HEI VAAN KAIKKI! ma paasin sitten loppujen lopuksi turvallisesti perille Calcuttaan lentaen (tietenkin oli lento myohassa 1,5h, aina aina lennot taalla myohassa). Matun oli kentalla vastassa ja autolla tanne Kalkutan laitamille Thakurpukuriin sitten suunnattiin. Kaamee vasy oli kun unet jai vahan vahaisiksi viimesena yona Dhakassa kun Kaijan kanssa pidettiin harjoittelun loppuyhteenveto joka veny aamun pikkutunneille. Kalkutta on entisellaan, ihana nahda tuttuja! Tumpan haat oli toissapaivana ja aamusta alkaen kaiken maailman seremonioita seurattiin (mina tietenkin videokameran kanssa, kiinnostuneille on materiaalia nayttaa 
) ja sitten illalla klo 23 vasta alkoi itse vihkiminen kaiken maailman rituaaleineen, todella omituista ja mielenkiintoista. Aamu 02 asti niita sitten jatkui ja nukkumaan paastiin vasta 04 jalkeen. mina selvisin kunnialla Sarissani ja sain kovasti kehuja kun paikallisesti pukeuduin. Eilinen meni sitten vasymyksesta toipuessa, kaytiin naapureilla lorvimassa ja kavelemassa riisipelloilla ja illlalla Matunin kavereilla viela kylailemassa. Ma oon tapani mukaan tietenkin taas saanu kaameen flunssan (aina ma nappaan kaikki taudit mita ymparilla pyorii...) ja sen kourissa nyt sitten...aargh! Parin tunnin paasta lahdetaan 5h bussimatkan paahan tervehtimaan TUmpaa ja sen miesta ja niiden perhetta, kun Tumpa nyt sitten joutui perinteiden mukaan muuttamaan miehen suvun kotiin. Perinteiden mukaan naisen suvun puoli lahtee vierailemaan niiden talossa lahjoja vieden kaksi paivaa haiden jalkeen. tullaan sitten aamuyosta takaisin ja taas siis yksi uneton yo edessa...noh, sitten pitaisi olla aikaa levata... semmosta. Kaija on edelleen Dhakassa ja voi kai hyvin siella. Ensi viikolla han suuntaa Goalle nollaamaan tilanteen ja sitten kotoSuomeen.
Antakaahan kuulua itsestanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti