EXTREME-URHEILUA

No mutta kuinkas tanaan kavikaan? Aamuaurinko tuntui jo niin kuumalta, etta tiesi tulevan taas KUUMA paiva. Syotiin oikein kunnon aamupala ja kaytiin nauttimassa intialaista taidetta jalkiruuaksi vaihtuvien taitelijoiden museossa, jossa oli ihan torkeen upeita teoksia. Siita sitten bussilla juna-asemalle ja junalla kohden pohjois-Mumbaita (tunnin junamatka) Luonnonpuistoon, jossa oli tarkoitus paasta jellona-safarille ja kayda katsastamassa myos buddhalaisia luolia. Onneksi meidan asema oli junan lahtoasema, niin saatiin helposti istumapaikat - parin pysakin paasta juna oli aivan taynna kaytavan seisomapaikkoja myoten.

Hyppasimme Borivalin juna-asemalla pois ja tinkaamaan autorikshakuskin kanssa hinnasta luonnonpuiston portille. Siina sitten poristelimme vispilankaltaisessa laitteessa (Kaija nimesi viimeksi rikshan nain). Kerta oli Raoulin ensimmainen - silla oli hymy korvissa :). Paatimme ennen leijona-safaria (heh, naurettiin etta tokkopa siella mitaan leijonia ja leopardeja oikeasti ole) menna katsastamaan pikaisesti buddhaluolat ja hypattiin kalteroituun bussiin. Parikymmenta minuuttia rutkutettiin kuumuudessa lapi kuivan ja polyisen metsikon "vuoren" juurelle, josta sitten kipuamaan ylos...ja ylos...paasymaksu oli ihan kohtuullinen (1,5e) ja luolat yllatykseksemme tosi vaikuttavia. Valokuvattiin pitkaan ja hartaasti ja kivuttiin taas ylemmaksi. Juteltiin valilla paikallisten kanssa, jotka kertoivat paikan historiaa ja suosittelivat muita vierailupaikkoja. Valilla poseerattiin intialaisten kameroihin ja he puolestaan meidan. Nakymat vuoren rinteilta olivat sumuiset (vai saasteiset?) viidakkometsaiset ja hyyvin kuumat. Rinteet olivat taynna pienia luolia, joissa satunnaisesti kaiverrettu buddhapatsaita. Meihin teki kylla vaikutuksen, ei osattu odottaa mitaan sellaista.

Monen tunnin jalkeen laskeuduimme maanpinnalle ja suuntasimme kohden jellonia, mutta innokkaat intialaiset sunnuntaivapaallaan olivat jonottamassa safarille jonokaupalla, etta paatettiin jattaa tama huvitus toiseen kertaan. Olihan klo jo 18 ja eipa oltu syoty mitaan sitten aamupalan...nokka kohti paaporttia jalkoja perassa raahaten...kuumuus ei meinannut hellittaa ollenkaan vaikka olisi jo pitanyt...rikshan metsastys...juna-asemalla oikean laiturin valinta...junassa itsensa ankeminen tayteen vaunuun sisaan, jonne lopulta kuitenkin jonkun aseman jalkeen paastiin istumaankin :). Puoli kahdeksan aikaan paastiin kotikulmille ja syomaan - hiljaisuudessa ahmittiin lautasemme tyhjiksi ja huokaistiin. Olipa ihana paiva - taalla sita vaan kaiken uuden ja ihmeellisen viehatyksessa vetaa itsensa ihan liian helposti aivan tappiin... ehkapa taman viela oppii. Nyt jalkeenpain ajateltuna, mita ihmeen extreme-urheilua onkaan kiiveta rinteita ylos-alas auringonpaahteessa, kun varjossa lampotila on 39.... mutta hyvin hengissa ollaan, eli kaikenlaisesta sita selviaakin. Matkustelussa se onkin yksi suurimmista viehatyksista -laittaa itsensa likoon ja testaa rajojaan, selviytyy ja onnistuu, tavalla tai toisella. :)