maanantai 6. huhtikuuta 2009

KOTIROUVANA MUMBAISSA

Mumbai on yksi maaliman vakirikkaimmista kaupungeista, taalla asustaa n.19 miljoonaa ihmista! Mumbain sanotaan olevan INtian sydan ja syke - taalla tapahtuu koko ajan ja paljon. Kaupungista loytyy maailman suurimmat slummialueet ja toisaalta ihan tajuttoman rikkaatkin ihmiset, jotka ajelevat nailla kaduilla niilla Lamborgineillaan ja Porcheillaan (joita Raoul eilen kavelyllamme bongasi). Jostain luin, etta Intian verotuloista 20% tulee Mumbain asukkailta, se kertonee jotain.

Tama kaupunki on myos kallis, ainakin asua, muuhun Intiaan verrattuna. Tanaan, kun Raoulin tyoharjoittelu varmistui ja alkoi, oli mulla aikaa mm. keskustella hotellin pomon kanssa raha-asioista, koetin tehda hyvaa diilia siita,etta jos olemme koko kaksi kuukautta jonka Mumbaissa vietamme tassa samaisessa hotellissa, niin saammeko jotain alennusta hinnasta. Mun suu loksahti auki kun hotskupomo sanoi etta nooh, jos sitten lasketaan hintaa 700 rupiasta 675 (10,40e) rupiaan per yo, eli siis 25 rupiaa (eli n.30 centtia..) alennusta. NO OLIPA AVOKATISTA SANON MINA! nooh, mutta kyllahan tinkaaminen siis tuotti tulosta, oltaisiin me kuitenkin jaaty nykyiseen paikkaan asumaan, tykataan siita kuitenkin kovasti :). Ruoka on kuitenkin meidan nakokulmasta erittain halpaa, soin tanaan esimerkiksi ihanan kasvis-riisi-tuorejuusto-aterian mansikkalassilla (jugurttijuoma) ja tama ateria maksoi 100 rupiaa eli 1,5 euroa.

Tana aamuna yhteisen aamupalan jalkeen mun ja Raoulin viikon kestanyt symbioosi katkesi, saatoin Raoulin bussipysakille ja sinne se lahti, mies itsenaisesti Mumbain vilinaan... TUntui orvolta, paatin laakkeeksi kokeilla shoppailua, joka sitten vahan helpottikin oloa :). Kunnon intialaisena kotirouvana sitten laskin wc-suihkuhuoneen vadin tayteen vetta ja rupesin pyykkaamaan, myos mieheni kalsareita ja farkkuja :) - maassa maan tavalla, vai miten se meni? Relasin taydellisesti loppupaivan lueskellen Kaijan antamaa itsekasvukirjaa, mita nyt alituiseen katselin kelloa ja mietin missakummassa se mies viipyy ja miksei siita kuulu mitaan...? No sitten vihdoin viimein se tuli kotiin vasta klo 20 maissa nalkasena ja vasyneena, mutta onneksi innosta iloisena. Tallaista tanne tanaan. Arki alkaa astua kuvaan. Rakkautta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti