Lhasassa edelleen. Pikku hiljaa on itse kukin alkanut toipumaan ohuesta ilmasta ja ei ihan joka askeleen jalkeen hengastyta enaa niin pahasti. Eilinen meni ajellessa Lhasaa ympari vuokratulla pyoralla, silla oli aluksi vahan pelottava ajaa liikenteen seassa, mutta sitten kun paasi mukaan rytmiin niin se oli vaan hauskaa. Pyorailtiin myos maailman suurimpaan munkkiluostariin joka oli upea rauhallinen paikka! Tanaan hypattiin aamulla pyhiinvaeltajien kanssa samaan bussiin ja 40km pois Lhasasta 4700km korkeuteen jalleen munkkiluostariin. Korkeudessa tein henkilokohtaisen ennatykseni (aikaisempi oli 4km), mutta otti se voimille. Kiivettiin jyrkkaa rinnetta ylos 1,5 tuntia auringonpaahteessa (auts niin se oli tuskaa) mutta ylhaalta oli niin mageet nakymat himalajan ylle ettei paljoo tuska tuntunu. Samoin siella oli tiibetilaisia pyhiinvaeltajia ripustamassa rukouslippuja ja joka kukkulan laelta sauhusi pyha savu...voi se oli kaunista. palkkioksi tasta kaikesta sain kuitenkin jarkyttavan hedarin ja eihan mulla ollut sarkylaakkeita mukana joten oikeesti karsin, nyt jo hieman helpottaa.
Meilla oli tarkoitus lahtea trekkaamaan poikien kanssa huomenna 4 paivaksi, mutta siirretaan sita ylihuomiseksi. ei ole tanaan voimia ja aikaakaan jarkata kaikkea vaellusta varten. Niin kun ei moinen kuulunut mun suunnitelmiin, mutta tokihan lahden vuoristoon tallamaan! Mika sen ihanempaa? Pitaa vaan vuokrata telttaa, retkikeitinta, makuupussia myoten kaikki. Vahan janskattaa miten kunto kestaa vai kestaako, mutta ainakin pitaa lahtea yrittaan. Taalla on jonkun verran lansimaalaisia turisteja, niiden hurjia matkasuunnitelmia on kiva kuulla ja myos milaisia matkoja ne on tehnyt. Sita on jo alkanut pienessa paassaan miettia mita seuraavaksi
.
heippa vaan pysykaahan raiteilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti