Hei vaan. Jumissa Rangpurissa talla kertaa. Tanaan siis alkoi Hartal ja tiesulut, mielenosotukset ja protestit taas ties kuin pitkaksi aikaa. Oli taas suunnitelmissa vaikka mita tulevalle viikolle, mutta taitaa menna pitkalti sisatiloissa ja tietokoneen aaressa, ainakin alkuviikko. toivottavasti ei pidempaan. Ja kun mun oli tarkoitus olla tekemassa haastatteluja Saidpurissa… Tallasta taalla elama, hieman epavarmaa kaikki. Mulla olisi tarkoitus lahtea taalta viikon paasta maanantaina kohti Dhakaa ja sitten keskiviikkona bussilla Kalkutaan, mutta saas nahda miten kay...vai kayko mitenkaan. Noh, enpa ole ainut joka naita asioita taalla pahkailee, vaan koko kansa ja kaikki vierailijat. Ei ole ihan helppo maa tama asioiden sujuvuuden osalta, voittaa jopa Intian ja se on paljon se.
Eilen oli sateinen ja kylma paiva, ensimmainen kunnon sellainen taalla. Tuli ihan vallan hoyrya kun puhalsi. Ja paleli. Paikalliset on kaivaneet villapaidat ja pipot katkoistaan ja niita salvarien kanssa kayttaa. Noh, mutta aamulla oli ihan kirkas taivas ja horisontissa uskomaton yllatys, nimittain meidan palatsin katolta nakyi Nepaliin asti ja HIMALAYAN lumihuippuiset vuoret! Ja ihan kunnolla. Ihan kasittamatonta! Ei ollut mitaan tietoa etta ne pystyisi nakemaan! Paikallisetkin olivat aivan innoissaan, silla todella harvoin ne nakyvat kulemma. Ne jotka vuosia taalla asunut kertoivat nahneensa vuoret vain kaksi kertaa. Oltiin siis todella onnekkaita! Oih.
Tanaan on isanpaiva ja kaikille isille lampimat halaukset, erityisesti omalle isukilleni (kun ei puhelinyhteydet oikein pelannut asken...) ! Kaikki siella peukut pystyyn etta tilanne taalla rauhottuu ja elama palaa normaaleille uomilleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti