THAKURPUKURISSA NAIMAKAUPPOJA

ei minun vaan Matunin. paasin tanaan osalliseksi kun Matunin aiti oli jarkannyt vaimoehdokkaan tapaamaan Matunia. Matunia ei ois voinu vahempaa kiinnostaa, mutta aitinsa mieliksi tapasi tyton ja hanen perheensa. Mua kauhustutti koko tapaaminen ja meinasin etten moiseen osallistu, mutta sitten menin ja sehan oli vallan hauskaa muiden paitsi Matunin ja tyton nakokulmasta katsottuna. Tytto istui siina piinapenkissa ja meita oli siina kuutisen tyyppia pommittamassa kysymyksilla ja matun tuli siihen sitten myohemmin mukaan. kysyttiin mm. haluaako olla koti- vai tyossakayva vaimo, kuka on suosikki hindileffanayttelija, montako lasta haluaa ja haluaako naimisiin nyt vai myohemmin. tytto sanoi iakseen 18, mutta oli kuulema pari vuotta vanhempi. siina sitten ehka tunti vietettiin ja aika vaivautuneita olivat mahdollinen naimapari, sitten kierros mahdollisessa tulevassa naisen kodissa (eli matunin kodissa) ja osoitteiden vaihto. ja heippa. ja sen jalkeen hirmu analyysi porukalla etta no oliko se hyva vai kaikki Matunin sukulaiset ja mina. Oltiin yhta mielta etta ehkapa ikaero oli liian suuri (10 vuotta) ja myos kuulema nainen oli vahan havelias kun katsoi suoraan silmiin kun puhui. mutta hyva oli kun oli todella pitka tukka... Tuomio kuitenkin oli etta ei. ensi kerralla paremmalla onnella sitten... vahintaan kerran kuussa kuulema aina joku tytto tulee tarjolle kutsuttuna. no joo. intialaista elamaa. aatelkaa etta meidankin vanhemmat aina tois kotiin tarjolle puolisoita niiden vanhempien kanssa ja siina sitten kaikkien edessa tenttaisi ja sitten arvostelisi jalkikateen...

ei siis lahdetty maaseudulle ainakaan viela. ensi viikon ohjelmasta ei ole viela tietoa. muutakun etta sunnuntaina Bangkokiin. kaikki hyvin. voimia pimeyteen. muistakaa kynttilan valo.