Ensi sunnuntaihin kuulema rauha maassa, taas lisaaikaa sai valiaikaishallitsija. Eli taalla paasty liikkeelle. Paivat on olleet taynna opiskelutehtavien tekoa ja haastatteluja naiden ihmisten tyohyvinvoinnista, suhteellisen rankkaa vaihteeksi. Haastatteluissa tullut esille kaikkea rankkoja juttuja jotka on pistany mielen apeaksi. Mutta kuuluu elamaan. Onneksi meita on kaksi taalla niin saadaan purkaa tuntoja. Tanaan paasin tekemaan myos ensimmaiset haastattelut opinnaytetyohoni, olin koko paivan siella prostituiotujen "levahdyskeskuksessa" Saidpurissa ja haastattelin ja havainnoin, ja ihan oletetusti sieltakin kaameen rankkoja tarinoita kuuli. Viimeset viikot vietan siella. Kunhan vahan tokenen niin kerron tannekin joitain tarinoita sielta. Lounaan kavin syomassa siella Saidpurissa yhden sairaanhoitajan kotona ja tapasin elamani ensimmaisen bangladeshilaisen taiteilijan (joka oli taman hoitsun veli), niilla oli ihanan boheemi koti - upeita maalauksia seinissa ja kukkia ja kasveja joka paikassa, ihan mieleton! Kaija tehnyt myos ahkerasti opiskelutehtaviaan, haastattelujaan (kehityskeskusteluista) seka osallistunut kaiken maaliman kokouksiin liittyen maatalouteen.
Muuten taalla ollaan keskusteltu ihmisten kanssa maan politiikasta ja kurjuudesta. Banglataitoja myos koitettu kehittaa. Ja kaytiinhan me kutsusta yhdessa hindukodissakin vierailulla, joka oli aivan ihana vierailu! Lammin henki kodissa ja saippuakuplat sai lapset hihkumaan onnesta ja ihmetyksesta 
16 paivaa ja mulla lahto. au. sattuu jo nyt. elama on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti