Namaskar!
Taalla sita internetkahvilassa kirjoitellaan, nyt on rooli vaihtumassa ahkeran opiskelijan roolista reppureissaajaan. No ei nyt ihan kokopaivaseksi tyoksi mene, silla kuusi ei ihan pienta koulutehtavaa ja opinnaytetyo kulkee mukana ja odottaa valmistumistaan. Kavin juurikin moikkaamassa Annia, joka on meidan koulusta harjoittelussa ollut taalla Kalkutassa, oli mukava vaihtaa kuulumisia ja opinnaytetyontekotuskia Blue Sky Cafeessa herkutellen (Sanna: niin juuri se herkkuruoka paikka jossa aina syotiin!!!). Tanaan aamulla tulin 1,5 matkan tuolta Thakurpukurista Kalkutan reunamilta paivaksi tanne keskustaan hengailemaan, kohta pitaa taas lahtea metroilemaan ja autoriksailemaan takaisin pain. Sita ennen viela etin jostain sen ainoan lattekahvilan joka tasta kaupungista loytyy koska tekee ihan kaameesti mieli cafe lattea!
Pikkuhiljaa alkaa toipua haavasymyksesta (ihan vaan vasymyksesta, tippaakaan alkomaholia niissa haissa ei edes juotu). Maanantain bussiretki Tumpan uuteen kotiin oli vallan hauska. Oli vuokrattu pikkubussi jossa 30 intialaista ja mina, kaamia holotys ja ilonpito niilla ja mina puoliunessa ihmettelin niiden touhuja, bussi tietty hajosi kerran intialaiseen tyyliin keskelle motaria ja loppujen lopuksi vika korjaantu vissiin ihan itsestaan...Noh, kun sitten paastiin perille vihdoin niin Tuma oli taas mita varikkaimpiin kukkiin koristeltuna siella hymyilemassa ja ottamassa taas lahjoja vastaan. Parisen tuntia siella ihmeteltiin ja syotiin ja all the way Back to Kolkata, oltiin takaisin 02 aamuyolla, joten eilinen meni ihan vaan lepaillessa. Matun yritti myos opettaa mulle jotain tietokoneista, koska mun lappari on hieman kipea, se ei oikein toimi. Matun koittanu selittaa miksi ei ja pikkuhiljaa oon alkanu tajuumaan etten osaa kayttaa tietokonettani lainkaan... koko ajan sita oppii kaikkea uutta tassa ihmeellisessa maailmassa 
Mutta, hei, etenkin Mari, Sanna ja Laura, voisittekos antaa kuulua ittestanne kun on vahan ikava kun ei ole kuuulnut AIKOIHIN mitaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti