hei vaan! tassa on paivia tullut vietettya Thakurpukurissa enemman ja vahemman harjoittelutehtavia tehden, hindileffoja katsellen ja Matunin kavereiden ja sukulaisten luona vieraillen. Mukavaa aikaa on ollu. Eilen mentiin porukalla oikeen kiinalaiseen ravintolaan syomaan. Tanaan sitten ekaa kertaa talla reissulla kavin siina slummissa vierailemassa, jonka koulussa olin "opena" sillon 5 vuotta sitten. Voi etta kun oli hyva olo olla siella ja nahda kaikki rakkaat lapset! ne sitten kasvaa kovaa vauhtia, ja myos niilla jillain jo on omia lapsia. Ne oli ihanan shokissa kun osasin heittaa juttua bengaliksi niille 
ja niin on ollu moni muukin, hih. kavin tanaan myos tutustumassa yhteen jarjestoon taalla, jossa meidan koulusta on harjoittelijoita, ihan valaiseva visiitti oli. olen siis kuluttanut tunteja tanaan rytkytellen kalkutan kaameessa ruuhkaliikenteessa ja pakokaasun ja polyn keskella. mun naama voi kaameen huonosti aina kalkutassa (taynna nappyja...), mutta en oo ainut. suomitytto annin tapasin ja sen kanssa just naurettiin myohastyneelle puberteetti ihoillemme. no joo.
mutta siis, ma olen lahdossa illalla yojunalla kohti Bodhgayaa, sita ihanaa buddhalaista kylaa, jossa joskus on tullu pistaydyttya. Ihan mieletonta paasta ensinnaki sinne ja sitten myos junaan vihdoin! junamatkat vaan on niin ihania. vaikka taalla onkin ihan alyttoman kylma auringon laskettua jo, lampotila laskee lahelle kymmenta, hrrr....taitaa tulla jaatava junayo, katsotaan miten naisen kay. aamuyolla neljan maissa mun pitas saapua gayaan, josta sitten riksalla kohti bodhgaya. raportoin sitten kun siella. paremmat mahdollisuuden paasta hengissa perille nyt, kun toissayona yojunan paalle silla reissulla oli romahtanut vanha silta ja ihmisia kuollu, eipa ainakaan se silta romahda enaa ensi yona. ei ollu hvya juttu, tiedetaan.
mutta iloa ja valoa elamaan SUomessa. siella on pimeaa, tiedetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti