TULIKARPASIA ILTATUULESSA

Heii kuumuus ei tunnu nyt illalla enaa ollenkaan pahalle! Toissa yo meni nukkuen aamu viiteen, jolloin aurinko nousi ja elama alkoi - linnut laulaa, kukot kiekuu, ihmiset yskii ja kourat haukkuu...aamu ysiin sita kuitenkin pyorittiin unenpopperossa sangyssa, jonka jalkeen pahtavaan aamukuumuuteen aamupalailemaan - ylimakeaa teeta ja jugurttia kera keksien ja vesimeloonin :) ja litran vetta! Olimme paattaneet tankata oikein urakalla vetta, jottei kuumus veisi meita. Aamulaiskottelun jalkeen hyppasimme Raoulin kanssa autorikshaan ja tahan asti pahimmalle saastepollykadulle silla rutkuttamaan huivit suun ja nenun edessa ettei niin pahasti kavisi saastepilvet henkeen. Raoulilla alkoi pienesti astmaatikkona ahdistamaan henkeakin.. Paadyttiin ennen bussiin vaihtoa ostamaan lisaa vetta, joka oli ihan fiksu paatos :) Bussista jaatyamme, oli Matun lahettanyt pari oppilasta slummikoulusta meita vastaan, koska reitti koululle ole hieman muuttunut. Olin jo aikaisemmin kuullut suru uutisen, etta tama kyseinen Khidderporen slummi oli laitettu maan tasalle, koska valtio oli pattanyyt rakentaa slummin kohdalle valtatien. Slummin asukkaat ovat laittomia pakolaisia Bagladeshista ja nain ollen heita ei virallisesti ole olemassakaan. Ja nainhan se oli, koulu oli siella viela, mutta kaikki kaksisataa slummihokkelia poissa, maan tasalla ja tiejyra lahtasi hiekkaa ees taas. Osa porukasta oli sniikannut itsensa takasin Bangladeshiin, osa muuttanut muualle ja osa sitten asusti laheisessa purkutuomioisessa ramassa kerrostalossa. Mun toinen lempilapsi "ope-ajoilta", Parul, oli paikalla lapsineen, toinen kaunein tytto slummista Sabina oli miehensa lahettamana Mumbaissa tienaamassa rahaa, eli prostituoituna, ymmarsin. Kuinka kamalan surullista.

Raoul taisi saada vahan liikaa aurinkoa, silla iltaa kohden han hieman heikkona ja paata sarki, jota Raoulilla ei koskaan yleensa. Sepa on jatkunut talle paivalle ja vatsassakin hieman onkelmia...toivottavasti selviaa helpolla.

Eile illalla puhalleltiin MUbaista ostamani "jatti"ilmapallot vapun kunniaksi, mutta todellisuudessa olin tullut pissityksi silmaan...:) Pallot olivat paaaaljon pienempia kun mita myyja heilutteli myydessaan niita meille. Luulen, etta MArilla on ihan yhta huijatuksi tullut olo :). Raoul ja MAtun kavivat ostamassa oluet mieheen ja niita mentiin sitten pimean tultua juomaan kauas asutuksesta pellon reunaan, ettei kukaan nakisi, heh. Meilla oli kuitenkin aivan ihana istua luonnon rauhassa sirkkojen sirittaessa, sammakoiden kurnuttaessa seka tulikarpasten lennellessa pellolla. Vieno viilea iltatuuli tuntui ihanalle - ja viela kahden rakkaan ihmisen kanssa siina iltaa istuskellessa (vaikka ne polttikin yhdet tupakat)...onnellinen mina :).

Tanaan ollaan vaan oltu Kalkuta-kotosalla, sopeuduttu kuumuuteen, levatty ja keratty voimia huomiselle. Pesin saavillisen pyykkia, kuin mokilla konsanaan taalla ei ole juoksevaa vetta vaan vesi pumpataan kaivosta. Saatiin perusteellinen opastus Kriketin saannoista ja nain jaksettiin mielenkiinnolla katsella illan ottelua Mumbai-Kolkata :) Kun Kokata oli haviolla, meni tv kiinni, heh. Todellisia kannattajia.

Nyt taalla vaaleanpunaisessa nettikaffelissa, jonka koneet on aivan saastuneet siis taynna viiruksia...Raoulilla on kylla tyomaata taallakin opettaa naita pitamaan huolta koneistaan... Let's see.

Huomenna, jos pysytaan tarpeeksi terveina, lahdetaan maaseudulle Sundarbans nimiselle suistoalueella. Reissulla on kaksi tarkoitusta: 1) Esitella meidat Aparnan (Matunin vaimon) perheelle, 2) seka vierailla kahdessa koyhassa kylassa matkan varrella, jotka voisivat olla potenttiaalisia avustuskohteita. Aiemmin mainitsinkin, etta entinen koulutoverini Anni ja mina olemme jo vuosia puhuneet pienen jarjeston pystyyn panemisesta. MOlemmilla on sydamet Intiassa ja haaveena auttaa vahaosaisempia. Sovittiin, etta koitetaan tehda nyt todella jotain taman asian eteen. Laitoimme Matunin (Anni tuntee myos Matunin minun kauttani) tiedustelumatkalle ja nyt mennaan katsomaan saldoa. SItten keskustellaan budjetista ja siita onko se ylipaansa mahdollista. Mutta eiko kaikki ole mahdollista kun oikein tosissaan niin haluaa, ja uskoo? Toivon etta meilla on paljon mukavaa kerrottavaa kun palaamme maalta. Tama on yhden yon reissu kuumuuden ja majoitusongelmien vuoksi, mutta luultavasti menemme alueelle uudelleen viela talla reissulla, varsinkin jos jarjestosuunnitelmat etenevat. Olen innoissani ja iloinen:)

HYVASSA HUOMASSA CALCUTASSA

32 tunnin junamatka oli juurikin sen mittainen, vaikka ihan toiseen Intiassa on aiemmin tottunut :). Junamatka meni mukavast hauskassa seurassa, meidan kanssa samassa loossissa oli valtion putki insinooreja tms, jotka olivat hyvia tyyppeja. Ilmastointi teki junamatkasta hyvin siedettavan, mutta pelotti kovasti kun ulkona oli valilla siis aivan siedettavan kuuma (ei voi mitenkaa verrata Mumbain kuumuuteen), eika tuulikaan ollut yhtaan sen vilpoisempi, etta mitenhan sita ikina Kalkutasta selviaa hengissa jos on noin kaamean kuuma... Ja viela kun ilmastoinnin viileidessa 32 tuntia niin elimsto ei lainkaan valmis kuumuuteen. Junassa tuli lahinna lokoiltya vaan. Raoul innokkaana ensikertalaisena roikkui junan vaunusta maisemia katsellen (ja kuumaa ilmaa uhaten). Kavin minakin auringonlaskun katsastamassa, kun se oranssi pallo hohkaten katosi taivaanrantaan. Ruoka tuotiin nenun eteen ja sekin oli vallan siedettavaa. Peitot ja tyynytkin sai firman puolesta. Yon vietin ylapedilla ilmastointimasiinan alla ja sain, ei kovin yllattaen, kurkkuni turvonneeksi ja kipeaksi, ehkapa se menee ohi?

Juna-asemalla meita oli vastassa Matun, rakas intian ystavani kahdeksan vuoden takaa. Olin ensimmaisen kerran Intiassa 2001, jolloin olin kovan tyon tehnyt, jotta sain itse hankittua harjoittelupaikan Intiasta. Silloin en osannut kunnolla kayttaa Internettia ja loin sahkopostiosoitteenkin ensimmaisen kerran sita varten, jotta pystyin lahettamaan postia ympariinsa ja etsimaan harjoittelupaikkaa Intiasta. Se oli tahan aikaan minulle todella vaikeaa, mutta onnistuin siina ja paadyin Kalkutaan slummikouluun opettajattareksi. Matun toimi taman jarjeston maaraamana ohjaajana minulle. Siita lahti meidan ystavyys. 2001 jalkeen olen vieraillut Matunin ja hanen perheensa luona nyt niin, etta tama on viides kerta taalla. On ollut ihana nahda perheen vaiheet ja kasvu. Matunin perheeseen kuuluu aiti, isapuoli, pikkuveli Ramu 20vee seka Matunin vaimo Aparna, jonka kanssa han avioitui vajaa vuosi sitten. Kaikki aivan ihania tyyppeja. Olen sponssannut Matunille tietsikkaopintoja, nykyisin han tekee slummiopen tyon ohella tietsikan korjaus toita ja pitaa pienta suloista vaaleanpunaista nettikahvilakin auki, josta paraikaa kirjoittelemme. Taalla tavalla tai toisella Raoulin oli tarkoitus suorittaa harjoittelunsa loppuun.

Matunin talo on kasvanut sitten viimenakeman. Ja lemmikkejakin :) pienia suloisia pupusia 8 kipaletta ja kolme 10 paivasita vauveliakin :). Me saatiin isoin huone omaksemme, tuuletin katossa, kuuma on silti kova, mutta ehka me totutaan tannekin. Matunille annettiin ystavallisesti Lauran, isin ja aitin, Tanun, Finnmackin, Kyrtsin ja viela ehka jonkun muunkin lahjoittamat pienelektroniikkatuotavat, jotka tekivat Matunin hyvin iloiseksi, etta ISO KIITOS vaan kaikille!! Taalla niilla on kayttoa. Nyt tasta syomaan ihanaa kotiruokaa ja nukkumaan josko uni tulisi? Huomenna jos vaan kunto sallii niin Khidderporen slummin lapsia moikkaamaan (niita joita silloin joskus opetin). Voikun suloista.

SUKELLUS YLEELLISEEN ELAMAAN

Viimeinen paiva Mumbaissa takana. Aamulla oli kello herattamassa, koska mun oli tarkoitus kokeilla MArin kanssa eilen ostamaamme Henna-jauhetta, josko se olisi punaista vai ruskeaa saatika mustaa?? Rohkeana tein henna-muta-mosson ja laitoin sen paahani kera muovipussin kahdeksi tunniksi muhimaan. Ja kas, tulihan siita punaista :). Piti kayda nayttamassa kulma-apteekin miehille, etta oikeassa olitte, kylla se oli punaista. Nyt uskaltaa Marin aitikin varjata hiuksensa silla.

Uudella tukalla oli hyva aloittaa paiva...perinteisesti hedelmasalaatilla, jonka jalkeen sovimme Mondegarista saamamme uuden ystavan Ashishin kanssa kahvitreffit, jonne saapui myos hanen yli-innokas ystavansa, heh. Siina sitten tutustuttiin jaakahvin lomassa toisiimmee ja puhelimme paivan polttavista aiheista. Pojat vaittivat osaavansa tehda hyvaa ruokaa ja sovittiin, etta he tekevat meille illallista kunhan palaamme n.3 viikon paasta takaisin Mumbaihin, jos he saavat lainata ystavansa keittiota siihen tarkoitukseen. Heidan poikamies-boxistaan kun ei sellaista kuulema loydy...

Kahvittelujen jalkeen hyppasimme paikallisbussiin ja kohden Balganga tankia, joka on hindujen vanha pyha peseytymispaikka ja yksi niista nahtavyyksista joka meilla oli viela nakematta Mumbaissa. Bussi 103 kuitenkin kierteli ja kaarteli ruuhkissa ei-niin-suoraa-reittia, joten noin tunnin vietimme talla matkalla, taxilla kun matka olisi taittunut 15 minuutissa...KOhde oli kuitenkin vallan sopo ja kiva visiitti. Tasta viisastuneena nappasimme taxin (jonka mittari Raoulin mukaan oli vahan viritetty nopeammalle taajuudelle, ehkapa Raoul tietaa kun on enempia matkustellut taalla taxilla?:) kohden... BREACH CANDY CLUBIA, (hihiii!) jonne Raoulin ystavallinen uusi hienosto-intialainen-naisystava (harjoittelupaikasta) oli meidat ystavallisesti kirjannut vieraiksi sisaan. Vasyneet mielet kirkastui kun nahtiin upea ja rauhallinen maauimala meren rannalla...me hymyilevat sukelsimme vilvoittavaan veteen (ja ihan uikkareissa pystyi siella olemaan!!!) ja hymyilimme lisaa :). ja nautimme ihanasta pienesta yleellisesta hetkesta, jota venytimme kaksituntiseksi... Siina mukavassa merituulessa alkoi jo olemaan klo 18 vahan viilea ja paatimme lahtea kohden kotia, kosk emme olleet muistaneet syoda aamupalan ja kahvin jalkeen mitaan... Ehdimme juuri ja juuri juosta bussiin 133 kohden Colabaa. Matka meni salavalokuvatessa (Raoul) bussin ikkunasta.

Ja vihdoin saatiin hyvaa ruokaa! Apollo ravintelista Egg Biryani Nan-leivan ja Mangolassin kera, aaah ihanaa vaikka kovin rasvaista. Mutta ei se haitta, koska pian ollaan KOlkatassa ja Matunin aidin terveellisten kotiruokien parissa. Nyt sitten pakkaamaan. Kaytiin ostamassa Moskiitto-karkoitus-rasvaa, koska KOlkata on kuulema taynnansa niita inhottavia lentavia. Ja kuumakin kuulema on (+42). mutta seura on ainakin hyvaa :) HUome aamulla klo 06 lahto Victoria Terminus juna-asemalta kohden pohjoisempaa Intiaa. Matkan pitaisi kestaa 32 tuntia, mutta yleensa ne tuppaa venymaan...katsotaan miten kay. Mihinpa meilla tosin kiire?

SHOP 'TILL U DROP

Nyt on kolme tiivista, lahinna shoppailupaivaa, Marin ja Teemun kanssa takana. Tana aamuna aikaisin he lahtivat kohden kotia. Oli oikein ihanaa viettaa aikaa heidan kanssaan, vaikka marketeilla kiertely veikin voimat totaalisesti.

Aamuisin lahdettiin Raoulin kanssa hakemaan Teemu ja Mari hotellilta, joka sijaitsi noin tunnin matkan paassa omastamme. Sielta sitten elamysmatkailemaan autorikshalla ja paikallisjunassa kakkosluokan ruuhkissa kohden erinaisia shoppailupaikkoja. Sitten vatteita siskonlapsille ja kummipojille ja vahan itselleenkin. Pojat jaksoivat urheasti matkassa, vaikka heidan paivansa paattyi yleensa parin oluen nauttimiseen vedoten siihen etta olivat KOKO paivan meidan kanssa jaksaneet kaupoilla... Nautittiin hyvaa intialaista ruokaa ja kaytiin jopa katsastamassa pari pakollista ja kivaa nahtavyytta (Haji ALi moskeija, Dhobi Ghat pyykkipaikka ja jatskia iltahamarassa Marine Linella merituulesta nauttien) kaiken shoppailun keskella. Toivottavasti vieraillemme tuli edes jonkinlainen kuva tasta elamaa taynna olevasta kaupungista, josta me molemmat kovasti tykataan. Vaikkakin olo on valilla tuskaista kuumuuden ja kosteuden takia tai rasittavien myyjien tai kusettavien rikshakuskien vuoksi. Se on mukavaa kun joutuu joskus koetukselle - tuntee elavansa :).

Mari ja Teemu ystavallisesti vei ison lajan meidan tavaroita Suomeen, nyt on rinkassa keveytta kantaa ympariinsa, silla huomenna se lahtee...ei viela ihan reppureissaamisesta voi puhua, koska asettaudutaan aloillemme Kolkataan 2-3 viikoksi ja sitten taasen tanne MUmbaihin Raoulin kaveria Yltsaa tapaamaan. Tanaan on siis viimeinen paiva Mumbaissa talla eraa, vahan on haikea fiilinki. Taalla aamu ja viela koko paiva edessa nauttia ja tehda kaikkea kivaa, niista raportoin tana illalla lisaa.

Ollaan seurattu uutisia, vahan huolestuttaa tuollaiset sika-influenssat...ei kiva. Ekan kerran kun tulin Intiaan, lensin WTC-iskupaivana ja pelkasin kolmatta maailman sotaa. Vietnamissa ollessamme Annan kanssa jyllasi maailmalla lintuinfluenssa, meidan harkkasairaalassakin kuoli yksi potilas siihen. Nyt siat. Mutta ihanaa etta teilla nayttaytyy aurinko siella Suomessa :).

KOHTAAMISIA MUMBAISSA

Eilen aamulla koitettiin taasen saataa Goa-lippuja, mutta kaiken saatamisen jalkeen paadyttiin siihen etta palataan asiaan kun se Yltsa tulee Mumbaihin ja katsomaatn miten kay, varasuunnitelma saattaa olla ehka tarpeen... Siita sitten kohden lentokenttahotellia, yolla kun oli tullut viesti kannykkaan Marilta ja Teemulta etta "taalla ollaan!". Oltiin sovittu etta mennaan hakemaan ne hotellilta ja tultais yhdessa meidan huudeille hengaamaan.

Niimpa matkustettiin junamatka ja autorikshalla sitten suhattiin yhden Mumbain hienomman hotellin eteen ja taisteltiin hinnasta rikshakuskin kanssa - me voitettiin eika se paassyt pissimaan meita silmaan :). Varmaan aatteli etta me asuttas siina hienossa hotellissa ja etta mita hitsia noi pihtaa rahan kanssa, heh. Suomalaisten lentoemojen levahdyspaikka ei tosiaan ollut mistaan huonoimmasta paasta, aivan tosi upea hotelli. Kuvattiin ihmeissamme posliinia ja kokolattiamattoja...hotellissa sai myos valita kuudesta erilaisesta tyynysta itselleen sopivimman :). No iloisesta jalleennakemisesta innokkaat ystavykset hyppasivat autorikshaan ja kohden juna-asemaa. Teemu ensikertalaisena Intiassa ja heti tositoimiin. Mari ja ma mentiin Ladys only vaunuun ja pojat miesten karsinaan matkaamaan. Junassa oli kuitenkin ihanan valjaa ja paastiin istumaan ja nauttimaan hieman viilentavasta tuulesta. Mari innokkaana valokuvasi kaikkea mika liikkui :). Loppupaiva hengailtiinkin sitten ympariinsa kaupoilla ja kahviloissa. Oli hirmu kiva nahda ystavia, vaikkei siita viela nyt niin kauaa olekaan kun lahdettiin kotoa.

Tanaan tasta kohta puolin lahdetaan taasen Marin ja Teemun kanssa kiertelemaan, sovittiin etta he saavat itsenaisesti ottaa autorikshan alleen ja treffit juna-asemalla.Silman on viela ihan sikkurassa, mutta eikohan tasta pikkuhiljaa heraile. Meillakin alkaa viimesia vieda Mumbaissa - kolme kokonaista paiva enaa.

Katsoin HS.fi etta SUomessa jopa +20 viikonloppuna - IHANAA!!

JUNGLE WALK JA MONTA MONTA TUNTIA JUNASSA

Aamulla oli kello herattamassa kello kuusi aamulla. Oli niin ihanan viileaa ettei tarvinnut ensitoikseen lahtea suihkuun viilentymaan, vaan pystyi pukea ja pesta hampaat ja lahtea ulos nailla evailla :). Oltiin vahan aamuareita kun eipa oo noin aikasta heratysta viela ollutkaan. Otettiin cabi alle ja tyhjia katuja kohden Victoria Terminus juna-asemaa, lopullisena paamaarana Matheran niminen kyla joka sijaitsee n.100km Mumbaista itaan. Oltiin eileillalla selvitetty, etta Deccan Express lahtisi klo 7.10 kohden Neral-asemaa josta sitten "Toy-train" veisi meidat "Hillstationille" ja nainhan se meni.

Silmat unenpopperossa jo taydella juna-asemalla saatiin helposti kakkosluokan liput halvalla ja hyvat istumapaikat. Auringon noustessa 1,5 tuntia matkattiin Neraliin. Siella oli pikkujuna juuri lahdossa, mutta kakkosluokan halpisliput oli jo menneet joten pakko oli ottaa ykkosluokan liput jotka oli 10 kertaa kalliimmat (kuitenkin vain kolme euroa)ja vahan kylla syletti... No saatiin oma loossi matkantekoa varten, johon tosin tunki salamatkustajia matkan aikana :). Kaksi tuntia pikkujuna kipusi vuoren rinnetta ylos. Ihailtiin kun maisemat komeni mita ylemmas paastiin. Nakyvyys oli kuitenkin vahan huono, muttei se menoa haitannut. Saavutiin Matheraniin, joka sijaitsee 800 metrin korkeudessa. Se on siita erikoinen paikka, etta siella on kielletty kaikki autot, mopot, pyorat etc. liikkuminen tapahtuu jalan, hepoilla tai ihmisvetosilla karryilla. Me valittiin jalat alle ja kaamean rasvariisisoijakastike lounaan jalkeen nokat kohden metsikko vai viidakkoa vai miksihan sita nyt voisi kutsua. Maa ja tiet ovat punahiekkaa ja mekin aloimme nayttaa silta, kuten kaikki Matheran kulmakunnan valkoiset koirat, jotka olivat vaaleanpunaisia :). Oli aika ihana kavella kullan kanssa kasi kadessa isojen puiden varjossa raikkaassa ilmassa (no niin raikkaassa kun taalla pain palloa nyt voi olla) ja katsella upeita maisemia - rotkoja ja aavoja ja toisia kukkuloita. Olisi ollut kiva kiertaa koko metsareitti, mutta kun oltiin vaan paivaretkella kaukaa, niin aikaa ei ollut kun perehtya pieneen osaan viidakkoa ja maisemia. Mutta oltiin iloisia kun paastiin kaymaan!

Raoul sai meille viimeset liput lelujunaan takastulomatkalle. Paastiin halpisluokkaan jossa melkein koko vaunu taynna samaa perhetta joka oli tulossa haajuhlista. Istuttiin siella kun sillit purkissa. Jossain vaiheessa tuntui hieman kuumottavalta, kun yksi miehista kysyi raoulilta, etta mita han tietaa Islamin uskosta.Raoulilla kun oli paalla paita, jossa oli kaikkien isojen uskontojen logot ja teksti "God is too big to fit into one religion". Ma sitten auttamaan siihen ja selittamaan mita tiedan Islamista ja kuinka olen Bangladeshissa ollut vaihdossa, joka on siis Islam valtio jne jne ja tunnelma rentoutui ainakin meidan puolelta. No vaihto Mumbain junaankin kavi ketterasti, mutta koko paluumatkaan kului silti 4,5 tuntia, hurjasti aikaa vaikkei silta ihan tuntunutkaan... Paluumatkalla alkoi olla jo kova nalka, kun ei oikein oltu saatu kunnon ruokaa...pari pakettia kekseja sen kamariisin kera. Auringon laskiessa matkasimme taydessa junavaunussa haistellen mita erilaisimpia tuoksuja radan varrelta: kissanpissa, mata kananmuna, mun mielesta hiki - Raoul sanoi kuitenkin etta se yksi oli lian haju, sitten taas ummehtunut ja jalleen muuten vain kostea ja lammin tuoksu...Intia:) Colabaan, eli kotikulmille saapuessamme kaytiin ahnaasti syomassa ihanat pita-falafelit.

Koska viela ei ole tullut muuta ilmoitusta, saamme huomenna seuraksemme rakkaan ystavani Marin ja hanen puolisonsa Teemun kolmeksi paivaksi, joka on aivan ihanaa!! Kaydaan siis huomenna paivalla ne herattamassa lentokentan laheisesta hienosta hotellista ja eikun menoksi! Hihii!!

Ja viela, Intiafiiliksia Aamir Khanin tahdittaman elokuvan tahdissa tasta.

p.s. Mun uudet mekot oli aivan ihania :)

MEKKOJA DADARISTA

TAnaan on ilma tuntunut vallan siedettavalta, ihanaa! Ihankun Suomen kesa? Aamulla Mondegarissa ihmeteltiin kun tultiin pitkasta aikaa yhdessa aamupalalle. Meidan lempparitarjoilijapoika tuli taas, niinkun aina jututtamaan meita, talla kertaa vaihdettiin naamakirjayhteystiedot. Han on ollut aina niin aivan ihanan mukava. Samoin kun taman nettipaikan tyontekijat. Ja hotellin veljekset. Ja kujan koira ja hotellin partsin kissa. Naita tyyppeja tulee ikava - lahestulkoon kuukaudessa ehtii kiintymaan ihmisiin ja elaimiin.

Aamulla koitettiin saataa meille junalippuja Goalle, jonne haluttaisiin menna kun Raoulin kaveri Yltsa tulee tanne toukokuun lopulla. Kuitenkin, junaliput koko viikolle oli mennyt jo ja jonotuslistallakin yli 100 ihmista...grrrrhhskk! Huhti-,touko-ja kesakuut on koululaisten loma-aikaa ja porukka matkustaa. Etta sillain. Saapi nahda nyt miten paastaan, bussivaihtoehto on aina olemassa. Intia...ihana intia...rasittava intia...intia...koettelee...

Noh, mun piti tanaan kayda viela Make A Wishin toimistolla tayttamassa jotain kaavakkeita ja viemassa passikuvia. Raoul lahti mukaan. Toimistolla oli iloinen sakki ja holotettiin siina aikamme. Eilen olin saanut listan ruoista joita meidan pitaa ehdottomasti maistaa taalla, tama tuli puheeksi tanaankin. Keskustelu paatyi siihen etta kaikkien alkoi tehda mieli Vadapavia (leipa jonka valissa jotain perunamossoa ja mausteita) ja tytot lahtivat hakemaan meille niita kuulema jostain paikasta josta saa Mumbain parasta Vadapavia :) Vadapav osoittautui aivan ihanan herkulliseksi ruuaksi!! Ihania uusia makuja! Onneksi listalla on viela paljon uusia herkkuja joita kokeilla.

Dadarissa sitten Raoulin kanssa hengailtiin jokapaivaisilla katumarkkinoilla aikamme ja shopattiin kerrankin mullekin jotain, mekkoja ja mekkoja. Pitaa alkaa valmistautumaan Kolkataa varten, joka ei ole niin lansimaalaistunut kun Mumbai, jossa voi nykyaan kavella jopa minihameessa ja naimpa tanaan yhden intialaisen nuoren naisen (mun ikasen) perinneasussa polttavan rookiakin...kauhistus! Tanaan on alettu kuromaan kiinni kaikkea Mumbaitekemista josta ollaan "haaveiltu". Yksi tehtava oli kiertaa kulmakunnan kaikki patsas ja pashmina-huivikaupat, kun niin ollaan myyjille luvattu, ja sen teimme. Ihania antiikkiesineita olisi tarjolla aina ikuvanhoista kameroista kauniisiin vanhoihin levysoittimiin - voikun voisikin vieda kotiin semmoisia! Paivan paatteeksi paatettiin menna leputtamaan itseamme leffaan, kaytin katsomassa Little Zizou, joka on intialainen enkunkielella puhuttu perheleffa. Ihan kiva elokuva jolla oli omat hetkensa. herkuteltiin poppareilla ja jadella. Kerroin kylla Raoulille Sannan ja mun kauhukokemukset 2002 kun oltiin taal Intiassa leffassa ja syotiin poppareita, molemmilla oli suussa vahan valia karvoja/hiuksia poppareiden seassa, yok! No talla kertaa ei ollut.

HUomisen suunnitelmat hieman auki, mutta nyt pitaa lahtea kokeilemaan uusia mekkoja!! Rakkautta sinne!

FUND RAISING & JUNALIPPU KOLKATAAN :)

Aamun aikainen lintu (eli mina klo 8) lahti suihkun ja Mondegarin aamuhedelmien jalkeen bussipysakille ja sielta juna-asemalle kohden Make A Wishin toimistoa. Tanaan olin paattanyt osata reitin juna-asemalta toimistolle. Sain jarjeston tyontekijoilta kuitenkin jo tekstiviestin ja soitonkin, etta olenko eksynyt, loydanko varmasti perille :). No loysinhan mina ja suorinta reittia! Pakattiin kamat taxiin ja suhattiin 45 minuutin matka kohden pohjoista Mumbaita ja paamaranamme olikin siis Maharastran (eli taman osavaltion jossa olemme) paauutiskanavan toimisto. Sinne poydalle asetimme naytteille myytavia tuotteita ja 7 tuntia niita siina kaupiteltiin. Jokseenkin laiskasti ihmiset niita kavivat ostelemassa, mutta paivan saldo oli kuitenkin 5100 rupiaa, joka on n.100 euroa. Silla saadaan taas joidenkin lasten kauneimmat toiveet taytettya. Olimme asettuneet tv-reporttereiden salin ulkopuolelle, mutta wc oli sitten sijoitettu uutissalin tasan toiseen paahan, joten ainakun tuli hata, niin piti kavella koko salin lapi, jossa tyosketeli yli sata ihmista...ja minakun olen kuuluisa tiheasta pisuhadasta...nooh, Bhatti (jarjeton tyontekijanainen) kannusti minua kuitenkin aina rohkeasti kaymaan...heh. Saatiin kuulla ensimmaisina myos "Breaking News" eli Mumbain terroristi iskujen pidatetylla miehella ja Osama Bin Ladenilla on kuulema yhteys, on selvinnyt.

No mukavan paivan jalkeen suuntasin uusia reitteja uudelle juna-asemalle ja loysin kotia kohti menevaan junaan, matka kesti 40 minuuttia. Onneksi on LAdy vaunut niin matkanteko on vaivatonta tyttoporukassa :). Raoul oli soitellut paivallaetta junalippujen osto oli hieman hankalaa (joka nyt ei ollut yllatys, se ON hankalaa...) joten mentiin sitten yhdessa uudella tarmolla iltasella ja saatiin liput, kalliit tosin mutta halpiksia ei ollut enaa jaljella ensi viikoksi. Raoulin on kuitenkin paastava jatkamaan harjoitteluaan mahd. pian. SOitettiin eilen siis KOlkataan Matunille, joka oli vallan ihmeissaan muuttuneista suunnitelmista, meidan kun piti menna sinne vasta kesakuussa :). Tanaan ihmetys oli muttunut jo iloksi ja siella kovasti odotetaan meita :). Ja mepa odotetaan niiiin kovasti Kalkutaan paasya! Kerron sitten tietamattomille myohemmin etta kuka ja mika on Matun.

Selitin tanaan Make A Wishin toimistolla tapahtuneen ja he ymmarsivat taysin siirtymisemme syyn. Ovat aivan ihanaa sakkia, ja vahan kylla harmittaa etta jaa nyt kokematta syvemmin jarjeston toiminta, mutta olen vahvasti sita mielta etta nain on tarkoitettu tapahtuvaksi. Kalkuta odottaa :). Syotiin muuten juuri 3 eurolla iso ateria juomineen, siis niin, meilta molemmilta yhteensa 3 euroa. Pitaa vahan ottaa takaisin nuo kalliit junaliput (n.27e/lippu, auts). Nooh, matkataan kuitenkin 30 tuntia junassa niin kiva se on olla ilmastointi nain kuumilla kesakeleilla. Paatettiin kuitenkin, etta tasta lahtien matkustetaan vain sleeper luokassa, joka on halvin luokka.

Maria ja Teemua odotetaan kovasti saapuvaksi perjantaina, toivottavasti Marin lentoa ei peruta (Mari on siis lentoemanta)!! Nyt tekemaan suunnitelmia loppu ajaksi Mumbaita varten... HEi vaan kaikki ihanat siella!!

TOIVEITA JA UUSIA TUULIA

Aamusella jannitti kovasti Raoulin puolesta heti heratessa, tanaan oli se jannittava paiva kun selvisi sen harjottelun jatkot taalla Mumbaissa. Silti mun piti lahtea sovitusti "Make A Wish"n toimistolle yhdeksan maissa. Kavin aamutuimaan (en viela ollut lahtenyt ulos niin aikaisin taalla, heh.) hedelmasalaatilla ja bussi-juna yhdistelmalla sitten kohden Dadarin kaupunginosaa. Muistelin muistavani reitin juna-asemalta toimistolle, mutta sitten en muistanutkaan, joten 40 minuuttia eri ihmisten osoittamiin eri suuntiin harhailin, kunnes loysin toimiston, hyva aamulenkki :). Oikeasti kavelymatka juna-asemalta toimistolle kestaa 10 minuuttia. Make A Wishin toimistolla oli mukavaa, tyypit kivoja. Pakkailtiin jarjeston logolla varustettuja tuotteita huomista varten, jolloin lahdemme porukalla pystyttamaan standin jollekin radioasemalle (?)ja niita tuotteita kaupittelemaan. Kuulostaa ihan kivalle - Fund Raising!

Make A Wish on maailmanlaajuinen jarjesto, joka toimii 28 eri maassa, mukaanlukien mm. Hollanti, Irlanti, Hong Kong, USA, Australia, Saudi-Arabia etc. Intialla on oma alajarjestonsa. Se on tunnettu ja hyvamainen jarjesto, joka toimii lahjottajavaroin. Sen minka nain budjettia, niin ahkerasti ihmiset tuntuvat lahjoittavan, mika on oikein ihana juttu, kun on lukenut lasten tarinoita ja kuinka kovasti nama toiveiden tayttymiset ovat heille ja heidan perheilleen merkinneet. Lasten lahipiiri voi ilmoittaa henkea uhkaavaa sairautta sairastavan lapsen yhteystiedot jarjestolle, jolloin jarjesto ottaa yhteytta lapsen perheeseen ja sopii ensitapaamisesta. Ensitapaamisen ja muutkin tapaamiset hoitavat jarjeston vapaaehtoistyontekijat, joita taalla MUbaissa on kuulema 55 kipaletta. He ovat paasaantoisesti parempituloisia kotirouvia seka elakelaisia miehia ja naisia.

Lasten sairauden vakavuuden (onko se henkea uhkaava vai ei) maarittaa toki laakari. Toiveita taytetaan lapsille. joilla on mm. vakava syopa, HIV-AIDS, erilaisia vakavia verisairauksia, elinsiirtopotilaita, sydansairauksia ym ym. Osa toivovista lapsista paranee, osa ei. Tarinat joita olen lukenut kertovat, etta jarjeston toteuttamilla toiveilla on ollut valtavan iso merkitys sairauden kestamisessa, siita parantuessa seka vanhempien muistellessa menehtynytta lastaan he muistavat sen ilon jonka toiveen tayttyminen loi menehtyneeseen lapseen. Kukin lapsi saa esittaa jarjestolle vain yhden toteutettavan toiveen.

Lasten toiveita joita olen nahnyt listoilla ja tarinoissa: Kaikkein eniten maailmassa haluisin polkupyoran...toinen TV:n...yksi jalkaproteesin...toinen nuken...Nama materiaaliset toiveet ovat ihmisluonnollisesti suurin osa kaikista toiveista. SItten on haluaisin olla...oikea prinsessa...armeijan johtaja...lentaja...poliisi...opettaja...Jarjesto jarjestaa paivan prinsessani, poliisina, lentajana lapselle mahdollisimman autenttisesti, jopa niin etta lapsi paasee oikeasti lentokoneeseen ilmaan ohjaamoon lentajan puku paalla etc :). Sitten haluaisin tavata...Shah Rukh Khanin, tai jonkun muun kuuluisan nayttelijan...krikettipelaajan...kuuluisan tutkijan...ja niinhan jarjesto on jarjestanyt tapaamisia naiden haluttujen kuuluisuuksien kanssa lapselle. Lopuksi viela haluaisin menna...Goalle...elaintarhaan leikkimaan vauvanorsun kanssa...vuorille...huvipuistoon...etc...ja yhteistyokumppaneiden kanssa naitakin unelmia on toteutettu, mielettomia juttuja.

Mulla taitaa kuitenkin jaada kokemukset tasta mukavasta jarjestosta aika vahaisiksi ja sairaalavisiitit kokonaan tekematta, koska Raoul sanoutui tanaan irti tyoharjoittelusta, koska he eivat pitaneet kiinni sovituista asioista opiskelun suhteen, vaan pitivat Raoulia lahinna tyo-orjana. Onneksi Raoulin ope oli ihan samoilla linjoilla Raoulin kanssa ja sanoi etta lopeta vaan siella, voit vaihtaa harkkapaikkaa. Nain ollen siis lahdemme kohden Calcuttaa ensi viikolla, jossa Raoul suorittaa tyoharjottelunsa loppuun Matunin nettikahvilassa ja sen ohessa. Mutta tasta kaikesta ei Matun tieda viela mitaan :) SOitetaan illalla halle ja jutellaan asiasta. Kaikki siis jalleen kerran ihan auki, joka ensijarkytyksen jalkeen tuntuu oikeastaan aika kivalle :). Saadaan olla Kolkatassa paaaljon pidempi aika kun alunperin suunniteltiin, hihii!! Mutta perasta kuuluu.

Siellako muka jo kevat?

PAIVARETKI POIS MUMBAISTA

On jo myoha ja vasy. Meinasin jattaa kirjoittamisen valista, mutta jain Raoulin seuraksi niin jotain rustaan. Silmihedari ja naama palanut...aaargh, nyt ei hyva olla. Mutta muuten aivan viehattava paiva takana!

Aamulla herattiin normaalia huomattavasti aiemmin, hypattiin Gateway of Indian edesta katamaraaniin ja kohden etelaa, 20km meritieta kylaan nimelta Mandve, josta samantien jaettuun rikshaan kohden Alibagin kylaa. Olin kuullut, etta tallaiset kylat on olemassa, muuta en niista tiennyt. Nailla evailla lahdettiin matkaan ja oltiin hieman ulalla eika tiedetty mita odottaa. Parin tunnin matkanteon jalkeen saavuimme ALibagiin, syotiin siella viimein aamupalamme ja alettin tallustaa kohden rantaa. Ranta oli ihana! Katsottiin ihmeissamme kun ihmisia ja hevoskarryja kulki "vetten paalla" kohden n.500m paassa sijaitsevaa linnan rauniosaarta... wou! Meihin tarttui heti intialaisten ihana lapsenomaisuus ja ilo ja paatimme lahtea joukon jatkeeksi kahlaamaan kohti saarta. Hienohipioille oli siis hevoskarrykyytia tarjolla mutta me tahdottiin kahlaamaan :)! Vesi oli huomattavasti puhtaampaa kun taalla Mumbain edustalla...ja ihanan lamminta! farkut paalla ja kassit kainalossa sita kahlattiin parhaimmillaan niin, etta pikkupoksyt kastu veden syvyydesta. Oli kivaa! Saarella tutkittiin aikamme linnan raunioita ja lahdettiin kahlaamaan takasinpain, kun meita varoitettiin siita, etta nousuvesi alkaisi kohta.

Loydettiin Alibagista pienen etsimisen jalkeen bussistandi, josta sitten kohden Mandvea. Siella hiljaiset rannat, jossa ei suojaa auringolta lain. Koettiin istuskella puun varjossa ihailemassa merta ja rantaa, mutta oli kovin kuuma. Siita sitten taistelemaan lauttarantaan intialaisten kanssa laivan paikoista, heh. Tahankin ollaan jo totuttu - ankeeminen ja rynniminen on oikeestaan aika kivaa :).

Paluumatkalla sita jo huomasi, etta oho ja ups...on pikkasen paassy naama palamaan. Ja paatakin sarkee...Laivamatka tuntui tajuttoman pitkalle...Hotellilla sitten peiliin katsoessa totesin, etta hahhah - entisestaan oon jo rusertava ja naama taynna jotain ruskeita laikkia? ja nyt lisaksi tullut aurinkolaseista pandat - great! No eipa tuu ihan heti vastaan samannakoista tyttosta, heh. Huomenna sitten "Make A Wishin" toimistolle aamusta. Saapi nahda miten kauan Mumbaissa ollaankaan enaa, Raoulilla ongelmia harjottelun suhteen. Jos kaikki menee monkaan, niin lahdetaan Kalkutaan, jossa Raoul voi suorittaa harjoittelun loppuun ystavani Matunin nettikahvilassa. Katsellaan...

AURINGON JA ILON SATEITA

Kuuma keskipaiva Mumbaissa. Tulin pakoon tuttuun internet-paikkaan kuumuutta, kirjoittelemaan eilisesta paivasta, meilla kun meni niin myohaan ettei ehtinyt ennen koneiden sulkeutumista vuodattaa ajatuksiaan tanne. Oltiin illalla elokuvissa, katsomassa Monsters Vs. Aliens. Oli tosi hauska elokuva! Ja hauskat intialaiset rutiinit savytti elokuvakokemustamme. Ennen elokuvan alkua salissa raikui Intian kansallislaulu ja screenille tuli teksti jossa kehotettiin kaikkia nousemaan seisomaan ja kunnioittamaan laulua ja Intianmaata. Toiset lauloivat ylistyslaulua mukana, me vahan hamillaan moisesta, heh. Suuri osa yleisosta kuitenkin valui paikoilleen vasta elokuvan alettua. Ja viela, myos tahan 1,5 tunnin elokuvaan oli angatty valitauko - kahvia ja pullaa, heh. Sen viela ymmartaa, etta hindi-elokuviin valitauko laitetaan, ne kun kestaa aina 3-4 tuntia...

Eilen aamulla lahdin Raoulin kanssa yhtamatkaa liikkeelle. Jatkoin hanen tyopaikastaan viela eteenpain tarkistamaan taas uuden ostoskeskuksen, Mari ja Teemu kun ovat tulossa viikon paasta (JEEE!!) tanne, niin on kiva tietaa vahan mihin heita vieda shoppailemaan :). Siella kierreltyani (ja yhden mekon shopattuani) soitin "Make A Wish" jarjestoon niinkuin olin suunnitellut, siella iloisesti kysyttiin josko voisin jo samana paivana menna kaymaan toimistolla, lupasin tulla. Kavin syomassa ihanaisia vege-kastikkeita riisilla ja hyppasin taxiin kohden Dadar West nimista kaupunginosaa.

Jarjeston toimisto sijaisti pienen kujan takapihan takapihalla, vastassa oli iloinen englantia hyvin puhuva joukkio jarjestotyontekijoita! Toiminnan johtajan juttusille heti vietiin ja kerrottiin jarjeston historiaa ja toimintaperiaatteita. Tunnuttiin olevan iloisia kun olin kiinnostunut heidan toiminnastaan ja halusin olla mukana Mumbaissa viettamani ajan. Minusta tuntui siis kovin tervetulleelta ja hyvalta, toisinkuin jostain syysta aiemmin vierailemassani paikassa. KOlmisen tuntia hopotettiin ja kavin lapi infopakettia ja "Make A WIsh":n nettisivuja, joista sai paljon informaatiota irti ja pystyi lukemaan paljon liikuttavia tarinoita. Perusajatuksena on toteuttaa lasten, joilla on henkea uhkaava sairaus, kaikkein hartain toive sairauden keskella. Heidan ideologian mukaan tallaisen toiveen esittaminen ja sen toiveen tayttyminen luo lapseen niin paljon toivoa ja positiivista energiaa, etta se paitsi tuo paljon iloa surun ja pelon keskelle, myos sita voimaa jota tarvitaan sairaudesta toipumiseen tai kestamaan paremmin sairautta. Lapset voivat esittaa neljanlaisia toiveita. 1) Haluaisin olla... 2) Haluaisin menna... 3) Haluaisin tavata... ja 4) Haluaisin saada... Kerron joku paiva tarkemmin jarjestosta ja toiveiden tayttamisesta. Pari viikkoa olen toimistolla apuna ja perehtymassa jarjeston toimintaan, silla ajalla henkilokunta koitta selvittaa mihin sairaaloihin voi ulkomaalainen menna vierailemaan. Parin viikon jalkeen olisi tarkoitus paasta paikallisten vapaaehtoisten mukaan sairaaloihin toteuttamaan toiveiden tayttamisprosessia. Kuulostaa hirmu kivalle.

Ja jotta paasette virittaytymaan indian-moodiin niin kuunnelkaahan(ja katselkaa uljasta Shah Rukh Khania ja kaunista Kareena Kapooria) tasta.

TAISTELUA BAKTEEREJA VASTAAN

Heii ma vein voiton intialaisista popoista paivassa!!! Eilinen vuosipaiva meni siis kuumeen, jokapaikan kipujen ja lievan vatsataudin kourissa hotellihuoneessa. Raoul tuli puolen paivan aikoihin yokuvauksista kollimaan kipean viereen sankyyn. Naurettiin siina etta voisihan kaksivuotis paivaa huonomminkin viettaa, kun koko paiva kahdestaan sangyssa (mina potien ja raoul nukkuen) :).

Olin tiistaina toista paivaa siella APne Aap jarjestossa, vahan outo meininki siella, kun menin sinne niin kukaan ei puhunut mulle mitaan, istuin tunnin siina ennenkuin paikan pomo tuli. Sitten kauheasti joutui itseaan tyrkyttamaan etta voisko joku nayttaa paikkoja tai kuukausiraportteja etta pystyisi perehtymaan toimintaan... vahan nihkeeta. No kuitenkin hienon oloista tyota tekevat, tuntuu vaan ettei mulle ole oikein mitaan hommaa siella ja siksi tuntuu niin vaivalloiselta. Jarjesto on aloittanut toimintansa 1999 ja tyo keskittyy paaosin prostituoitujen naisten eli 6 vuotiaisiin tyttolapsiin, koska heilla on suurin riski joutua aitiensa tyon jatkajiksi. Jarjesto yritta tyollaan katkaista taman yleensa sukupolvelta toiselle jatkuvan kierteen tarjoamallla tytoille apua viralliseen kansalaiseksi rekisterointiin, paljon aktvitetteja aina peruskoulutuksen tukemisesta tanssiterapiaan. Talla viikolla alkoi koululaisten kesalomat Intiassa, ja nyt tytoille paljon mukavaa aktiviteettia. Katsotaan nyt milloin tunnen itseni niin terveeksi etta saan itseni paikanpaalle. Huomenna koitan kuitenkin soittaa taas sinne "Make A Wish" jarjestoon, katsotaan tuleeko mitaan...mistaan?

Tanaan olen maannut sangyssa koko paivan, toipuen edelleen (valilla lukien, sitten opiskellen valokuvauksen abc:ta ja sitten taas paivakirjaa kirjoittaen). Kavin kolmen maissa raahautumassa laheiseen ravintolaan, jossa soin alle eurolla herkullisen aterian (57 rupiaa) riisia, tulisen kasviskastikkeen, nan-leivan ja mangomehun. etta sillain. Siita sitten pikapikaa hotskulle odottelemaan etta kuis massu, muta eipa se kurinoita kummempia :). Tasta taidetaan lahtea viela romanttiselle rantakavelylle, sille joka jai eilen tekematta.

Intiassa alkoivat tanaan tosiaan parlamenttivaalit, jotka ei kylla ole nakynyt juurkaan taalla arjessa. Lehdet ja telkkarimainokset ovat taynna politiikkaa, Raoul nahnyt jonkun vaalikulkueen. Talla on kaksi vallitsevaa puoluetta, joista aina jompikumpi voittaa. Vaalit on porrastetusti ja niin, etta vasta kuukauden paasta tiedetaan tulokset. Ja nekin kuitenkin vaitetaan taas olevan manipuloidut tulokset...niinkun taallapain aina...

VAPAAEHTOISTYON ETSINTAA

Tana aamuna jain nukkumaan viela kun Raoul lahti, taisi ottaa eilinen vuoristokiipeily voimille, kun illalla iski migreenikin :( mutta toisaalta, vasta ekaa kertaa taalla!! Herattyani otin puhelimen kateen ja soitin niihin kahteen jarjestoon, jotka olin katsonut mielenkiintoiseksi vapaaehtoistyopaikaksi.

Ensimmaisena soitin jarjestoon "Make a Wish", joka toteuttaa parantumattomasti sairaiden lasten toiveita ja mm. vierailee sairaaloissa leikkimassa ja pelaamassa heidan kanssaan. Siella kuitenkin vapaaehtoiskordinaattori oli jossain reissussa ja tulee vasta loppuviikosta takaisin Mumbaihin, lupasivat olla myohemmin yhteydessa. Toinen jarjesto nimeltaan "Apne Aap" taas tekee tyota prostituoitujen naisten ja heidan lastensa kanssa. Sielta kysyttiin etta paasenko kaymaan jo tanaan ja paasinhan mina. Tuli loppujen lopuksi niin kiire, etta jouduin ottamaan taxin alleni. Pieni toimisto sijaitsi puolen tunnin taximatkan paassa kotihotellistamme paikallisessa koulussa aika hardellialueella. Siella tunnin ajan keskustelin jarjeston vetajan kanssa, han kertoi jarjeston toiminnasta ja pohdimme yhdessa mahdollisia tyonkuvia jarjestossa, kuitenkaan oikeastaan mihinkaan tulokseen tulematta. SOvimme, etta menen nyt huomenna toimistolle ja mietitaan lisaa. Alustavasti kuitenkin puhuimme, etta olisin tuolla sen ajan kun olen Mumbaissa. Jostain syysta en viela kuitenkaan ole ihan vakuuttunut asiasta? Sen verran vasy on nyt, etta kerron jarjestosta ja prostituoidusta enempi joku muu paiva.

Odottelin Raoulia saapuvaksi taas monta tuntia, kun se joutui (yllattaen) jaamaan ylitoihin. Loysin kivan musiikkikaupan, jossa kuuntelin ja ostelin mahtavan kuuloista indian rythm&lounge musaa :). jospa sen saisi viritettya kuuluville hotskuhuoneeseen...

EXTREME-URHEILUA

No mutta kuinkas tanaan kavikaan? Aamuaurinko tuntui jo niin kuumalta, etta tiesi tulevan taas KUUMA paiva. Syotiin oikein kunnon aamupala ja kaytiin nauttimassa intialaista taidetta jalkiruuaksi vaihtuvien taitelijoiden museossa, jossa oli ihan torkeen upeita teoksia. Siita sitten bussilla juna-asemalle ja junalla kohden pohjois-Mumbaita (tunnin junamatka) Luonnonpuistoon, jossa oli tarkoitus paasta jellona-safarille ja kayda katsastamassa myos buddhalaisia luolia. Onneksi meidan asema oli junan lahtoasema, niin saatiin helposti istumapaikat - parin pysakin paasta juna oli aivan taynna kaytavan seisomapaikkoja myoten.

Hyppasimme Borivalin juna-asemalla pois ja tinkaamaan autorikshakuskin kanssa hinnasta luonnonpuiston portille. Siina sitten poristelimme vispilankaltaisessa laitteessa (Kaija nimesi viimeksi rikshan nain). Kerta oli Raoulin ensimmainen - silla oli hymy korvissa :). Paatimme ennen leijona-safaria (heh, naurettiin etta tokkopa siella mitaan leijonia ja leopardeja oikeasti ole) menna katsastamaan pikaisesti buddhaluolat ja hypattiin kalteroituun bussiin. Parikymmenta minuuttia rutkutettiin kuumuudessa lapi kuivan ja polyisen metsikon "vuoren" juurelle, josta sitten kipuamaan ylos...ja ylos...paasymaksu oli ihan kohtuullinen (1,5e) ja luolat yllatykseksemme tosi vaikuttavia. Valokuvattiin pitkaan ja hartaasti ja kivuttiin taas ylemmaksi. Juteltiin valilla paikallisten kanssa, jotka kertoivat paikan historiaa ja suosittelivat muita vierailupaikkoja. Valilla poseerattiin intialaisten kameroihin ja he puolestaan meidan. Nakymat vuoren rinteilta olivat sumuiset (vai saasteiset?) viidakkometsaiset ja hyyvin kuumat. Rinteet olivat taynna pienia luolia, joissa satunnaisesti kaiverrettu buddhapatsaita. Meihin teki kylla vaikutuksen, ei osattu odottaa mitaan sellaista.

Monen tunnin jalkeen laskeuduimme maanpinnalle ja suuntasimme kohden jellonia, mutta innokkaat intialaiset sunnuntaivapaallaan olivat jonottamassa safarille jonokaupalla, etta paatettiin jattaa tama huvitus toiseen kertaan. Olihan klo jo 18 ja eipa oltu syoty mitaan sitten aamupalan...nokka kohti paaporttia jalkoja perassa raahaten...kuumuus ei meinannut hellittaa ollenkaan vaikka olisi jo pitanyt...rikshan metsastys...juna-asemalla oikean laiturin valinta...junassa itsensa ankeminen tayteen vaunuun sisaan, jonne lopulta kuitenkin jonkun aseman jalkeen paastiin istumaankin :). Puoli kahdeksan aikaan paastiin kotikulmille ja syomaan - hiljaisuudessa ahmittiin lautasemme tyhjiksi ja huokaistiin. Olipa ihana paiva - taalla sita vaan kaiken uuden ja ihmeellisen viehatyksessa vetaa itsensa ihan liian helposti aivan tappiin... ehkapa taman viela oppii. Nyt jalkeenpain ajateltuna, mita ihmeen extreme-urheilua onkaan kiiveta rinteita ylos-alas auringonpaahteessa, kun varjossa lampotila on 39.... mutta hyvin hengissa ollaan, eli kaikenlaisesta sita selviaakin. Matkustelussa se onkin yksi suurimmista viehatyksista -laittaa itsensa likoon ja testaa rajojaan, selviytyy ja onnistuu, tavalla tai toisella. :)

TURHAUTUMISTA JA VIERAILU FILMI YHTIOSSA

Launtai. Raoul on harjottelussa ja mina koittanut valloittaa lisaa kadunkulmia. Tanaan on taas uskomattoman kuuma, tuntuu kun paahtuisi korpuksi edes hetken auringossa olon jalkeen. On holmoa olla kavellen liikkeella 11-14 valilla, auringossa lampoa on varmasti reilusti yli 40 astetta. Tanaan alkoi ensimmaista paivaa turhauttamaan turhanpaivainen kiertely, tuntui sita paitsi etta kaikki pyysi torkeita ylihintoja tuotteista (vaikka kuuluukin tinkia, niin ai vain jaksanut) ja muutenkin kusettivat. Turhautuminen toki kuuluu asiaan matkusteltaessakin, niinkuin ylipaansa elamassa. Paatin kuitenkin suivaantuneena lahtea ymparoivaa todellisuutta pakoon Baristaan, eli paikalliseen ilmastoituun lansimaalaistyyliseen Cafe-latte paikkaan jaa-latelle ja vallan otin juustokakunkin. JOuduin kuitenkin toteamaan, etta no joo - odotukset eivat vastanneet lainkaan makuelamyksia. Eli: muistahan taas kerran tyttonen, ala odota mitaan vaan kato mita vastaan tulee...:) Paatin ryhdistaytya ja lopettaa turhautumiseni, palata todellisuuteen ja pesemaan Raoulin kalsareita (ja vahan omiakin). :)


Toissapaivana tapasimme auringon laskiessa toisemme Chowpatty Beachilla, joka on siis oikeasti hiekkaranta. Se on suosittu paikka perheille ja pareille viettaa vapaa-aikaa. Arabian meren vesi tassa Mumbain edustalla on kasittamattoman saasteista, mutta kylla siella aina jonkun nakee uivan. Rannalta sai vuokrata kajakkeja ja semmosia vesimoottorikelkkoja. Me paatettiin olla rohkeita ja kastaa varpaamme siina mustassa rantavedessa, joka haisi kamalle. Mietittiin, etta aattele kun menis kajakilla ja se kumoutuisi sinne mustaan sakkaan...yok. heh. Paikallinen poika myi saippuakuplia, kun se niita puhalteli, naytti niin kivalta ja tuli kymmenia palloja. Ma halusin semmosia kans, mutta kun puhaltelin, tuli maksimissaan 5 palloa :(. joko mulla ei ollut tekniikka hallussa, tai sitten poika oli lantrannut huolella myytavien kuplapullojen saippuapitoisuuksia...

Hotellin tyontekijat yllattivat omaehtoisesti laskemalla huoneemme vuokraa (nyt 650Rs) ja sehan teki meidat iloisiksi! Samana paivana vaihtoivat viela huoneisiin upouudet patjat, tahan valiin voikin kertoa etta vanha patja olikin aivan kivikova, nyt voi kaantaa kylkea niin ettei satu :). MUtta Intiassa ei valiteta, ja tata on odotettu :). Yokuumuuteen, ainakin tamanhetkiseen, ollaan sopeuduttu niin etta saadaa suurinpiirtein nukuttua hyvin. Silti parhaimmillaan kayn kahdesti yon aikana viilentamassa itseni suihkussa. Ja suihkustahan ei tule lainkaan kuumaa vetta, yksi saato vain, mutta kukapa kuumaa vetta tassa kuumuudessa kaipaisi?

Noh, eilen jannitti. Aamulla suuntasimme Raoulin kanssa junalla Mumbain suurimmalle ja vanhimmalle kasityovoimaiselle pyykkikoneelle Dhobi Ghatille, aluelle jossa 3000 miesta pesee kasin lahi sairaaloiden ja muiden virastojen pyykin paivittain. Pyykkimesta on yli 100 vuotta vanha, oli kiva katsella touhua (myyjien myydessa vieressa kaikenlaista roinaa...). Sielta suuntasimme yhdessa Raoulin harkkapaikalle, filmiyhtio East Futuren toimistolle, jossa minun oli tarkoitus auttaa kovassa kiireessa kuulema.

Noh, apua kuinka organisoimatonta touhua! :) Intia. Raoulin kaltainen huolellinen mies on kylla paikallaan organisoimaan asioita tuonne. Siis heilla on kuvaukset nyt joka paiva kaynnissa ja ei mitaan listoja tarvittavista tavaroista, nayttelijoiden vaatteista etc... Mina, joka olen aika herkka ressaamaan asioista, niin olin sita touhua seuratessa ihan vallan stressaantunut! Ei sopisi minulle tuollainen tyo. 3 tuntia siina ihmeteltiin etta pitaisiko jotain tehda...kukaanei oikein ottanut ohjaksia kateen vaan kaikki teki samoja asioita eri tavalla perakkain...tein loppujen lopuksi tarroja johon kirjoitin "set property" tai "action prop" jotka oli tarjoitus liimata lavasteiden pohjaan. Tarraan piti myos kirjoittaa esim. "Pig speakers" possupuhelimien pohjaan... sitten nama tavarat oli jo kaaritty kuplamuoviin, sitten niita paketteja revittiin auki jotta tarrat saa niihin ja sitten takaisin kiinni ja sillain...sitten joku oli sita mielta etta miksi niita tarroja tarvitaan ja toinen etta tarvitaan...No mutta tavarat tuli loppujen lopuksi merkattua ja listattua ja pakattua. Raoul soitteli toista asken ja sanoi etta kuitenkin nayttelijoiden vaatteita puuttui kun kukaan ei ollut niita mihinkaan merkannut...joku lahti myos aamulla ostamaan vanhan ajan tv:ta kuvauksia varten... India. Juttelin yhen avustajan kanssa eilen, ihmettelin aaneen kuinka kummassa kukaan ei hermostu vaikka on kauheakiire ja asiat levallaan. Han sanoi etta siita intialaiset ovat kuuluisia - asiat hoituvat, stressaamatta, vainka kuinka kaaos olisi. autoin viela pakkaamisessa ja lahdin avustajan kanssa ostamaan oheistarvikkeita markkinoilta. Kaikki tyontekijat toimistolla olivat aivan ihanan tuntuisia tyyppeja, mukava Raoulin heidan kanssaan tehda toita. Itse ohjaaja mr. Ashim Ahluwaliakin piipahti paikalla, hirmu taiteellisen ja rennon oloinen alle 40-vee mies. Mielenkiintoista nahda joskus tuo dokumentaarinen elokuva, jota nyt tekevat. Raoul kertonee joku paiva elokuvasta enempi, sen minka voi.

Paastiin lahtemaan lopulta, yli kahdeksan tunnin jalkeen, klo 22.10 kotiin pain. Paatettiin ottaa taxi, hetki oli ihanan absurdi - pitkapartainen muslimimies valkoisessa kaavussaan ja lakissaan taxin ratissa, me kaksi valkoista kyydissa ja viimeisin hindipoppi soi lujaa, ajoimme rantatieta pimeassa ikkunat auki kotia kohti.

SHOPPING CENTERS JA VEGE-BURGERIDIILI

Heratys. suihku. Ja aamulla sain itseni Raoulin tahdissa aamupalalle :) Yhtamatkaa lahdettiin kumpikin omille teillemme, hyppasin Raoulin kanssa samaan bussiin parin pysakin ajaksi, vaihdoin paikallisjunaan, jonka lippuja sai jonotella tovin...Sanotaan, etta MUmbain paikallisjuna on Aasian vilkkain tappaus, jos ei ihan vaarin muisteta niin sita kayttaa paivittain jotain yli 7 miljoonaa matkalaista...sinne sekaan siis mahtui yksi pieni suomineitonen! Mika hauskinta minusta, niin naisille on paikallisjunassa omia vaunuja, joihin ei miehet saa tulla :). Siella sita istutaan Ladyt keskenamme, naiskaupustelijat myyvat hiuspinneja, varityskirjoja, pahkinoita ja lankakeria... Junissa ei ole oviaukoissa ovia, halutessaan saa siis roikkua ovesta puolivartaloa ulkona ja nauttia kesakuumasta tuulesta.

Mun paamaarana oli tanaan kayda katsastamassa shoppailumestoja vahan kauempaa (Bandra, Lower Parel). Ja kavinkin erinaisissa shopping centereissa kiertelemassa ja ihmettelemassa tarjontaa. Ja mika parasta EN OSTANUT MITAAN :), vaikka ehka vahan teki mieli. Intialaiset tulivat aina valilla mukavasti juttelemaan ja tiedustelemaan mita ihmetta tein Mumbaissa. Ja hymyilivat ja paata keikuttelivat selityksen kuultuaan.

Viisi tuntia ahkeraa kiertamist katkesi siihen, kun Raoul soitti etta lahdenko hanen kanssaan myohaiselle lounaalle. Hyppasin taxiin ja suhasin ruuhkassa kullan luo. Oli hauska nahda kesken paivaa (vaikka itse lounas olikin aika susi), Raoul lahti siita jatkamaan harjoittelutyon tekoa. Mina jatkoin leivankulmasta energiaa saaneena hieman kauppojen kiertelya, eksyin lansimaiseen ilmastoituun ruokakauppaan, josta sai maustettuja soijamaitoja ja tortillasipseja...Siella oli jotain innokkaita intialaisia opiskelijatyttosia vaatimassa asiakkaita osallistumaan heidan paasiaisleikkeihinsa - no mina sitten osallistuin. Piti koota pupupalapelia ja annetuista kirjaimista muodostaa sana. Palkinnoksi antoivat paasiaismunan ja paaaljon hymyja ja kiitoksia:).

Meilla on huoneessa minitelkkari, josta nakyy parinkymmenen hindikanavan lisaksi samainen maara enkunkielisia kanavia, myos mun lemppari india-kanava Star World, josta tulee vaan sarjoja, mm. frendit :). Niita lepuutellessani jalkoja katossa katselin.

Ruokahan on taalla siis taivaallista. Jotkut asiat vain nousevat aina yli toisten. Meidan lahiraflasta saa uskomattoman hyvia vegeburgereita, joita ollaan jo useampana iltana kayty popsimassa iltapalaksi, odotellessani tuota miesta kavin taas. Paatin tehda ehdotuksen ravintolan henkilokunnalle - sanoin, kuinka paljon tykkaan siina hampparin valissa olevasta vegepihvista. Kerroin sen olevan jo kolmas hamppari tasta ravintolasta. Tassa diili: kun olen syonyt 10 vegehampurilaista, he ottavat mut keittioon oppiin kuinka tehda kotonakin moista herkkua! Miehet nauroivat ja taas paataan keikutellen saoivat etta oke oke. Mina kylla muistutaan heita tasta diilista ;).

Raoulin harjoittelupaikan ihmiset ovat kovin kiireisia toittensa kanssa, niin kiireisia, etta soittivat Raoulille tassa eras ilta ja sanoivat, etta minakin voisin menna sinne hommiin!! Mitahan mina osasin tehda filmiyhtion leivissa?? No, olen lupautunut ainakin menna katsomaan. Alkaa myos lorvailu talle tytolle riittamaan, joskos sita kohta alkaisi etsimaan jotain mielekasta vapaaehtoishommaa...

VAELTELUA MUMBAIN KADUILLA

Jain aamulla nukkumaan kun Raoul lahti harjoittelemaan, vaikka oltiin sovittu etta mennaan yhdessa aamupalalle. Mutta yo oli moneen yohon kuahian kuuma ja nukuin huonosti. Herailin myohaan ja lahdin aamupalahedelmasalaatille, jonka lomassa laadin paivan ostoslistaa: Raoulille paitoja, laukku, terotin, Raoulin silmalasikorjaus, ja kaikkea kivaa mita eteen sattuu :).

Ja sattuhan sita... Koko paivan kavelin pitkin Mumbain katuja poiketen ehka joka toiseen vastaantulevaan putiikkiin. Kerran kavin paikallisessa lansimaalaisessa ilmastoidussa Barista-kahvilassa viettamassa lukulepohetkea jaakylman frappen aaressa (joka maksoi enemman kuin eilinen koko ruokani). Oli ihana kavella ja eksya sivukujille, kysya taas suuntaa ja ihmetella. Matkanvarrella nain kivan lastenvaatekaupan, josta kavin ostamassa kummipojalleni Leolle vaatteita (jotka toivon Marin vievan mukanaan kun se tulee tanne:). Vanha omistaja pariskunta oli vallan suloinen, ne osasi hadin tuskin englantia ja vaativat minua jaamaan istumaan kanssaan Chaille (=tee=teeta,maitoa, kardemummaa ja paaaljon sokeria). Siina sita sitten rupateltiin, hyvin vajavaisilla enkun,hindin ja bengalin kielen taidoilla, oli niin kaunis hetki.

Loysin kun loysinkin Raoulille paitoja, kauluspaidat maksoivat 3e/kpl. Teroitin maksoi 5rupiaa, eli oisko se nyt jotain 0,07e. Leon paita maksoi 1e. Lomapakkopussukka 0,50e. Ostin itselleni myos kasintehdyt nahkasandaalit katukaupasta, hinta 3e.

Tultiin juuri Raoulin kanssa syomasta, tulin sita vastaan kun se suhasi taxilla harjottelusta takasin tanne kotinurkille. Tassahan tama paiva on taas vierahtanyt, mitahan sita huomiselle keksisi?

KOTIROUVANA MUMBAISSA

Mumbai on yksi maaliman vakirikkaimmista kaupungeista, taalla asustaa n.19 miljoonaa ihmista! Mumbain sanotaan olevan INtian sydan ja syke - taalla tapahtuu koko ajan ja paljon. Kaupungista loytyy maailman suurimmat slummialueet ja toisaalta ihan tajuttoman rikkaatkin ihmiset, jotka ajelevat nailla kaduilla niilla Lamborgineillaan ja Porcheillaan (joita Raoul eilen kavelyllamme bongasi). Jostain luin, etta Intian verotuloista 20% tulee Mumbain asukkailta, se kertonee jotain.

Tama kaupunki on myos kallis, ainakin asua, muuhun Intiaan verrattuna. Tanaan, kun Raoulin tyoharjoittelu varmistui ja alkoi, oli mulla aikaa mm. keskustella hotellin pomon kanssa raha-asioista, koetin tehda hyvaa diilia siita,etta jos olemme koko kaksi kuukautta jonka Mumbaissa vietamme tassa samaisessa hotellissa, niin saammeko jotain alennusta hinnasta. Mun suu loksahti auki kun hotskupomo sanoi etta nooh, jos sitten lasketaan hintaa 700 rupiasta 675 (10,40e) rupiaan per yo, eli siis 25 rupiaa (eli n.30 centtia..) alennusta. NO OLIPA AVOKATISTA SANON MINA! nooh, mutta kyllahan tinkaaminen siis tuotti tulosta, oltaisiin me kuitenkin jaaty nykyiseen paikkaan asumaan, tykataan siita kuitenkin kovasti :). Ruoka on kuitenkin meidan nakokulmasta erittain halpaa, soin tanaan esimerkiksi ihanan kasvis-riisi-tuorejuusto-aterian mansikkalassilla (jugurttijuoma) ja tama ateria maksoi 100 rupiaa eli 1,5 euroa.

Tana aamuna yhteisen aamupalan jalkeen mun ja Raoulin viikon kestanyt symbioosi katkesi, saatoin Raoulin bussipysakille ja sinne se lahti, mies itsenaisesti Mumbain vilinaan... TUntui orvolta, paatin laakkeeksi kokeilla shoppailua, joka sitten vahan helpottikin oloa :). Kunnon intialaisena kotirouvana sitten laskin wc-suihkuhuoneen vadin tayteen vetta ja rupesin pyykkaamaan, myos mieheni kalsareita ja farkkuja :) - maassa maan tavalla, vai miten se meni? Relasin taydellisesti loppupaivan lueskellen Kaijan antamaa itsekasvukirjaa, mita nyt alituiseen katselin kelloa ja mietin missakummassa se mies viipyy ja miksei siita kuulu mitaan...? No sitten vihdoin viimein se tuli kotiin vasta klo 20 maissa nalkasena ja vasyneena, mutta onneksi innosta iloisena. Tallaista tanne tanaan. Arki alkaa astua kuvaan. Rakkautta kaikille!

HINDUTEMPPELI, MOSKEIJA JA JUNA-AJELUA

oivoi! Sain nukuttua, enaa ei tunnu niin pahalle yokosteus-kuumuus, tahan siis alkaa tottua? Taas on aurinko laskenut meren taa, pimeys tulee joka paiva samaan aikaan, noin klo 18.30. Olen ihan ihmeissani, ettei pimean tullen hyokkaakkaan moskiittoparvi nilkkoihin, taalla ei ole itikan itikkaa missaan! Olen ollut Intiassa viisi kertaa aiemmin ja aina Suomen elo-helmikuun valilla, en koskaan tahan aikaan vuodesta. Ihan uusia kokemuksia siis tarjolla talla matkalla. Nyt ensin otokattomyys, pahin kuumuus, sitten monsuunisateet, uusia kausihedelmia mm. mango ja mita kaikkea viela huomaakaan matkan varrella...?

Eilisesta innostuneena paatettiin aamuhedelmasalaatin jalkeen ottaa pidempi paikallisbussimatka ja loytaa Mumbain vilkkain Hindutemppeli. Taallakin on sunnuntailiikenne nakojaan leppoista ja bussissa oli paaaljon istumatilaa. Ystavallisesti bussin lippumies jatti meidat oikealla pysakilla pois ja eikun Mahalaxmi temppelia kohden! Temppeliin sai vallan jonottaa - miehen ja naiset eri jonoissa. Kengat olisi pitanyt jattaa temppelin portaiden alapaahan, mutta minapalaitoin meidan kengat laukkuuni, ettei kukaan niita veisi. Ja sitten havetti kun temppelin oviaukolla oli turvatarkastus ja vartija huomasi kenkamme ja kertoi ettei niita voisi vieda sisalle... Temppelin lattiat oli polttavan kuumat ja meidan hentoiset suomalaiset jalkapohjat oli liekeissa. Loppujen lopuksi istuttiin pidemman aikaa temppelin ulkopuolella valokuvaamassa ihmisia ja maailmanmenoa, ja Intialaiset kuvasivat meita :)

Siina keskipaivan kuumuudessa samoilla vauhdeilla paatettiin menna muslimien moskeijaan vierailulle. Moskeija sijaitsi ns.merella, eli sinne oli rakennettu betonitie, jonka varrella varmaan sata myyntikojua ja kerjalaista, joku ilman jalkaa tai molempia, toinen sokea ja toinen muuten vaan koyha kasi ojossa. Ma kavin punnitsemassa itseni silla sillanpatkalla, vanhalla miehella oli semmonen normaali vaaka siina ja sai kayda kun kolikon halle heitti. Moskeijassa oli ihanasti elamaa! Paaaljon ihmisia ja touhua! Taalla naisetkin saavat menna moskeijaan sisalle, toisin kun esim. Bangladeshissa. Se on mukavaa. Paasee tutustumaan paremmin erilaisuuteen. Istuttiin viela ja ihmeteltiin siina merenrantakalliolla satojen intialaisten seassa. Me kuvattiin niita ja ne meita. heh.

Paatettiin jaksaa menna viela nurkilla sijaitsevaan Nehru Centeriin, jossa kaytiin planetaariossa. kiva. Pakko kertoo - Olen siis ekaa kertaa Intiassa miehen kanssa liikkeella ja kaikki sen tuomat uudet jutut on myos aivan uutta yllattaen :). Noh, ensinnakin siela Moskeijan edustalla joku intialainen kundi alkoi mulle flirttailla, vaikka Raoul siina vieressa - voikun olet kaunis, lahe mun mukaan. Sitten se viela kysyi Raoulilta etta onko tuo nainen sun tyttoystava ja Raoul vastasi etta kylla. Silti se jatkoi samaa, sanoin sille sitten etta kuule, ma olen jo valinnut miehen vierelleni etta sori nyt vaan, sitten se Raoulille viela jatkoi mun ylistysta...heh. No sitten siella planetaariossa mun kylkeen tuli istumaan joku nuori kundi vaikka oli paaljon tyhjia penkkeja ymparilla ja aattelin etta jahas, missas se kasi mahtaa vaeltaa kun valot sammuu... noh, vaihdettiin Raoulin kanssa sitten paikkoja, se kundi istui siina hetken ja lahti menee...heh. Kun show loppui, tuli se kysymaan Raoulilta etta voiko se ottaa musta ja siita kundista kuva sen kameralla, no suotiin sille se ilo. Paatettiin Raoulin kanssa, etta tasta lahtien kerrotaan miehille, etta ma olen Raoulin vaimo, josko siita olisi apua :)?

Kaveltiin taas taman kaiken jalkeen liikaa...paadyttiin paikallisjunalla takaisin kotihuudeillemme, ja oltiin vasyneita mutta iloisia, etta onnistuttiin niiiin hienosti kayttamaan julkista liikennetta!! Tama kaupungin valloittaminen on alkanut kertakaikkisen hienosti! Ja vasten kaikkien taalla kaymien tuttujemme, me kylla ollaan ihan ihastuttu MUmbaihin. Talla on paljon tekemista ja nakemista, ihanaa ruokaa ja hauskoja ihmisia. Oiskohan siina ollut taman paivan tilitys:)?

No viela: muutin nyt noita kommentoitiasetuksia, joten sinne saa nyt ihan helposti kirjoitella kuulumisia, kysymyksia ja kommentteja, niita odotellessa...

PAIKALLISBUSSIAJELU JA HYVANTEKEVAISYYSJARJESTO SUUNNITELMIA

Hihii! niin voittajafiilis - naa on nyt sitten onnistuneesti matkustanu ekan kerran Mumbaissa paikallisbussissa :) !!Hieman haki oikeeta bussipysakkia, mutta kylla sekin siis loytyi!! Nyt vaan etsimaan uusia bussireitteja ja kohteita johon suhata...

Eilen otimme matkustajaveneen allemme, seilasimme "ei-niin-puhtoisella" Mumbain edustalla tunnin verran sinne Elephanta saarelle, jossa erinaisia luolia erinaisine patsaineen. Kuvailtiin siella innoissamme intialaisia ja vauva-apinoita. Luolat ja patsaatkin oli ihan jees. Mukava paivaretki kaikkineen. Eilen tohkeissamme paatettiin iltahamarissa lahtea etsimaan Raoulille shortsejakin, paadyttiin "fashion streetille", jossa yli-innokkaita myyjia ja satoja vaatekojuja taynna erilaatuisia feikkiraasyja. Tingattiin Raoulille hyvaan hintaan shortsit ja lahdettiin hymyillen kavelemaan kotia kohti. Hetken paasta meidat ohitti sellainen meidan ikainen intialainen nainen, joka helealla aanella sanoi suunnilleen nain:"I like dhe way you bargain at dhe fashion sdeerd, I have never seen any foreigner doing id dhad way. Keep id dhad way." :) Meille tuli hirmu hyva mieli, hih!

Tanaan aamulla nahtiin intianmatkaaja ystavani ANni Suomesta. Anni on palailemassa 5kk:den Intia-tuorneelta kotiin tienaamaan rahaa, jotta voi taas tulla uudeleen. Istuttiin 6,5 tuntia eri kahviloita kierrellen ja jutellen, lahinna pienen oman hyvantekevaisyysjarjeston perustamisesta Kalkutan laheiseen kylaan - asia josta ollaan haaveiltu yhdessa jo jokunen vuosi. Jos siita haaveesta tana vuonna tekisi viela totta. Pidan teita ajantasalla. Asiaan tulee selkeytta kun paasemme jonkun kuukauden kuluttua Kalkutaan.

Maanantaina Raoulilla saattaa alkaa tyoharjoittelu ja mulla viela lomaa ihan niin kauan kunnes oon levanny tarpeeksi. Sitten rupean kattelemaan jotain pientakivaa vapaaehtoishommaa. Ehka. Meita on joka paiva, niinkuin kaikkia lansimaalaisia taalla, pyydetty avustajaksi bollywood-leffaan. Viela ei olla menty, mutta pitaa sekin kayda testaamassa :) Tai sitten otan siita itselleni kokopaiva tyon, heh.

Muutto

tanaan tehtiin ratkaiseva askel, jatettiin yberkallis ilmastoitu huoneemme, laitettiin jo kaikki levittamamme tavarat takas rinkkoihin ja suunnattiin hostellin toiselle laidalle fan- (kattotuuletin) huoneeseen!! Paatettiin, etta nyt alkaa todellinen sopeutuminen tahan ilmastoon ja kuumuuteen. Lampotila on valehtelematta yli +40 paivan kuumimpina tunteina. Nyt illan lampo tuntuu melkein jopa siedettavalta :). Jee ehkapa tahan tottuu! Yo vahan jannittaa, kuinhan saadaan nukuttua kun ei ole air con viilentamassa sisuskalujamme... mutta tehtiin silti jo huoneesta kotimme - kajarit i-podilla viritetty nurkkaan ja hyllyt taynna purkkeja. Raoul virittaa illalla viela pyykkinarun johonkin nurkkaan. Voidan sinne sitten laittaa nyrkkipyykilla suihku-vessan lattialla pesemamme hikipyykit kuivumaan. Uuden huoneemme laheinen vessa on vihdoin perinteinen inkkarivessa - eli se reika lattiassa. Peran peseminen huljuttamalla, eli vedella on kyykkyasennossa huomattavasti helpompaa kuin lankkarivessanpontolla! :)

Tanaan ei olla tehty juuri mitaan. Kaytiin Mumbain modernin taiteen museossa, joka oli kylla mukava visiitti, joitain niin hienoja teoksia, etta oltaisiin otettu heti reppuihimme kotiseinalle vietavaksi jos oisi saanut. Sitten shoppailtiin... Raoulille paita, indialainen partahoyla ja Mumbain kartta ja kirjakiin viela, niin ja ihana antiikkinen kullanvarinen pippurinmurskaaja!! Vaatteet on taalla kauheen halpoja ja ihania, mutta ma olen ihan liian iso niihin :( Pitaa kovasti laihduttaa niin paasen nauttimaan kaikista hepeneista! Kadunvarsien tangoissa kiikkuu Vero Modan ja H&M:n hamosia ja tunikoita hintaan 1,5-5euroa. (ja tan tietokoneen nappuloiden valissa ja naytolla vilistelee pikkumuurahaisia, hih:)

HUomeaamuna olisi tarkoitus lahtea turisteileemaan, veneretki laheiselle Elephanta saarelle, jossa on jotain Unescon suojelemia luolia, joissa ikuvanhoja hinduveistoksia. Kaytiin Sannan kanssa saarella n.6 vuotta sitten, muttei raaskittu sitten piheina maksaa luoliin vaadittavaa turistikiskurimaksua :) nyt ollaan varauduttu siihen ja paatetty olla niin aikuisia etta meilla on siihen varaa :).

Ja viela ps. Sain ilouutisen tanaa, Mari ystavani on tulossa kuun lopulla MUmbaihin pikavisiitille, JEE!!! Raoulin ystava Yltsa tulee toukokuun lopulla, kivaa! Muita tulossa? TULKAA :)!

VARIS HERATYSKELLONA

Meidan aamupalahedelmasalaatissa oli mansikoita! Oli toki tuoretta ananasta, papayaa ja makoisia viinirypaleitakin :) Mangosmootieta iltapalaksi ja valissa riisia ihanine kasviskastikkeineen! NAM! Kulinaristinen taivas tama Mumbai! Vetta kannetaan hotskuhuoneeseen litra tolkulla ja koitaan silla massuamme tayttaa, muttei olla hikoilun tahtiin viela paasty - enemman puskee ulos kun saadaan sisaan. taalla on paivalla ihan tajuttoman kuuma. Meidan suomihipiat ei ole lainkaan viela hiffannut sopeutua tahan trooppisen kostean kuumaan. hikoillaan kun pikkupossut. Tata lievittamaan paatettiin maksaa itsemme melkein kipeiksi ilmastoidusta hotskuhuoneesta, josta kylla luovutaan heti jos/kun pystytaan nukkumaan kostean hikisina kuumissamme. Meilla on siis 2,5x2metria kauniin vaaleansinisilla seinilla huone, pienenpieni telkkari taivaskanavilla, jaakaappi ja yopoyta =). Viereinen huone on wc- ja suihkuhuone (lue:hana josta valutetaan kippoon vetta ja kaadetaan paalle ja peseydytaan), seinat vaaleanpunaiset. Kun avaamme huoneemme ovan, ollaan ns. parvekkeella josta nakymat viereisen talon takapihalle, joka toimii kai lahinna parkkipaikkana. Lemmikkeina meilla partsilla on puluja ja varis, joka toimii aamuauringon noustessa heratyskellona :) (mutta mullapa on korvatulpat ja Raoul ei heraa mihinkaan). Meidan hotelli sijaitsee vaatimattomasti suoraan Taj Mahal hotellin takana, siis sen okyhotellin johon ne terroristit hyokkasivat sillon jokunen kuukausi sitten. Meidan kadulla sijaitsee myos se Leopold kahvila johon hyokattiin. Sielta nimenomaan saa hedelmasalaattia mansikoilla :).

Raoul tapaa vasta ensi viikolla harjoittelupaikan tyontekijoita, Raoulin tuntoja harjoittelusta Mumbain elokuvamaailmasta (?) voi lukea hanen blogistaan nimeton maa.

Me ollaan naina paivina koetettu laajentaa reviiriamme, ollaan kavelty Mumbain katuja ja ihmetelty maailmanmenoa. Hienostohotelleja, laiskoja kissoja nukkumassa kaduilla, hashiksen myyjia Raoulin korvaan kuiskuttelemassa osta osta, kerjalaisia kinuamasssa lapsilleen maitoa, kalatorin haju, hello mam - look this mam huutoja, porottava auringonpaiste, illan vilentava merituuli, intiakannyliittymien ostoa, rahanvaihtoa, veden juomista, autojen toottailyja. Ihanaa ihmettelya.