torstai 31. heinäkuuta 2008

PALUUREISSU ULAN BATORIIN

noniih. Elikkas Khatgalin jurttayon jalkeen lahdettiin aamusta aikaisin saksalaispariskunnan kanssa jalleen mongolian kuoppaisia teita rutkuttamaan - kahden tunnin ajo hienolla jeepilla jeah. Kun paastiin seuraavaan kaupunkiin, niin sinne sitten bussiasemalle jarkkaamaan kyytia taas eteenpain. Meidan harmiksi ei ollut yhtaan jeeppia eika pakettiautoa lahdossa haluamaamme suuntaan, ainoastaan paikallisbussi, jonka oli maara lahtea klo 14.00. meilla oli 4 tuntia aikaa tapettavana. kahviteltiin, mentiin pelaamaan biljardia, istuttiin ja ihmeteltiin. noustiin bussiin joku puol kaks ja se alko olemaan jo melko taynna, penkit siis. kello oli 10 yli kaksi eika mitaan tapahtunu. kolme, sama juttu. viistoista vaille nelja alko jo vahan hermostuttamaan. kakskyt vaille viisi menin jo kuskin luo osottelemaan kelloa ja ymmarsin sen mongoliasta sen verran etta bussi lahtee sitten kun se on taynna. viidelta kaytiin tankkaamassa ja palattiin taas lahtokuoppiin. hitsinvitsi... puol kuusi sitten lako olemaan kaikki kaytavaseisomapaikat ja laukkujen paalla istumapaikat taynna ja startattiin, noin 40km tunnissa vauhtia rutkutettiin puolisen tuntia kunnes joku matkustaja huusi kuskille jotain ja kuskipa sitten kaansi bussin oikealle pellolle kohti kaukana siintavaa jurttaa ja sinne sitten eka stoppi puoleksi tunniksi kun nainen kavi hakemassa laukkuja... ja siita sitten taas jatkettiin puuduttavaa tahtia ja samoja pysahdyksia. Bussin piti olla perilla Bulganissa klo 24.00, mutta yo kului vahemman rattoisissa merkeissa tapotaydessa bussissa palellessa koko yon aina klo 10 asti aamulla...ja kaiken lisaksi kuski ei muistanut pysahtya Bulganissa lainkaan missa meidan piti jaada pois vaan vasta seuraavassa kaupungissa joka oli tunnin ajomatkan paassa. Mutta oltiin niin vasyneita etta oltiin aika hallavalia meiningilla ja paatettiin antaa flown vieda, kai talla joku tarkoitus oli. Mentiin juna-asemalle ja ostettiin yojunaan samalle illalle liput kohti Ulan Batoria. Kaksi kunnon matkustuspaivaa... Makoiltiin koko paiva juna-asemalla nurtsilla makuualustalla vuorotellen nukkuen. aurinko paistoi. Seurana silloin talloin kavi kanadalainen ja skotlantilainen elaintutkija pariskunta, joilla oli sama paamaara. vasynytta menoa.

Illalla klo 19.00 hypattiin junaan, neljan hengen hyttiin jossa meilla ylapedit, ja KAMALAN kuuma! Ala pedeissa nukkui isoaiti kahden kuusivuotiaan lapsen kanssa. Isoaiti puhui saksaa ja paasi Raoulkin toista aidinkieltaan kayttamaan Han oli ollut nuorena tyttona opiskelemassa saksassa. Yo nukuttiin hyvin, mutta liian lyhyesti ja saavuttiin ajallaan Ulan Batoriin. asemalla taksi alle ja kohti guesthousea, joka oli taynna ja paadyttiin mukavaan perhe guesthouseen, jossa meilla on ihan ihka oma huone! Taalla sita nyt ollaan kaksi paivaa koomailtu, keratty voimia tulevaan ja vahan samalla katseltu UB:N anteja ja testailtu ruokapaikkoja Tarkoitus oli jarkata 10 paivan reissu Gobin autiomaahan. Alun perin oltiin varauduttu siihen etta lahdetaan kahdestaan Uazilla niin etta otetaan vaan kuski eika muuta, sekin olisi mennyt yi meidan 25 euron paivabudjetin, mutta kun siina saadettiin matkaa, niin yht akkia meita olikin poydan ymparilla viisi suunnittelemassa Gobireissua, joka siis nyt toteutuu alkaen huomisesta porukalla: Raoul, meika, ranskalainen tytto, canadalainen mies ja jenkkikundi, seka meidan toiveesta ja pyynnosta aiempi ihastuttava yhmyileva aito suloinen Ishka!! Sekalainen sakki . hyvalta kuulostaa. Palaamme siis UB:hen 10.8.

Mun jalka on viela kipea ja pahan nakoinen, mutta paranemaan pain. Eikohan tastakin selvita. Raoulin maha vahan kenkkuilee, mutta sekin on sitkeaa tekoa, Raoul siis. Sen tukka no kasvanu jo 6milliseksi, heh. Mutta me lahdetaan tasta pakkailemaan rinkkojamme, kun on taas niiden sisalto tullut leviteltya ympari huonetta...huome aamulla sitten kohti Gobia - jeee! Kirjotelkaahan kuulumisia, jookosta! Niita on sitten kiva lukea kun palataan takaisin.

Rakkautta. kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti