Kuuma keskipaiva Mumbaissa. Tulin pakoon tuttuun internet-paikkaan kuumuutta, kirjoittelemaan eilisesta paivasta, meilla kun meni niin myohaan ettei ehtinyt ennen koneiden sulkeutumista vuodattaa ajatuksiaan tanne. Oltiin illalla elokuvissa, katsomassa Monsters Vs. Aliens. Oli tosi hauska elokuva! Ja hauskat intialaiset rutiinit savytti elokuvakokemustamme. Ennen elokuvan alkua salissa raikui Intian kansallislaulu ja screenille tuli teksti jossa kehotettiin kaikkia nousemaan seisomaan ja kunnioittamaan laulua ja Intianmaata. Toiset lauloivat ylistyslaulua mukana, me vahan hamillaan moisesta, heh. Suuri osa yleisosta kuitenkin valui paikoilleen vasta elokuvan alettua. Ja viela, myos tahan 1,5 tunnin elokuvaan oli angatty valitauko - kahvia ja pullaa, heh. Sen viela ymmartaa, etta hindi-elokuviin valitauko laitetaan, ne kun kestaa aina 3-4 tuntia...
Eilen aamulla lahdin Raoulin kanssa yhtamatkaa liikkeelle. Jatkoin hanen tyopaikastaan viela eteenpain tarkistamaan taas uuden ostoskeskuksen, Mari ja Teemu kun ovat tulossa viikon paasta (JEEE!!) tanne, niin on kiva tietaa vahan mihin heita vieda shoppailemaan :). Siella kierreltyani (ja yhden mekon shopattuani) soitin "Make A Wish" jarjestoon niinkuin olin suunnitellut, siella iloisesti kysyttiin josko voisin jo samana paivana menna kaymaan toimistolla, lupasin tulla. Kavin syomassa ihanaisia vege-kastikkeita riisilla ja hyppasin taxiin kohden Dadar West nimista kaupunginosaa.
Jarjeston toimisto sijaisti pienen kujan takapihan takapihalla, vastassa oli iloinen englantia hyvin puhuva joukkio jarjestotyontekijoita! Toiminnan johtajan juttusille heti vietiin ja kerrottiin jarjeston historiaa ja toimintaperiaatteita. Tunnuttiin olevan iloisia kun olin kiinnostunut heidan toiminnastaan ja halusin olla mukana Mumbaissa viettamani ajan. Minusta tuntui siis kovin tervetulleelta ja hyvalta, toisinkuin jostain syysta aiemmin vierailemassani paikassa. KOlmisen tuntia hopotettiin ja kavin lapi infopakettia ja "Make A WIsh":n nettisivuja, joista sai paljon informaatiota irti ja pystyi lukemaan paljon liikuttavia tarinoita. Perusajatuksena on toteuttaa lasten, joilla on henkea uhkaava sairaus, kaikkein hartain toive sairauden keskella. Heidan ideologian mukaan tallaisen toiveen esittaminen ja sen toiveen tayttyminen luo lapseen niin paljon toivoa ja positiivista energiaa, etta se paitsi tuo paljon iloa surun ja pelon keskelle, myos sita voimaa jota tarvitaan sairaudesta toipumiseen tai kestamaan paremmin sairautta. Lapset voivat esittaa neljanlaisia toiveita. 1) Haluaisin olla... 2) Haluaisin menna... 3) Haluaisin tavata... ja 4) Haluaisin saada... Kerron joku paiva tarkemmin jarjestosta ja toiveiden tayttamisesta. Pari viikkoa olen toimistolla apuna ja perehtymassa jarjeston toimintaan, silla ajalla henkilokunta koitta selvittaa mihin sairaaloihin voi ulkomaalainen menna vierailemaan. Parin viikon jalkeen olisi tarkoitus paasta paikallisten vapaaehtoisten mukaan sairaaloihin toteuttamaan toiveiden tayttamisprosessia. Kuulostaa hirmu kivalle.
Ja jotta paasette virittaytymaan indian-moodiin niin kuunnelkaahan(ja katselkaa uljasta Shah Rukh Khania ja kaunista Kareena Kapooria) tasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti