Launtai. Raoul on harjottelussa ja mina koittanut valloittaa lisaa kadunkulmia. Tanaan on taas uskomattoman kuuma, tuntuu kun paahtuisi korpuksi edes hetken auringossa olon jalkeen. On holmoa olla kavellen liikkeella 11-14 valilla, auringossa lampoa on varmasti reilusti yli 40 astetta. Tanaan alkoi ensimmaista paivaa turhauttamaan turhanpaivainen kiertely, tuntui sita paitsi etta kaikki pyysi torkeita ylihintoja tuotteista (vaikka kuuluukin tinkia, niin ai vain jaksanut) ja muutenkin kusettivat. Turhautuminen toki kuuluu asiaan matkusteltaessakin, niinkuin ylipaansa elamassa. Paatin kuitenkin suivaantuneena lahtea ymparoivaa todellisuutta pakoon Baristaan, eli paikalliseen ilmastoituun lansimaalaistyyliseen Cafe-latte paikkaan jaa-latelle ja vallan otin juustokakunkin. JOuduin kuitenkin toteamaan, etta no joo - odotukset eivat vastanneet lainkaan makuelamyksia. Eli: muistahan taas kerran tyttonen, ala odota mitaan vaan kato mita vastaan tulee...:) Paatin ryhdistaytya ja lopettaa turhautumiseni, palata todellisuuteen ja pesemaan Raoulin kalsareita (ja vahan omiakin). :)
Toissapaivana tapasimme auringon laskiessa toisemme Chowpatty Beachilla, joka on siis oikeasti hiekkaranta. Se on suosittu paikka perheille ja pareille viettaa vapaa-aikaa. Arabian meren vesi tassa Mumbain edustalla on kasittamattoman saasteista, mutta kylla siella aina jonkun nakee uivan. Rannalta sai vuokrata kajakkeja ja semmosia vesimoottorikelkkoja. Me paatettiin olla rohkeita ja kastaa varpaamme siina mustassa rantavedessa, joka haisi kamalle. Mietittiin, etta aattele kun menis kajakilla ja se kumoutuisi sinne mustaan sakkaan...yok. heh. Paikallinen poika myi saippuakuplia, kun se niita puhalteli, naytti niin kivalta ja tuli kymmenia palloja. Ma halusin semmosia kans, mutta kun puhaltelin, tuli maksimissaan 5 palloa :(. joko mulla ei ollut tekniikka hallussa, tai sitten poika oli lantrannut huolella myytavien kuplapullojen saippuapitoisuuksia...
Hotellin tyontekijat yllattivat omaehtoisesti laskemalla huoneemme vuokraa (nyt 650Rs) ja sehan teki meidat iloisiksi! Samana paivana vaihtoivat viela huoneisiin upouudet patjat, tahan valiin voikin kertoa etta vanha patja olikin aivan kivikova, nyt voi kaantaa kylkea niin ettei satu :). MUtta Intiassa ei valiteta, ja tata on odotettu :). Yokuumuuteen, ainakin tamanhetkiseen, ollaan sopeuduttu niin etta saadaa suurinpiirtein nukuttua hyvin. Silti parhaimmillaan kayn kahdesti yon aikana viilentamassa itseni suihkussa. Ja suihkustahan ei tule lainkaan kuumaa vetta, yksi saato vain, mutta kukapa kuumaa vetta tassa kuumuudessa kaipaisi?
Noh, eilen jannitti. Aamulla suuntasimme Raoulin kanssa junalla Mumbain suurimmalle ja vanhimmalle kasityovoimaiselle pyykkikoneelle Dhobi Ghatille, aluelle jossa 3000 miesta pesee kasin lahi sairaaloiden ja muiden virastojen pyykin paivittain. Pyykkimesta on yli 100 vuotta vanha, oli kiva katsella touhua (myyjien myydessa vieressa kaikenlaista roinaa...). Sielta suuntasimme yhdessa Raoulin harkkapaikalle, filmiyhtio East Futuren toimistolle, jossa minun oli tarkoitus auttaa kovassa kiireessa kuulema.
Noh, apua kuinka organisoimatonta touhua! :) Intia. Raoulin kaltainen huolellinen mies on kylla paikallaan organisoimaan asioita tuonne. Siis heilla on kuvaukset nyt joka paiva kaynnissa ja ei mitaan listoja tarvittavista tavaroista, nayttelijoiden vaatteista etc... Mina, joka olen aika herkka ressaamaan asioista, niin olin sita touhua seuratessa ihan vallan stressaantunut! Ei sopisi minulle tuollainen tyo. 3 tuntia siina ihmeteltiin etta pitaisiko jotain tehda...kukaanei oikein ottanut ohjaksia kateen vaan kaikki teki samoja asioita eri tavalla perakkain...tein loppujen lopuksi tarroja johon kirjoitin "set property" tai "action prop" jotka oli tarjoitus liimata lavasteiden pohjaan. Tarraan piti myos kirjoittaa esim. "Pig speakers" possupuhelimien pohjaan... sitten nama tavarat oli jo kaaritty kuplamuoviin, sitten niita paketteja revittiin auki jotta tarrat saa niihin ja sitten takaisin kiinni ja sillain...sitten joku oli sita mielta etta miksi niita tarroja tarvitaan ja toinen etta tarvitaan...No mutta tavarat tuli loppujen lopuksi merkattua ja listattua ja pakattua. Raoul soitteli toista asken ja sanoi etta kuitenkin nayttelijoiden vaatteita puuttui kun kukaan ei ollut niita mihinkaan merkannut...joku lahti myos aamulla ostamaan vanhan ajan tv:ta kuvauksia varten... India. Juttelin yhen avustajan kanssa eilen, ihmettelin aaneen kuinka kummassa kukaan ei hermostu vaikka on kauheakiire ja asiat levallaan. Han sanoi etta siita intialaiset ovat kuuluisia - asiat hoituvat, stressaamatta, vainka kuinka kaaos olisi. autoin viela pakkaamisessa ja lahdin avustajan kanssa ostamaan oheistarvikkeita markkinoilta. Kaikki tyontekijat toimistolla olivat aivan ihanan tuntuisia tyyppeja, mukava Raoulin heidan kanssaan tehda toita. Itse ohjaaja mr. Ashim Ahluwaliakin piipahti paikalla, hirmu taiteellisen ja rennon oloinen alle 40-vee mies. Mielenkiintoista nahda joskus tuo dokumentaarinen elokuva, jota nyt tekevat. Raoul kertonee joku paiva elokuvasta enempi, sen minka voi.
Paastiin lahtemaan lopulta, yli kahdeksan tunnin jalkeen, klo 22.10 kotiin pain. Paatettiin ottaa taxi, hetki oli ihanan absurdi - pitkapartainen muslimimies valkoisessa kaavussaan ja lakissaan taxin ratissa, me kaksi valkoista kyydissa ja viimeisin hindipoppi soi lujaa, ajoimme rantatieta pimeassa ikkunat auki kotia kohti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti