eksy rinkkaan, kovasti nimittain on kidnappaamisen ajatus mielessa pyorinyt. Niin ihania tapauksia siella on vastaan tullut. Viikonlopuksi ja ensi viikoksi sitten mennaan lasten teholle. Huih. Muuten ollaan talla viikolla kovasti vakerretty koulutehtavia eteenpain. Ja voiton puolella ollaan vihdoin ja viimein. Katja on tainnut jo kaikki saadakin tehtya, mie viela pakerran mutta kylla oon jo itteni ylittanyt kun yli puolet on jo takana... Ehka siis on toivoa, etta ennen reissuun lahtoa olis kaikki hommat hanskassa. Toivotaan.

Tanaan taas paasin aina niin ihanien kommarikyttien juttusille. Mentiin hotellin henkilokunnan kanssa poliisiasemalle kyselemaan, etta jokos me saataisi lappu siita, etta miun laukku on varastettu. Mutta ei. Meinas niin taas olla suomalainen tempperamentti koetuksella, ettei jarkeekaan. Hengittelin vaan syvaan ja purin poskee, etten rajahtanyt siina niitten silmien edessa ja ruvennut huutamaan. ARGH! Noh, sitten soitettiin taas toiselle laakariopelle (taa joka meita aikasemmin autto on nyt Saigonissa, joten haa ei pystynyt tulemaan apuun...). Ja puol neljalta lahdettiin taas kyttikselle ja sitten ajettiin toiselle kyttikselle ja sitten taas sinne ekalle, jossa sitten taa maikka totes etta tullaankin huomenaamulla sinne uudestaan, kun nyt se henkilo jolta lappu saatettais saada ei ole paikalla... En varmasti tule ikina koskaan millonkaan saamaan minkaanlaista lappua taalta poliiseilta, mutta kaydaan nyt sitten viela huomenna se asia toteemassa. Oikein arsyttaa, etta turhan takia on niin paljon maikkojakin hairitty. Olisivat alunperin sanoneet, etta eivat mitenkaan tule minnuu auttamaan niin ei olis tarvinnu tata kaikkee kestaa. No, ehka huomenna saa asialle jonkinlaisen paatoksen.

Kaytiin tanaan ostaa lentoliput,joten edes jotain positiivista talle paivalle. Maanantaina lennetaan Hanoihin ja tullaan perjantaina junalle tanne takas. Sitten seuraavana maanantaina lennetaan Saigoniin ja sitten ei tulla enaa takas. Surullista miten nopeesti aika menee.

Viikonloppuna on kaikkee mukavaa tiedossa. Lauantaina mennaan paikallisten opiskelijoiden enkkuklubiin puhumaan Suomen sairaanhoidosta... (hajuakaan ei ole, etta mita aiotaan sanoa, mutta ehka se selviaa sitten...) ja illalla vietetaan leffailta parin suomalaistyton kanssa . Sunnuntaina olis tarkotus menna Hot Springeja kattelee. Toivottavasti vaan paastaan lahtee. Myos sunnuntai-iltana olis tarkotus menna sitten suomalaisperheen luo syomaan mustekalaa... Ikina ei olla sitakaan syoty, joten aina vaan kaikkee uutta tulee eteen .

Tallasta nyt talla kertaa.. Myohemmin sitten taas juttua.

Vietnam kuittaa,

Anna

E-MAILOSOITE VAIHTUNUT!!

Heip kaikille! Ihan ekaksi, nakojaan nyt jippii on tehnyt siirtyman mun kohdalla netti.fi:hin, eli siis suomeksi sanottuna mun nykyinen e-mail osoite on:

katja.harapainen@netti.fi

Ei siis enaa postia jippii.fi:hin, okei?

On vahan tyhja olo taas, sairaalalla on nyt siis leikkurijakso loppu. Oli aika rankkoja tapauksia vikalle paivalle. 28-vuotias nainen, jolla aivokasvain ja vauva massussa 33 viikoilla. Vauva piti keisarinleikata, se synty elottomana joten jouduttiin nakemaan elamamme eka elvytystilanne pitkaan ne elvytti ja vauva saatiin kun saatiinkin elavien kirjoihin. Tieda sitten miten selviaa kun ei nailla ole mitaan keskosvehkeita ja valineita... Aiti sitten siina samalla leikattiin, kun massu oli umpeen kurottu. Paanahka auki ja kalloluu pois. Kasvain oli todella iso, ei ne sita edes alkanu poistaa Illalla oltiin sitten viela emergency-leikkauksessa ohjaavan open kanssa ja pasin assariksi kun miehen jalkoja yritettiin kuroa jaloiksi, se kun oli eilen jaanyt junan alle. Alloa katseltavaa ja kokeiltavaa. Paasin tekemaan tikkeja ja mun kadet vaan tarisi ja kirurgi nauro mulle mutta sain tehtya 4 tikkia ihan ite! Ja hei, muuten on tainnu unohtuu kertoo etta paasin tossa joku viikko sit laittamaan myoskin vikon (= neula verisuoneen, josta tippa laitetaan menemaan) ja se meni ihan ensi yrittamalla !! Meita vahan harmittaa lahtea leikkaussalista, siella oli mukavaa, vaikka rankaa. niinkun synnytyssalissakin. Kaksi viikkoa lastensairaalassa, sitten paastaan reissuun...

Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle!

p.s. Meidan sairaalassa on kuulema yksi potilas hoidossa lintuinfluenssasta. Paatettiin nyt sitten lopettaa kanan syonti taalla kokonaan.

...laukkutarinan jatkoa.... featuring Anna

Miun laukku siis varastettiin ja halusimme Katjan kanssa jakaa teille hiukan tata asian hoitoa....Eilen illalla siis vietettiin runsaasti aikaa paikallisten poliisien kanssa ja voidaan kertoo, etta ne on aika suhteellisen pelottavia. Onneksi meidan laakariope"kaveri", jonka olemme Bini-Beniksi ristineet, oli auttamassa ja tulkkaamassa asian hoidossa.

Naa kommaripoliisit kiinnittaa kaikkeen oleelliseen huomiota kun kyse on ryostosta. Kuten: "Mita musiikkia kuuntelitte kun laukku varastettiin?" 'Zen Cafeta.' "Voitko kirjottaa sen meille paperille?" Mina reippaana tyttona kirjotin ja siina seta sitten kirjottaa mallista poliisiraporttiin, etta tytot kuunteli joen rannassa Zen Cafeta kun toisen laukku varastettiin. Samoin niita kiinnosti, kun oltiin kayty netissa ennen varkautta, etta keille laitettiin mailia, mita tehtiin netissa, oltiinko samalla vai eri koneilla?! Poliiseja myos kiinnosti, etta milla osastoilla ollaan oltu harjottelemassa, mita ollaan siella tehty ja mita kuvia miun kamerassa oli. Varsinkin piti selittaa tarkkaan, etta mita kuvia sairaalasta oli otettu. Miten naa liittyy koko varkauteen???? Noh, melkein nelja tuntia siella meni ja h*lvetin vasy olo sen jalkeen, kun kello oli jo aikaa sitten ohittanut meidan normaalin nukkumaanmenoajan. Mentiin myos silloin yomyohilla takas sinne joen rantaan, missa poliisit pilkkopimeessa taskulampun valossa otti kuvia rikospaikasta, kuten jenkkisarjoissa konsanaan. Laittovat jopa numerolapun siihen paikalle. ARGH! Olisivat varmasti pyytaneet nayttelemaankin tapahtumat, jos olisivat englantia niin hyvin puhua. Ollaanpa nyt sitten paasty vietnamilaisen poliisijeepin kyytiin. . Oli poliisit kayneet hotellillakin meidan passeja tarkastelemassa ja hotellin henkilokunnalle tapahtumasta kertomassa, ja meille ei edes viitsitty kertoa, etta niin tekevat... MUR!

Juu, taifuuni sitten paatti vahan kayda riehumassa tuolla Kiinan merella ja Huessa se naky tulvana ja myrskyna. 7 ihmista kuoli taalla Huessa, en sitten tieda koko Keski-Vietnamin menehtyneista. Kylla, meillakin rupes vahan pelko hiipimaan mieleen, kun yhdessa vaiheessa iltaa meidan kylpparissa oli sahkoisku.. Kamalat aanet, koko kylppari valastu "salamasta" Molemmat juoksi kaytavaan ja samantien meni sahkot. Oli paassy ikkunasta vetta kylpparin lamppuun ja se sitten siella kartsas. Meidan rakas hotellin henkilokunta ei vaan meinannut ymmartaa, etta mita oli tapahtunut. Yksi niista tuli vaan ja otti lampun irti katosta ja laitto vessan oven kiinni ja sanoi, et kaikki on nyt kunnossa. Jouduin jo melkein hermostumaan ja jopa korottamaan aantani, kun jo kymmenkunta kertaa oli sanottu, etta taalla huoneessa ei uskalla nukkua, tehkaa jotain asialle, niin taa vaan laittaa ovee kiinni ja hokee "No problem!" Taisivat kaikki ukot olla vahan maistissa siina vaiheessa iltaa. Loppujen lopuks paastiin kuitenkin viettamaan yo henkilokunnan omassa huoneessa patjalla nukkuen, kun itse nainen kavi siskontyttonsa kanssa nukkumaan lattialle. Vahan havetti taa jarjestely, mutta... Nyt kaikki pitais olla korjattu ja ei ainakaan mikaan ole viela prakannut uudestaan. Taifuunin piti aiheuttaa 2-3 paivan kaatosateet ja tulvat, mutta ei kylla seuraavana aamuna ollut tietoakaan mistaan sateista, eika sen jalkeen ole pisaraakaan tullut taivaalta...

Riittaisikohan taa talla kertaa avautumisesta.. Viime viikko on siis ollut aika katastrofaalinen verrattuna alkumatkaan, mutta karsa ylos maasta ja kohti uusia seikkailuja. Huomenna on vika paiva leikkurissa, ehka saattaa tulla vahan ikava niita laakareiden ja hoitsujen suklaasilmia, jotka aina tuikkii sielta maskien takaa.. hih.

taalla tuulee ja tuivertaa...

Heii kaikki pitkasta aikaa! Mistahan sita aloittaisi? Noh, taalla siis ainakin sataa ja myrskyaa, taifuuni on tuossa merella ja tata myrskya kestaa kuulema 2-3 paivaa, nyt jo kadut tulvii, mutta ei hataa, tuulee vaan kovaa ja sataa hulluna...semmosta. Junat ei kulje tulvien takia.

harjoittelussa viime viikolla oltiin katsomassa lasten avosydanleikkauksia. se oli todella mielenkiintoista katseltavaa! Siina se pomppi ihan meidan silmien edessa. ja niin ne vaan sen pysaytti, parsi reijan umpeen ja taas kaynnisti. Ihmeellista! Paikalliset kirurgit ovat myos sekopaita, se on todettu. Kuka esittelee kunfutaitojaan potkimalla laitteita ja kuka kyselee ollaanko sinkkuja ja lahdetaanko kahville kesken leikkauksen kun siina on maha levittimilla auki meidan nenan edessa... Toistaiseksi ei olla kahville viela eksytty, kun yleensa pyynnoista on mennyt vain hamilleen. Eihan tollasia asioita voi kysella kesken leikkauksen!! Oltiin myos ilta paivystyspolilla ja siella tuli vahan teho-osastomeininki Paastiin assaamaan hullua kipsaussetaa. Ma tein kipsausliinoja ja Anna veti ruiskuun puudutteet ja vahti kipsiliinojen kuplia (hurjia vastuutehtavia ). Ei tykatty hullusta kipsaussedasta, kun se matkas taysia mahaan 14-vuotiasta juuri jalkansa murtanutta poikaa, joka huusi kivusta (se ei siis olis saanu huutaa kun sattu vaan olis pitany kestaa niinkun mies). Tanaan leikkaussaliin tuli kaksi kanadalaista laakariopiskelijaa ja oli kiva katsella niiden jarkyttyneita kasvoja kun ne katseli leikkaussalin menoa, ihan niinkun mekin pari viikkoa sitten. Kaikkeen sita vaan nakojaan tottuu...(ehka vahan pelottavaakin). Tama viikko viela leikkurissa, ensi viikolla siirrytaan lastensairaalaan.

Tumppu lahti jatkaa maailmanymparysmatkaansa kohti Thaimaata nenunsa suunnaten. Oltiin porukalla viikonloppu etelassa Nha Trang nimisessa kaupungissa. Reissu ei menny ihan putkeen... joo, paastiin tanssimaan, joo paastiin lillumaan mereen ja aaltoihin istuskelemaan, mutta "merisairaus" iski seuraavana aamuna kun Annan kanssa lahdettiin laivamatkalle merelle. Edellisillan tapahtumiin tarkemmin menematta, saldona oli yksi varastettu laukku (sisaltona yksi kamera neljane muistikorttineen ja kaksi rahapussia). Paasimme siis myos asioimaan, oi niin mukavien, avuliaiden ja ystavallisten kommaripoliisien kanssa...kerrotaan lopputulos kunhan saadaan asia paatokseen.

Nha Trang ei oikein ollut siis kaupunki meidan mieleen. Naiseksi muuntautuneet mies huorat tulivat kaupittelemaan itseaan ensin Tumpulle, sitten Annalle. Seuraavana iltana samat kaverit yrittivat ryostaa jo ryostetyn Annan, kovasti se niille Suomea kiros niin lahtivat karkuun. Myoskin huumeita siella yritettiin kaupitella, tosin vaan Tumpulle, ei meille. Se vissiin oli sen verran epailyttavan nakonen kaveri partoineen kaikkineen .

No ei muuta. Taalla sita siis taifuunia odotellessa.