Kolmatta paivaa non-stop hartal jatkuu kun ei selvyytta politiikkaan nayta tulevan. Jumissa olo jatkuu siis vaan. Suomitytot Anni ja Pauliina on siis vieraanamme taalla ja heidan oli tarkoitus nahda taman jarjeston touhuja, mutta harmi etteivat he paasseet nakeman mitaan taalla. Meita on taalla jumissa erinainen maara ihmisia, joka siis tarkoittaa ettei kukaan paase liikkumaan Rangpurista pois. Sama tilanne ympari maata. Kaupungin sisalla riksat kulkee kylla ja tanaan kaytiin kaupoilla (niilla jotka auki olivat). Saatiin ostettua lahes kaikki laksiaislahjat joita halusimmekin. Takastulo matkalla riksassa vahan oikeesti pelotti jopa, kun jouduttiin ohittamaan poliittisia kulkueita jotka marssi ja huusi. vedettiin tiukasti riksoissa huivit paan ymparille ettei olisi huomattu meidan vaaleita paita. Ihmiset on taas jannittyneessa ja odottavassa tilassa. Me tan talon jumilaiset ollaan kaikki aika vasyneita ja turhautuneita ja myoskin vahan jannittyneita etta pystyyko taalla enaa yhtaan mitaan tekemaan ja paastaanko taalta ylipaansa pois ja eteenpain jatkamaan silloin kun pitaisi.
Taalla on yksi suomalainen nainen kirkon ulkomaanavusta tullu keraamaan materiaalia johkin niiden ensi vuoden kamppanjaan ja sila meni koko viikon reissu ihan puihin, ei ole paassyt mitaan nakemaan. Pakko kertoa "hauska juttu" siita. AInut keino milla taalla paasee liikkumaan kaupungista toiseen jos on pakko, on ambulanssikyyti, jonka guesthousen pitaja diilaa. Koska autot eivat saa liikkua teilla tiesulkujen takia, on ambulanssi ainut kulkuvaline jotka ne voi ohittaa. Ja jostain kumman syysta naina paivina on ambulanssin pillien aani raikunu vahan valia tuolla ulkona...siella ambulanssimiehet kuskaa peitettyjen lasien takana asiakkaita jotka maksusta yrittavat paasta paikasta toiseen. Noh, tan suominaisen ja yhden muunkin vieraan piti eilen paasta sitten Dhakaan ja heille oli saatu jarkattya ambulanssikyyti Saidpurin lentokentalle, koska siis lentojen kuitenkin pitaisi kulkea. Noh, he menivat pillit paalla puolentoista tunnin matkan lentokentalle, mutta lento oli peruttu, joten piipa-autolla takaisin guesthouselle...oli meilla vahan naurussa pidattelemista. Ihan tragikoomista...kipeeta... huomenna heilla uusi yritys edessa. Noh, huome aamulla sitten on kunnon koori yrittamassa Dhakaan asti ambulanssikyydilla, tarkoitus niilla olis lahtea aamun tunteina jottei ongemia tulisi...oma lahtoni pitaisi olla maanantaina. jo kyselin Aslamilta joko se varaisi mullekin ampparikyydin dhakaan jos ei muuten paase...
tata tilannetta taalla on hirveen vaikee kuvailla mitenkaan. hyvaksyny me ollaan taa tilanne kylla, mutta mun opinnaytetyo saattaa karsia pahastikin kun en siis paase naapurikaupunkiin tekemaan haastatteluja ja en tieda mita teen sit. mutta en viela lyo hanskoja tiskiin. 5 paivaa lahto taalta. itku on tullut jo pariin kertaan. sattuu. pitiko taas tulla ja lahtea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti