TULIKARPASIA ILTATUULESSA

Heii kuumuus ei tunnu nyt illalla enaa ollenkaan pahalle! Toissa yo meni nukkuen aamu viiteen, jolloin aurinko nousi ja elama alkoi - linnut laulaa, kukot kiekuu, ihmiset yskii ja kourat haukkuu...aamu ysiin sita kuitenkin pyorittiin unenpopperossa sangyssa, jonka jalkeen pahtavaan aamukuumuuteen aamupalailemaan - ylimakeaa teeta ja jugurttia kera keksien ja vesimeloonin :) ja litran vetta! Olimme paattaneet tankata oikein urakalla vetta, jottei kuumus veisi meita. Aamulaiskottelun jalkeen hyppasimme Raoulin kanssa autorikshaan ja tahan asti pahimmalle saastepollykadulle silla rutkuttamaan huivit suun ja nenun edessa ettei niin pahasti kavisi saastepilvet henkeen. Raoulilla alkoi pienesti astmaatikkona ahdistamaan henkeakin.. Paadyttiin ennen bussiin vaihtoa ostamaan lisaa vetta, joka oli ihan fiksu paatos :) Bussista jaatyamme, oli Matun lahettanyt pari oppilasta slummikoulusta meita vastaan, koska reitti koululle ole hieman muuttunut. Olin jo aikaisemmin kuullut suru uutisen, etta tama kyseinen Khidderporen slummi oli laitettu maan tasalle, koska valtio oli pattanyyt rakentaa slummin kohdalle valtatien. Slummin asukkaat ovat laittomia pakolaisia Bagladeshista ja nain ollen heita ei virallisesti ole olemassakaan. Ja nainhan se oli, koulu oli siella viela, mutta kaikki kaksisataa slummihokkelia poissa, maan tasalla ja tiejyra lahtasi hiekkaa ees taas. Osa porukasta oli sniikannut itsensa takasin Bangladeshiin, osa muuttanut muualle ja osa sitten asusti laheisessa purkutuomioisessa ramassa kerrostalossa. Mun toinen lempilapsi "ope-ajoilta", Parul, oli paikalla lapsineen, toinen kaunein tytto slummista Sabina oli miehensa lahettamana Mumbaissa tienaamassa rahaa, eli prostituoituna, ymmarsin. Kuinka kamalan surullista.

Raoul taisi saada vahan liikaa aurinkoa, silla iltaa kohden han hieman heikkona ja paata sarki, jota Raoulilla ei koskaan yleensa. Sepa on jatkunut talle paivalle ja vatsassakin hieman onkelmia...toivottavasti selviaa helpolla.

Eile illalla puhalleltiin MUbaista ostamani "jatti"ilmapallot vapun kunniaksi, mutta todellisuudessa olin tullut pissityksi silmaan...:) Pallot olivat paaaaljon pienempia kun mita myyja heilutteli myydessaan niita meille. Luulen, etta MArilla on ihan yhta huijatuksi tullut olo :). Raoul ja MAtun kavivat ostamassa oluet mieheen ja niita mentiin sitten pimean tultua juomaan kauas asutuksesta pellon reunaan, ettei kukaan nakisi, heh. Meilla oli kuitenkin aivan ihana istua luonnon rauhassa sirkkojen sirittaessa, sammakoiden kurnuttaessa seka tulikarpasten lennellessa pellolla. Vieno viilea iltatuuli tuntui ihanalle - ja viela kahden rakkaan ihmisen kanssa siina iltaa istuskellessa (vaikka ne polttikin yhdet tupakat)...onnellinen mina :).

Tanaan ollaan vaan oltu Kalkuta-kotosalla, sopeuduttu kuumuuteen, levatty ja keratty voimia huomiselle. Pesin saavillisen pyykkia, kuin mokilla konsanaan taalla ei ole juoksevaa vetta vaan vesi pumpataan kaivosta. Saatiin perusteellinen opastus Kriketin saannoista ja nain jaksettiin mielenkiinnolla katsella illan ottelua Mumbai-Kolkata :) Kun Kokata oli haviolla, meni tv kiinni, heh. Todellisia kannattajia.

Nyt taalla vaaleanpunaisessa nettikaffelissa, jonka koneet on aivan saastuneet siis taynna viiruksia...Raoulilla on kylla tyomaata taallakin opettaa naita pitamaan huolta koneistaan... Let's see.

Huomenna, jos pysytaan tarpeeksi terveina, lahdetaan maaseudulle Sundarbans nimiselle suistoalueella. Reissulla on kaksi tarkoitusta: 1) Esitella meidat Aparnan (Matunin vaimon) perheelle, 2) seka vierailla kahdessa koyhassa kylassa matkan varrella, jotka voisivat olla potenttiaalisia avustuskohteita. Aiemmin mainitsinkin, etta entinen koulutoverini Anni ja mina olemme jo vuosia puhuneet pienen jarjeston pystyyn panemisesta. MOlemmilla on sydamet Intiassa ja haaveena auttaa vahaosaisempia. Sovittiin, etta koitetaan tehda nyt todella jotain taman asian eteen. Laitoimme Matunin (Anni tuntee myos Matunin minun kauttani) tiedustelumatkalle ja nyt mennaan katsomaan saldoa. SItten keskustellaan budjetista ja siita onko se ylipaansa mahdollista. Mutta eiko kaikki ole mahdollista kun oikein tosissaan niin haluaa, ja uskoo? Toivon etta meilla on paljon mukavaa kerrottavaa kun palaamme maalta. Tama on yhden yon reissu kuumuuden ja majoitusongelmien vuoksi, mutta luultavasti menemme alueelle uudelleen viela talla reissulla, varsinkin jos jarjestosuunnitelmat etenevat. Olen innoissani ja iloinen:)