Viimeinen illallinen Rangpurissa takana. Laukut alkaa olemaan pakatut. hyvastit sanottu jo osalle porukasta, mutta huomenna on hyvasteltava rakkaimmat ihmiset taalla. kyynelia on jo vuodatettu ja sisalle sattuu, mutta tiesihan tan jo etukateen. ei siihen silti osannut varautua. elamaa. huomenna on siis jo lahdettava Dhakaan koska on taas maanantaina Hartalin uhka ja sitten ei paase taas liikkumaan jos sikseen on. Jannitysmomentti on siis myos mun keskiviikon Kalkutaan meno bussilla, onnistuuko se vai ei. tosi epavarmaa kaikki taalla ollu viime kuukauden kaiken suhteen ja kaikilla. toisaalta rauhallinen olo ja luotto siihen etta kylla ma itseni viimeistaan perjantaina Kalkutasta loydan haista. katsotaan...
sain siis viimeisteltya opinnayteyon aineiston hankkimisen tanaan. nyt vaan pitaisi sitten katsoa etta onko siita aineistosta ainesta mihinkaan jota kutsutaan opinnaytteeksi...pieni mutka (kaiken muiden mutkien lisaksi) ilmaantui eilen kun mun kone nappasi jostain kunnon viruksen ja nyt se on ihan pimee. jos joku osaa mua kauko-ohjata koneen parantamiseksi viiruksesta niin otan kaiken avun avosylin vastaan. mulla oli nimittain tarkotus tehda opinnaytetta ahkerasti Kalkutassa sen kolmisen viikkoa joka mulla on ajatuksena siella olla... nain ne vaan suunnitelmat vaihtuu (siihen on kylla taalla jo kouliintunut...).
vaikea jattaa taa kaikki taakse. on taas ollu 'time of my life'. mutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti