HYVASSA HUOMASSA CALCUTASSA

32 tunnin junamatka oli juurikin sen mittainen, vaikka ihan toiseen Intiassa on aiemmin tottunut :). Junamatka meni mukavast hauskassa seurassa, meidan kanssa samassa loossissa oli valtion putki insinooreja tms, jotka olivat hyvia tyyppeja. Ilmastointi teki junamatkasta hyvin siedettavan, mutta pelotti kovasti kun ulkona oli valilla siis aivan siedettavan kuuma (ei voi mitenkaa verrata Mumbain kuumuuteen), eika tuulikaan ollut yhtaan sen vilpoisempi, etta mitenhan sita ikina Kalkutasta selviaa hengissa jos on noin kaamean kuuma... Ja viela kun ilmastoinnin viileidessa 32 tuntia niin elimsto ei lainkaan valmis kuumuuteen. Junassa tuli lahinna lokoiltya vaan. Raoul innokkaana ensikertalaisena roikkui junan vaunusta maisemia katsellen (ja kuumaa ilmaa uhaten). Kavin minakin auringonlaskun katsastamassa, kun se oranssi pallo hohkaten katosi taivaanrantaan. Ruoka tuotiin nenun eteen ja sekin oli vallan siedettavaa. Peitot ja tyynytkin sai firman puolesta. Yon vietin ylapedilla ilmastointimasiinan alla ja sain, ei kovin yllattaen, kurkkuni turvonneeksi ja kipeaksi, ehkapa se menee ohi?

Juna-asemalla meita oli vastassa Matun, rakas intian ystavani kahdeksan vuoden takaa. Olin ensimmaisen kerran Intiassa 2001, jolloin olin kovan tyon tehnyt, jotta sain itse hankittua harjoittelupaikan Intiasta. Silloin en osannut kunnolla kayttaa Internettia ja loin sahkopostiosoitteenkin ensimmaisen kerran sita varten, jotta pystyin lahettamaan postia ympariinsa ja etsimaan harjoittelupaikkaa Intiasta. Se oli tahan aikaan minulle todella vaikeaa, mutta onnistuin siina ja paadyin Kalkutaan slummikouluun opettajattareksi. Matun toimi taman jarjeston maaraamana ohjaajana minulle. Siita lahti meidan ystavyys. 2001 jalkeen olen vieraillut Matunin ja hanen perheensa luona nyt niin, etta tama on viides kerta taalla. On ollut ihana nahda perheen vaiheet ja kasvu. Matunin perheeseen kuuluu aiti, isapuoli, pikkuveli Ramu 20vee seka Matunin vaimo Aparna, jonka kanssa han avioitui vajaa vuosi sitten. Kaikki aivan ihania tyyppeja. Olen sponssannut Matunille tietsikkaopintoja, nykyisin han tekee slummiopen tyon ohella tietsikan korjaus toita ja pitaa pienta suloista vaaleanpunaista nettikahvilakin auki, josta paraikaa kirjoittelemme. Taalla tavalla tai toisella Raoulin oli tarkoitus suorittaa harjoittelunsa loppuun.

Matunin talo on kasvanut sitten viimenakeman. Ja lemmikkejakin :) pienia suloisia pupusia 8 kipaletta ja kolme 10 paivasita vauveliakin :). Me saatiin isoin huone omaksemme, tuuletin katossa, kuuma on silti kova, mutta ehka me totutaan tannekin. Matunille annettiin ystavallisesti Lauran, isin ja aitin, Tanun, Finnmackin, Kyrtsin ja viela ehka jonkun muunkin lahjoittamat pienelektroniikkatuotavat, jotka tekivat Matunin hyvin iloiseksi, etta ISO KIITOS vaan kaikille!! Taalla niilla on kayttoa. Nyt tasta syomaan ihanaa kotiruokaa ja nukkumaan josko uni tulisi? Huomenna jos vaan kunto sallii niin Khidderporen slummin lapsia moikkaamaan (niita joita silloin joskus opetin). Voikun suloista.