JUNGLE WALK JA MONTA MONTA TUNTIA JUNASSA

Aamulla oli kello herattamassa kello kuusi aamulla. Oli niin ihanan viileaa ettei tarvinnut ensitoikseen lahtea suihkuun viilentymaan, vaan pystyi pukea ja pesta hampaat ja lahtea ulos nailla evailla :). Oltiin vahan aamuareita kun eipa oo noin aikasta heratysta viela ollutkaan. Otettiin cabi alle ja tyhjia katuja kohden Victoria Terminus juna-asemaa, lopullisena paamaarana Matheran niminen kyla joka sijaitsee n.100km Mumbaista itaan. Oltiin eileillalla selvitetty, etta Deccan Express lahtisi klo 7.10 kohden Neral-asemaa josta sitten "Toy-train" veisi meidat "Hillstationille" ja nainhan se meni.

Silmat unenpopperossa jo taydella juna-asemalla saatiin helposti kakkosluokan liput halvalla ja hyvat istumapaikat. Auringon noustessa 1,5 tuntia matkattiin Neraliin. Siella oli pikkujuna juuri lahdossa, mutta kakkosluokan halpisliput oli jo menneet joten pakko oli ottaa ykkosluokan liput jotka oli 10 kertaa kalliimmat (kuitenkin vain kolme euroa)ja vahan kylla syletti... No saatiin oma loossi matkantekoa varten, johon tosin tunki salamatkustajia matkan aikana :). Kaksi tuntia pikkujuna kipusi vuoren rinnetta ylos. Ihailtiin kun maisemat komeni mita ylemmas paastiin. Nakyvyys oli kuitenkin vahan huono, muttei se menoa haitannut. Saavutiin Matheraniin, joka sijaitsee 800 metrin korkeudessa. Se on siita erikoinen paikka, etta siella on kielletty kaikki autot, mopot, pyorat etc. liikkuminen tapahtuu jalan, hepoilla tai ihmisvetosilla karryilla. Me valittiin jalat alle ja kaamean rasvariisisoijakastike lounaan jalkeen nokat kohden metsikko vai viidakkoa vai miksihan sita nyt voisi kutsua. Maa ja tiet ovat punahiekkaa ja mekin aloimme nayttaa silta, kuten kaikki Matheran kulmakunnan valkoiset koirat, jotka olivat vaaleanpunaisia :). Oli aika ihana kavella kullan kanssa kasi kadessa isojen puiden varjossa raikkaassa ilmassa (no niin raikkaassa kun taalla pain palloa nyt voi olla) ja katsella upeita maisemia - rotkoja ja aavoja ja toisia kukkuloita. Olisi ollut kiva kiertaa koko metsareitti, mutta kun oltiin vaan paivaretkella kaukaa, niin aikaa ei ollut kun perehtya pieneen osaan viidakkoa ja maisemia. Mutta oltiin iloisia kun paastiin kaymaan!

Raoul sai meille viimeset liput lelujunaan takastulomatkalle. Paastiin halpisluokkaan jossa melkein koko vaunu taynna samaa perhetta joka oli tulossa haajuhlista. Istuttiin siella kun sillit purkissa. Jossain vaiheessa tuntui hieman kuumottavalta, kun yksi miehista kysyi raoulilta, etta mita han tietaa Islamin uskosta.Raoulilla kun oli paalla paita, jossa oli kaikkien isojen uskontojen logot ja teksti "God is too big to fit into one religion". Ma sitten auttamaan siihen ja selittamaan mita tiedan Islamista ja kuinka olen Bangladeshissa ollut vaihdossa, joka on siis Islam valtio jne jne ja tunnelma rentoutui ainakin meidan puolelta. No vaihto Mumbain junaankin kavi ketterasti, mutta koko paluumatkaan kului silti 4,5 tuntia, hurjasti aikaa vaikkei silta ihan tuntunutkaan... Paluumatkalla alkoi olla jo kova nalka, kun ei oikein oltu saatu kunnon ruokaa...pari pakettia kekseja sen kamariisin kera. Auringon laskiessa matkasimme taydessa junavaunussa haistellen mita erilaisimpia tuoksuja radan varrelta: kissanpissa, mata kananmuna, mun mielesta hiki - Raoul sanoi kuitenkin etta se yksi oli lian haju, sitten taas ummehtunut ja jalleen muuten vain kostea ja lammin tuoksu...Intia:) Colabaan, eli kotikulmille saapuessamme kaytiin ahnaasti syomassa ihanat pita-falafelit.

Koska viela ei ole tullut muuta ilmoitusta, saamme huomenna seuraksemme rakkaan ystavani Marin ja hanen puolisonsa Teemun kolmeksi paivaksi, joka on aivan ihanaa!! Kaydaan siis huomenna paivalla ne herattamassa lentokentan laheisesta hienosta hotellista ja eikun menoksi! Hihii!!

Ja viela, Intiafiiliksia Aamir Khanin tahdittaman elokuvan tahdissa tasta.

p.s. Mun uudet mekot oli aivan ihania :)