mistahan sita aloittaa...no ensinnakin maapahkinat on ihan parhaita taalla mita koskaan oon syonyt! Toiseksi junamatka oli uskomattoman kaunis ja kesti tasan luvatut 15 tuntia halki Burman kylien ja peltojen. Kaunista koskematonta luontoa ja kulttuuria, voih. Olen myyty. Mandalaya on toiseksi suurin kaupunki Myanmarissa (Myanmar on siis sama kuin Burma, nykyisin Myanmaria kutsutaan Myanmariksi, britit kun hallitsivat taalla 1900-luvun alussa nimesit maan Burmaksi, mutta nama vaihtoivat sen takaisin Myanmariksi, joka on taman maan alkuperainen nimi). Todella tama maa on aidoin ja autenttisin missa tahan mennessa olen matkustanut voin sanoa, huomaa ettei lansimaiden vaikutus ole juurikaan tanne paassyt maan ollessa suljettu ulkomaailmalta niin pitkaan, ja on edelleen. Ihmiset on hyvin kauniita ja lahes joka toisella on jotain ihme vaaleankeltaista varia naamassa, joka kuuluu siis burmalaiseen kulttuuriin. Ihmiset on hymyilee ja on hyvantahtoisia. Kaikki on toosi erilaista kun esim Thaimaassa, meteli, sotkua, buddhalaisia munkkeja parppurakaavuissaan enemman kuin missaan aiemmin, niita kultaisia stupia ihan joka paikassa, valkosia (ihmisia) ei juuri missaan, todella hassua ja kaunista kirjoitusta, pahaa ruokaa... Tanaan kiipesin amerikkalaisen kanssa kukkulan paalla sijaitsevalle temppelille ja sitten vaan kaveltiin ympari kaupunkia joka oli aivan mahtavaa, tuntui kuin olisi hypannyt aikakoneeseen ja sata vuota taakse pain ajassa kun kaveli paikallisella ruokamarkkinoilla. Ja kun eksyttiin johonkin ihme burmalaiseen torimuotishowhun, jossa mallit kaveli popmusiikin tahdissa lavalla kantaen ensin tupakka-askeja keikistellen kadessaan heittaen ne sitten tuhatpaiselle yleisolle (burmalaisia naisia, miehia, munkkeja, lapsia) jonka jalkeen tulivat kantaen ja keikistellen kannettavaa tietokonetta ja dvd-soitinta...se oli jotenkin NIIIN surrealisista ettei voi olla... mahtava tapa vaikuttaa ja mainostaa taalla kylla...
kavin ostamassa huomenna 10 tuntisen junamatkalipun vuorille paikkaan nimelta Hsipaw. Sielta mahdollisesti teen trekin (vaelluksen) Namsoniin, joka saattaa kestaa useita paivia, jopa viikon.Taman takia jatin paitsi passini Yangonin Kiinan suurlahetystoon, myos n. 15 kiloisen laukkuni hostelliin sailoon, ettei vallan tarvitse kaikkea kantaa selassaan. En tieda onko Hsipawissa internetia, mutta jos ei ole niin ei tarvitse huolestua jos ei kuulu viikkoon mitaan. Ilmoittelen sitten kylla. Tanne on internet paastetty vasta koko maahan 2001, voitteko kuvitella!
Taa nautiskelee Myanmarista 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti